Verkossa

Kyllä oli nopeasti vetäissyt hämähäkki komean verkon keittiön ikkunaan, ulkopuolelle sentään. Yritin yritin ottaa siitä kuvaa ja totesin homman yllättävän vaikeaksi. Aivan lähikuvaukseen minulla ei ole oikeita välineitäkään.

Jo tarkentaminen oli vaikeaa, saati sitten valotuksen hakeminen. Eikä siitä oikein mitään  tahtonut tullakaan.

Loppujen lopuksi tykkään itse eniten tästä: epätarkka suurennettu kuva, johon tuli jostakin tällaista sukkulakuviota. Johtuu varmaan aurinkon säteiden osumisesta verkkoon ja liekö hämähäkki punonut sen jotenkin  tuohon malliin?

~

Tässä kaupungissa vietetään taas suurajoviikonloppua. Se on tuonut totuttuun tapaan paljon tervetullutta meininkiä näillekin kulmille. Meillä on aina tykätty rallimetelistä, ihmismassoista, liikenneruuhkista, helikopterien pörräyksestä ja muusta tohinasta, mitä rallit ovat tuoneet loppukesään. Ihan oikeasti! Ja nyt Laajavuoren erikoiskokeet ovat olleet taas täällä jo kahtena iltana.

Nyt alkoi joka tapauksessa taas yhdeksän päivän vapaa, ja se on yhteistä lomaa miehen kanssa, hänenkin viimeinen lomaviikkonsa. Toivoisin kainosti, että lämmintä voisi olla vähän vähemmän kuin 35 astetta. Tämän päivän 25 oli jo melkein mukavaa.

Kesäruokaa Anna Bergenstömin tapaan

Hehkeän heinäkuisena sunnuntaina ei tee mieli kovin monimutkaista ruokaa, ei varsinkaan lihaa, vaan jotakin kevyttä ja kesäistä. Uusimmasta Gloriasta löytyy juttu Anna ja Fanny Bergenströmistä ja heidän yhteistyöstään keittokirjailijoina.

Yksi omia aarteitani on tämä Anna Bergenströmin Joka kokin keittokirja, jonka ruokaohjeet poikkeavat iloisesti edukseen muihin vastaaviin yhtä vanhoihin perusteoksiin verrattuna. Ruoat ovat moderneja pohjoismaisten ja Välimeren keittiöiden aarteita.

Tästä kirjasta etsin ohjetta lähes mihin tahansa juttuun, jota en itse osaa heti kättelyssä. Niitä kyllä riittää. Olen mm. oppinut tästä kirjasta keittämään kananmunia siten, etteivät ne mene rikki ja ovat juuri sopivan pehmeitä.

Sunnuntain aterian valmistin niistä aineksista, joita sattui kaapeista löytymään. Pakastimessa oli vähän siikalientä ja hippusia kalaakin sekä kaksi muhkeaa lohimedaljonkia, jotka sulatin. Ne saivat riittää mereneläviksi, koska katkarapuja ja simpukoita ei ollut edes purkissa. Voin kuvitella, miten upean maun ne lisäisivät keittoon, mutta minä lorauttelin niiden korvikkeeksi pari ruokalusikallista thaimaalaista kalakastiketta. Kaikkea muuta meiltä löytyikin, mutta ei tietenkään sahramia, sitä en ole vielä koskaan ostanut.

Lehdessä oli keiton päälle valutettu chiliöljyä, jota en tietenkään ruvennut tekemään. Sen sijaan pilkoin mukaan yhden kokonaisen punaisen chilin, mikä sopi ruokaan erinomaisen hyvin. Kaikenkaikkiaan en olisi tohtinut omasta päästäni maustaa näin reilusti, ja silti kaikki maut olivat hyvin tasapainossa. Ja mihinkäpä en piilottaisi myös yhtä kesäkurpitsaa, lempivihannestani!

