Kukkii kukkii

On ihan outoa, kun kaikkialla kukkii samaan aikaan tänä vuonna. Pihalla norjanangervot ja virpiangervot, tuomet tuolla kauempana täydessä kukassa, ja samaan aikaan jo pihlajatkin kukkivat työhuoneen ikkunan edessä. Talon takana syreenirivistö vasta virittelee nuppujaan, mutta kaupungilla syreenitkin kukkivat jo.

Löysin oikein tarkkaan katsomalla omenapuusta muutamia kukkivia oksia, mutta vähän niitä on. Laatikkokukat on lopultakin istutettu, ja metsän reunasta löytyvät jo tutut niittykukat. Kesä on täydessä käynnissä toukokuun lopussa!

Tässä kolmenkymmenen asteen helteessä onkin hyvä lopetella kahdeksan kuukauden vapaata ja suunnata takaisin työelämään. Enää ei töihinmeno ahdista, kun tajusin, että elämäni ei tosiaankaan lopu siihen. Viime syksynä se meinasi loppua, mutta nyt tilanne on toinen. Ylellisesti aloitan tekemällä kesän ajan vain puolia viikkoja ja katson syksyllä tilannetta uudestaan.

Mies jäi nyt puolestaan lomalle reiluksi kahdeksi kuukaudeksi. Pikku-Vilman ei siis tarvitse olla pitkiä päiviä vielä yksin.

Otin kuvat uudella, melkein samanlaisella kännykällä kuin edellinenkin.

Palveluksessanne, Miss Wilma!

Käytiin eilen eläinkaupassa. Pikkuinen painoi jo 3900 g eli on kasvanut hyvää vauhtia. Piti heti tarkistaa päivän ruoka-annokset grammalleen, ettei tule annettua vahingossa liikaa. Neiti kyllä söisi ihan mitä vaan: ruokakuppi on tyhjä muutamassa sekunnissa. Annan nyt ruokaa kolme kertaa päivässä.

Valitsimme turvavyövaljaat autoon ja kevyet valjaat ulkoiluun. Ihmeesti Vilma antoi myyjän sovitella valjaita, kun herkkunappulaa annettiin aina sen istuessa nätisti. Puhuimme miehen kanssa, että meille on tainnut tulla erittäin hyvin sopeutuva koira, kun kotiin jäämisetkin ovat sujuneet ongelmitta. Tai sitten tämä on vain moukan tuuria aloittelijoille!

Melkein kaikki pissit onnistuivat eilen ulos, uusi ihme sekin. Tänään kyllä löysin kahdet kuivuneet pissit työhuoneen nurkasta jumppapallon alta. Viime viikolla Luna opetti ilmeisesti nuorelle kollegalleen, miten purraan leikkiessä, koska nyt ei ole enää hampaista jäänyt käteen jälkiä eikä näykkiminen satu.

Päivät täyttyvät silti aivan tästä koiraelämästä. Katkonaisten yöunien takia päivällä on otettava nokosia, pihalla käytävä usein, leikittävä ja siivottava jälkiä. Siinä on äkkiä ilta. Uuden pankkikortin hakeminen unohtuu päivä toisensa jälkeen, mutta tänään se on haettava. Omat liikunnat ja ulkoilut ovat jääneet retuperälle ja verenpaine on taas huolestuttavan korkealla. Ja ensi viikolla alkaa työt...

Kukat ovat menneiltä vuosilta, sillä omenapuussa ei ole tänä vuonna edes nuppuja enkä ole vielä ehtinyt istuttaa kesäkukkia laatikoihin.

Pentupäiviä

Kävin tänään sairaalan toimintaterapeutin luona näyttämässä rintahaavojani. Niihin oli minusta kasvanut hieman paksuuntumaa, ja nyt aloitettiin muutaman kuukauden silikoniteippihoito.

Lukuisiin muihin haavoihini ei ole koskaan kasvanut keloidia, mutta rinnoissa on ohut iho ja niissä tällainen on jopa tavallista. Onneksi täällä saa silikonit (siis ne teipit!) mukaansa ilmaiseksi.

