Sisäisen rauhan oireet ja kylpyhuone

Iän karttumisessa on paljon hyviä puolia, ja yksi niistä on sisäinen rauha. Ihminen voi oppia ja kehittyä. Löysin seuraavan listan jostakin vanhasta postauksestani, ja sinne se oli joutunut ties mistä. Silloin vuosia sitten kirjoitin, että on vielä vähän tekemistä päästä noin pitkälle, mutta nyt on jo toisin. Yhä enemmän tunnen noin.

Sisäisen rauhan oireet

• Taipumus ajatella ja toimia spontaanisti, ei menneiden kokemusten aiheuttamien  pelkojen  pohjalta.
• Pettämätön kyky nauttia jokaisesta hetkestä.
• Haluttomuus itsensä tuomitsemiseen.
• Haluttomuus muiden tuomitsemiseen.
• Haluttomuus konflikteihin.
• Haluttomuus tulkita muiden tekoja.
• Kyvyttömyys murehtia.
• Toistuvat, ylitsevuotavat kiitollisuuden tunteet.
• Tyydytystä tuottava ykseyden tunne muihin ihmisiin ja luontoon.
• Toistuvat sydämestä tulevat hymyilykohtaukset.
• Kasvava alttius vastaanottaa muiden antamaa rakkautta sekä vastustamaton halu jakaa sitä itse.
• Kasvava alttius antaa asioiden tapahtua mieluummin kuin saada ne tapahtumaan.

- Jeff Rockwell -


 Kuvassa oma kylppärini, jossa tunnen aina sisäistä rauhaa.

Uusi pikkumustani

Mietin tätä pitkään. Kiertelin ja kaartelin peräti puolitoista vuotta. Houkuttelevan kirpakka, hiukan makea, aavistuksen saippuainen, erikoinen ja kiehtova. Mutta onko liian karkkinen, onko liian nuorekas, onko vielä liian jotakin? Sitten tarvittiin ystävänpäivä, kahdenkymmenen prosentin alennus kaikesta ja kosmetiikkahullu ystävä käsikynkkään, niin johan lähti! Guerlainin La petite Robe noir on minun.

Ostin tuoksun Eau de Toilette -vahvuisena, pidin siitä testaillessa enemmän kuin muista versioista. Se on kukkais-hedelmäinen ja siinä on kuitenkin kunnon särmää, kuten on monissa chypre-tuoksuissa, joista niin kovasti pidän. Itse erotan selvästi kirsikan, en oikeastaan muuta. Jälkituoksu takinhihassakin on kuitenkin ihana, ja se on aina hyvä merkki.

Neiti Kameleontti kuvaili tätä tuoksua blogissaan osuvasti: makean kirpeä ja aavistuksen mausteinen tuoksu, josta löytyy reilusti tummuutta ja syvyyttä. Hän kirjoitti kuitenkin Eau de Parfum -vahvuudesta, joka on vähän erilaisista aineksista tehty ja minusta aika lailla vahvempi. Mutta ei tämäkään mikään kevyttuoksu ole, ei Guerlainilla sellaisia olekaan! 

Fragrantican mukaan alkutuoksussa on ruusua, jasmiinia ja vihreyttä, sydäntuoksuna kirsikkaa, appelsiininkukkaa ja omenaa. Pohjanuotteina on valkoinen ambra ja myski sekä patsuli. Ei erota meikäläisen nenä näitä, ja outoa kyllä tässä on esimerkiksi jasmiinia ja appelsiininkukkaa, joita yleensä vieroksun tuoksuissa. (Vieroksun myös karkkisia, makeita tai voimakkaan itämaisia tuoksuja. Aivan erityisesti inhoan jostakin syystä lämpimiä tuoksuja, kauhistus omalla iholla on esimerkiksi monen suosikki Lancômen La Vie est belle.)

No mutta tämä on siis IHANA!

Guerlainin pullot ovat niin omaa luokkaansa, että haluaisin pitää enemmän myös tuoksuista. Olisi ihana käyttää Shalimaria tai vanhaa Mitsoukoa ihan jo upeitten pullojen takia, mutta en kerta kaikkiaan kestä niitä. Aqua Allegoria -sarjaan taas en ole jostakin syystä koskaan tutustunut syvemmin, vaikka sieltä voisi hyvinkin löytyä kesätuoksuja.

