lauantai 28. kesäkuuta 2014

Blogit vs. lehdet



Vannoutuneelle naistenlehtien ystävälle tuntuu nyt käyneen niin, että blogit ovat lähes sivuuttaneet lehdet. Olen kauhuissani: en halua lehtien lopettavan siksi, että naiset eivät enää tilaa ja osta niitä. Niin kuitenkin saattaa olla käymässä, jos kerran minä viisikymppinenkin teen näin. Kuinka paljon nuoret naiset ostavat vielä lehtiä?


Roikun niin paljon ruudun äärellä lukemassa postauksia ympäri maailmaa, että jopa uusi Anna tai Gloria saattaa jäädä toiseksi odottamaan. Ennen uusi lehti piti imaista päällisin puolin heti ja jättää sitten tarkempi luku muille päiville. Nyt ei ole mitään kiirettä, ja olen onnistunut vierottamaan itseni Gloriasta jo niin hyvin, ettei tarvitse ostaa kuin noin joka kolmas lehti. Jos niin käy minulle, niin samoin käy myös monelle muullekin.


On oikeastaan outoa, että kelpuutamme kenen tahansa taviksen kirjoittamat jutut ajankuluksemme mieluummin kuin ammattitoimittajan tekemät kirjoitukset. Onhan oikeita verkkolehtiäkin olemassa, mutta jostakin syystä en ole ihastunut lukemiini. Mieheni on maksanut Keskisuomalaisen verkkolehden, jonka voi lukea näköispainoksena tai mobiiliversiona, mutta luemme molemmat toistaiseksi mieluiten aamulla paperilehden, kumpikin omassa päässään pöytää. Tottumiskysymys kai, siinä kahvikupin äärellä, vaikka voisimme molemmat pitää pöydällä myös iPadia.


Luen edelleen mielelläni Annaa, mutta en osta joka numeroa. Tilaan aina välillä pätkiä ja minusta on ihanaa, kun torstaina on uusi lehti odottamassa. Miltähän tuntuisi ostaa Annaa verkkolehtenä? Miksi en ole koskaan edes kokeillut?

Glorian Ruoka ja viini on lempparini ruokapuolella ja  Glorian koti sisustuslehdissä. Katselen toki muitakin, mutta harvemmin kuin ennen. Ruoka ja viini on ehkä antoisin näistä lehdistä, siinä riittää lukemista ja katselemista pitkäksi aikaa. Siitä saa uusia vaikutteita ja kivoja ideoita kokeiltavaksi. Suurin osa kokeluun tulevista ruoista tulee kuitenkin blogeista.


Sisustusvalintoihinkin blogeilla on vaikutusta. Monet blogit ovat kuitenkin niin nuorten naisten pitämiä, että niissä ei ole vielä omaa näkemystä, toistellaan vain samoja asioita kuin muutkin. Enemmän uusia vaikutteita saan siis edelleen lehdistä, ja varsinkin ulkomaalaisista. En nyt tarkoita, että toteuttaisin itse kotonani mitään innovatiivista, mutta kaiken uuden perään kuitenkin olen ainakin ajatuksen tasolla.


Pidin aikanaan kovasti Madamesta, Sarasta ja Evitasta: kaikki olivat kunnianhimoisesti toteutettuja aikuisille naisille suunnattuja lehtiä. Luin vähän jopa Iiristä, joka oli selvästi vanhemmille, jo eläkeiläisille  suunnattu. Kaikki on lopetettu muutaman vuoden jälkeen. Oma aika -lehti ei taas tunnu omalta, eikä ET.

