Kirjeitä

Tervehdys hyvin lomailleelta ihmiseltä! Omien laskujeni mukaan olen ollut maaliskuussa töissä vain viikon ja yhden päivän. Lomassa parasta onkin se, että silloin ehtii tekemään kaikenlaista, mitä ei tavallisen työarjen lomassa jaksa. Ei mitään ihmeellistä kuitenkaan, tarkoitan vain sitä Oulussa kulkemista, kuntosalia ja ihmisten tapaamista. Ja onhan tämä meidän putkiremonttikin töitä teettänyt.

Viikonlopuksi saimme pitkästä aikaa kylään vanhat ystävät pohjoisesta ja hauskaa oli. Perjantai-iltana kävimme kierroksen kaupungilla ja sen päätteeksi päädyimme paikalliseen viinibistroon. Miehet tyytyivät olutharrastajina Mellangårdiin, mutta me naiset tilasimme tapas-lautaset ja lasilliset Tignanelloa. Se on niin kallista viiniä, ettei meistä kumpikaan ole hennonnut koskaan hankkia kokonaista pulloa, mutta kun kerrankin sai ostaa tätä kulttikamaa laseittain, oli pakko maistaa. Kyllä kannatti! Ensimmäiseksi nenään osui tammi, ja viinin maku oli täyteläistä ja pehmeää, marjaista, rusinaista ja hillomaista, ja siinä oli pitkä jälkimaku.

Tuijan kanssa olemme olleet samalla luokalla jo kansakoulun ensimmäisellä. Oppikoulussa olimme myös samalla luokalla ja vasta lukioon mennessä tiet erosivat, kun minä muutin perheen mukana Jyväskylään. Me olimme kuitenkin jo silloin parhaita ystäviä ja ainoat tytöt luokaltamme, joilla oli samanlainen musiikkimaku. Se oli silloin hyvin tärkeää, koska harrastus vaati paljon enemmän paneutumista kuin nykysin: radiosta tuli rock-musiikkia tasan tunti viikossa, uutuuksia kuuli vain (merirosvo-)Radio Luxemburgista yöllä, lehdet piti tilata erikseen R-kioskille ja levyt musiikkokaupan kautta ulkomailta. Jos onnisti.

Lukion ajan tapasimme aika usein ja kirjoittelimme kirjeitä. Koska kumpikaan meistä ei halunnut ylioppilaskirjoitusten jälkeen heti opiskelemaan, päätimme suunnata ulkomaille töihin. Kirjoitimme ulkoministeriön jollekin osastolle, missä käsiteltiin ulkomaisia työpaikkoja, ja pääsimme sitä kautta sveitsiläiseen vanhustensairaalaan hoitoapulaisiksi. Lähdimme kesän lopussa ansaittuamme ensin matkarahaa kesätöillä. Minä myin kenkiä Sokoksella ja T. teki jotakin palolaitoksella Oulussa. Päästyämme vapauteen kotoa ja koulusta kiersimme ensin interreilillä Eurooppaa muutaman viikon ajan. Siinä iässä ei tuhlattu rahaa ruokaan, muut asiat olivat paljon tärkeämpiä. Kuten pitkätukkaiset ranskalaiset pojat ja vanhat kaupungit vaikka.

Koluttuamme tarpeeksi Etelä-Ranskaa pääsimme perille Baseliin. Saimme lyhyen perehdytyksen ylihoitajalta ja työskentelimme sen jälkeen osastolla. Näppärinä tyttöinä opimme hommat nopeasti ja vähitellen kielikin alkoi luistaa. Olihan koulun lyhyestä saksasta saatu hyvä pohja, vaikka suusta ei vielä alussa sanoja juuri tipahdellut. Työpäivä oli pitkä klo 7-19. Keskipäivällä oli tauko 12.15-15. Se tarkoitti, että keskellä päivää saattoi lähteä kaupungille selaamaan levykauppojen valikoimaa tai haistelemaan suosimiani Chanelin hajuvesiä (aikamoinen ristiriita muuten senaikaiseen hippilookiini verrattuna). Joka ilta taas ehti hyvin töitten jälkeen kävellä keskiaikaisen vanhankaupungin läpi keskustaan tapaamaan ystäviä baarissa (siellä juotiin paikalliseen tapaan teetä!) tai konserttiin johonkin lähikaupunkiin.  Minä olen aina ollut kotikissasorttia, mutta tämä ystäväni T. oli jo nuorena puhelias vauhtinainen, joten perässä oli mentävä. Hänen ansiostaan tutustuimme moniin ihmisiin ja saimme paikallisia ystäviä. Heidän kanssaan näimme mm. Jethro Tullin, Genesiksen, Freen, Frank Zappan, Gentle Giantin, Rory Gallagherin ja muutaman muun suomalaisille saavuttamattoman bändin.

