perjantai 22. huhtikuuta 2011

Paahdettua parsaa ja sinnepäin-saltimboccaa kahdelle



Gloria-lehden huhtikuun kevätmenu ja helmikuun 10 suosikkia Sikke Sumarilta houkuttelivat kokeilemaan tätä raikasta ja kevyttä ateriaa pitkälleperjantaille. Alunperin suunnittelin kolmen ruokalajin kokonaisuuden kuudelle, mutta kun nuorisolle ilmaantui muuta tekemistä täksi päiväksi, tein hieman yksinkertaisemman version eli pelkät annokset kahdelle.


Saltimboccaan käytetään oikeasti vasikanfileetä, mutta mistäpä sellaista saisi, ei ainakaan meidän vakiomarketista. Oma versioni herkusta valmistui siis ohuista kalkkunaleikkeistä. Ohjeen mukaan suolasin ja pippuroin leikkeet molemmin puolin leikkuulaudalla. Kietaisin sitten kalkkunan päälle ohuen siivun ilmakuivattua kinkkua eli prosciuttoa. Päälle kiinnitettiin vielä tuore salvianlehti cocktailtikulla. -Tikkurasia putosi tietenkin alalaatikkoon ja kesti kymmenen minuuttia kerätä miljoona hammastikkua kaiken roinan keskeltä! Mutta lehti saatiin kiinni ja homma eteni lopulta.


Parsoista napsaisin varret poikki Jamie Oliverin ohjeen mukaan: peukalolla ja etusormella kiinni juurenpuolelta ja poikki siitä, mistä menee. Naps! Kuorin vielä pintaa pois alaosasta. Uuni oli jo kuumenemassa 225 asteeseen, kun Glorian ohjeen mukaan levitin parsat, kaikki kaksi nippua, leivinpaperille. Päälle pirskotin vähän oliiviöljyä, sitruunanmakuista sormisuolaa ja mustapippuria. Ja uuniin paahtumaan vajaaksi vartiksi.


Sillä välin tein kirkastetun voin. Kyllä, oli eka kerta. En ole ennen viitsinyt edes ajatella, vaikka varsinkin intialaisen ruoan ohjeissa siitä mainitaan. Nyt olin ostanut oikeaa voita ihan sitä varten. Sulatin siis pienessä kattilassa koko 200 gramman paketin voita. Kaadoin sitten voin vielä kapeaan muovikannuun siten, että osa sakasta jäi kattilaan. Kun sakka oli painunut kannun pohjalle, kaadoin kirkastetun voin pieneen lasipurkkiin myöhempää käyttöä varten. Kirkastettu voi ei pala tummaksi, kun siitä on erotettu sakka pois.

Pari ruokalusilallista voita otin sitten takaisin kattilaan ja sekoitin joukkoon yhden kukkuran ruokalusikallisen kapriksia mausteeksi. Kun parsat tulivat uunista, käänsin ne, nostin hetken kuluttua tarjoiluastiaan ja lusikoin kaprisvoin parsoille.


Paistoin saltimbocca-leikkeet voin ja öljyn seoksessa ensin alapuolelta lähes kypsäksi ja käänsin lopuksi hetkeksi saamaan väriä kinkkupuolellekin. Siirsin kalkkunat toiseen astiaan, poistin tikut ja työnsin astian peitettynä vielä lämpimään uuniin odottamaan. Siellä olivat parsatkin.

Ohjeen mukaan, niin luulin, lisäsin kuumalle pannulle voita ja desin valkoviiniä. Arvaatte kai, miten siinä kävi: viiniä ja voita roiskui ympäriinsä. Tunsin itseni idiootiksi. No, pyyhin rillit ja luin uudelleen. Viiniä oli siis määrä keittää puoleen ja lisätä sitten vasta sitten vähän voita. Tuli siis kuitenkin pieni kastike valeltavaksi leikkeille.


Ja voi kun  oli hyvää! Söimme kaikki parsat, ne vaan olivat niin ihania. Samoin saltimbocca oli kerrassaan erinomaisen makuista. Pidän yli kaiken riesling-viineistä ja sitä otettiin nytkin lasilliset juhlistamaan hyvää ateriaa.

Ruoka oli taas kerran kaiken sen vaivannäön arvoista. Vaivalloista oli varsinkin sähläys, seuraavalla kerralla osaan tehdä nämä rauhallisemmin.  Vaikeaa ei ollut mikään, helppoja ruokia oikeasti, ei gourmetia.



Tarvitseeko kertoakaan, mitä oli jälkiruoaksi? Sikke Sumarin kaikki ohjeet ovat hyviä, ja tämä on tietysti superhyvää: maailman paras suklaakakku.

Viipale kakkua ja kuppi pressokahvia, ja kaikki on hyvin taas.

14 kommenttia:

  1. Nam, nam, ihanan näköistä ja taas alkoi kuulua kummaa kurinaa vatsan suunnalta, nälkäkuurilla kun ollaan aina vaan:)

    VastaaPoista
  2. Oijoi, mitä herkkuja! Vai ei ollut työlästä =o Namia varmaan, ja vaivan arvoista. Mutta sillä jolla taito on, niin se tekee.

    eikka

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa hyvältä. Parsasta minäkin tykkään ja paistamalla kypsennän.
    Saa nähdä miten saan kommentin läpi, on erittäin suuria vaikeuksia nyt internetin kanssa, palomuurit estävät yhteyksiä.

