Kimurantti suhde

Istuin aamulla nojatuolissa kannettava sylissä lukemassa muitten kirjoituksia ja kulkeuduin kirjallisuusaiheisiin blogeihin. Omasta elämäntilanteestani ja näkövinkkelistäni ihmettelin, miten joku jaksaa kirjoittaa pitkiä pohdintoja jostakin kirjasta ja esitellä sitä perinpohjin. Tiedän hyvin, että muutama vuosi sitten olisin voinut itsekin tehdä niin.

Kirjat ja kirjallisuus on koko ikäni ollut ykkösharrastukseni. Siitä lähtien, kun opin lukemaan, tai vähän sen jälkeen, rupesin käymään Oulun kaupunginkirjaston lastenosastolla. Patosillan yli vaan ja heti oli Ainolanpuistossa, missä iso ja pelottavanruma kirjasto- ja museorakennus sijaitsi. Lapsena pelkäsin nimittäin yläkerran maakuntamuseon pimeää lapinkotaa.

Osa Vilja Kerolan teoksesta

Kirjasto oli ihana paikka, ja mitä löytöjä sieltä tekikään! Tiina-sarjan ja Viisikot ovat varmaan kaikki ikätoverit lukeneet. Hienoja löytöjä teki tosin myös mummolan vintiltä, jossa oli kaiken muun mielenkiintoisen lisäksi kuuden lapsen jäljiltä kirjoja, pokkareina enimmäkseen. Sieltä ahmin varhaisteininä W. Somerset Maughamin Kirjavaa huntua ja muuta vuosisadan alun paljon kevyempääkin kirjallisuutta. Vintti tuntui lapselle olevan ehtymätön 1900-luvun alkupuolen aarreaitta.

American Dinerista Tampereelta

Vanhoja poikakirjoja tuli luettua myös serkkupojan kaivettua niitä esille. Interparrat opintiellä esimerkiksi kertoi pojista, jotka olivat lähteneet vapaaehtoisina sotaan kesken lukion. Hengissä selvinneet palasivat sitten kouluun suorittamaan puuttuvat opinnot ennen ylioppilaskirjoituksia. Kirja oli erikoinen ja vanhahtavuudessaan hupaisa luettava 60-luvulla.

Kotona ja sukulaisten kirjahyllyistä riitti myös luettavaa. Tammen keltaisen kirjaston klassikoita oli pitkä rivi, ja muun viihteen puuttuessa kirjaan tarttumiseen ei ollut mitään kynnystä. Meillä kaikki olivat nenä kirjassa. Välillä tapeltiin siitä, kuka tekee kotityöt.

Kirjatoukkuus ei näy mitenkään täällä blogissa. Sitä ei siis enää ole. Luen nyt hitaasti, valikoiden, ja vähän. Luen erilaisia blogeja ja lehtiä, ja katson televisiota ja elokuvia. Hylkään nopeasti kirjan, joka ei kiinnosta tarpeeksi. Jos viidenkymmenen sivun jälkeen vielä ihmettelen, mistä tässä on kysymys, jätän loput lukematta. 

Nautin siitä, että minun ei tarvitse. Ei tarvitse. Pitkään sinniteltyäni kunnollisesti pitää-elämää, olen voinut hellittää ja luopua monesta ennen itsestään selvästä.asiasta. Ei tarvitse lukea kaikkia kirjoja, joita lehdissä hehkutetaan, vaikka siinä menettäisikin monta iloa. Ei tarvitse siivota keittiönkaappeja läpi kerran vuodessa eikä uusia ikkunantiivisteitä syksyisin. Ei vaihtaa keväällä multia kukkiin eikä kasvattaa niitä oikeastaan enää ollenkaan. Ei tarvitse käydä jumpassa ja sauvakävelyllä viisi kertaa viikossa. Ennen kaikkea ei tarvitse käydä kokopäivätyössä.