Tämä Paratiisin kalakeitto maistui siis ihanalta! Tässä tulee ohje, suoraan Gloriasta omilla kommenteillani varustettuna:

Paratiisin kalakeitto

800 g kuha- tai turskafileetä tai 600 g lohifileetä (tai vähän kutakin)

300g kuorimattomia katkarapuja

2 sipulia pilkottuna

3 viipaloitua valkosipulinkynttä

1 iso porkkana viipaloituna

5 perunaa pieninä kuutioina

5 tomaattia lohkottuna (kannattaa kaltata ensin, tai sitten pieniä tosi pieniksi)

(kokonainen punainen chilipalko pilkottuna)

2 rkl oliiviöljyä

1/4 g sahramia 

1-2 tl fenkolinsiemeniä (hieroin morttelissa 2 tl eikä ollut yhtään liikaa)

2 tl kuivattua timjamia

1 tl hienonnettua tuoretta rosmariinia (hyvin toimi kuivattukin)

1-2 tl suolaa

vastajauhettua mustapippuria

1,2 l vettä  (laitoin n. 8 dl ja minusta riitti hyvin)

2 dl kuivaa valkoviiniä

2 kalaliemikuutioita

3 dl ruokakermaa tai 2 dl kuohukermaa

lehtipersiljaa

tuoretta timjamia

Kuullota sipulit isossa kattilassa öljyssä. Mausta sahramilla, fenkolinsiemenillä, timjamilla ja rosmariinilla. Sekoita. Lisää porkkanat, perunat ja tomaatit. Lisää vesi, viini,  liemikuutiot ja keitä 10-15 minuuttia. Tähän asti ruoan voi valmistella etukäteen.

Leikkaa kala kuutioiksi, kuori katkaravut.

Kiehauta keitto uudelleen, nyt kerman kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kalapalat ja hauduta niiitä keitossa 3-4 minuuttia. Lisää kuoritut katkaravut ja tarkista maku.

Lisää lopuksi vähän silputtua lehtipersiljaa ja runsaasti nuoria timjaminlehtiä. 

Tarjoa hyvän leivän ja chiliöljyn kanssa.

Jälkiruoka oli samasta jutusta ja nimeltään Shrikand. Se oli tehty turkkilaisesta jukurtista, johon oli sekoitettu pistaasipähkinöitä, tomusokeria ja kardemummaa, ja maku oli kuulemma jumalainen.

Aineksista löytyi meiltä vain kahta viimeksimainittua, joten sekoitin sitten rasvattomaan A-jukurttiin pilkottuja hasselpähkinöitä, tomusokeria ja aivan liikaa kardemummaa, joten olin ainoa, joka söi annoksensa loppuun, kuten äiti aikanaan opetti.

Aina ei voi onnistua, edes vanha tekijä. Kannattaa ehkä kokeilla alkuperäistä ohjetta uudelleen, tällä kertaa maustaa aluksi hiukan varovaisemmin ja maistella välillä.

 Shrikand

1,5 dl rouhittuja manteleita tai pistaasipähkinöitä

3-4 tl kardemummaa murskattuna

5 tl paksua turkkilaista jukurttia

1,5 dl siivilöityä tomusokeria

Sekoita jukurttiin sokeri, lähes kaikki kardemumma ja suuri osa pistaasipähkinöistä. Jaa jukurtti 6-8 pieneen lasiin ja koristele jäljellä olevilla pähkinöillä ja kardemummalla. Pane viileään odottamaan tarjoilua.

Tarjoile esimerkiksi hedelmien ja kesämarjojen  kanssa.

Meheviä rintoja maustekastikkeessa

Kokeilin tässä yhtenä päivänä ruokaa, jonka ohjeen kopioin Omenamintulta hänen ihanasta samannimisestä blogistaan. Jo kuva maustekastikkeella valelluista broilerinrinnoista oli niin houkutteleva, että sen oli pakko olla hyvää. -Upeita ovat muuten kaikki muutkin hänen kuvansa, on aina kiva nähdä, mitä kaikkea hänellä on ollut tähtäimessä.

Tämän ruoan idea on siis siinä, että broilerin rintafileet (ei kannata tehdä ohutfileistä) paistetaan ensin ja upotetetaan sitten vasta kastikkeeseen marinoitumaan. Hiukan jäähtyneenä fileet leikataan viipaleiksi ja kastike lusikoidaan viipaleitten päälle. Ja mikä kastike! Jos tykkää chilistä ja mango chutneystä, on tämä aivan nappivalinta.

