Taloja Tromssassa

Jos jossakin on vanhoja puutaloja, ahmin niitä silmilläni. Olen viettänyt lapsuuteni puutalokortteleissa ja ne tuntuvat aina ihmisen kokoisilta. Punaisista tykkään erityisesti, asunhan itsekin punaisilla vaakalaudoilla vuoratussa   talossa.

Tromssan keskustan pääkatu, luulisin. Ainakin siellä on paljon kauppoja.

Pikkuisia taloja.

Gunn's Gardiner on kuin suoraan menneiltä ajoilta.

Tässä on muistaakseni Jäämeren museo, kävimme siellä edellisellä matkalla.

Tämä patsaan Amundsen oli naparetkeilijä, joka saavutti ensimmäisenä Etelänavan.

Ihan keskustasta ovat nämäkin kuvat, ilta-auringon himmeästi valaisemina. 

Olimme illalla palaamassa aterialta Peppe's Pizzasta, jossa liuskat kahdelle ja yksi olut maksoivat yli 60 euroa. Oli silti ehkä niitä parhaita syömiäni: otin tarjoilijan ehdotuksesta puolikkaan rapeapohjaista kasvispizzaa ja toisen puolen lautasesta pinaatti-avocadosalaattia. Alle viisisataa kaloria. Sellaista haluaisin tännekin, mutta halvemmalla!

Kotimatkalla Suomen puolella turistirysä näytti tältä.

Vuorella

Aurinkoisena ja lämpimänä sunnuntaipäivänä Tromssassa läksimme erinomaisen hotelliaamiaisen jälkeen porukalla kävelemään kaarisillan yli vuonon toiselle puolelle. Olimme nähneet tullessa rinteellä gondolihissin, jolla pääsee Storsteinen-näköalavuorelle. Tai vuori ja vuori: korkeutta oli vain 420 metriä. (Tai no, verrattuna meidän Laajavuoreen, joka on 80 m merenpinnasta.)

Silta oli korkea ja ilma kovin lämmin, ja kahden päivän autossa istumisen jälkeen me viisikymppiset jo puuskutimme, joten teki hyvää pysähtyä hetkeksi. Jäämeren katedraali on kuuluisa maamerkki, sopivasti sisääntuloväylän varrella sillan kupeessa ja on varsin vaikuttavan näköinen.

Sisältä kirkko oli kauniin karu ja yksinkertainen, juuri sellainen kuin pohjoisen luonteeseen sopii. Ei mitään krumeluuria, vain näyttävä lasimosaiikki edessä ja ihanan lämpimät lamput. 

Kirkolta suuntasimme ylemmäksi etsimään hissin lähtöasemaa. Gondolihissiin mahtui kaksikymmentäviisi ihmistä kerrallaan ja se tarkoitti että tiukasti pakattuna. Matka oli kuitenkin vain muutaman minuutin mittainen ja eipähän tungoksessa päässyt kaatumaan. Gardalla Monte Baldo oli 1800 metrin korkeudessa ja sinne keikuttiin huomattavasti pitempään. Koska emme tienneet tämän Tromssan vuoren nimeä, sanoimme tätäkin Monte Baldoksi, näytti ihan samalta päällä.

Perillä ei voinut muuta kuin huokailla maisema edessä. Jonkin verran kadutti, etten ollut ottanut järjestelmäkameraa mukaan, sillä olisi saanut selvästi parempia maisemakuvia. Nyt tyydytään näihin.

Tromssassa on noin 70 000 asukasta ja sitä sanotaan mm. Pohjolan Pariisiksi. Siellä on maailman pohjoisin yliopisto. Saaren takaosassa näkyy lentokenttä. Ilmasto on Jäämerestä huolimatta leuto Golf-virran ansiosta.

Lumihuippuisissa vuorissa on jotakin erityisen sykähdyttävää.

Istuin ystäväni Tuijan kanssa kivellä ja toistin vaan "että mää oon onnellinen, että tultiin tänne!"

Ylhäälläkin kasvoi kissankelloja.

Tuossa on ihan selvästi kalastusaluksia ja joku niihin liittyvä paikka.