Olen niin paljon suorittanut viime vuosikymmeninä, etten enää halua tehdä sitä. Lopulta luin kirjojakin kuin hullu. Ahmin niitä niin paljon ja nopeasti, etten edes muistanut juonta kunnolla jälkeenpäin. Yritin parantaa pahaa oloani hakemalla iloa uusista kirjoista, musiikista ja elokuvista. Samalla tuli kuitenkin täytettyä kuppi ääriään myöten täyteen.

Nyt voin antaa itseni rauhassa liehua turhuuden turuilla ja leimautua ihan miksi vaan, koska sillä ei ole mitään väliä. Blogissakin voin tehdä, mitä haluan, vapaaehtoisesti ja iloiten tekemisestäni. Voin toistaa itseäni toistamasta päästyäni, kuten tässäkin kirjoituksessa tulen tehneeksi.

Voi olla että on mennyt lapsi pesuveden mukana ja voisin yrittää palauttaa takaisin muutamia tarpeellisiksi osoittautuneita käytäntöjä. Ikkunat voisi ehkä edelleen pestä kerran vuodessa ja joka päivä voisi ehkä pyrkiä liikkumaan yli puoli tuntia ulkona. Ja sauvakävelyn voi aloittaa uudestaan edes muutaman kerran viikossa, vaikka kotona onkin koira. Askelten säästämisen sijaan niitä voi alkaa kerätä.

Ja kirjoja voi taas lukea, vähän.

Nyt on yöpöydällä Kate Mortonin Paluu Rivertoniin, jossa kahdensadankaan sivun jälkeen ei ole vielä tapahtunut oikein mitään. Pat Conroyn Etelän tuulet, kolme Markku Ropposen dekkaria ja Anthony de Mellon Havahtuminen odottavat korkkaamattomina, mutta niillä ei ole kiirettä. Kirjastosta saan tilattuna pian Siri Hustvedtin Kesä ilman miehiä. Jos en tykkää, vien pois.

Voiton vievät nyt kuitenkin Anna, Sara, Gloria ja Vogue, jonka pitkästä aikaa ostin.

 ***

Kuvissa on palloja Ikeasta. En voinut itselleni mitään, oli vaan saatava nämä herkulliset, langalla päällystetyt pallot. En edes tykkää koriste-esineistä, mutta sittenkin.

Lupaava päivä, perjantai:o)

Vielä kun selvitän huomisen päivän työt, pääsen lomalle. Huomenna tulee myös parketinhioja arviointikäynnille, ja todennäköisesti hoitaa homman alkuviikosta. Pitäisi keksiä, mihin lähden koiran kanssa karkuun ja kuinka pitkäksi aikaa. Tai voihan olla, ettei vanhaa lattiaa voikaan enää hioa, vaan se pitää uusia kokonaan. 

Huonekaluja pitää kuitenkin siirrellä ja saada ne sijoitetuksi muihin huoneisiin. Siinäpä aikamoinen homma sunnuntaiksi.

Silmään jäänyttä

Kuva otettu asuntomessuilta, ja sieltä ovat kaikki muutkin kuvat.

Keskiviikkoiltaan mennessä olen jo ihan kehäraakki. Työssäkäynnissä ei ole mitään vikaa, mutta nukkumisessa on, ja vain työviikoilla. Uni on katkonaista ja sitä on liian vähän. 

Eilen sentään oli oikea syy, kun ystävät pysähtyivät yöksi matkallaan ulkomaille. Iloinen ilta venähti pitkäksi ja aamulla herättiin aikaisin yhteiselle aamiaiselle. Siellä he ovat jo, Bergamossa, Comolla ja Gardalla. Minäkin lähtisin sinne mielelläni joskus uudestaan. Kotimaan 27 astetta ja 80% kosteutta riittää kyllä ihan hyvin juuri nyt.

Taidan seuraavaksi mennä syömään aikaisen iltapalan ja painua pehkuihin. Muuten ei toimi huomenna enää mikään.

