sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Omenahyvettä ja kalkkunoita


Nyt tulee ruokabloggausta. Sunnuntairuokana tein tänään Vitello Tonnatoa, kuuluisaa italialaista alkuruokaa eli tonnikalakastikkeella peitettyä juottovasikkaa. Söin sitä ensimmäistä kertaa viime kesänä Gardan kaupungissa Eickan kanssa ja ihastuin. Nyt söimme sen tietysti pääruokana.

No eihän täältä mitään juottovasikoita saa, joten ostin kalkkunaa, kuten alkuperäisessä Visa Nurmen ohjeessakin käskettiin. Mutta kalkkunan ohutleikkeitä, koska ison kalkkunarullan hinta oli muhkeat 30 euroa!

Kastikkeeseen ainekset heitetään vain monitoimikoneeseen tai tehosekoittimeen ja suhautetaan sileäksi. Lautaselle tulee ensin pari ruokalusikallista kapriksella maustettua tonnikalamajoneesia, sitten pihvi ja taas pari ruokalusikallista kastiketta. Koristeeksi voi heitellä kapriksia, rucolanlehtiä ja parmesaania.

Meidän parmesaanit tässä ovat vääräoppista pussiraastetta, oikeat tuoreet lastut tietenkin olisivat ihan toista!


Mies teki lisäkkeeksi lohkopottuja uunissa, kaikkien lempparia. Vihreää salaattia ja maustettuja tomaattiviipaleita vielä lautaselle ja annos on siinä.

Tätä ruokaa aion tehdä vastakin vieraille. On kerrankin nopea, helppo ja hiukan erilainen.

Jälkiruoan olin tehnyt jo aamulla valmiiksi. Omenahyve on Oulussa Antellin kahvilan bravuurileivonnainen, jota on aina joskus saatava. Se on kakku, jonka välissä on varmaan marenkikerroskin. Minun ohjeeni on Anna-Maija Tantun Glorian trendiherkkuja-kirjasta ja moneen kertaan testattu. Onnistuu aina ja on raikas jälkiruoka.

Ensin tehdään omenahilloke. Mikroastiaan pilkotaan 12 omenaa, sekaan heitetään 1 dl (hillo-)sokeria ja 1 dl vettä. Keitetään pehmeäksi, mutta ei soseeksi. Jäähdytetään.
Alkuperäisen ohjeen mukaan tähän ei panna sitruunaa, lempimaustettani, mutta se sopisi kyllä.

Pohjan teen valmiista pakastemurotaikinasta. Kumpikin levy kaulitaan vähän litteämmäksi ja asetetaan (ei liian) vierekkäin pellille leivinpaperille. Esipaistetaan uunissa 225 asteessa vaaleanruskeiksi reilu 5 minuuttia.

Sillä välin vispataan 4 valkuaista kovaksi vaahdoksi. Lisätään 1½ dl sokeria vaahdotuksen loppuvaiheessa ja ihan viimeisenä vielä 1 tl väkiviinaetikkaa. En kyllä tiedä miksi.


Levitä omenakompotti kypsien pohjien päälle. Pursota tai levitä sitten valkuaisvaahto kauniisti omenien päälle. Paista vielä 225 asteessa 4-5 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen.

Tarjoa jäähdytettynä kylmän vaniljakastikkeen kanssa. Näpsäkkä tekee kastikkeen keltuaisista, mutta arvelin sen olevan jo liikaa ja ostin Valion valmiin tötsän. Maistui hyvältä!



13 kommenttia:

  1. Koska on ruoka? Namia, nyt tuli iltanälkä! Mä haluan tehdä ainakin tuota torttua ja sitten tuota vitello tonnatoa. Laivaperunoita oli meillakin.

    VastaaPoista
  2. No jotkut osaa! Yritin "helppoa" marenkia tässä kerran vaan ei siitä marenkia tullut puolen tunnin vispauksesta huolimatta..