19v

Muut sairaalassa työskentelevät suomalaistytöt seurustelivat enimmäkseen toisten vierastyöläisten kanssa ja olivat muutenkin aika erisorttisia. Kirjoitin kaikista kokemuksistani siskolle kotiin. Hän pääsi saman elämän makuun viettäessään kanssamme joululomaa Baselissa. Juuri silloin oli määrä Pink Floydin tulla konsertoimaan Baseliin, ja sitä odotettiin kuin joulua ainakin, mutta suureksi pettymykseksi se peruttiin viime tipassa. Pink Floyd on ehkä kaikkein rakkainta musiikkia nuoruudestani. (Ainakin kymmenen muun ohella, ja niistä Peter Hammill ja van der Graaf Generator ovat toisena.)

Kevään tullen alkoi tuntua, että elämässä voisi sittenkin tehdä jotakin muutakin. Lukeminen ja opiskelu alkoi kummasti kiehtoa. Päätimme lähteä kotiin huhtikuun lopussa, että aikaa jäisi lukea pääsykokeisiin. Niin tehtiin, ja magnoliapuiden kukkiessa palasimme kumpikin asumaan takaisin kotiin. Hain opiskelemaan englantia, suomea ja saksaa ja pääsin kaikkiin. Ihan kivutonta kotiin palaaminen ei ollut, kun oli jo itsenäisyyteen tottunut, ja ensimmäisen vuoden jälkeen muutimme Tuijan kanssa tahoillamme pois kotoa.

Syy miksi kirjoitan tästä, on se, että sisko toi minulle Sveitsin-aikoina kirjoittamani kirjeet takaisin. Hän luki ne tietysti ensin. Minä luin myös ja muistot noustivat elävästi pintaan. Kaivoin komeron ylähyllyltä pahvilaatikon, johon olin säilönyt omat kirjeeni menneiltä ajoilta, niiltä siis, jolloin vielä kirjoitettiin kirjeitä. Kokosin siskon kirjoittamat yhteen isoon kuoreen, Tuijan kirjoittamat toiseen ja jätin muut laatikkoon.

Nauroin ja nautin, kun luin Tuijan kirjoittamia kirjeitä lukiovuosilta ja ajalta matkamme jälkeen. Kirjeet loppuivat vähitellen, kun kumpikin aloimme opiskelujen alettua seurustella. Reilun kolmen vuoden päästä kotiinpaluusta olimme molemmat jo naimisissa. Kumpikin oli löytänyt yliopistosta pitkätukkaisen maalaispojan, joka tykkäsi samalaisesta musiikista.  Samojen maalaispoikien käsipuolessa muuten keikutaan edelleen! Onneksi he ovat alusta asti viihtyneet mainiosti keskenään.

Tuijan kanssa meillä on molemmilla ihan vakavat ammatit, joten ykkösjuttumme yhdessä on jotain muuta kuin vakavaa: kosmetiikka ja hajuvedet. Kakkosena tulevat kirjat, elokuvat, ruoka ja viinit ja -no, meikit ja hajuvedet. Yhdessä emme yritäkään olla syvällisiä tai älyllisiä kuten nuorena, vaan annetaan palaa.

P.S. Kuvat eivät ole meiltä vaan taas kerran Toivolan vanhalta pihalta, jossa käväsimme viikonloppuna.

Kirkasta ja iloa

Tämä bloggaaja on keräillyt tänään tähtihetkiä ja irtopisteitä huhkimalla (rauhallliseen tahtiin) puolitoista tuntia kuntosalilla, jo toista kertaa tällä viikolla. Kyllä siitä tulee hyvä olo! Lähdimme ystäväni ja entisen naapurini R:n kanssa liikkeelle jo kymmeneltä aamulla ja saimme koko kuntosalin omaan käyttöömme, sillä ketään muita ei ollut vielä niin aikaisin. Kahdentoista aikaan istuimme jo onnellisina ruususaunan lauteilla ja katselimme ikkunasta altaalle ja ulos. Ajatella, sanoimme toisillemme, tällainenkin aika tuli, jolloin voimme istua työstä vapaana kaikessa rauhassa keskellä arkipäivää kylpylässä! Olemme samoihin aikoihin saaneet lapsemme, kasvattaneet ne aikuisiksi ja lähettäneet maailmalle. Lapsiperheen elämä on kummaltakin ollut ohi jo pitkän aikaa. Kirkkaassa auringossa kävelimme sitten kumpikin kotiimme.

Kuntoilusta tuli niin hyvä olo. Kyllä te kaikki sen tiedätte, minä vaan en ole kuntoillut kunnolla nyt moneen vuoteen. Ryhmäliikunnassa en ole käynyt enää viiteen vuoteen, sitä ennen oli aina kerran viikossa joku syhmä ja vaihtelin niitä mielelläni. Asia on vaivannut minua paljon, mutta nyt pitkän kypsyttelyn jälkeen olen näköjään valmis taas tekemään jotakin. Tosin en ehkä työpäivän jälkeen edelleenkään jaksa lähteä mihinkään, mutta vapaaviikolla on toinen juttu.

