Vuoden vaihtuessa

Hyvä  vuosi on vaihtumassa kohta toiseen toivottavasti yhtä hyvään. Samaa toivon kummallekin lukijallekin. Meillä on miehen kanssa ihan hyvät fiilikset kotona neljästään koirien kanssa. Iloiseksi tekee muun muassa se, että kumpikin poika bilettää avovaimonsa ja ystäviensä kanssa kotonaan eli on luultavasti onnellinen. 

Oma elämämme on tasaisen onnellista, kuten tässä iässä sopiikin. Iloiseksi teki äsken kahdeksan asteen pakkanen ja reipas kävely- ja juoksulenkki maastonakkien kanssa. Käväisimme lenkin varrella katsomassa Laajavuoren lumetusta ja juhlavalaistua hotellia venäläisvieraineen. Juhlan tuntua on siis kaikkialla. Ja valoja, paljon valoja sytyttelimme omallekin pihalle. 

Illalla teen ruoaksi kaikkea muuta kuin juhlallista hapankaalilaatikkoa ja bratwursteja, mutta kun sattui tekemään mieli niitä. Skumppaa on varattuna kylmässä, mutta yritän pitäytyä yhdessä lasissa, ihan painonhallintamielessä. Se painonhallinta on odotetusti lähtenyt lapasesta joulun aikaan. Nousua oli alkuviikosta kaksi kiloa eli hiilihydraattivarastot täyttyneet. Toisen kilon sain jo pois, mutta on ihan hirveän vaikea tottua taas vähemmälle ruoalle. Varsinkin illalla on kamala nälkä, ihan kamala, vaikka hyvässä lihassa olenkin. 

En tee uudenvuodenlupauksia, koska minusta ei ole niitä pitämään. Muistaisin ne kuitenkin vain kymmenen sekuntia ja lipeäisin muutenkin heti tilaisuuden tullen. Poika sujautti iltapäivällä ison Fazerin sinisen äidin kouraan, kun haimme Lunan meille. Söimme miehen kanssa puolet siitä jo autossa kristillisesti jakaen, mutta toisen puolen popsin keittiössä iltapäivälehden äärellä heti kotiin tultua. Ei ihme, että lenkillä täytyi vähän juosta, mutta miehen mukaan kaksikymmentä kilometriäkään ei riittäisi sen levyn kuittaamiseen.

Lopetan siis taas herkkujen ostamisen kotiin, niin ei tarvitse kamppailla niitten kanssa. Varaherkuksi saa jäädä pussi saksanpähkinöitä ja Valion kaloriton marjakiisseli jääkaappiin. Yritän vetää itseni lenkille viisi kertaa viikossa. Jatkan laihdutusta. Ei siis mitään uutta, vain paluu ruotuun.

Hyvä uutta vuotta kaikille koiraystävillekin!

Lepoviikko

Joulun jälkeen tuntuu kuin olisi jossakin välitilassa, joten välipäivät on sille hyvä nimitys. Ollaan kahden ison juhlan välillä. Jouluun panostan aina paljon, joten sen jälkeen en halua ajatella mitään uusia järjestelyjä, eikä tarvitsekaan. Yleensä olen ollut väliviikon töissä, mutta saan lomailla. Ulkona kummallinen vesikeli on vaihtunut räntäsateeksi ja lupaa siis pakastumista; nyt vielä näyttää ihan pääsiäiseltä.

Sisällä ei näytä pääsiäiseltä. Kuten kuvasta näkyy, olen lopultakin hankkinut ison paperisen joulutähden makuuhuoneen ikkunaan. Olen havitellut sitä jo oikeastaan muutaman vuoden, mutta aina se on jäänyt, vaikka kyse ei ole mistään kalliista hankinnasta. Nyt sen sai Clasulta muutaman euron alennuksella ja mukaan lähti. Olen tyytyväinen! Tähti ikkunassa on niin kovin kodikas näky.