Meitä keski-ikäisiä ja vanhenevia naisia on suuri määrä. Luulisi meissä olevan potentiaalista ostajakuntaa kunnolliselle naistenlehdelle. Edes verkossa.


keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Bobbi Brown


Nyt toivon, ettei tule ihan heti vastaan uusia huulipunahoukutuksia. Tässä on nimittäin jo kolmas tämän kesän ostoksista, ja kesää on mennyt vasta kuukauden verran! Bobbi Brownin Sheer Lip Color 2 Raspberry on juuri oikean sävyinen pinkki/fuksia: raikas ja värikäs ja nuorentaa sopivasti kohta kevyesti (toivon mukaan) ruskettunutta tätinaamaa.

 Vasemmalla Aerin, keskellä BB ja oikealla Rubinstein,
joka ei oikeasti voi mitenkään olla noin ruskea:-(


Oikealla myös toinen Bobbi Brown, talvella Helsingissä hankkimani 3 Pink Rose. Näissä kummassakin on aika paljon pigmenttiä, joten levitän mielelläni joko alle värivoidetta ja puuterin tai huulipunan päälle hiukan Lumenen vaaleaa huulikynää. Muuten väristä tulee liian voimakkaan tuntuinen. Muuten tämä on kivan rasvainen ja liukuu hyvin huulilla. Pidän myös hylsystä ja sen lievästä kapeudesta. Tämäkin puna naksahtaa oikeaoppisesti kiinni:)


tiistai 24. kesäkuuta 2014

Matissen matkassa


Koska minulla ei ole mitään muuta elämää työviikolla ja juhannuksenkin kuvasato jäi viileän sään vuoksi vähäiseksi, saanen lähettää vielä muutamia kuvia matkalta. Tate Modernissa oli Matissen näyttely. Kuvat olivat juuri niin ihania kuin tiesinkin niiden olevan, mutta pettymyksekseni kamera täytyi pitää laukussa. Minulle itselleni on tärkeää saada fiilistellä kuvien äärellä vielä kotona kaikessa rauhassa, joten olin pettynyt. En koe edes samanlaista tyydytystä, jos ostan kirjan museokaupasta. Huomasin muiden ottavan kuvia puhelimella eikä kukaan puuttunut siihen. Luuri käteen.





Hypätään välillä Notting Hillin idyllisille kaduille.



Tate Modernin ravintolassa salaattini näytti pieneltä, mutta se oli tosi maukas.

Tavoilleen uskollisena mieheni tilasi hampurilaisen, erittäin maukas sekin -varsinkin tuo soosi.


sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Mun brand new ihanuus


Helena Rubinsteinin nykykosmetiikka on jäänyt minulle aivan tuntemattomaksi. Se ei ole vaan jaksanut kiinnostaa, ja jos on, niin viimeistään vilkaisu hintalappuun on saanut siirtämään katseen muualle. Ja suoraan sanottuna Demi Moore ei ollut ihan oikea valinta kalliin sarjan mainoskasvoksi.


Sokoksella myytiin viime viikolla pois Rubinsteinia, ilmeisesti lopetettiin kokonaan. Alepöydästä osui silmääni laatikollinen mahdottoman kauniita hylsyjä. Alkuperäinen hinta oli muistaakseni jotain 46€, mitä en ikinä maksaisi huulipunasta.  Tämä oli kuitenkin valmiiksi alennettu ja siihen vielä kun lisäsi oman -15% kupongin, niin hinta alkoi olla kokeilemisen rajoilla. Ei sillä että mitään tarvitsisin, mutta kun tuo hylsy oli niin kaunis!

Wanted Rouge, 006 magnetize.

Mikä laatu! Mitäpä muuta voisi odottaakaan. Väri hiukkasen taitettu, paremmin ehkä syksyyn ja talveen sopiva. Vaikka olen väritykseltäni kesä, iholleni sopivat myös hiukan ruskehtavatkin punat. Hylsy on kaunis kuin koru: ihanan raskas kädessä, ja avautuu napsahtaen painamaalla yläpäästä. Kivannäköinen huulipunahylsy tuottaa samanlaista iloa katsellessa kuin korutkin.