Hämmästätelin, miten vähän huviveneitä merellä näkyi, vaikka oli mitä kaunein heinäkuinen sunnuntaipäivä. Oikeastaan olisin odottanut näkeväni enemmän huvivenesatamiakin, mutta ehkä tuolla vuonon takana oleva Jäämeri ei houkuttele samanlaiseen kruisailuun vesillä kuin meilläpäin.

On suuri sun rantas autius. Kyllä maailma on kaunis.


***

Tromssasta on pakko saada näyttää vielä vähän paljon taloja, mutta otetaan sitä ennen seuraavaksi jotakin ihan muuta, ettei iske turtumus:)

Pohjois-Norjassa

Viimeinen lomaviikko piippaa kohta maaliin ja olo on tyytyväinen. Loma on tehnyt tehtävänsä, se on tarjonnut kaikenlaista sellaista tekemistä, jota ei muulloin ehdi ja jaksa. Toisaalta helteinen sää on myös rajoittanut, varsinkin fyysistä liikkumista, mutta ei sentään reissaamista. Harvoin olen päässyt saman kesän aikana käymään kaksi kertaa ulkomailla ja kotimaassakin on tullut suunnattua pohjoiseen, etelään ja länteen. Ja nyt tultiin kotiin lyhyeltä visiitiltä Norjaan.

Visiitti oli lyhyt kaksi vuorokautta ja matka saman verran suuntaansa, eli viikkohan siihen meni. Katselin kartasta, että Jyväskylästä Pohjois-Norjaan on suunnilleen yhtä pitkä matka kuin Pariisista Ukrainaan tai Valko-Venäjälle. Kulttuurisokki ei vain ole yhtä iso, hehe. Ei sitä yhteen pötköön vapaaehtoisesti jaksa ajaa ja siksi mekin yövyimme välillä kaksi kertaa. Kittilästä starttasimme lopulta kohteeseen eli Tromssaan. 

Lapin läpi oli antoisaa ajella, koska maisema on avaraa ja kumpuilee vaihtelevasti. Viimeinen etappi Suomen puolella oli Kilpisjärvi ja sen maamerkki Saana-tunturi. Jotenkin se oli minusta pelottavan näköinen möhkäle. 

Kilpisjärveltä näkyi kuitenkin jotakin lupaavaa:
jäätiköitä, entistä korkeampia tuntureita ja terävähuippuisia vuoria.

Norjan puolella oli jonkin verran tietöitä ja näkyi selvästi, miten liuskeista kiveä maaperä on.

Båtsfjord oli paikkakunta, jonne ei tehnyt mieli sen kummemmin pysähtyä, sillä vuonon toisella laidalla näkymä oli paljon kauniimpi. Hiekkainen ranta näytti houkuttelevalta ja varpujen seassa kasvoi lempikukkaani kissankelloa.

Vuonon vesi oli uskomattoman turkoosia auringon osuessa siihen.

Ensimmäinen ilta Tromssassa oli pilvinen, mutta lämmin. Hotelli sijaitsi mukavasti vuonon rannalla, joten käppäilimme lauantai-iltana vain katsomassa laivoja ja maisemia. Hotellissa muuten oli hauska tapa tarjoilla kahvia ja vohveleita ilmaiseksi iltapäivisin. Vohvelirauta ja kannullinen taikinaa oli aamiaishuoneen pöydällä odottamassa. Siitä sai käydä paistamassa rapeat herkut ja täyttämässä ne hillolla, ranskankermalla ja mes-juustolla. Teki muuten kauppansa!

Jostakin syystä mielikuvani Hurtigrutenista on vanhanaikainen puksuttava pikkupaatti, kotoisin ehkä kouluajoiltani ja siis ihan väärä. Tässä on yksi laivoista, Kuningas Harald, ja aika isolta näyttää. Kyllä tuolla kelpaisi seilata vuonoihin tutustumassa.

Aika paljon näkyi amerikkalaisia turisteja, luultavasti rannassa poikkeavista isoista risteilyaluksista. Alemmassa kuvassa yksi pieni sellainen.

En voi mitään, minä vaan tykkään veneistä ja laivoista!

Hiukan ylemmäksi noustessa alkavat maisemat kaupungin ympärillä selkiytyä ja saada lisää muotoja. Niistä enemmän seuraavassa postauksessa.