Yksi joulun täydellisistä yllätyksistä oli tämä yrttitarha, jonka sain vanhemmalta pojalta lahjaksi. Katselin etukäteen isoa pakettia ja yritin arvailla, mitä se voisi sisältää, mutta en millään keksinyt. Minulla on usein ollut keittiön pöydillä osittain käytettyjä yrttipurkkeja teemamukissa kasvamassa uusia lehtiä, joten tarpeeseen tämä tulee. Kuvan ruohosipuli ja rucola on muuten juuri asetettu paikoilleen, joten ne eivät ole vielä ehtineet virkoontua.

Laatikossa on pohjalla vettä ja pieni pumppu nostaa sitä kiertämään yrttien alle. Kasvivalo taas varmistaa vihreän kasvun. Laite on täysin äänetön. Vielä en ole selvittänyt, pitääkö tavallisille yrteillekin käyttää kasviravinnetta vai vain siemenestä asti alustalla kasvatettaville. Laatikossa tuli mukana kaksi ravinnepussia.
Onko jollakin kokemusta tästä?

Toinen kuviin osunut joululahja on valokuvaukseen liittyvä. Kuvassa tuolilla oleva Lumisoftin 5-in-1 -heijastin on kätevä valon hallinnassa tai siis minun kohdallani sen alkeitten opettelussa. Tämä viisi erilaista pintaa vetoketjun alla sisältävä vekotin taittuu kätevästi pieneksi lätyksi, jonka saa pakattua pussiin. Kuvan kultapinta heijastaa lämmintä valoa esimerkiksi kasvoille (kannattaa kokeilla alhaalta päin, häivyttää varjoja ja ryppyjä) ja hopea heijastaa peilin tavoin. Muita pintoja ovat valkoinen, musta ja läpiampuva valkoinen, jota voi käyttää valon pehmentämiseen. Tämä tulee käyttöön.

Joulukoristeitten siirtyminen yläkaappin on edelleen vaiheessa, puolimatkassa näköjään. Kävin hankkimassa pari uutta säilytyslaatikkoa entisten ikivanhojen tilalle. Kaappieni pitää olla järjestyksessä, eikä yhtään haittaa, jos säilytyslaatikotkin ovat nättejä. Rähjääntyneet keltaiset vaihtuvat siis metallikulmaisiin valkoisiin. Pöytien kanssa en jostakin syystä ole yhtä tarkka, ne eivät ole koskaan järjestyksessä, vaan täynnä kaikenlaista arkielämässä tarpeellista tavaraa.

Hyasintin viimeinen kukka on vielä voimissaan. Siitä on riittänyt iloa jo monta viikkoa.

Tapaninkyläilyä

Olimme tapaninpäivänä syömässä siskoni luona. Tarjolla oli muun muassa juuri savustettua lohta, jota saan harvoin ja siksi se onkin aina herkkujen huippua.  Ihania olivat jälkiruokana tarjotut kanelijäätelö ja mustaherukkasorbettikin.

Sain taas ihailla siskoni luomisvoimaa ja väreillä leikkimistä. Hän tekee nykyään käsillään melkein mitä vaan, vaikka se ei mitenkään sivua hänen leipätyötään. Tai ehkä juuri siitä saa sopivaa vastapainoa työlle. Muistan hänen kyllä joskus yliopisto-opintojensa loppuvaiheessa aikoneen lopettaa ne ja hakea käsityöoppiin. Nyt lasten aikuistuttua on aikaa jo siihenkin.

Ylläolevan peiton sisko on tehnyt neulahuovuttamalla ja edennyt ruutu kerrallaan suunnittelemattta kuulemma sen kummemmin etukäteen. Kokonaisuus on kuitenkin minun silmääni aivan täydellinen! Välissä tuolla yläkollaasissa on vanha sohva, joka on somistettu Ikean sängynpeitteellä ja tyynyillä. Alimmaisena olevan neuleen hän on tehnyt villapuseroa varten, ja siitä puuttuu enää hihat.

Kuuntelimme paljon musiikkia, söimme hyvin, me siskot juttelimme ja nuoret pelasivat keskenään jääkiekkopeliä ja koronaa. Iltapäivä oli juuri niin lunki ja ihana kuin vaan joulun jälkeen voi olla.