Putkiremonttimme etenee tavalliseen tapaan. Kaikki on odottamassa jotakin tulevaa, eteisen katto on revitty alas, muutama reikä porattu seiniin ja nyt kahteen päivään ei ole tapahtunut mitään. Hyvä jos kesään mennessä...

Huomenna meille tulee kaikesta huolimatta viikonloppuvieraat ja otan sen kerrankin iisisti: menemme ulos syömään ja baarikierrokselle.

Antoisaa viikonloppua myös teille!

Ajatonta

Olen aina tykännyt tästä Arabian teekannusta. Muistelen että meillä kotona olisi ollut sellainen, kun olin pieni. Nopea goolaus paljasti, että kannu on Ulla Procopén suunnittelema ja on ollut tuotannossa vuodesta 1958 jonnekin kuusikymmentäluvulle. On sitä varmasti valmistettu myöhemminkin, sillä ostin omani joskus 80- tai 90-luvulla Jyväskylän Asko- tai Alfa-tavaratalon loppuunmyynnistä. Pidän kovasti kannun viiskytluvun tyylistä.

Kannu jäi seisomaan keittiön tyhjälle hyllylle, kun en keksinyt sille mitään paikkaa piiloon remonttipölyiltä. Malli on niin ajattoman kaunis, että päätin jättää sen sinne, jotta voin ihailla aina ohi kulkiessani. Muina aikoina se jää kaiken muun tavaran jalkoihin eikä siihen kiinnitä huomiota. Tässäkin huomaa sen, miten esineen kauneus tulee esille vasta, kun sen ympärillä on tyhjää tilaa.

Muualla onkin tämän näköistä. Tässä pikakeittiöni olohuoneen pöydällä.

Siis mä oon jo viis

Pikkuneiti porvoolainen eli Vilma täytti eilen jo viisi vuotta. Koko merkkipäivä meinasi unohtua kaikessa muussa hötäkässä, mutta onneksi Riitu-sisko Mikkelistä muistutti kommenttilootassa onnitteluilla. Eikö ole jo aikuisen vankkaa olemusta ja suoraa katsetta? Tämänikäisellä koiralla on jo selvä käsitys asioista ja siitä, miten niitten kuuluu mennä. Onneksi isäntä on ollut helppo koulutettava ja tekee melkein kaiken, mitä koira pyytää. Emäntä taas luulee olevansa molempien pomo.

Omassa turvapaikassa sohvatyynyjen keskellä saattaa hyvin poseerata, kun kuvaajalla on riittävästi namuja kourassa. Aikuinen nainen mä oon...

Sunnuntaitunnelmaa

Koska en ole ottanut kuvia kotona viime aikoina, julkaisen kaksi kuvaa vanhempieni luota. Nappasin ne lähtiessäni, kun olimme saaneet enimmät tavarat paikoilleen. Tuttuja tavaroita kun oli ympärillä, rakentui uuteen asuntoon sama henki kuin edellisessäkin oli. Iltapäiväaurinko paistoi olohuoneen ikkunoista. Keittiön orkideat löysivät paikkansa keittiönpöydän päässä olevalta ikkunalaudalta.

Täällä kotona taas kutsuin tänään nuoremman pojan kokkaamaan sunnuntailounaan, kun en itse jaksanut muulta puuhailulta. Saimme yllättäen vieraaksi miehen veljen Tampereelta. Hän oli ohikulkumatkalla palaamassa äitinsä luota, ja siis anoppini, ja oli ihana saada pitkästä aikaa jutella hänenkin kanssaan. Siinä on mukavan mies, mutta harvoin nähdään!

Ja sitten jatkuu keittiön avohyllyjen tyhjentäminen...

Täällä ollaan!

Sorry ystävät,  että täältä ei irtoa päivityksiä! Tulin vasta loppuviikosta Oulusta muuttohommista ja perjantaina olikin jo työpäivä. Muutto sujui muuten oikein hyvin. Vanhemmat lähetettiin kyläilemään kahdeksi kiireisimmäksi päiväksi ja meitä oli neljä nuorempaa hoitamassa hommia. Plus tietenkin muuttofirman miehet. Isäni oli tehtyt pohjapiirrokseen valmiit suunnitelmat huonekalujen sijoituksesta, joten huonekalut saatiin suoraan paikoilleen ja iso osa laatikoista parvekkeelle. Kaksi päivää uurastettiin porukalla paikkoja kuntoon uudessa huushollissa, ainakin alustavasti. Kaksi sukulaisnaista kävi siivoamassa vanhan asunnon perusteellisesti, mikä oli valtava helpotus. Emme olisi ikinä selvinneet siitä siskojen kanssa. Itse uusi asunto on minusta kiva, talo melko uusi ja moderni. Näin sain minäkin asua kolme päivää jo senioritalossa!