Broilerinfileet maustekastikkeessa
 4 maustamatonta broilerin rintafileetä

Maustekastike: 

3 rkl mangochutneya
2 rkl sitruuna- tai limemehua
1 tl hienonnettua tuoretta inkivääriä
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
1 chilipaprika hienonnettuna (ilman siemeniä)
2rkl hienonnettua persiljaa tai muuta tuoreyrttiä
1 rkl soijakastiketta
1 rkl oliiviöljyä

Paista broilerin fileet pannulla, parilassa tai grillissä kypsiksi.
Valmista fileiden paistuessa maustekastike.
Sekoita kaikki maustekastikkeen ainekset keskenään isossa kulhossa.
Siirrä kypsät kuumat fileet kulhoon. Kääntele fileitä niin, että ne ovat kauttaaltaan kastikkeen peitossa. Anna hetken jäähtyä ja leikkaa fileet viipaleiksi.
Pane tarjolle laakeaan vatiin ja koristele tuoreyrteillä.

Yksinkertaista ja helppoa, ainekset löytyvät useimmiten kaapista ja maku hurmaa ihan varmasti. Tarjosin tätä kotona jäähtyneenä vihannessalaatin ja hyvän leivän kanssa myöhään illalla, kun mies ja poika palasivat reissuiltaan. Tykkäsimme kovasti, tätä tehdään vastakin!

Vihreän varjoissa

Tällaisena aamuna, kun mies hoitelee koiran ulos seitsemän aikoihin, saa virkanainenkin nukkua lähes yhteentoista ensimmäistä kertaa noin kolmeenkymmeneen vuoteen! Näin voi nauttia vielä näistäkin vapaapäivistä. Olen kyllä nukkunut kymmeneen jokaisena vapaa- aamuna, mutta siinä välissä on pitänyt viedä kaksi koiraa ulos ja lukea itse lehti aamiaisen kera.

Tuuli tuo jostakin saunamaisen kosteaa ja tutun lämmintä ilmaa. Sisällä jo muutamia päiviä asunut miellyttävä viileys muuttuu nopeasti hiostavaksi. Tuuletin töihin taas. Kokonaisen kuukauden kestävä lähes kolmenkymmenen asteen helle on niin erikoinen kokemus, etten vastaavaa muista.

Tekee mieli vajota lähimetsän uumeniin. Siellä viihtyy koirakin hyvin.

Kaikki hyvin taas

Matkalaiset palasivat perjantai-iltana tyytyväisinä lomaltaan. Kaikkein tyytyväisin olin minä, jos nyt onnellisilta näyttivät koiratkin. Joo, oli hyvät tuliaiset, mutta olin ennen kaikkea iloinen, kun mies tuli takaisin.

Viidessä päivässä ehdin jo alkaa kaivata häntä. Tunne saattoi olla molemminpuolinen, koska tuomisia oli niin monenlaisia, mm. viuhkoja. Mieluisin oli kuitenkin Armanin Aqua di Gioia. Tätä kesäisen raikasta tuoksua oli vasta hehkutettu monessa lehdessä, joten oli kiva päästä kokeilemaan itsekin. Ja tykkään!

Toinenkin syy ikävän lisäksi kaivata miestä oli se, että hän on perheemme tiskivastaava. Ja tiskikone päätti mennä rikki juuri perjantai-aamuna. Yhdentoista vuoden korkea ikä ja korjausmiehen puhelimeen vastaamattomuus saivat minut marssimaan suoraan alan liikkeeseen ja ostamaan ensimmäisen hyvän saksalaiskoneen, jota tuttu myyjä suositteli. Asennusta ei tietenkään saanut nyt loma-aikaan samantien, joten saamme tiskata käsin vielä viikon.


Tietääkö joku etanavoiteen? Minä kuulin siitä pari viikkoa sitten ystävältäni, joka oli saanut purkin lahjaksi ystävältään. Oli kuulemma aikamoista ihmevoidetta. Katselin sitä täällä muutamasta kaupasta luontaistuotehyllyistä, vaan ei osunut silmään.