    No pyhiksi matkustan kauemmaksi, jospa sieltä saan apua.

    Mukavaa pääsiäisen jatkoa.

    VastaaPoista
  4. Taas kerran herkullista ruokaa ja hyvin kuvattuna sekä kilelleiseti että kuvaukselliseti. Sinun blogissasi on nykyisin aivan ihanaa piipahtaa yksin jo näiden kuviesi ja niiden värien vuoksi!
    Ps. Minäkin rakastan Riesling-viiniä, erityisesti näin keväällä se on ehdoton suosikkini. Opin riselengeistä nauttimaan silloin kun ystäväni muutti Saksaan juuri noille alueille, missä tuota viiniä tuotetaan! Mukavaa pääsiäisen jatkoa sinne teille !

    VastaaPoista
  5. Aah, voin kuvitella, että on hyvää. Nuo parsat näyttävät niin ihanilta ja tähän aikaan parhaimmillaan. Vaivannäkö kyllä kannattaa.

    VastaaPoista
  6. Maukkaan näköinen ateria!
    Ja Hauskaa Pääsiäistä teille! :)

    VastaaPoista
  7. Herkullisen näköistä, namm!
    Pääsiäisen iloa sinulle Katriina!

    VastaaPoista
  8. Manteli, onnea nälkäkuurille! Tekis hyvää mullekin, varsinkin nyt juhlapyhien jälkeen...

    Eikka, onhan ruoalaitto aina työlästä. Ajattelin jo pari kertaa pyhien aikana, etten välttämättä haluaisi tehdä sitä työkseni. Seisominen ottaa yllättävän koville, kun monta tuntia tottumattomana sitä tekee:)

    Arleena, toivottavasti tietokoneongelmasi selvisivät nuorempien velhojen avulla. Minullakin on muutaman juttu, joihin kaipaisin jonkun tietokoneneron ohjeita.

    Maaretta, kiitos kehuista!
    Riesling tosiaan maistuu niin ihanan raikkaalta ja kesäiseltä, ja se sopii monenlaisiin ruokiin.

    Rita, olen vasta parina vuonna valmistanut ja syönyt parsaa, eikä sitä niin kamalan monta vuota ole täällä ollut saatavillakaan. Nyt pääsiäiseksi oli kyllä moni ostanut, kun lauantaina sai hakemalla hakea, että sai vähän lisää.

    Sunan, meillä on tahistu täällä kahden koiran voimin. Molemmat ovat olleet ihan tyytyväisiä, kun on koiraseuraa.

    Omenaminttu, näissä oli maut kohdallaan, täytyy sanoa. Näitä en olisi loihtunut omasta päästäni:)

    VastaaPoista
  9. Oi, mitä ihanuuksia! Kyllä tuohon aika paljon sentään vaivannäköä tarvitaan, ja näppituntumaa että onnistuu.
    Uskaltaisinkohan minäkin koekilla parsaa tällä ohjeella?
    Meri

    VastaaPoista
  10. Juuri söimme mutta vesi tuli kielelle näitä katsellessa. Parsaa tekee mieli juuri nyt.
    Ihanaa pääsiäisen jatkoa!

    VastaaPoista
  11. Näyttää niin ihanalta, että kunhan pääsiäisruokavarasto on tyhjentynyt otan ja kokeilen. Riesling kuuluu omiinkin viinisuosikkeihini, siis sekin vielä lisäplussana tässä.
    Kiitos myös hienoista kuvista! Minusta ruoka on vaikeaa kuvattavaa, en taida vaan osata.
    Hyvää pääsiäisenjatkoa!

    VastaaPoista
  12. Meri, suosittelen parsan valmistusta. Se maistuu ihanalta eikä oikeasti ole vaikeaa. Voi keittää tai paista uunissa. Keitetään muutamia minuutteja, voi kokeilla vaikka, että haarukka menee läpi, mutta ei liian pehmeäksi kuitenkaan. Voi maustaa miten vaan, maku on mieto ja hieno. Tein eilen salaattia Annasta, johon tuli vielä parsan päälle paistettua jättikatkarapua. Älyttömän hyvää!

    Pikkujutut, sehän vika lehtienkin ruokakuvissa on, että aina tekee mieli syödä jotakin, kun niitä katselee!

    Pirkko, ruoka on vaikeaa kuvattavaa ja onnistuu minultakin vain harvoin. Yhdestäkin sinänsä maukkaasta ateriasta tuli niin rumat kuvat, ettei niitä voinut esittää. Tällä kertaa oli parempi tuuri.

    VastaaPoista
  13. Kun kerran syö paahdettua parsaa, niin ei kyllä tee enää mieli keittää sitä! Itse tykkään valella seesam- tai tryffeliöljyllä.

    (Täällä Hollannissa ei ole vieläkään tullut myyntiin edullista parsaa, ihan epistä.)

    VastaaPoista
  14. Maija, seesam- ja tryffeliöljyt ovat minulla vielä kokonaan kokeilematta! Pitääpä joskus ostaa, vaikka tryffeliöljyn saatavuus Keski-Suomessa voi olla huono;) Paahdettu parsa sen sijaan on todella hyvää.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...