On siis nyt mennyt vapaa-aika kotona ihan vaan palautuessa: sielu tuli taas perässä hitaasti, vaikka ei bussikyytikään sentään niitä nopeimpia ole. Nyt alan jo asettua takaisin omaan kotiini ja omaan elämääni. Olen jopa käynyt sauvakävelyllä auringossa.

Syytä onkin, sillä meillä alkaa putkiremontti maanantaina. Tästä tulee sellainen parin viikon kevytversio, jossa vesiputket vedetään pintavetona, joten voidaan onneksi asua kotona. Joudumme kuitenkin tyhjentämään keittiön avohyllyt ja muut irtotavarat, kodinhoitohuoneen, yhden vaatehuoneen ja molemmat kylpyhuoneet irtotavaroista. Se on tiennyt tänään jo ensimmäistä keikkaa kirpputoreille. Meiltä lähti mm. kymmenisen takkkia, vaikka pari vuotta sitten viimeksi muka kävin ne läpi. 

Vaatehuoneen ylähyllyltä kaivoin esille pahvilaatikon, johon olen säilönyt vanhoja kirjeitä seitsemänkymmentäluvulta, siis hurjasta nuoruudesta. Kimmokkeen siihen antoi sisko, joka toi minulle takaisin koulun jälkeen Sveitsissä asuessa kirjoittamani kirjeet. Lupasin tietysti antaa takaisin hänen kirjeensä, ja niitä setviessä on kulunut tunti jos toinenkin. Haluan tietenkin lukea ne ensin kaikki, ennen kuin annan pois. Ensi viikolla siihen on aikaa, se on taas vapaaviikko.

Irtiotto omasta arjesta

Voi sitä lomaa näinkin viettää, siis toimimalla itsenimitettynä työnjohtajana muutossa. Vanhemmat ovat hommanneet uuden asuinpaikkansa itse, kolmion uudehkossa ja kauniissa senioritalossa, mutta tämän vanhan kodin purkaminen ja pakkaaminen on homma, josta he eivät enää ikänsä ja kuntonsa takia yksin selviä. Olemme siskojen kanssa käyneet jo auttelemassa töitten salliessa, mutta minulla on sattuneesta syystä eniten vapaa-aikaa. Otin vielä loput lomapäiväni samaan syssyyn ja tulin mielelläni Ouluun. Kyllä tämä lomasta käy, olisinkin varmaan pitkästynyt yksin kotona.

Päätin ottaa koko homman kuntoilun kannalta ja se näyttää toimivan. Minä joka en kotona koskaan kanna kauppakasseja tai tee mitään raskasta temppuilevan verenpaineen ja kipeytyvien nivelten takia,  kannan täällä sujuvasti niin kassit kuin pakkauslaatikotkin. Ensin vaan keskivartalon syvät lihakset tiukaksi, joustoa polviin ja nosto. Hengitystä, hikoilua ja yritystä ryhdin hallintaan. Kun raahasin varmaankin viisikymmentä kiloa painavan matkalaukkuni maanantaina portaita ylös, luulin vähintäänkin nivustyrän puhkeavan! Siitä se tsemppaaminen lähti.

Olin jo etukäteen arvellut tarvitsevani rentoutusta jossakin välissä ja varannut torinrannassa olevasta kauneushoitolasta ajan kasvohoitoon. Kävelin tänään tyhjän torin poikki ja kaivoin kameran laukusta. Vanha ja vilkas kauppapaikka on lempipaikkani kesällä, mutta kyllä näitä rakkaudella katselee talviskaikaankin. En tiedä mitä tuolla ylimpien kuvien suoja-aidan takana rakennetaan, mutta sieltä takaa pilkottaa betoninen teatteri, jossa esitetään parhaillaan Hannu Väisäsen Toiset kengät -näytelmää. On turha toivo edes yrittää saada sinne lippuja ja toisaalta ei taida olla siihen nyt aikaakaan. Olen varma muuten, että näin itse taitelijan tänään, kun istuimme siskon kanssa kaupungilla kahvilla.

Jossakin on vielä lunta; liekö ollut lumiveistoskilpailua varten. Muutenhan sitä ei ole enää juuri missään.

Tänään on siis ollut työnjohtajalla luppopäivä, mutta olen kyllä muka jaellut tehtäviä ja hoputtanut äitiä pakkaamaan aarteitaan työhuoneesta laatikoihin. Olisi mukava olla tehokas entinen itseni vähän aikaa ja hoitaa homma riuskalla otteella kasaan. Nykyinen minä makasi mieluummin hierottavana ja ihanien tuoksujen keskellä rentoutumassa kosteuttavassa Académie-hoidossa. Ostin vielä lähtiäisiksi Ella Bachén tomaattivoiteen, josta olen kuullut paljon kehuja. Kosmetologi suositteli sitä myös lämpimästi, joten odotukset ovat korkealla. Sama voide käy vielä päivällä ja yöllä, mikä on aina plussaa.