Sitten sain lukea siitä ylistäviä sanoja sekä Gloriasta että Oliviasta, joten ihan pakko oli itsekin kokeilla. Luontaistuotekaupasta sai purkin suunnilleen samaan hintaan kuin netistä postikulujen kanssa. Siis reilulla neljälläkympillä iso purkki. Life-kaupan myyjä sanoi sen olevan ketjun myydyimpiä tuotteita.

Glorian mukaan etanavoide on valittu Vuoden hoitotuotteeksi 2010. Etana erittää kuulemma uutetta, jossa on glykoliinihappoa, kollageenia ja elastaania. Se toimii anti-age -voiteena ja nopeuttaa jopa haavojen paranemista.

Nyt jäämme odottamaan; toivoisin nuortuvani sellaiset 10 vuotta, ja otsan arpi saisi hävitä vaikka kokonaan.

Ja kun ostovimma osui kohdalle, kävin hakemassa samalla aiemmin tilaamani uuden puhelimen.

Aika työlään viikon päätteeksi äidyin siis shoppailemaan, mutta niin kävi miehellekin. Hän oli Barcelonasta löytänyt itselleen kaksi kesäpaitaa, mutta täältä löysi heti unelmiensa farkkucaprit ja punaisen pikeepaidan. Ja nyt on kuin vanhimman poikansa klooni.

Tältä näyttää tänään

Puoli huushollia on nyt imuroitu, ja kuvista saa päätellä, mitä ajattelen siitä. Piti istua välillä pitämään siestaa tuulettimen äärelle. Samalla katsoin Areenalta eilisen Terapiassa-jakson. Se onkin nyt ainoa tv-vakkarini sen jälkeen, kun Mossin tyttäret loppui perjantailta.

Eilisessä jaksossa teini-ikäinen Sophie pääsi taas aimo harppauksen eteenpäin. Hän alkoi Paulin avulla vähitellen hyväksyä, etteivät hänen elämänsä vaikeudet olekaan hänen omaa syytään. Nuori Mia Wasikowska Sophiena on sarjassa aivan ällistyttävän aito ja hieno näyttelijä. Odotan hänen vuoroaan keskiviikkoisin eniten. Uusi kasvo, jota varmasti saadaan katsella hyvissä rooleissa vastakin.

Pieni lounas välillä, keittiön siistimistä, ja koirat taas ulos, ennen kuin jatkan imurointia. Vilman kanssa kierrämme korttelin eikä kumpikaan jaksaisi helteessä yhtään sen enempää. 29 astetta taas varjossa. Lunan kanssa pääsemme vain postilaatikoille, kuten aamullakin.  Sidon sen puuhun siksi aikaa, kun vien kakkapussin roskikseen.

Naapuri ihmetteli aamulla, onkohan jollakin tyttökoiralla juoksuaika, kun heidän vanha uroskoiransa on niin levoton ja hidastelee ulkona, seisoksii vain nuuskimassa. No Lunalla tosiaan on, ja nyt vasta valkeni minullekin, että se puolestaan haistelee niin perusteellisesti tämän uroskoiran jälkiä. Siksi emme pääse etenemään etanaa nopeammin.

Keitänpä vielä itselleni kahvitkin ennen kuin jatkan imurointia. Kiire ei ole, ja ulos en lähde, ennen kuin illaksi viilenee. Ehkä viisikymppinen sydämeni ei kestä rasitusta kuumuudessa, kun kaikki tekeminen tuntuu poikkeuksellisen raskaalta.

En ole muuten vielä kertaakaan istunut oikeasti ulkona puun alla, kun siihen paistaa koko päivän aurinko. Ja siitä minä en tykkää.

Helteessä

Jotenkin näyttää aika houkuttelevalta tällainen paksu kivimuuri. Siellä ainakin on viileää, paitsi mitä nyt oopperapuolella, kuulemma. Viileää on ollut  linnassa aikanaan talvellakin, toisaalta.

Virkistävää tuulenvirettä on saatu onneksi tänään täällä kotona Jyväskylässäkin. Asteita oli päivällä sen verran edellispäiviä -viikkoja- vähemmän, että tohdin lähteä pyörällä kaupungille eikä tarvinnut pelätä lämpöhalvausta. Kävin tuulettamassa päätäni ja ystävän kanssa syömässä salaatit Foodin terassilla. Viikkopestini koirahoitajana olisi muuten liian rankkaa.