P.S. Taustalla on äitini tekemä vesivärimaalaus.

Blogisynttärit 8 vuotta

Tervehdys ystävät! Pieniä timantteja tai Pikkutimantteja, kuten viilasin vasta nimeä, täyttää kahdeksan vuotta. Yritin jo viime vuonna väittää samaa, mutta nyt olen helmitaululla ja kahden käden sormilla laskenut moneen kertaan, että kahdeksan vuotta on.  

Omenapuun alla aloitin helmikuussa 2007 ja 2008 siirryin tänne bloggeriin. Osoiterivillä lukee siksi edelleenkin alkuperäinen omenapuunkatriina, en ole halunnut vaihtaa sitä, vaikka otinkin etunimeni käyttöön. Silloin ennen oli jotenkin niin tärkeää pysyä tuntemattomana.

Ja täällä vaan roikun edelleen, vaikka suuri osa sen aikaisista tutuista on jo lopettanut. Samalla on blogien määrä muuten kasvanut räjähdysmäisesti. Silloin ei esimerkiksi mäyräkoirista kirjoittanut vielä paljon kukaan, nyt löytyy kaikkia mahdollisia alalajeja ja erikoisblogeja. Onkohan tulppaaniblogia?

Oma innostus vaihtelee. Luen paljon muitten kirjoituksia, mutta omia ajatuksia jaan täällä entistä harvemmin. Ehkä niitä ajatuksia ei ole enää. (Olen aina naureskellut, että ehdin sanoa kaiken sanottavani ensimmäisen blogivuoden aikana;) Talvella ei ole ollut vähäisen valon takia kovin paljon intoa valokuvaukseen. Oikeastaan olen tänä talvena ollut myös tavallista enemmän töissä ja tavannut tavallista enemmän ystäviäni, jopa käynyt harrastamassa liikuntaa enemmän kuin ennen, joten kai sekin on vaikuttanut. On ollut paljon vähemmän luppopäiviä, joita kuitenkin kipeästi tarvitsen.

Minä luultavasti kuivun tänne kukkieni kanssa ja muu väki on siinä vaiheessa jo suunnannut jonnekin ihan muualle. Ehkä jopa some-elämästä ihan oikeaan elämään. Maailma muuttuu.

Tänä iltana on näköjään jotenkin kyyninen vaihe päällä.

Hentoa väriä

Hennon vaaleanpunaiset ja keltaiset tulppaanit myivät itsensä minulle sillä hetkellä kuin näin ne. En  voi kuvitella paremmin kirkkaaseen helmikuiseen talvipäivään sopivaa väriyhdistelmää. Sopivasti vielä lähellä ystävänpäivää.

Kokeilin huvikseni Olympuksella (Stylus XZ-2), kannattaako sillä ottaa raakakuvia. Asia tuli esille yhden oivallisen kuvaajan eli Murusii-blogin Päivin kanssa kommenttilaatikossa muutama päivä sitten. Olen Nikonilla ottanut kuvat jo jonkin aikaa enimmäkseen raw-muodossa yksinkertaisesti siksi, että niistä saa aidomman näköisiä ja toisaalta voi muokata haluamaansa suuntaan paremmin. Kamera pakkaa kuvaa liikaa jpeg-muodossa ja se näkyy varsinkin väreissä.

Nämä kuvat olen ottanut melkein peräkkäin. Tarkkaan katsoen huomaan nyt siirrelleeni kukkia vähän;) Ylin kuva on raw-muodossa ja tämä alempi Jpeg fine. Olen lisännyt jälkeenpäin kumpaankin hieman valoa ja terävyyttä.  Värit ovat ylimmässä kuvassa selvästi herkemmät ja täsmälleen aidot, alemmassa on liikaa väriä. Se juuri minua harmittaa näissä jpeg-kuvissa: niissä on liikaa kontrastia ja värikylläisyyttä.

Toisaalta tiedostokoko on raakakuvissa hurjat 18,4 Mt, kun pakatuissa jpg-kuvissa on  4,4 Mt. Kuvia mahtuu muistikortille paljon vähemmän ja tiedostokoko pitää ehdottomasti muistaa pienentää ennen blogiin tuontia. Näissä blogikuvissa on enää alle 100 kilotavua. 