Kuvasin huulipunia lempikorujeni keskellä.
Korvakorut Dyrberg/Kern.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Huulipunahulluutta: Aerin


Ihastuin ikihyväksi  tähän huulipunaan, kun sen näin. Väri on kuin tehty minua varten. Kultainen hylsy on suloinen kaikessa yksinkertaisessa ylellisyydessään. Merkki on AERIN, luulen että se lausutaan Erin. Kyseessä on Aerin Lauder, kuuluisaa kosmetiikkasukua. Hänellä on oma lifestylesarja ja myös online-putiikki. Kosmetiikka- ja tuoksuvalikoima näyttävät siellä houkuttelevilta.


Tämän punan ostin kuitenkin Selfridgesin tavaratalosta. Se olikin suurin piirtein ainoa, mihin minulla olisi siinä tavaratalossa ollut varaa. Pysähdyin katsomaan ennestään tuntematonta pientä valikoimaa ja kuuntelemaan myyjän innostunutta selostusta näitten laadusta. Punassa kerrotaan olevan ruusunlehtiuutetta kosteuttamassa, kuulostaa houkuttelevalta. 

Rose Balm Lipstick 06 Liebling



Tämä kustansi 26 puntaa eli kolmisenkymppiä.


Melko tummilla ja vähän sinertävillä huulillani tämä muuttuu kauniin ruusuiseksi. Laatu on mitä ihanin, kuten odottaa sopii. Puna liukuu hienosti huulille ja jättää ne kostean näköisiksi.

Ihmettelen muuten kun näytän aina valokuvissa siltä kuin olisin vetänyt tuon ylähuulen oikean puolen yli rajan, siis vasemman oikeasti. Se menee kuitenkin ihan alkuperäistä rajaa myöten. En koskaan vetäisi kynällä rajojen yli, koska se näyttää naurettavalta ainakin omassa suussani. Kynä muuten sattuu olemaan isoäiti Estée Lauderin Tea Rose, juuri samaa sävyä,


Kyllä yksi huulipuna voi tuoda paljon iloa naisen elämään! Vaikka ostin kyllä pari muutakin.


keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Guerlainin lumoissa



Olen ihan höpsähtänyt näihin meikkeihin sen jälkeen, kun aloin lukea kosmetiikkablogeja. Ei se kiinnostus ennenkään millään muotoa lievää ollut, mutta nyt on rahanmeno kiihtynyt selvästi. Niinkuin nyt tämä: Guerlainin huippuihana kuuden värin paletti. Se on painavaa metallia ja koristelu on henkeäsalpaavan kaunista. Halusin sen!


Kannen alla on ylöskäännettävä peili ja kaksipäinen sivellin. Homman ainoa miinus tuleekin siveltimestä: yhdeksänkympin hintaan olisi voinut toivoa vähän parempaa laatua. Nyt karvat sojottavat jo ennen kuin olen tehnyt sillä mitään. Mutta siveltimiähän on muitakin ja niillä käydäänkin sitten luomivärien kimppuun. Kuusi väriä on aika ruhtinaallista ja laatu on ah, ihanaa! Kermaisen pehmeää väriä on ilo levittää. Ne myös sekoittuvat kauniisti toisiinsa, siinä on asia, jota olen vasta viime aikoina oppinut arvostamaan.

 Väri on 68, Champs Élysees.

Oikealla ylhäällä on arkikäyttöön koko luomelle sopiva harmaa, ei vaalea eikä tumma. Hohtoa on vain minimaalisesti, mutta tarpeeksi. Vasemmalla oleva ruskehtava väri on vielä kokonaan silmään kokeilematta, se on täysin matta ja luultavasti myös sopiva väri yli viisikymppisen ryppyisille luomille. Tumma harmaanruseka on mattainen ja rajaukseen sopiva, kuvissa se on rajana, vaikka sitä ei näykään. 