Designer Guildin hauskaa tapettia

Ihana kenkäkaappi eteisen seinällä.

Asuntomessuilla lastenhuone, olisiko Aitta-talossa?

Tällaisesta tulisijasta pidän kovasti, näitä oli monessa talossa.

Saunaosaston kaunis takkahuone.

Valkoinen takkakin on tyylikäs.

Muhkea grillipaikka meren rannalla. Kyllä kelpaisi!

 

 

 

 

 

Pientä piristystä kotiin

Näin Asuntomessuilla jossakin talossa tällaisen mustavalkoisen korin, joka näytti ihan vastustamattomalta. Messuteltassa olikin sitten paikallisten liikkeitten osastoja, ja yhdestä viehättävästä kaupasta sai ostaa näitä afrikkalaisia kierrätysmuovista tehtyjä tavaroita. Sinne upposivat kesäksi unholaan joutuneet virkkaukset.

Olen etsinyt sopivia tyynyjä tai kankaita olohuoneeseen, huonolla menestyksellä. Lopulta löysin Eurokankaasta oikeansävyiset sinivioletit puuvillapäälliset. Ne sopivat hyvin takaseinän väriin ja sohvan divaaniosaa suojaavaan fleecevilttiin. Koiran lempipaikka on nimittäin siellä ja kangas jatkuvasti likainen. Vaahtopesulla se puhdistuu, mutta sitä ei tule kovin usein tehtyä.

Vanhat Ikea-tyynyt saavat myös kummasti ryhtiä uudesta väristä. Kullankeltaista on vastapäisen seinän tauluissa, joten yhden vanhan tyynyn täytyy kompata niitä.

Makuuhuoneeseen olen etsinyt isoja violetteja ja pienempiä sitruunankeltaisia värejä. Ei ole löytynyt sen enempää valmiina tyynynpäällisinä kuin kankainakaan. Yhdessä kaupassa ihastuin näihin tukeviin puuvillakankaisiin, joita oli useita raikkaita väriyhdistelmiä. Tämä on kesäisen hempeä..

Taustatyynyt ovat vanhat ja vähän liian pienet, mutta saavat toistaiseksi kelvata. Uudet tyynyt taas ovat vähän liiankin pulleat, ainakin uutena. Seeprataulu tulee saamaan paikan seinällä, nyt nostin sen vain sängynreunalle, kun huomasin värien sopivan täsmälleen tyynyihin. Taulun on tehnyt siskon mies.

Juuri tuossa keskellä on Vilman nukkumapaikka yöllä. Ei päivällä, koska se ei viitsi hypätä niin korkealle - muulloin kuin ehkä kynsileikkurin nähdessään.

Valkoisempaa, valkoisempaa

Lankesin sitten tähänkin! Kun läski ei lähde vyötäröltä millään, eikä aina jaksa sitä yrittääkään, voi ainakin yrittää jotakin, mistä selviää rahalla. Yksi tuttu suuhygienisti mainostaa hellävaraista tehovalkaisua kohtuuhintaan ja sehän kuulostaa hyvältä.

Minulla on aina ollut keltainen hammasluu, mutta valkaisua olen pitänyt aika pitkälle amerikkalaisena hömpötyksenä. Olenhan kuitenkin langennut muihinkin hömpötyksiin, niin miksei sitten tähän.

Juhannuksen valokuvissa, kuten yllä, jo ihmettelin, miten tummiksi hampaani ovat muuttuneet. En ollut uskoa silmiäni, koska peilistä katsoessa siihen ei kiinnitä sen kummempaa huomiota. Tilasin siis heti ajan valkaisuun, ja sitähän sai odottaa kuukauden, niin täysiä tekijän päivät olivat. 