Pikku-Olympuksen kenno ei myöskään riitä kaikkeen: nämä kuvat olen ottanut makroasetuksella ISO 200, ja täysikokoiseksi suurennettuna ne näyttävät tietokoneen ruudulla rakeisilta. Silti aion jatkaa näin ihan vaan värien aitouden takia.

Kysynkin itseltäni, miksi ihmeessä käytän niin mielelläni tätä pokkaria, vaikka Nikon on ladattuna ja valmiina käyttöön sekin?

Viisi+viisi kysymystä

Sain kysymyshaasteen vähän aikaa sitten ensin Kosmetiikkatestin Ninniltä ja sitten hiukan myöhemmin Neiti Kameleontin Päiviltä. Päätin vastata molempiin, koska kysymykset ovat aika kivoja enkä ole aikoihin vastannut haasteisiin.

Ninni kysyy:

1. Mihin tuhlaisit ylimääräisen 1000 euroa?

Matkailuun käyttäisin koko rahan enkä pitäisi sitä edes tuhlauksena vaan satsauksena. Olen suunnitellut miehen kanssa matkaa Roomaan tänä vuonna. Ehkä laajentaisin ylimääräisellä rahalla matkaa pariviikkoiseksi ja menisimme myös Firenzeen ja Sienaan, joihin molempiin olisi kova veto.

2. Mikä on kotikaupunkisi erikoisin nähtävyys?

Onko meillä ylipäätään oikein nähtävyyksiä, saati sitten erikoisia? No on sittenkin: torikunkku! Päätelkää itse...
Onneksi se on niin korkealla, ettei sitä torilla kävellessä edes näe.

Jyväskylän Torikunkun kuva Wikipediasta

3. Paras lapsuusmuistosi?

Parasta lapsuudessani oli suuri suku. Rakkaita ihmisiä oli paljon ja kaikki vielä lähellä. Sitä paitsi ensimmäisenä pikkulapsena sain spesiaalihuomiota! Asuimme vaarin omistamassa talossa, jossa oli kolme asuntoa. Isän perhe asui siis ympärillä ja äidinkin perhe vain reilun kilometrin päässä. Se oli lapsille ihanaa. Ja vähitellen alkoi olla enemmän lapsiakin.

Serkkuja

4. Millainen ystävä olet tai toivoisit olevasi? Kolme adjektiivia riittää :)

Toivoisin olevani luotettava ja lämmin ihminen ja hyvä kuuntelija. Molemmat siskoni ovat sellaisia.

5. Päivän paras hetki?

Paras hetki on illalla, kun saa mennä täyden päivän jälkeen väsyneenä omaan sänkyyn nukkumaan. Saa vetää peiton korviin. Vähitellen raukeus leviää ja uni alkaa hiipiä jäseniin.

Neiti Kameleontin Päivin viisi kysymystä ovat:

1. Mitkä ovat viisi asiaa, jotka teet ensimmäisenä aamulla herättyäsi?

Menen kylpyhuoneeseen, harjaan tukan ja otan aamulääkkeet ison vesilasillisen kera. Keittiössä luen lehden ja syön jogurttia, johon sekoitan kuivattua mustikkaa ja leseitä.

2. Mikä asia saa sinut lähes poikkeuksetta hyvälle tuulelle ja piristymään?

Vilma-koira on varma nakki: sen näkeminen kotiin tultua on aina yhtä ihana hetki. Muutenkin sen katsominen ja pelkkä ajatteleminenkin tekee hyvää: suupielet kääntyvät väkisinkin hymyyn vaikka yöllä, kun se vaihtaa paikkaa sängyssä ja rojahtaa selän taakse (siis mäyräkoira, ei rojahda korkealta).

Musiikki toimii yhtä tehokkasti, mutta kuuntelen sitä yllättävän vähän nykyisin.

3. Jos pitäisit blogia jostakin muusta aiheesta kuin mistä pidät tällä hetkellä, mikä se olisi? Miksi?

En osaa kuvitella, että keskittyisin vain yhteen asiaan, niin palavasti en ole innostunut mistään. Ajoittain joku aihe nousee silti yli muitten. Tässä monta vuotta perehdyin valokuvauksen saloihin, nyt se innostus on laantunut ja siirtynyt kosmetiikkaan. En voisi silti keskittyä yksin siihenkään.