Piparkakkutalon on tehnyt kummipoikani, joka muuten on päässyt opiskelemaan arkkitehdiksi. Eihän mitenkään arvaisi.

Muhkean mehevä porkkanakakku

Tämä porkkanakakkujen kuningatar on varsinainen blogisuffailun helmi: Nelle kirjoitti yhtenä päivänä blogissaan porkkanakakun koruttomasta kauneudesta. Hän oli löytänyt ohjeensa Rva Patalinnulta, joka luonnehti kakkua lähes täydelliseksi. Tämä taas oli löytänyt ohjeen Täti Moonikan majatalosta. No sellaista kakkuahan on kokeiltava, jota kaikki noin kehuvat! 

Porkkanakakun ystävänä päätin leipoa sitä joulunalusviikon iloksi. Kakusta tuli valtavan iso ja mehevä ja se tuntui vaan paranevan jääkaappisäilytyksessä. Oikeastaan leivontapäivänä ei kannata edes maistaa -hyvää se oli silloinkin, mutta vielä murenevaa. Myöhemmin kakku tiivistyi ja maut tulivat paremmin esille. Ja meillä tästä riitti viikoksi.

Nelle oli lisännyt omaan kakkuunsa ananasmurskan tilalle puoli desiä viskiä, ja voin kuvitella alkoholin sopivan makuun hyvin, portviininkin vaikka. Kuorrutuksena on kaksi purkkia tuorejuustoa ja se kannattaa: paksu kuorrutus on ihan parasta.

Tähän asti PARAS PORKKANAKAKKU

8 dl hienoa porkkanaraastetta eli 4-5 isoa porkkanaa
1,5dl mantelirouhetta (80g)
0,5 dl kookoshiutaleita
4,5dl vehnäjauhoja, osa kokojyvää tai grahamia
3,5dl ruokokidesokeria
4 kananmunaa
1 prk ananasmurskaa (227g)
2 dl  rypsiöljyä, korvasin määrästä 0,75 dl turkkilaisella jogurtilla
3tl kanelia
1tl kardemummaa
1tl inkivääriä
2tl leivinjauhetta
1tl soodaa

Kuorrutus

400g maustamatonta Philadelphiaa, mutta 2 prk kevyt-Violaa toimi myös hyvin
2dl tomusokeria
1.5 rkl sitruunamehua

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää joukkoon öljy. Sekoita jauhot, leivinjauhe, sooda, mausteet, kookos ja mantelirouhe ensin keskenään ja sitten varovasti taikinaan. Lisää lopuksi porkkanaraaste ja valutettu ananas. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan; 26-senttiseen irtopohjavuokaan menee täydellisesti. (Itse kyllä rutistin leivinpaperin Sikke Sumarin tapaan nyrkkiin ja levitin sen vuoan pohjalle ja reunoille. Käy ihan hyvin porkkanakakullekin.) Paista 175-asteisessa uunissa 55 min. Tarkista kypsyys tikulla, niin että siihen ei enää tartu taikinaa.

Anna kakun rauhassa mehevöityä seuraavaan päivään jääkaapissa (siis alkujäähdyttelyn jälkeen).
Sekoita kuorrutteen aineet keskenään ja levitä seos kylmän kakun päälle. Kevennetty tuorejuustokin käy hyvin, jos haluat vähentää energiamäärää. Juustomassan paksuus ja ihanan sitruunainen maku kruunaa syömisen ilon!

Var så god!
Ota vaan vielä toinenkin pala...

Tyytyväistä joulunviettoa

Tapaninpäivänä laskeutuminen kohti normaalielämään tuntuu jo kivalta. Sääkin muuttui arkiseksi, joulun miinus yksi tuuleksi ja vesisateeksi. Kolme päivää joulunviettoa on ihan riittävästi enkä haluaisikaan venyttää sitä enempää. Mies lähti viemään anoppia takaisin pohjoiseen ja melkein samalla ovenavauksella tuli nuorempi miniä takaisin joulureissultaan, pohjoisesta hänkin.