Tarvittaisiin tuollainen aitaus pihalle, että nämä kaksi mäykkäriä voisivat olla vapaana ulkona. Yhtäaikaa niitä ei oikein voi viedä kävelylle, kun toinen on luonteeltaan etana ja toinen apina. Ja pientä puutetta meillä on sekä johtajuudessa että koulutuksessa. Minulta tahtoo mennä hermot siinä touhussa, vaikka pitkämielinen olenkin jo tähän ikään.

Hyvä uutinen on kai sekin, että kotona sisälämpötila on pudonnut jo kolmestakymmenestä kahteenkymmeneenkahdeksaan. Pienestä sitä pitää iloita. Silti helle vaatii veronsa ja nukahdan sohvalle pari kertaa päivässä.

Linnat ovat kiehtovia käyntikohteita. Olisi kiva tietää enemmän siitä, miten niissä on arkielämä pyörinyt. Miten on hoidettu muonitus, onko siellä ollut eläimiä, missä on nukuttu, miten on vesi tullut ja mennyt. Ylimmän kuvan torneissa sentään näkyy vessaulokkeita. Sekin on arkea.

Koirahoitola omenapuun alla

Näin kauan jaksoin vastustaa tätä uutta sivunmuokkaamismahdollisuutta. Tykkäsin niin kovasti siitä vanhasta puhtaanvalkoisesta mallista sen jälkeen, kun Elisan vinkkien avulla sain sen leveämmäksi. Mutta aikansa kutakin, uutta tekee mieli. Syksykö lie jo takaraivossa, kun halusin nyt tummanharmaata. Värit tulevat vaihtelemaan, se on varmaa.

Olen viettänyt välipäivää, tai oikeastaan välitilapäivää. Mies lähti pojan kanssa Barcelonaan ja minä jäin hoitamaan koiria. Emme voineet ajatellakaan vievämme niitä koirahoitolaan vieraaseen paikkaan. Ehkä joskus, mutta ei nyt.

En ole osannut tehdä oikein  mitään, tähän pitää taas tottua. Huomenna menen ostamaan ainakin kaksi nahkahihnaa: kahden flexin kanssa tulee hulluksi!

*
Kuvissa meidän mies ja minä.

*
Tai voisin sittenkin ajatella koirahoitolaa jo huomenna.

Heat

Muuten olisi ihan hyvä päivä, mutta  ei ole. Migreeni on taas  vaihteeksi vaivannut jo toista päivää. Ei pahasti, mutta kuitenkin niin, ettei mikään lääke tai konsti ole kokonaan auttanut. Koko viikon se on sitä kehitellyt, senkin olen oppinut tunnistamaan. Kokopäivätyössä se oli ihan tavallista. Kolmenkymmenen asteen sisälämpötila ei ainakaan ole parantanut asiaa.

Onneksi nyt työviikko on nyt takana ja edessä on vapaa viikko.

Eilen illalla leikkasimme miehen kanssa kuivia oksia puista ja kasasimme niitä pinoon. Siitä toipumiseen meni kylmän suihkun jälkeenkin vielä ainakin tunti. Lasillinen jääkylmää roseeta vain pahensi tilannetta. Tänä iltana sama juttu, vaikka oli pari astetta  viileämpää.

Onhan tähän jo vähän tottunut. Silti touko- ja kesäkuussa oli kivempaa. Minusta ei taida olla vieläkään ihan aidoksi kesäihmiseksi.

Tukka märkänä

Nättiä olisi ja lämmintä, mutta meikä on istunut sisällä joka päivä aamusta iltaan. Ensin töissä ja sitten kotona, kun en ole viitsinyt mennä ulos hikoilemaan. Eilen vaihteeksi kokeilin illansuussa  kävelyä metsän varjoissa miehen ja koiran kanssa. Kivaa oli, mutta tuli niin helkutin kuuma, etten ota ihan heti uusiksi. Onneksi mies suostui kastelemaan pihakasvit.

Töissä alkaa iltapäivästä olla vaatteet kosteina. Saan kohta vaippaihottuman märistä alkkareista! Onneksi huomenna on lyhyt päivä ja sitten taas viikko vapaata.