Näin rannassa suloisen pienen liikkeen vanhassa makasiinissa ja piipahdin sisälle. Kauppa oli täynnä tanskalaista sisustustavaraa, joka on tullut kovin tutuksi rouva Jonesin sivuilta. Luultavasti tykkäisin niistä muuten enemmän, jos en olisi törmännyt niihin siellä niin usein...

Vanha kolmikerroksinen hirsimakasiini näytti todella kauniilta valkoiseksi maalattuna. Valkoisuus avarsi pikkuruista tilaa kauniisti ja antoi tilaa muille niukoille väreille. Ei voi mitään, kyllä tuollaisessa tilassa on hyvä olla.

Tapani mukaan luuhasin kaupungilla koko loppuiltapäivän ja nautin olostani. Kyllä nyt taas jaksaa pakata. Sitä paitsi siskot tulevat viikonloppuna messiin.

Pieniä löytöjä

Pieni punainen rasia, mutta täyttä asiaa. Max Factorin pikkuruinen poskipuna on ihan loistolöytö. Tällä raikkaanpunaisella voiteella saan taputeltua parissa sekunnissa poskilleni terveen värin ja kasteenraikkaan ilmeen. Sekä väri soft pink että pieni kiilto ovat todella virkistäviä pitkästä aikaa, ja erityisen tervetulleita keski-ikäiselle habitukselle. Pieni kiilto poskipäillä nuorentaa ilmettä ihmeesti.

Vuosia on on tullut käytettyä vain puuterisia poskipunia, tietysti toinen toistaan ihanampia. En käytä muuten puuteria kasvoilla kuin keskiosassa, joten voidemainen poskipuna sopii hyvin ohuen meikkivoiteen päälle.

Kuvasin samalla tähän uuden Bobbi Brownin huulipunani. Pitihän minun käydä Helsingin-reissulla tutustumassa tähän uuteen merkkiin. Ihan alkajaisiksi halusin ostaa huulipunan ja tällaisen voidemaisen arkivärin. Väri onkin juuri sopivan minulle ja laatu ihana. Tykkään lisäksi tuosta kapeasta mustasta hylsystä, joka ihanasti napsahtaa kiinni.

Kauneusviikolta

Viime viikko oli varsinainen kauneusviikko, kun otin kuvia samalla kertaa useampaan kirjoitukseen. Kosmetiikka tarjoaa ihanasti mahdollisuuksia vaihtelunhaluiselle. Olen käyttänyt iholla Lumenen CC-voidetta viime keväästä lähtien. Kesällä sopi tummin sävy Deep, ja talveksi ostin keskisävyn Medium. Olen ollut todella tyytyväinen siihen, mutta...kaikkeen kyllästyy. Kun Sokoksen kauneusviikko alkoi, päätin ostaa lopultakin kunnon alennuksella kauan haluamani Chanelin Vitalumiere Aquan. 

Mutta ei tullut vieläkään Chanelia, tuli YSL:n Le Teint Touche Éclat. Se oli nimittäin tarjolla houkuttelevaan 37 euron hintaan. Lumenen CC olisi tietenkin ollut samaan aikaan tarjolla hintaan 9.90, mutta joskus vaan houkutuksellekin on annettava periksi. Halusin uuden kuultavan ohuen meikkivoiteen, jossa on kuitenkin jonkin verran peittoa. 

Myyjä kokeili leukapieliin muutamaa sävyä ja valitsi värin B40, joka osoittautui todella sopivaksi päivänvalossakin. Meikkivoiteella on sama nimi kuin kuuluisalla valokynälläkin, mutta mitään valovoidetta tämä ei tosiaankaan ole, ne ovat ihan erikseen. YSL:n valokynähän on todella nimensä mukaisesti valokynä, josta syystä en ole sitä enää vuosikausiin käyttänyt. Kaipaan valokynältäni myös peittävyyttä, enkä halua käyttää montaa eri tuotetta, kun peitettävää on vain silmien alla.

Kokeiltuani tätä nyt kotona iholle olen tyytyväinen: sillä saa kauniin ja ohuen pinnan ja vain hiukan hohtoa. Luin jostakin, että tässä meikkivoiteessa on käytetty kultaa, jonka saa hohtamaan siveltimellä hankaamalla. Kuulostaa oudolta, enkä ole kokeillut. Siis kuivalla kasvosiveltimellä?

Cliniquen BB eli sävytetty kosteusvoide oli siinä kosmetiikkatiskeillä sopivasti hollilla, kun katselin kaikkia tarjouksia. Minähän en ole ollut ollenkaan näitten perään. Kaikki BB:t ovat tuntuneet paksuilta ja omituisilta tököteiltä. Seitsemällä eurolla sai kuitenkin pienen tuubin tuota Cliniquea ja ajattelin kokeilla sitä uudelleen, vaikka joskus ulkoilemaan lähtiessä, onhan siinä varsin hyvä aurinkosuojakin.