Joulunvietto on mennyt meillä aika perinteisin menoin, kuten varmaan muillakin. Ennen saunoimme aattona jo aamusta, mutta nyt lähdimme jo kolmantena vuonna peräkkäin heti riisipuuron jälkeen kylpylään tuohon lähelle. Jopa anoppi lähti mukaan, vaikka ei poreista niin perustanutkaan. Nautti kuitenkin lämpimistä vesistä, kuten minäkin: oli ihanaa lillua 32-asteisessa altaassa vesisuihkujen lorinaa kuunnellen, ja vielä ihanampi olla 38-asteisessa vedessä. Taas kerran saimme nauttia ylellisestä ympäristöstä puolilta päivin aivan omassa seurassamme! 

Kylpyjen jälkeen ei ollut enää mitään kiireitä. Ehdin jopa nukkua kotona päiväunet ennen ruokavalmistelujen aloitusta.

Koska meillä ei ole takkaa, poika järjesti takkatulen tietokoneensa avulla rätisemään televisioon.

Tulppaanit ja männynoksat olivat pöytäkoristeena kynttilöitten kanssa

Siniset hyasintit ehtivät hiukan aueta, ja tuoksu on ihana. Tuoksu pysyy vaasissa!

Glögitorttu maistui kaikille jälkiruokana tänäkin jouluna

Luna isäntänsä kuvaamana. Voiko olla lempeämpää katsetta!

Aatonaaton kutkuttavaa tohinaa

Jouluradio soi ja punaiset koristeet on kaivettu esille. Ovissa on kranssit ja keittön ja olohuoneen ikkunat saavat kohta omansa. Joulutohina täyttää tänään koko maan, kunnes huomiseksi mieli rauhoittuu. Kinkku on täälläkin uunissa ja tuoksu on lupaava. Muutkin ruoat ovat ainakin suunnitelmana jo teon alla ja anoppia odotellaan.

Tällaisen vinkin sain sähköpostiin:

Joulusiivousvinkki:

1. Luo omalle tietokoneellesi "Uusi kansio".

2. Anna kansiolle nimeksi "Kodin pölyt ja sotkut".

3. Ota lasi viiniä.

4. Klikkaa oikealla hiirinäppäimellä uutta kansiota.

5. Valitse "Poista".

6. Tietokoneesi kysyy nyt: "Haluatko poistaa Kodin pölyt ja sotkut lopullisesti?"

7. Klikkaa "Kyllä".

8. Nosta jalat pöydälle. Ota halutessasi lisää viiniä.

Rauhallista mieltä ja iloa iltaan!

Kuvien koristelut on eteisessä

Jouluinen punajuurilaatikko

Tätä joulunajan herkkua söimme viime sunnuntaina pojan toivomuksesta. Punajuuret ja sinihomejuusto sopivat tunnetusti hyvin yhteen ja hautuvat tässä kerman kanssa pehmeäksi, laatikoksi parissa tunnissa. Punajuurilaatikkko on kuulunut jo muutaman vuoden ajan joulun suosikkeihimme. Sain ohjeen aikoinaan työkaveriltani ja ihastuin heti. Valmistus on yksinkertaista ja laatikko hautuu itsekseen uunissa. Kuten kuvasta näkyy, olen paistanut tämänkin aika hyväksi.

Ajattelin muutenkin jakaa joulun runsaita makuja tänä vuonna vähän laajemmalle aikajaksolle, joten en tee tätä enää joulupöytään. Löysin viimevuotiset muistiinpanoni jouluruoista, ja siellä ehdottelin täksi vuodeksi runsasta kalapöytää keitetyn perunan kanssa ja kinkun seuraksi vain jouluruukkua. Sitä täytyy vielä vähän miettiä, ja kysellä anopinkin mielipidettä. Ainakin yksi pieni äitien tekemä lanttulaatikko on aatoksi varattu, ja pieni perunalaatikkokin voi maistua.