Pikkuinen jäi siis ensimmäistä kertaa yksin kotiin -lukuunottamatta niitä hetkiä, kun viime viikolla käytin Lunaa nopeasti ulkona. Suljin sen ulkoilun jälkeen keittiöön lelujen ja nukkumapesän kanssa, annoin raksuja lelusta esille käänneltäväksi ja lähdin ulos.

Tulin takaisin reilun tunnin kuluttua. Ei kuulunut vinkumista, joten menin sisälle. Kaikki näytti olevan hyvin, ja annoin sille päiväruoan heti. Olin kyllä helpottunut! Illalla kävin vielä kirjastossa ja silloinkin kotiinjääminen sujui yhtä hyvin. Annoin iltaruoan sen jälkeen.

Olemme tänään käyneet ahkerasti ulkonakin, mutta vasta viimeisellä kerralla miehen kanssa tuli ensimmäiset pissit pihalle. Sisälle niitä on tullut ainakin kahdetkymmenet, mutta tänään sentään aina paperille.

Tällaista koiramamman elämää tämä nyt on. Ihanaa ja rauhallista yhden pennun kanssa. Koirakirjoja on olohuoneessa jo pino, kun hain kirjastosta vielä lisää. Vilma nukkuu jaloissani, kun luen sohvalla. Välillä leikimme tai käymme ulkona.

Tähän mennessä kaikki on ollut paljon helpompaa kuin olin etukäteen kuvitellut.

Koiraelämää sohvalla

Olen niin uuvuksissa viikon rumbasta näiden kahden vauhtinakin kanssa, että tämä päivä on mennyt ihan palautumisen merkeissä. Vilma-koirakin on nukkunut suurimman osan päivästä. Aina herättyä olen kiikuttanut sen pihalle, mutta se ei ole vielä keksinyt, että sinne voisi pissiäkin. Sen sijaa vierashuoneen lattialta se on löytänyt kyllä uuden vessapaikan.

Viikonloppu oli täynnä ihmisiä vaihteeksi, nuorisoa ja ystäviä. Eilen Lunan isäntä palasi kotiin tyytyväisenä reissuunsa ja vei oman koiransa kotiin. Sain tuliaisiksi Versacen Versense-hajuvettä, jota olin toivonutkin, sekä hyvää portugalilaista punaviiniä.

Tänä aamuna kävi pitkästä aikaa tuttava antamassa Rosen-hoitoa. Teki tosi hyvää saada purkaa viikon aikana kertyneitä tunteita, jotka kangistivat niskan ja hartiat koppuraksi. Ne olivat ihan niitä samoja tunteita, joita sai kokea pienten lasten äitinä.

Ihmeesti hoidon aikana jännitys katosi ja selkä lämpeni, kun veri alkoi taas kiertää kunnolla. Tuttava sanoi, että niska piteni varmaan viisi senttiä!

Ehkä nyt on aika lähteä itsekseen ulos, ensimmäistä kertaa puoleentoista viikkoon...

P.S. Tiedotan samalla ylpeänä, että leikkasin pikkukoiran kynnet ihan itse ja kaikki kerralla. Muutama lohduton vinkaisu tuli, mutta ei verta eikä yhtään puremaa.

Hei, me leikitään!

Mother of two

Päässä ei liikahda lehtikään, kun olen juuri herännyt päivän toisilta päiväunilta. Kyllä tämä koiramamman elämä vie aluksi voimia, kun tilanne on meille jokaiselle uusi.

Jokohan tänä iltana ehtisin silittää vaatteita, lukea pennunkasvatusopasta, avata uuden Annan tai käydä kävelyllä?

Mäyrelipostia

Siellä kuulemma tuomet kukkivat. On lämmintä ja kesäistä, voikukkia ja muuta. Mutta täällä olen sisällä. Eksytän pienen keittiöön syömään muutaman kerran päivän aikaan ja vien äkkiä Lunan pihalle. Se nauttii ja istuskelee, kuuntelee ääniä ja haistelee ilmaa muina miehinä, aivan kuin aikoisi viettää loppupäivän ulkona. Minä tuskailen, miten Vilma hakee meitä ja vinkuu sisällä. Lopulta kannan vastustelevan koiran lyhyen lenkin jälkeen sisälle.