Kädellä ei innostanut yhtään. Kuvassa on ylhäällä BB ja alhaalla vähän epätasaisesti levitettynä YSL. Ensimmäinen on selvästi paksumpaa ja kiiltävämpää. Kokeilin sitä nyt tässä yhtenä aamuna kasvoille juuri kävelylle lähtiessä. Levitin sormin BB-voidetta jo jonkin aikaa imeytyneen kevyen kosteusvoiteen päälle. Paksu voide levisi vallan huonosti ja jäi varsinkin nenässä rumasti huokosiin. Yritin siinä sitten tasoitella sitä sormella ja kiroilin mielessäni turhaa ostosta.

Kotiin tultua puhdistin kasvot ja päätin levittää voiteen nimenomaan siihen suunnitellulla siveltimellä. Yläkuvissa on Kicksin BB-sivellin, jonka olen joskus ostanut meikkivoiteitten levitykseen. Superpehmeällä siveltimellä saa ihanan ohutta ja tasaista jälkeä, jos viitsii nähdä vaivan. Ei siis kovin usein. Nyt otin Cliniquea vähän kerrallaan siveltimeen ja pyörittelin sitä kevyesti kasvoille. Näin heti, miten erilainen lopputulos oli: tasainen ja kevyt, varsin peittävä myös. Kaukana on tuo voide kuitenkin sävytetystä kosteusvoiteesta, kuten pakkauksessa sanotaan. Se jos mikä on oikeaa blemish balmia! Mutta taitaa olla aika hyvää sellaista, en nimittäin ole pitänyt Lauderin, Clarinsin, Lumenen tai L'Orealin vastaavista ollenkaan.

Mutta siis tuo Le Teint Touche Éclat, se oli hyvä lankeemus!

Sisustushaaste

Sain kivan sisustushaasteen Kosmetiikkatestin Ninniltä. Vaikka kysymykset tuntuivat helpoilta, sai niitä kuitenkin hetken miettiä. Kuvien löytämisessä oli myös haastetta takkuilevan nettiyhteyden takia. Hetken ajan meillä oli perjantaina yhteys ja sain siinä välissä muutaman kuvan lisättyä. Tällä iPadin Blogger-sovelluksella voisi lisätä vain puhelinkuvia.

1. Lempiväri sisustuksessa?

Sanoisinko musta? Ainakaan se ei ole valkoinen, vaikka näistä kuvista voisi niin päätelllä. Musta on aina ollut tärkeä, varsinkin nuorena vuokralla asuessa, kun seinissä oli kirjavat tapetit. Silloin meillä oli mustat sohvat, mustat nojatuolit ja musta pöytä. Pidän selkeydestä ja sillä jos millä saa selkeyttä sisustukseen, vrt. musta koira. Nyt meillä on vain vähän mustaa, koska olen viime vuosina hakenut enemmän keveyttä ja ilmavuutta ympärilleni. Ja siihen samaan näyttää oleva sisustusmuotikin menossa, kohti viiskytluvun kevyttä tyyliä. Siihen minulla on kyllä vielä matkaa.

2. Huonekalu / designesine, joka ei koskaan tule meille?

En pidä antiikkihuonekaluista, paitsi vähän tykkään talonpoikaisantiikista. En pidä myöskään muovisista huonekaluista omassa kodissani, kuvissa ne näyttävät kyllä ihan kivoilta. Enkä voi sietää Tapio Wirkkalaa, vaikka sitä on hiukan kaapeissakin.

3. Hurmaavimmat henkilöhahmot televisiossa?

Komedioista tulee ensimmäisenä mieleen Rillit huurussa, josta valitsen Pennyn ja Sheldonin. Toinen on äärimmäisen tavis ja toinen äärimmäisen outo tiedemies. Kaikki hahmot on tarkasti luotu, kuten muissakin onnistuneissa komedioissa, ja varsinkin Pennyn näyttelijä Kaley Cuoco on varsinainen ajoituksen mestari.  (-Linkkejä en valitettavasti saanut noihin padilla lisättyä ja kuvatkin jäivät pois.)

4. Suosikki leivonnassa?

Omenapiirakkaa voisin leipoa ja syödä vaikka joka päivä. Variaatioita riittää vuoden jokaiselle päivälle ja itsellänikin on aika monta erilaista ohjetta tallessa. En kylläkään osaisi nimetä suosikkiani omenapiirakoista, kaikki hyvät ovat hyviä omalla tavallaan.