JOULUINEN PUNAJUURILAATIKKO
6:lle pääaterialla, 10:lle lisäkkeenä

1 kg eli 4-6 suurta raakaa punajuurta
1-2 hapahkoa omenaa
1-2 puna- tai keltasipulia
170g tai maun mukaan Aura-juustoa
2-3 dl kuohukermaa (tai kevyempää)
1 tl timjamia kuivattuna, tai tuoretta silputtuna
hiukan mustapippuria

Raasta kuoritut punajuuret ja omenat raastimen karkealla terällä. Tässä muuten kannattaa kaivaa yleiskone esille! Silppua sipuli pieneksi ja sekoita joukkoon. Murenna  vielä aurajuusto mukaan, lisää mausteet ja kerma ja sekoita. Tästä annoksesta tulee yksi iso tai kaksi pienempää uunivuokaa.

Paista 200 asteessa 1-2 tuntia. Loppuajasta voi olla tarpeen suojata pinta foliolla.

Tein nuo isommat määrät ja seos mahtui isoon Kokki-vuokaan. Siitä riitti reilut annokset ainakin kuudelle. Kilon painoinen kalkkunarulla mahtui samaan uuniin ja oli laatikon hyvä ja mieto seuralainen.

Rahkatorttuja ja helppoja pipareita

Hei, jouluni on pelastettu: sain leivottua tortut voista! Piparkakkuihin piti käyttää Oivariinia. Eiku oikeasti, naurattaa tämä kohu, että voi on loppu. Loppuhan se on nyt marketeista täältäkin, mutta olin ostanut paketin virolaista voita jo aikaisemmin. Mutta jos ei voita ole, ei se minua haittaa. Huvittavaa on sekin, kun televisiossa opetetaan, miten saa sähkövatkaimella tehtyä kermasta voita, kun on niin kauhea pula. Haloo!

Itse en erota voilla leivottua margariinilla leivotusta, enkä ole niitä koskaan rinnakkain maistellutkaan. Vältän tavallisesti niin voita kuin kovetettuja margariinejakin aina kun voin, mutta viime vuosina olen ostanut joululeivontaan voita. Ei karppausmielessä, vaan ihan vaan siksi, että muutkin niin tekevät. Pullomargariinia käytän edelleen kakkuihin ja pullaan, ja leivon nykyään harvoin. Sitä ei kyllä postauksistani uskoisi...

Rahkavoitaikina ja Helppo piparkakkutaikina tuli tehtyä jo illalla valmiiksi jääkaappiin lepäämään, joten aamulla sain aloittaa suoraan kaulimen kanssa heilumisen.  Tuota mainittua piparkakkutaikinaa voi muuten suositella: se valmistuu kädenkäänteessä, maku on parempi kuin valmistaikinassa ja piparien rakenne ihanan rapea. Taikinaa on yhtä helppo käsitellä ja kaulia kuin valmistaikinaakin, siis helpointa kylmänä. Löysin ohjeen muuten Kanelia ja kardemummaa -bloggaajan ihanasta joulublogista.

Jostakin syystä tykkään hyväksi paistetuista, vähän tummista leivonnaisista. Torttujen ja piparkakkujen pitää olla minulle pieniä, yhden suupalan kokoisia. Poromuotilla tein pikkuisia mäyräkoiria jahtaamaan jänistä. Vähän töpöhäntiä näyttävät vaan olevan koko sakki.

Muuten homma etenee hitaasti, mutta varmasti. Lahjakori on täyttynyt ja kuusi seisoo koristeltuna ja valaistuna paikallaan. Tunnelma on sen ansioista jo rauhoittunut.

Ajattelin tänään, että oikeastaan joulu on vain yksi viikonloppu muitten joukossa. Sitä varten vaan tehdään enemmän ruokahankintoja ja valmisteluja etukäteen. Mutta jos olisin tämänkin viikon töissä, tuntisin varmasti paniikkia, koska kaikki valmistelut pitäisi tehdä väsyneenä iltaisin. Itseni tuntien muutaman päivän loma ennen joulua on tarpeen.