    VastaaPoista
  3. Kuola valuu, tip...tip. Hyvä ruoka, parempi mieli. Se on niin totta.

    VastaaPoista
  4. Krisu, Italiassa Vitello Tonnato tuotiin tietysti ohuenohuina viipaleina kauniin säteittäisesti lautaselle aseteltuna. Sen alkuruokana söin tomaattista vihanneskeittoa Zuppa Verduraa ja jälkkärinä yhden version tiramisusta. Se oli ehkä paras ateriani koko reissulla. Olimme syrjäkujan pienen perheravintolan ainoat lounasasiakkaat.

    Eicka, muistatko, mitä sinä söit siellä?

    VastaaPoista
  5. Vicki, hyvä ruoka, parempi mieli juuri. Oletko nähnyt elokuvan Ranskalainen illallinen, joka perustuu Karen Blixenin kirjaan Babetten pidot? Siinä pariisilainen huippukokki joutuu pakenemaan vallankumousta tanskalaiselle pikkusaarelle, jonka ahdistuneet ihmiset kieltävät itseltään kaikki nautinnot. Ja sitten tapahtuu jotakin...

    VastaaPoista
  6. Meri myrskyää: seuraavan kerran ostat valmiit pitsat kaupasta! Onko selvä?

    VastaaPoista
  7. Olipas se herkullisen näköistä.
    Minä en pysty syömään peltipurkkitonnikalaa, joten jäisi minulta väliin, mutta muut kyllä syövät.

    Omenahyve on klassinen ja herkullinen jälkkäri.

    VastaaPoista
  8. Nuo näyttää NIIN ihanalta ja varmaan maistuukin.
    Hemmotteletko sinä joka sunnuntai tuollaisilla herkuilla perhettäsi?

    VastaaPoista
  9. Varsinkin jälkiruoka kuullostaa toteuttamiselta eli teen varmaan piankin, vieraitakin tulossa.
    Myös tuo ruoka kuullostaa ihanalta, hieman erikoiselta.

    VastaaPoista
  10. Aivan ihania ruokia. Omenahyve on niin hyvää, että jos joskus vielä käyn Oulussa, menen heti Antellille sitä syömään. Vieläkö niillä on kahvila siinä ison pallon kupeessa, Sokoksen ja kirjakaupan välissä?

    VastaaPoista
  11. Muistan: söin kananmaksaa. Olihan hyvää!

    VastaaPoista
  12. Meri, pizzoja nuoret ostavat itsekin, haluan tarjota heille slow-foodia juuri siitä syystä. Mutta point taken, kiitos.

    Arleena, eihän purkkitonnikalassa mitään houkuttelevaa olekaan, mutta tähän se sopii jotenkin hyvin.

    Susanne, kyllähän sunnuntaiateria on aina ollut jotain työläämpää ja parempaa. Kun lapset alkoivat tulla murrosikään, rupesin tekemään kolmen ruokalajin lounaan. Ruokaharrastus on ollut mulle tärkeä nuoresta asti. Ensimmäiset reseptit olen säilönyt Anna-lehdestä 15-vuotiaana ja ovat edelleen käytössä. Ja nyt pojatkin ovat innokkaita kokkeja kodeissaan!

    Sooloilija, veikkaan että aika harva ala-asteikäinen tykkäisi tuosta kapris-anjovis-sitruunakastikkeesta ;-)

    Celia, on kai se vanha Antell vieläkin siinä pallon luona. Nyt tänä syksynä en siellä käynytkään, joten heti iski epäilys...Tätä herkkua saa myös Bisketistä pallon toisella reunalla.

    Eicka, nyt muistankin sen sun maksa-annoksen. Se oli hyvää!

    VastaaPoista
  13. Herkun nakoista! Itsella uunissa juustoinen endiivi crumble! nami! Syodaan illalla kunhan mies tulee kotiin ;)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...