4. Mitkä ovat viisi parasta luonteenpiirrettäsi?

Kysyin huvikseni miehen mielipidettä ja hän sanoi, että huumorintajuinen ja kehitysmyönteinen, ja lisäsi hetken kuluttua että seksikäs, uskokaa tai älkää! Hämmästyin itsekin, olemme sentään viettäneet koko aikuisikämme yhdessä.
Itse sanoisin, että myönteinen elämänasenne ja eteenpäin katsominen. En juurikaan takerru menneisiin.

5. Mitkä viisi asiaa löytyvät aina ostoskoristasi, kun käyt ruokaostoksilla?

Käyn ruokaostoksilla kerran-kaksi viikossa, usein lauantaisin. Nostan kärryyn ainakin pussillisen Royal Gala -omenoita ja nipun parsakaalia. Valion maustamaton A-jogurtti on aamupalani ja Pikkujääkärin jälkiuunipaloja syön mielelläni Kevyt-Becelin, kalkkunaleikkeen ja 10% Polar-juuston kanssa. Meillä siis kyllä käytetään kevyttuotteita! Kärrystäni löytyy aina myös pieni levy Fazerin tummaa leivontasuklaata, se on ainoa josta riittää kaksi pientä palaa jälkiruoaksi tai kahvin seuraksi, koska se ei ole juurikaan makeaa. Luojan kiitos se voidaan myös luokitella terveystuotteeksi.

Jos haluat vastata kysymyksiin, nappaa tästä mukaasi viisi tai kymmenen mieluista! En haasta suoraan ketään, koska aika moni on jo vastannut näihin. Itse asiassa piirini Blogistanissa ovat aika pienet, niin moni vanha blogikaveri on pikkuhiljaa lopettanut.

Siitä tulikin mieleen, että täällä on kohta synttärit:D

Luotettavasta lähteestä: Pavlova

Oletko aina etsinyt luotettavaa marenkikakun ohjetta? No täss siull o sellane! Olen tehnyt marenkikakkuja ennenkin, mutta en ole ollut ihan varma, onko tulos ollut onnistunut vai ei. En ole tiennyt, millainen marenkipohjan oikein pitäisi olla: läpeensä kova vai sisältä pehmeä? Kaupan pohjat ovat ymmärrettävästi läpeensä kovia, joten olen arvellut epäonnistuneeni pahemman kerran, kun oma ohjeitten mukaan tehty pohjani on ollut purukumimaisen pehmeä sisältä.

Hitsi, sellainenhan sen juuri pitääkin Pavlovassa olla! Herrrkullisen tahmeaa jauhettavaa suussa sen rapsahtavan ihanan kuoren alla. Täytekakun väliin tarvitaan tietysti sitten erilaista, läpeensä kuivaa pohjaa. Selailin vähän neuvoja ja löysin Nelleltä toimivan ja idioottivarman ohjeen, jonka hän puolestaan oli lukenut Olivian Täydellinen ohje -keittokirjasta. Tässä se tulee.

     PAVLOVA    noin 10 annosta

Pohja

4 kananmunan valkuaista
2 1/2 dl sokeria
2 tl peruna- tai maissitärkkelystä
1 tl omenaviinietikkaa tai sitruunanmehua

Täyte

purkki sitruunarahkaa valmiina tai itsetehtynä / sitruunakiisseliä tms.
2dl kuohukermaa
hedelmiä tuoreena tai säilöttynä, tuoreita marjoja ja mintunlehtiä, granaattiomenan siemeniä,
valkosuklaalastuja, mantelilastuja jne.
tomusokeria

Kuumenna uuni 125 asteeseen. Piirrä leivinpaperiin ympyrä, kakkuvuoka tai lautanen on sopiva malli. Mieti, minkä kokoiselta alustalta aiot tarjota tortun, tästä tulee nimittäin aika iso ja ohjeen voi tarvittaessa puolittaakin. Valmista vasta sitten marenki.

Erottele munanvalkuaiset kulhoon. Itse erottelen keltuaiset kuorenpuolikkailla yksi kerrallaan kupin päällä. Kumoan keltuaisen toiseen kuppiin ja valkuaisen suoraan kuoresta kulhoon. Jos tämän tekee suoraan kulhon päällä ja joukkoon valuu pienikin määrä keltuaista, pilaa se koko satsin. Yksi kerrallaan erottelu siis. 