5. Viisi suosikkiblogia?

Suosikkilistani elää koko ajan. Uusimmat löytöni ovat Keyword: Love ja Kosmetiikkatesti, jotka postaavat joka päivä. Olin ilahtunut, kun löysin kosmetiikkahulluista myös vähän aikuisempia naisia. Sisustajista vilkaisen ensimmäisenä elämäniloisen Monday to Sundayn ja pelkistetyn vaalean Valkoisen Harmajan. Ruoka- ja valokuvausblogit ovat  jääneet tänä talvena vähälle huomiolle, mutta Henrietta Hassisen valokuvat ovat aina ihan omaa luokkaansa! Ja tietysti ovat Päivi, Maaretta, Rouva Pioni ja Aikku, joiden postaukset luen heti nähtyäni. (En saa linkitettyä näitäkään, sorry!)

Eihän viisi riitä mihinkään;)

Otapa tästä muuten haaste mukaasi!

Luonnonkosmetiikka hivuttautuu kaappiin

Kylpyhuoneen kaapissani on tapahtunut vaivihkaa pieni muutos: olen siirtynyt osittain luonnonkosmetiikkaan. Muutos johtuu enemmän sattumasta kuin ideologiasta, en hanki luomua ruokakaupastakaan. Syy on kauneusblogeissa, joita viime syksynä aloin taas enemmän lukea ja varsinkin kahdessa, joita aloin varsin kiinnostuneena seurata, Keyword: Love ja Kosmetiikkatesti.

Naistenlehtien kosmetiikkamainokset ovat kauniita, mutta liian siloteltuja herättääkseen aitoa kiinnostusta. Ne korkeintaan tiedottavat uudesta tuotteesta. Lehdissäkin aito mielenkiinto tuotteisiin herää vasta, kun toimittaja on itse kokeillut tuotetta ja suosittelee sitä, tai vielä parempaa, jos ryhmä naisia on testannut jotain lajia ja valinnut suosikkinsa. Sellaiseen tuntee voivansa luottaa.

Niinpä ei ole mikään ihme, jos olen ihan heikkona blogimainontaan. Niin ovat luultavasti monet muutkin. Jos joku tuttu bloggaaja on kuukauden päivät käyttänyt uutta voidetta ja on ihastunut siihen ja on varma tehosta, ovat omat kukkaronnyörit tosi löyhällä, kun alkaa olla uuden voiteen tarpeessa. Tosin pysyn kohtuuhintaisissa tuotteissa eniten kuluvien kohdalla, sillä käytän ihonhoitoaineita runsaalla kädellä. Vaivaudun harvoin levittämään naamioita ja odottamaan varttia niiden tehoamista, löträän mieluummin reilusti yövoidetta kuivana talvikautena.

Luonnonkosmetiikka ei ole aikaisemmin herättänyt minkäänlaista kiinnostusta. Minusta niissä on ollut rumat pullot ja paha haju. Ja no, ei Dr. Hauschka ja kumppanit juuri juhli ulkoasullaan vieläkään: ne ovat yhtä usein vähän ankeita, mutta nyt olen sentään vakuuttunut tehoista. Kuvan kevyen ruusuvoiteen muuten hankin vasta tarjouksesta ja olen nyt mielelläni käyttänyt sitä meikin alla.

Ensimmäinen herätys luonnonkosmetiikkaan oli viime talvena Liv-boxissa tullut pieni purkki Ziajan Vuohenmaitovoidetta. Pidin heti sen tuoksusta ja voiteen sopivasti kosteuttavasta koostumuksesta. Tilasin sittemmin vielä täysikokoisen päivä- ja yövoiteen, puhdistusmaidon sekä kertapusseissa vuohenmaitonaamioita. Hinta ei päätä huimannut, reilun kympin luokkaa kukin, paitsi naamiot kaksi euroa. En osta koskaan kahta samaa kosteusvoidetta peräkkäin, ihan jo vaihtelunhalusta, mutta Ziajaa on menossa nyt ainakin kolmas kierros. Ostin nyt tarjouksesta vaihteeksi jasmiinisarjaa. Se tuntuu hyvältä ja täyteläiseltä iholla, mutta en pidä tämän tuoksusta: siinä on kookosta, jota vaniljan kanssa siedän yhtä huonosti.  Vuohenmaito on parempaa!

Nuxea on Sokoksella ollut pitkään myynnissä ja nyt olen löytänyt sieltä omaankin käyttöön kasvoveden, josta Jonna kertoi pitävänsä kovasti. Hankin myös tarjouksesta kasvojen puhdistusveden, se on kätevä kun haluaa matkoilla tai väsyneenä puhdistaa kasvot nopeasti yhdellä tuotteella.

Melvitan puhdistusöljyä (ylin kuva) sai metsästää Helsingin Stockmannilta hiki hatussa, mutta löytyihän se lopulta. Se on miellyttävää käyttää ja öljy huuhtoutuu helposti pois kasvoilta, toisin kuin oletin. Meikki lähtee myös hyvin. (Paitsi musta rajaustussi, se ei tahdo lähteä millään muulla kuin silmämeikinpoistoaineella.)