Kokeilin illalla työkaverin vinkkiä ja kastelin vanhan sideharsovaipan kylmään veteen. Levitin sen sitten vuorotellen käsivarsille, niskaan ja selkään viilentämään. Toimii! Katselin sitten viilentyneenä Terapiassa sarjaa Ylen Areenalta.

Yöksi levitän kankaan taas paljaalle iholle peitoksi, kun menen nukkumaan. Tuulettimen kanssa viilentävät ihanasti!

Terveisiä Vilmalta

Näillä säillä on sisällä nippanappa vähemmän hellettä kuin ulkona. Ja onpahan ainakin tuuletin.  Olisin ostanut keittiöön toisen, mutta olivat loppuneet. Ei siis jaksa Vilmakaan kovin paljon  touhuta, ulkona varsinkaan. Minäkin kuljen autolla töihin mieluummin kuin näännytän itseni iltapäivän auringossa ylämäkeen puolituntia pyörällä paahtaen.

Vilmu viettää kuvissa siestaa uusilla pussilakanoillani. Löysin ne sopivasti puoleen hintaan Marimekon tehtaanmyymälästä, kun Helsingissä ajelimme sattumoisin paikan ohi. Nämä ohuet ja sileät lakanat tuntuvat mukavan viileiltä iholla. En osaa nukkua ilman peittoa helteelläkään.

Koira vietti siis mukavan viikon ensin Lunan kanssa pojan hoidossa ja sitten viikonloppuna kanssamme ystävien mäykkäripojan kanssa. Nyt on saatu nauttia lajitoverien seurasta.

Henkilökunta! Kuka vie mut ulos?

Loma-ajatuksia

Tällaisina päivinä

ei olisi yhtään hassumpaa

istua ison puun varjossa lukemassa,

tai asua meren rannalla

ikkunat auki ulapalle

ja antaa tuulen puhaltaa,

tai astua veneeseen,

 antaa kipparin viedä johonkin jännittävään paikkaan

ja unohtaa arki.

Parhainta kesää

Helteellä ei viitsi tehdä mitään kovin ihmeellistä. Jos on hievahtamatta hiljaa, ei ole kuuma. Kotona sentään on tuuletin ja vähän viileämpää kuin ulkona. Koirat lojuvat milloin missäkin etsien viileämpää lattiapintaa. Vettä kuluu.

En ole oikein ehtinyt ajatella edes uimaan menemistä kaikelta tavalliselta tohinalta. Koirien ulkoilutusta, ruokaa, monta koneellista pyykkiä matkaa varten, lounasvieras ja sen jälkeen toiset vieraat iltapäivällä.

Nuorempi poika tulee huomenna meille hoitamaan koiria, joista toinen on siis hänen omansa, kun lähdemme miehen kanssa pienelle reissulle Savonlinnaan ja Helsinkiin. Toivottavasti näemme matkan varrella jonkun uimarannan, on nimittäin talviturkkikin vielä heittämättä!

Yö piknikillä

Kevyetkin työpäivät tupaavat imemään mehut meikäläisestä niin perusteellisesti, ettei edes tunnin palautumispäikkäreiden jälkeen saa tehtyä mitään niistä pikkuhommista, joita pitäisi. Muutama ompelujuttu on odottanut keittiössä jo viikkoja. Ulkokasvien kastelua en muista ollenkaan, enkä oikeastaan sisäkasvien sen enempää.

Huominenkaan ei liikoja rasita, siksi kai heinäkuu onkin lempikuukauteni töissä. Ihmiset ovat tavallistakin rennompia eikä kukaan viitsi pingottaa, kun on lomakausi menossa. Kaikkein vähiten minä. 

Sitten on taas viikko lomaa!

Kuvat olen kierrättänyt Picnikin kautta ja saanut niihin vähän uutta ilmettä. Vilma viettää siinä laatujuhannusta yöaikaan.


P.S. Kun sen  sanoiksi pistin, sain itseni tarttumaan toimeen ja leventämään yhdet housut ja lyhentämään toiset. Ei siihen kauan mennyt, paitsi aloittamiseen.