Pikaruokaa

Kovin ruokakeskeiseksi näyttää postailuni muuttuvan, mutta pistänpä tämän pikaruokavinkin teillekin. Joulua odotellessa syön mielelläni jo jouluisia ruokia, mutta väliin tarvitaan jotain nopeaa ja ihan erilaista. Olen kaksi kertaa ostanut kaupasta palan vastasavustettua lohta ja valmistanut sille unohdetun herkun eli munakastikkeen. 

Poikieni suursuosikki pienenä oli munakastike, jota tarjottiin kalan kanssa tai kesälounaalla perunoitten ja kesävihannesten seurana. Tälläkin kertaa tarjolla oli siikliperunoita, vaikka niitä ei kuvassa olekaan. Hyvin maustettu tomaattisalaatti ja vihreä kaalisalaatti syntyvät kädenkäänteessä täyttämään toisen puolen lautasesta.

Niin, siis tuossa kuvassa on liian iso lohipala, minä kun yritän saada sen täyttämään omalla lautasellani vain neljänneksen...

Ehkä juon loppupäivän vain vettä. Näyttää olevan tauolla muutenkin tämä painonlasku. Se ei onnistu, kun on niin paljon kaikenlaista mukavaa tekeillä. Tähtään nyt edes siihen, ettei paino pääse ainakaan nousemaan joulun aikaan ja palaan tiukalle kuurille taas sen jälkeen. Mutta se vajaa kahdeksan kiloa on pois ja kymmenen senttiä lanteilta.

Hyacinth

Pikkuhyasintit ovat alkaneet kukkia tällä viikolla. Ne ovat pysyneet matalina ja tuoksuvatkin vain, kun menee tarpeeksi lähelle. Sijoitin ne sopivasti katseluetäisyydelle ikkunalaudalle, kun istun vakiopaikallani tietokoneella olohuoneen ison pöydän ääressä.

Nyt alkoi loma! Toinen poikakin ajoi illalla  tänne viettämään neljän päivän vapaataan, kun on joulunajan päivät töissä. Heille tulee siis ensimmäinen joulu Helsingissä, vaikka ovatkin asuneet siellä jo monta vuotta.

Illalla mies pystytti siivouksen jälkeen kuusen ja kiinnitti latvatähden tuomaan tunnelmaa. Joululevyjä soitellessa se tästä alkaa vähitellen rakentua. Kohta ripustelen siihen valot ja viikon mittaan pallotkin. Hitaasti, hitaasti viitsii ensimmäisenä vapaa-aamunaan mitään tehdä.

Päiväunilla tiikerin kanssa

Keittoa ja korttitalkoita

Vähän hiljainen viikko on timantinkerääjällä ollut täällä blogin puolella. Sitä enemmän olen kyllä ahkeroinut työpaikalla, mikä on ollut vaihteeksi mukavaa. Onneksi päivät eivät ole venyneet liian pitkiksi, vaan olen päässyt ajoissa lähtemään kotiin. Nimittäin päiväunille, tavalliseen tapaan kun yöllä ei liikoja nukuta. 

Joululahjat hankin onneksi jo viime viikonloppuna, joten  ei ole enää edessä kuin yksi suuri rutistus: joulukorttien kirjoittaminen tänä iltana. Olen pitänyt tarvikkeita levällään jo monta päivää ja siirtänyt urakkaan ryhtymistä yhtä kauan. Mutta kohta sen aloitan, heti kun on syöty, ja valmisteltu tämä kirjoitus. Ja valmista pitää tulla ennen Greyn anatomiaa.

Viime viikolla tein tällaista avokado-päärynäkeittoa ja intouduin kuvaamaan sitä keittiössä kirkasvalolampun avulla. Siitä saikin muuten oivan studiovalon! Taustakankaaksi ripustin ikkunalta salusiinista roikkumaan mustan fleeceviltin pöydälle.

Keitto oli hyvää, mutta päärynäsoseen korvasin kahdella tuoreella päärynällä. Yksi olisi varmasti riittänyt, koska makeutta oli ehkä hiukan liikaa, vaikka hedelmät eivät aivan kypsiä olleetkaan. Mutta kiva alkukeitto juuri tähän aikaan vuodesta.  