Laveran käsivoide tuli myös viime vuonna boxinäytteenä - voi miten tehokas tapa mainostaa sekin on! Ja nerokas, sillä asiakas vielä maksaa siitä. Joka tapuksessa ihastuin Laveran lääkeyrttimäiseen tuoksuun heti, se varmaan jakaa mielipiteitä. Tuoksusta tulee mieleen joku yrttilikööri, olisiko Becherovka? Voide imeytyi käsiin nopeasti ja sitä oli saatava heti lisää.

Huomasin pian, että Laveraa saa myös Prismasta ja hankin vielä puhdistusvoiteen ja -maidon. Suosikkini on tuo tuubissa oleva puhdistusmaito: tehokas ja ihanan tuoksuinen voide. Senkään hinta ei päätä huimaa, Sokoksen verkkokaupassa 8.95e.

Lopuksi pieni helmi eli Kiehlsin Midnight Recovery Concentrate. Kävin tutustumassa Kiehlsin liikkeeseen silloin, kun se avattiin Kampin liikekeskukseen. Sain näytepakkauksen tuota yö-öljyä ja se näyte kesti käytössä kuukausitolkulla. Silloin sitä riitti muutama tippa yksinään yöksi ja vielä aamullakin iho tuntui pehmeältä. Ostin viime kesänä taas uuden tummansinisen lasipullon ja olen taas käyttänyt sitä öisin. Tuoksu on omintakeinen ja olen varsin ihastunut siihen. Nyt olen kuitenkin tarvinnut jo yövoiteen sen päälle, kuten on ehkä tarkoituskin.

Mitä te muut ajattelette luonnonkosmetiikasta?

Pätkii, pätkii

Meillä pätkii nettiyhteys ärsyttävästi jo kolmatta päivää. Välillä se on ollut hetken kunnossa ja sitten taas ei. Katson mielelläni töistä tultua tallennuksesta kolmosen aamusarjan viimeisen jakson, mutta se on katkeillut monena päivänä ja tänään ei onnistunut enää ollenkaan. Kaikki temput on kotona tehty ja nyt Elisalta sanottiin, että vika vaatii asentajan käyntiä. Toivottavasti pian. Mielellään heti.

Onneksi sain sentään puhelimen kautta tabletin toimimaan, mutta olin juuri ottanut uusia kuvia tulevaa postausta varten ja ne jumittavat tietokoneella. Tai voihan se yhteys taas välillä palata hetkeksi ja saan siirrettyä ne. Sitä odotellessa: Hyvää viikonloppua!

Lomailua

Hiihtolomaviikolla ei suksi luistanut, mutta meitähän se ei haitannut. Vietimme kivan viikon Oulussa tavalliseen tapaan, mutta tällä kertaa perjantaihin saakka. Autoimme vanhempiani vähän muuton valmisteluissa, vaikka nyt jälkeenpäin ajatellen kovin vähäiseksi se oma osuuteni jäi. Hankin jätesäkkejä ja erikokoisia säilytyslaatikoita. Molemmat vanhemmat alkoivat käydä läpi työhuoneen kirjahyllyä ja omia arkistoitaan. Karsivat oikein reippaalla kädellä. Innostuivat siitä niin, että yhtenäkin iltana piti puoli yhdentoista aikaan komentaa heidät lopettamaan ja menemään välillä nukkumaan!

En tällä kertaa kuitenkaan luuhannut kaupungilla kuin ihan vähän. Kodin ykkösessä tuli sen sijaan käytyä melkein joka päivä lisää säilytyslaatikoita ostamassa. Kahtena päivänä pääsin kuitenkin käymään tässä uudessa kahvila Roosterissa. Viehättävä paikka ja hyvä tunnelma vanhassa kauniissa talossa.

Sattumalta otin koko reissun ainoat kuvat tuosta kahvilasta, muuten en tullut kaivaneeksi kameraa kassista. Muutama lisäksi puhelimella ja siinä kaikki. Olen tietysti iloinen, kun sosiaalinen elämäni on ollut niin vilkasta pitkästä aikaa. Nyt viikonloppuna kotonakin olemme olleet itse eilen kylässä ja meillä on ollut tänään kahdet lounasvieraat. Aika iso ero tavallisiin vapaaviikkoihini verrattuna, jotka vietän pääasiassa koiran kanssa kaksin.

Menen vielä viikon päästä takaisin auttamaan muutossa. Katselin bussilippujen hintoja netistä ja kauhistelin kuudenkympin yhdensuuntaisen matkan hintaa. Onnibussilla olisi päässyt menomatkan kahdellakympillä. Sitten huomasin Matkahuollon tarjousliput ja sain sekä meno- että tulomatkan viidellätoista eurolla kummankin. Siinäkin yksi virhepainallus näppäimistöllä toi viisi euroa lisää, ensimmäinen lippu olisi ollut kympin hintainen!

Mukavaa viikkoa itse kullekin!