Tämä kuva on viime viikolta, kun asuntomessuilla kahvilla käydessämme mies otti minusta kuvan. Hampaat ovat tummat kuin milläkin korsteenilla, vaikka lopetin tupakoinnin jo 19-vuotiaana, ainakin melkein kokonaan. Kahvi ja punaviini ovat kyllä maistuneet senkin jälkeen. Kuulemma iso osa valkaisuasiakkaista on keski-ikäisiä, jotka ovat havahtuneet ihmettelemään hampaittensa väriä juuri valokuvissa.

Mieleen juolahti, että hankin sähköhammasharjan alkuvuodesta suuhygienistin puhdistuksen  jälkeen. Saatoin ymmärtää väärin, mutta mielestäni hän sanoi, että valkaisevalla ja hankaavalla tahnalla saa pestä vain kerran kuukaudessa. Lopetin siis jatkuvan käytön ja sen jälkeen hampaani ovat oikeastaan tummuneet enemmän, ainakin valokuvien perusteella.

Mutta nyt on tummuus pois! Valkaisu onnistui hyvin, puolessatoista tunnissa pinta vaaleni useita asteita. Suuhygienistin mukaan oma värini oli todellakin ihan tummimmasta päästä. Eikä tästä nytkään tullut mitenkään huomiota herättävän valkoista, sellaista saa kai vain valovalkaisulla.

Peilistä en juuri huomaa eroa, mutta näissä kuvissa päivänvalossa ikkunan ääressä hampaitten puhtaus ja vaaleus erottuu. Tekohymykin erottuu, aidossa  hymyssä kun tahtoo vetäytyä vähän huulet sisään ja näkyä ikenet ja kitarisakin.


Luin juuri Gloriasta, että kosmetiikka on aikuisten naisten lelukauppa. Niin juuri, samoin kaikki hoidot. Mitähän seuraavaksi?

Rapea ja nopea mansikkainen kakku

Tässäpä ihana kesäinen herkku, kaurakeksipohjiin tehty mansikkainen jäätelökakku, jonka söimme viime sunnuntaina jälkiruokana. Ohjeen olen kopioinut talteen Sillä sipuli -blogin Merituulilta. Hän kirjoittaa, että kakkua on heillä tehty useampanakin kesänä. Eikä ihme, tämä on helppo ja nopea tehdä. Pitää vain ennakoida sen verran, että valmistaa keksipohjat ajoissa jäähtymään.

Siis leipomaan sunnuntaina heti aamukahvin ja lehdenluvun jälkeen. Taikina vain sekoitetaan ja paistetaan sitä uunissa kahdeksan minuuttia. Siis kädenkäänteessä valmistuu tämäkin. Pohjat saavat sitten jäähtyä rauhassa vaikka iltapäivään asti.

MANSIKKAINEN KAURAKEKSI-JÄÄTELÖKAKKU

Keksiosa:
1,5 dl kaurahiutaleita
vajaa desi fariinisokeria, käytin muscovadoa
vajaa puoli desiä vehnäjauhoja
75 g voita sulatettuna

Täyte:
vaniljajäätelöä tai kerma-rahkaseosta
mansikoita tai muita marjoja

Päälle:
lisää mansikoita
kaksi riviä valkoista suklaata sulatettuna

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sulata voi pienessä taikinakulhossa ja sekoittele siihen loput aineet. Levitä taikina lusikalla leivinpaperille kahdeksi samankokoiseksi kiekoksi. Paista noin 8 minuuttia, ainakin meidän uunilla. Seuraa silmä kovana vieressä, etteivät keksit ehdi tummua liikaa. Anna sitten jäädä jäähtymään leivinpaperin päällä.

Kokoa kakku pyörittelemällä keksilevyjen väliin jäätelöpalloja ja lisäämällä marjoja. Kesäkuumalla jäätelö tuppaa sulamaan aika äkkiä! Päällimmäisen levyn voi myös peittää marjoilla tai sitten jättää ilman.

Katko valkosuklaa palasiksi muovipussiin, sulje pussi ja upota astiaan, johon lasket hanasta kuumaa vettä. Valkosuklaa sulaa nopeasti, vähän niin kuin jäätelö kakun välissä. Leikkaa sitten pienenpieni reikä pussin nurkkaan ja heiluttele sopivannäköinen koristelu kakun päälle. 