Ohje on Kotilieden sivuilta, ja siitä riittää kuudelle alkukeitoksi.

PÄÄRYNÄ-AVOKADOKEITTO

2 suurta, kypsää avokadoa
1 dl    sokeritonta päärynäsosetta tai 1-2 päärynää
4 dl    kasvislientä
1 dl    omena-tai päärynämehua
2 dl    kermaa
0,5 tl    suolaa
1/4 tl    pippuria
(1 tl    kirveliä tai jotakin muuta makuun sopivaa yrttiä)
1-2 rkl    sitruunamehua
tuoretta persiljaa tai sitruunamelissaa keiton pinnalle

Halkaise avokadot, poista sisältä kivi, koverra hedelmäliha irti ja soseuta se.
Yhdistä kasvisliemi ja päärynämehu. Kiehauta liemi. Sekoita siihen avokado- ja päärynäsose. Lisää kerma ja mausteet.

TAI keitä päärynäkuutiot niukassa liemessä kypsäksi, lisää avokadokuutiot ja soseuta. Lisää loput nesteet ja kiehauta keitto uudelleen.

Tarjoa keitto kuumana tai kylmänä.

Ja NYT aloitan sen korttihomman!

Joulukukkia ja tohinaa

Ensimmäinen amaryllis on jo kohta kukkinut ensimmäisen kierroksensa loppuun. Olisiko kestänyt viikon tai kaksi, kuka tässä perässä pysyy. Onneksi on toinen  vana nousemassa kohta viereen. Istutin tällä kertaa sipulin kevytsoraan ja olen muistanut olla kastelematta sitä, eikä se ole ollut edes vaikeaa, enhän muista kastella muitakaan kukkia.

Tässä ollaan vielä vasta aukeamassa, alemmissa kuvissa alkaa olla veto lopussa.

Vaikka mielellään virittelen joulua kotiin jo kuun alusta, en halua esille punaista ennen kuin vasta jouluviikolla. Valkoiset kukat näyttävän kauniin talvisilta ja sopivat minun silmissäni tämän ajan niukkoihin väreihin.

Hankin kaksi valkoista hyasintinpoikastakin ja pesin sipulit huolellisesti mullasta puhtaaksi. Sipulit mahtuivat mukavasti korkeaan lasiastiaan muutaman kiven päälle. Annoin pari milliä vettä pohjalle noin niinkuin alkajaisiksi, mutta en tiedä, kannattaako kastella enempää. Toivon poikasten pysyvän matalina, vaikka ne avaavatkin varmaan jo tulevalla viikolla kukkansa.

Tällä viikolla ollaan saatu taas iloita nuorten seurasta. Vanhempi poika avovaimoineen saapui lomaselle jo torstaina ja nuoremmatkin pyörähtivät täällä eilen pizzalla. Paketteja sekä hankittiin että vaihdettiin, piilotettiin siis odottamaan oikeaa hetkeä. Illaksi kaikki menivät menoihinsa. Niin myös äiti, joka lähti kuuntelemaan Loirin joulukonserttia työkavereittensa kanssa.

Loiro ei ehkä ollut parhaimmillaan eikä ääni kovin kummoinen, mutta karismaahan riittää. Kolmea mukana kiertävää muusikkoa ihailin kovasti: soitto oli vähäeleistä, kuulasta ja huikean kaunista. Setti oli kuin luotu klubimaiseen ympäristöön, mikä ei siis ollut tilanne Paviljongissa. Laaja 1200 hengen katsomo oli valaistu, mikä leikkasi myös osan tunnelmasta; minusta konsertissa kuuluu olla pimeää katsomossa. Mutta ihan hyvä ilta kaikenkaikkiaan.

Eniten nautin On suuri sun rantas autius -laulusta. Sitä on aikoinaan laulettu mökillä illalla järvenrannalla. Joululaulut olivat tuttuja levyltä.