Päivät ovat täysiä näiden kahden kanssa, mutta päivä päivältä sujuu kuitenkin paremmin. Ovat jopa järsineet samaa lelua vierekkäin ja loikoneet yhdessä sohvan alla. Onneksi nukkuminen sujuu nyt hyvin ja viime yönä mahduimme hyvin samaan sänkyynkin. Luna nukkui jalkopäässä ja Vilma kopassaan tyynyn vieressä. Tunnin päästä aamuheräämisestä (kello kuusi) painuimme takaisin nukkumaan vielä tunniksi, luojan kiitos!

Enimmäkseen aika kuluu näin. Kumpikin härnää vuorollaan toista ja sitten pyöritään ja urahdellaan ja vingutaan. Minä seuraan sivusilmällä, mitä tapahtuu. Välillä kaappaan pienemmän turvaan ja se nukahtaa heti viereeni sohvalle. Välillä taas isompi pitää nostaa syliin jäähylle.

Onnistuin tänään keskittymään kuitenkin hetkeksi elokuvaan eli katsoin Rachel Getting Married uudelleen. Että on hyvä elokuva! Aito, monitasoinen, syvällinen, koskettava, runsas ja erikoinen. Sen voi katsoa monta kertaa ja vain ihailla tekijää.

Hirveä meno päällänsä

Päivää! Poika osasi taitavasti tutustuttaa koiria toisiinsa.

Onpa ollut vauhdikas päivä! Aamu alkoi jo puoli kuudelta, kun pikkuinen heräsi vieressäni ja alkoi pureksia tyynyjä. Kun avasin oven, alkoi kuulua vinkuna ja rapina toisen makuuhuoneen ovelta. Silkkiturkki eli Luna oli siellä päivystänyt koko yön ovensuussa, kertoi mies, joka omien sanojensa mukaan ei ollut nukkunut silmäntäyttäkään. Me kyllä olimme nukkuneet koko yön, paitsi minä.

Ja siitä se vauhti taas alkoi. Nuorempi poika lensi siis avovaimoaan tapaamaan ja minä jäin kahden koiran kanssa päiviksi yksin. Harvoin olen miestä odottanut yhtä hartaasti töistä palaavaksi kuin tänään! Viimeksi varmaan silloin, kun kotona oli vauvoja. Ja vauvalta ja kaksivuotiaalta nämä neidit tosiaan tuntuvatkin.

Luna jahtasi pikkuista ja teki valehyökkäyksiä saadakseen sen leikkimään. Vilma ei vielä ymmärtänyt tätä osaa koirakielestä, vaan kellahti vain selälleen tai pakeni nurkkaan. Kyselin jo naapureiltakin neuvoa, miten toimia, ja kaikki olivat sitä mieltä, että niiden pitää tottua toisiinsa ja selvittää välinsä. Kävin silti usein hakemassa pienen pois hätää kärsimästä tai viemässä isomman jäähylle toiseen huoneeseen.

Sekä aamu- että iltapäivällä sanoin lopen uupuneena, että nyt mennään tytöt nukkumaan. Otin kummankin sänkyyn eri kainaloon ja siihen sitten simahdimme kaikki pariksi tunniksi. Kotiin tultuaan mies oli yllättynyt, hän kun luuli löytävänsä minut hermorauniona. [Ikään kuin olisin joskus sellainen ollut :-]

Tässä olemme!

Tässä olemme, heti aamutuimaan hyvin nukutun yön jälkeen reippaana leikkimään. Kaksi ja puoli kiloa mustaa mäyräkoiraa, pennunhajua ja heiluvaa nähtää, naskalihampaita ja pientä vinkunaa.

Eilen lähtiessämme kotimatkalle pentu nukahti kymmenen minuutin vikinän jälkeen autossa syliin kopassaan, piti päätä rinnallani ja uinui koko matkan. Hengitti tosin nopeasti, eli taisi olla aika stressaantunut.

Pysähdyimme Heinolassa ulkoilemaan, mutta neiti meinasi vilistää metsään, joten mies kaappasi sen heti syliinsä.

Varmuuden vuoksi nukuin pennun kanssa vierashuoneen matalassa sängyssä ja toppasin reunoille täkkejä ja tyynyjä esteeksi. Se hakeutui kuitenkin ihan lähelleni nukkumaan eikä lähtenyt yöllä kävelemään.