-Voi olla, että tapani mukaan laitoin taas liikaa suklaata...mutta ei siitä kukaan ainakaan valittanut.

Asuntomessuilla, makuuhuoneunelmia

Tämä makuuhuone taisi olla kaikkein kaunein ja tunnelmaltaan kutsuvin. Valo heijastuu ihanan pehmeästi helmenharmaalle seinälle. Hylly sängynpäädyssä on aina ollut minusta aivan vastustamaton idea. Värit ovat aivan syötäviä.

Tämä olisi toteutunut unelma: makuuhuoneesta suora kulku pukeutumishuoneeseen ja kylpyhuoneeseen. Asunto oli muuten kerrostalossa, mitä ei sisäpuolella olisi uskonut. Siellä oli jopa tiiliseinää ja muutenkin ylelliset materiaalit kaikkialla -ja tilaa! Sängynpeite on hieno.

Lasten makuuhuoneet olivat liukuovien takana, ja toivon, että niissä oli jotakin kaihdinsysteemejä. En kyllä huomannut. Liukuovia näkyi muutenkin paljon eri taloissa. Varsinkin parvekkeelle näkyi monessa liukuovia, samoin terassille. Kiva kesällä, mutta miten mahtavat toimia meidän talvessa.

Seinäke voi olla käytännöllinen ja siisti ratkaisu vaatehuoneen kätkemiseksi. Itselleni tulisi kuitenkin levoton olo, ikään kuin selän takana lymyäisi jotakin. Muutenhan tämä on kaunis ja seesteinen väreiltään.

Mummolaksi rakennetussa pikkutalossa (Kannustalon Helmi, 117 neliötä) oli paljon mieleisiäni yksityiskohtia, mm. tässä matto ja peite. Talo muuten näytti pihalle päin niin pieneltä, että moni ihmetteli ääneen sisääntullessaan, onko tämä saunarakennus vai mikä. Niin minäkin. Yllätys oli suuri, kun sisältä paljastui tilava ja hyvin toimiva koti.

Ja tämä höyrysauna! Tahtoo samanlaisen.

Jämerä-Cubistic -talon makuuhuone, siis se suosikkitaloni. Tämä oli kerrassaan ihana, niin sisätilojen kuin sisustuksenkin puolesta. Valotaulu oli minulle uusi idea.

 Kuva valmistajan

 Kuva valmistajan

Saman talon pesutilat hurmasivat valoisuudellaan ja yksinkertaisella linjakkuudellaan.

Korkealla sijaitsevasta saunasta saattaa katsella ulos merelle, vaikka ei rantatontilla ollakaan.

Tyylipuhdas pikkuvessa.

Jossakin oli näin hulppea vuode. Näyttää aika kivalta, mutta vaatisi vähän enemmän tilaa ympärilleen. Nyt oli seinä vastassa joka puolella.

Tässä on toteutettu oma neronleimaukseni: vaatehuone ja pyykkihuolto samassa tilassa. Helpottaa kummasti, kun voi laskostaa liinavaatteet ja omat vaatteet suoraan kaappeihin.

Suihkun takaseinä on sitä kiiltelevää kaakelia, joka näyttää nyt niin houkuttelevalta.

Tässä on sen messujen rumimman talon tosi kaunis makuuhuone. Sisustushan siellä oli muuallakin hyvin onnistunut, ilmava ja pehmeä ja jotekin kotoisa.

Kiva idea laittaa vessaan peilit kahdelle seinälle.

Pojan huoneeseen on tehty tietokonepöytä tynnyristä.

Kaj Stenvall -talon ihanista ihanin tytönhuone! Mallia oli otettu alla olevasta maalauksesta.

Kuva lainattu

Vielä pari kaunista pikkuvessaa. Alimmassa taas tuo vastustamaton kiiltomosaiikki.