Vatkaa valkuaiset höttöiseksi vaahdoksi. Lisää sitten puolet sokerista koko ajan voimakkaasti vatkaten  ja sekoita toiseen puoleen perunajauho. Lisää perunajauho-sokeriseos vaahtoon pienissä erissä edelleen vatkaten ja vatkaa seosta kunnes se on kovaa ja kiiltävän valkoista. Lisää sitten etikka tai sitruunamehu.

Lusikoi valmis marenkivaahto ympyrän sisään. Jätä pohjan keskelle laakea matalampi kohta ja tee reunoille huippuja jotta pohjaan jää täytteelle hyvä tila.

Kypsennä pohjaa uunin alatasolla puolitoista tuntia. Anna marengin rauhassa jäähtyä ja kovettua pellillä. Uuniluukun voi jättää raolleen puukauhan avulla vaikka koko yöksi.

Täytä marenki vasta, kun syöjät ovat paikalla! Kun tarjoilun aika on käsillä, vatkaa kerma vaahdoksi. Kuori hedelmät ja tarvittaessa lohko ne sopiviksi suupaloiksi.

Irrottele pohja varovasti paperista ja nosta paistinlastoilla sopivalle lautaselle. Marenki on erittäin haurasta ja helposti särkyvää. Levitä sitten pohjan päälle täytteet, kermavaahto ja lopuksi marjat, hedelmät, mintunlehdet tai mitä nyt käytätkään. Lopuksi voit vielä siivilöidä koristeeksi tomusokeria. Se muuten todella kruunaa näyn! Olisi kruunannut omanikin, jos olisin muistanut.

Koristeluvinkin omaan kakkuuni löysin Gloriasta.

Nelle oli kirjannut ylös vielä tällaisia hyödyllisiä pro-vinkkejä marengin valmistukseen:

• Kananmunien tulee olla huoneenlämpöisiä ja mielellään luomua. Tällöin valkuainen sitoo hyvin ilmaa ja marengista tulee kuohkeaa.
• Kunnon välineillä onnistuu paremmin. Pyöreäpohjaisessa kulhossa marenki tulee vatkatuksi tarkasti reunoja myöten. Terässäikeinen pallovispilä jonka pituus on vähintään 15 cm sitoo paljon ilmaa marenkiin. Vispilä ei saa antaa periksi vatkatessa, jotta ilman sitoutuminen olisi mahdollisimman tehokasta.
• Kuumaan veteen kastettu, kuivattu metallinen paletti on paras työkalu marengin levittämiseen pellille. Sokerinen ja tahmea marenkivaahto ei tartu kuumaan lastaan läheskään samoin kuin kylmään ruokalusikkaan.
• Lisämakua pohjaan saa ripottelemalla hasselpähkinärouhetta pohjalle ennen uuniin laittoa ja lopuksi...
• Marenki on kypsä kun pohja on kuivunut niin, että se tuntuu kevyeltä ja irtoaa helposti leivinpaperista. Marenki ei saa tummua vaan sen tulee jäädä valkoiseksi.

 

Tein Pavlovaa kaksi kertaa viikon sisällä. Kirpeänmakea täyte sopii tähän hyvin, ettei syöjälle tule ötläkkä olo. Ensimmäisille vieraille sekoitin täytteeksi sitruunarahkaa eli purkillisen pehmeää rahkaa ja sitruunatahnaa. Maustoin vielä tomusokerilla ja sitruunalla lisää. Rahkan päälle levitin banaaniviipaleita, kermavaahtoa ja koristeet.

Toisella kerralla tein täytteeksi sitruunakiisselin (joku täällä tykkää sitruunasta;) ja päälle taas kermavaahtoa. Valkuaisten jäljiltä jääkaapissa on joka tapauksessa ylimääräisiä keltuaisia, joista saa kätevästi täytteeksi ihanan kiisselin:

Sitruunakiisseli

2 dl sokeria (vanhassa Kodin Kuvalehden ohjeessa oli 3 dl: maistele itse)

4 keltuaista

2 tl Maizenaa

3 dl maitoa

1 sitruunan kuori ja mehu

Sekoita kaikki kattilassa ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee. Älä keitä tai kiehauta. Jäähdytä seos, mielellään jääkaappikylmäksi.

Bon Appétit!