Kotona kaikki paikat on tutkittu, ruokaa hotkittu ja tarpeet toimitettu vähän väliä, mutta paperille enimmäkseen. Eli toistaiseksi kaikki on hyvin.

Viikonloppu menee nyt reissussa uutta perheenjäsentä hakiessa, joten palaillaan sunnuntaina langoille, jos kaikki sujuu hyvin.

Aurinkoista toukokuun viikonloppua kaikille!

Ajelulla

Eilen oli niin tuulista, ettei houkutellut lähteä mihinkään. Illalla pakotin sitten itseni hopon selkään katselemaan vähän muitakin maisemia kuin kotiseiniä. Mies korjasi kokeita , kuten joka ilta tällä viikolla, mutta öljysi ensin puutarhakalusteet. Pisteet hänelle, minulle se ei tullut mieleenkään. Saadaan kalusteet sittenkin kesäksi ulos.

Laiskan ihmisen liikuntaa tuo pyöräily. Pääsee nopeasti kauemmaksikin, eikä ole liian rasittavaa. Kaikkein laiskimpina päivinä käyn kiertämässä polkemalla saman lenkin, jonka talvella kävelen sauvojen kanssa.

Kerran ajelin taas Taulumäellä. Tykkään tästä Aallon tekemästä talosta, nyt kun se on kunnolla hoidettu ja maalattu. Olisi kiva nähdä se joskus sisältä.

Alla oleva Taulumäen kirkko on minusta omituisen näköinen, mutta sisältä todella kaunis seinämaalauksineen.

Seuraavaksi polkaisen kaupunkiin ostoksille, mutta huomisaamuna ajelemme miehen kanssa etelään hakemaan mustaa pikkuhaukkua. Jännittävä päivä! Toivottavasti homma onnistuu ja saamme sen. Pennun kanssa ei pääse pitemmälle lenkille ennen syksyä, mutta tottuisikohan se istumaan pyöränkorissa?

Kuva kasvattajan

Aika

a

Oltiin kerran keväällä Eikan kanssa kaupungilla, kun nähtiin tällainen vekotin yhdessä liikkeessä. Täytyy sanoa, että olen aina vihannut tuon näköisiä pöytiä/senkkejä, mutta olihan tämä vehje kuitenkin ihana kaikessa vanhuudessaan.

Olen viettänyt suurimman osan päivästä maaten sohvalla ja lukien kirjoja. Vilkuilin läpi yhden ruotsalaisen Feng shui -oppaan, josta en saanut kuitenkaan mitään uutta irti. Sikke Sumarin Namaste-kirjassa taas oli tosi kaunis kuvitus, mutta muuten sekään ei tarjonnut muuta.

Irmeli Castrénin Nykynaisen Niksit oli hauska kirja, sen luin kokonaan. Nyt vaan toivon, että sopivassa tilanteessa joku lukemani niksi putkahtaa mielestä tarvittaessa esiin.

Leen Kuin surmaisi satakielen, Nevanlinnan Marie ja Némirovskyn Veren polte odottavat yöpöydällä. Saa nähdä, pystynkö keskittymään. Lukutoukka ei ole lukenut vuoteen juuri mitään muuta kuin lehtiä, olisiko mennyt viisi oikeaa kirjaa koko aikana. Näitä katselukirjoja ei lasketa.

Ennen en voinut kuvitella, että on elämää ilman kirjoja. Ihmettelin, miten ne, jotka eivät lue, saavat aikansa kulumaan.

Hyvin on mennyt, aika kuluu, vaikka en tekisi mitään. Nyt en tahdo edes löytää aikaa lukemiselle. En katso paljon televisiotakaan. Mihin ihmeeseen se aika valuu?

Kohta on kesä

Nämä kuvat olen ottanut kännykkäkameralla vuosi sitten toukokuun viimeisellä viikolla kaupungilla kulkiessani. Kohta ollaan taas tuossa vaiheessa, vaikka nyt on vasta pienet lehdenalut puissa eikä kukista tietoakaan.