Oikealla olevaan mustaan en ole tohtinut koskea vielä ollenkaan, mutta ainakin rajauksena sitä täytyy kokeilla. Mustat luomivärit ovat sellainen juttu, mitä olen aina karttanut. Valkoinen väri on juhlakäyttöön sopiva, hiukan hileisen kimaltava.

Violetti on kerrassaan hurmaava ilopilleri tässä paletissa ja ilman sitä olisi saattanut jäädä koko höskä ostamatta. Tietysti asiaa joudutti myös Stockmannin kahdenkymmenen prosentin alennuskuponkikin.


Kuten tavallista, homma meni kuvien kanssa väärin päin: tein ensin nopean kaupungillelähtömeikin tällä paletilla. En sitten heti lähtenytkään ja ajattelin, että voisin ottaa nyt kuvat silmistä ja paletista ja kirjoittaa joskus postauksen. Niinpä tämä ei ole mikään täydellinen meikki, vaan omaan arkeen rillien taakse tehty. Ei ehkä ollut hyvä idea levittää luomivärisiveltimellä violettia alaluomen rajaukseksi. No, siinä ei nokka kauaa tuhissut, kuten mummani ennen sanoi.

Luomilla on paletin vaaleanharmaata ja violettia, ruskeaa rajauksena sekä keskellä hiukan Macin vaaleaa kuultoluomiväriä. Lurpattavan osan päällä on vähän Macin roosanväristä luomiväriä. Ripsivärinä on Éstee Lauderin Sumptuous Extreme, se valtava vessaharja. Isoa jälkeä se tekeekin.


Näillä harmailla ja ruskeilla saa tehtyä monenlaisia pehmeitä arkimeikkejä, joita voin virkistää violetilla. Juhlaan taas voi syventää katsetta mustalla ja violetilla ja lisätä (tosi) vähän valkoista harkittuihin paikkoihin. Vielä olisi hakusassa sopiva koko luomelle levitettävä vaalea väri, on ollut jo kauan. Juuri oikean sävyn ja riittävän vähäisen kiiltoasteen löytäminen on ollut vaikeaa. Sillä olisi käyttöä tämänkin paletin lisänä.


tiistai 17. kesäkuuta 2014

BM IV: Muumioita, seinämaalauksia ja kosmetiikkaa


Faraoitten aika kesti muinaisessa Egyptissä kolmetuhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua. Huikean pitkä aika korkeakulttuurille, joka kuitenkin muutamassa vuosisadassa hävisi kristinuskon leviämisen myötä. Enempää en vaivaa faktoilla, antakaa mielikuvituksen viedä!

Näissä seinämaalauksissa on eläimiä, ruokaa, juomaa ja kukkia. Ne ovat elämänmakuisiaja viehättäviä.

Mitä tässä mahtaa olla tekeillä, mitä naiset ovat tekemässä?

Tässä on menossa karjanlaskenta vuodelta 1400 e.a.a.



Upeasti maalattuja puuarkkuja. 
Kaikki on muuten kuvattu suojalasin takaa, mikä osittain selittää kuvanlaatua.

Viihdettä mukaan tuonpuoleiseen.

Kenkiä!

Taas tuhansia vuosia vanha koru, jonka voisi pukea päälleen tänäänkin.

Vasemmalla on astioita, joissa on säilytetty kosmetiikkaa ja värejä. Oikealla samoin, noilla lusikoilla on otettu aineita.

 Kaikki palsamoidut eivät tietenkään olleet faraoita, vaan muumiointi oli muinaisessa Egyptissä tavallinen tapa säilöä ruumiit kuolemanjälkeistä elämää varten.




Eläimiäkin palsamoitiin kissoista ja linnuista lähtien. Tässä söpö vasikka/lehmä/härkä tms.












Älä säikähdä muumioita, ei se pelottanut näitä pieniä koulutyttöjäkään. 
He keskustelivat sen äärellä vilkkaasti tutkien tuhansia vuosia vanhaa ruumista joka puolelta.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...