Parin päivän osittainen nettitauko on tehnyt hyvää. Istuin nimittäin koko maanantain iltaan asti koneella ja siitähän tulee huono olo tai ainakin moraalinen krapula. Piti ostaa lehdenvihreää ja violettia lankaa ja alkaa kutoa jotakin reippaista väreistä, vaikka epäsymmetristä torkkupeittoa jollekin. Kunhan saa tehdä käsillään jotakin konkreettista.

Koiraa varten on hankittu kohta äitiyspakkaukseen verrattava määrä tavaraa ja kirjallisuutta:D

Roosa

Paras ystäväni alakoulusta asti seisoo tuossa kuvassa uudenvuodenpäivän loistavassa auringossa ja hymyilee leveästi. Hän on niitä naisia, jotka onnistuvat aina valokuvissa, siis pieni ja siro. Jos joudumme yhdessä kuvaan, menen aina hänen taakseen, josta erotun kymmenen senttiä pitempänä ja leveämpänä. Hän on myös vikkelä ja puhelias.

Käsityösakset löydän aina sohvapöydän alahyllyltä kynäpurkista. Taitettavat sakset on kätevä ottaa taskuun mukaan kesällä, kun aikoo tuoda kävelyltä kotiin lupiineja tai muita luonnonkukkia.

Toinen kollaasi löytyy tietenkin kuvablogista. Ja paljon lisää roosaa Inkivääriltä.

Ruusunpunaista

Sää suosi eilen äitienpäivän viettäjiä. Sateisen lauantain jälkeen taivas lupasi vain hyvää ja pääsimme miehen kanssa pyöräretkelle auringossa ja vilpoisassa tuulessa. Tämä lenkki sujui jo kevyemmin kuin edellinen, joten kyllä siihen taas äkkiä tottuu. Pyöräily on kivaa talven kävelyn jälkeen.

Muutama urhoollinen nuorison edustaja käveli hihattomassa ja sortseissa kaksitoista-asteisessa tuulessa ja vanha saattoi vain ihailla heidän optimismiaan!

Sillä aikaa viikonlopun viettoon tullut nuoripari vuorostaan kehitteli ateriaa. Olivat tehneet kotona aiemminkin tätä Pirkan Tortillatasagnea ja tekivät nyt samanlaisen isoon uunivuokaan kaksinkertaisena.

1 pkt (600 g) naudan paistijauhelihaa
2 sipulia
1-2 ps (35 g) tacomausteseosta
reilu desi vettä
2 tlk (400 g) kidneypapuja
vajaa 2 ps (8 kpl) täysjyvä-tortilloja
2 tlk (220 g) vahvaa tacokastiketta
1/2 ps (50 g) maissilastuja
1 ps (150 g) kevyt-emmental-mozzarellajuustoraastetta

1. Ruskista jauheliha paistokasarissa omassa rasvassaan. Sekoita joukkoon hienonnettu sipuli ja hauduta hetki. Mausta jauheliha tacomausteseoksella. Lisää vesi ja valutetut kidneypavut. Anna hautua noin 5 minuuttia.

2. Lado voideltuun piirakkavuokaan tai isoon uunivuokaan kerroksittain tortilloja ja jauheliha-papuseosta. Levitä vehnätortillalle ensin noin 1 rkl tacokastiketta ja päälle runsas 1 dl jauheliha-papuseosta. Jatka, kunnes aineksista tulee 8-kerroksinenkakku. Uunivuoassa kakku voi olla matalampikin, kun tortillat ovat vierekkäin.

3. Murskaa maissilastut. Ripottele puolet juustoraasteesta ja maissilasturouhe kakun päälle. Lisää pinnalle vielä loput juustoraasteesta. Gratinoi 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.Leikkaa lasagne terävällä veitsellä.

Tämä oli rapeaa ja maukasta! Yllättävä ja kiva ruoka, josta näin kaksinkertaisena riitti kahdeksalle. Viisi syöjää meitä tällä kertaa oli, mutta jäi sopivasti seuraavaksikin päiväksi -siis minulle nyt lounaaksi. Pidin kovasti tuosta maissilastu-juustoraaste -kuorrutuksesta.

Iso salaatti kuului tietysti mukaan.

Ai tätä raukeutta hyvän aterian, hyvän seuran ja kakkukahvien jälkeen!