Kohti uutta mennään

Tämä on ollut oikein hyvä vuosi, niin kuin kaikki edellisetkin. Sitä samaa toivon tietysti tulevaltakin vuodelta. Olisi oikeastaan aika kivaa muistella blogipostauksista kuukausi kuukaudelta, mitä kaikkea on tapahtunut tai mitä tein tänä vuonna, sillä en tavallisesti muista edes, mitä tein eilen. Enpä taida ryhtyä. Blogin puolella sinänsä on tapahtunut sellaista mukavaa kehitystä, että päivittäinen kävijämäärä on noussut yli kolmeensataan. Se on aika paljon, kun ottaa huomioon, että postauksissani ei ole päätä eikä häntää. 

Meillä vietetään uudenvuoden aattoa tuttuun tapaan kotona koiravahtina.  Kumpikaan mäykyistä ei varsinaisesti pelkää paukkuja, mutta toinen lymyää mielellään sohvan alla ja toinen ravaa jännittyneenä ikkunasta toiseen.  Viime vuonna auttoi, kun lähdettiin ulos kävelylle.

Iltapäivällä käväistään miehen kanssa katsomassa Piin elämää. Luin kirjan pari vuotta sitten ja se oli hämmästyttävän hyvä, piti otteessaan alusta loppuun. Samaa odotan elokuvaltakin, varsinkin kun se on ensimmäinen 3D-leffani.

Illalla maistelen luultavasti lahjaksi saamaani Amaronea, luen ja katson lisää elokuvia. Kahden elokuvan päivävauhti on ollut pyhinä oikein sopiva. Eilen oli vuorossa To Rome With Love, joka oli keskinkertaisen ärsyttävää Woody Allenia. Inhosin siinä varsinkin kaikkia miehiä, eikä koko elokuvassa ollut muutenkaan mitään, mistä olisin pitänyt. Sanonko vielä kerran, että inhoan Woody Allenia. Siis nykyisin, ennen se teki sentään hyviä elokuvia.

Sen sijaan Jan Troellin Ikuistetut hetket sulatti sydämeni. Miten hienovaraisesti näytelty ja hitaasti kehkeytyvä vanhanaikainen tarina! Maria Heiskanen teki todella kauniin roolin vaatimattomana, mutta lämpimänä perheenäitinä, joka raskaan työn ohessa löysi valokuvaamisesta elämänsä salaisen ilon ja onnen. Mikael Persbrandt (siis  se Beck-elokuvien ihana Gunvald Larsson) sopi hyvin näyttelemään perheen karismaattista,  viinan kanssa sauhuavaa isää. 1900-luvun alku ja elämä työläiskaupunginosassa oli kuvattu varsin uskottavasti ja elävästi. Suosittelen!

Toivotan nyt oikein hauskaa aattoiltaa kaikille! 

Tulevalle vuodelle toivon ja toivotan pitkää ikää, avointa mieltä ja 
iloa jokaiseen päivään!

Lomapäiviä

Aatonaatto oli kirkas päivä muistaakseni, ja olikin erikoisen kaunis sinisine taivaineen pitkästä aikaa. Kirkasta taivasta on näkynyt harvakseltaan, kun koko joulukuun on tiputellut lunta. Tänään tapanina olisi ollut myös ihanan kirkasta, mutta jäin kuitenkin koko päiväksi sisälle haahuilemaan yöpuku päällä. Vaikka ette ehkä usko, niin en tee sitä juuri koskaan. No, huomenna on kuitenkin taas herättävä aikaisin töihin.

Luna luuraa isäntänsä peiton alla, siis ei minun karvaisella rinnallani. "Kuin hiiru roppeessa", sanoisi äitini tästä kuvasta. Lunakin palasi isäntineen kotiinsa tänään, joten täällä ollaan taas omalla porukalla. Kumpikin puuhaa omiaan ja Vilma nukkuu välillä paikkaa vaihtaen. 

Amaryllis avasi kukintonsa juuri aattoaamuna! Siihen asti näytti, ettei tästä jouluksi kukkaa saada, vaan saatiinpa sittenkin.

Aina ei jaksa heittää päiväpeittoa sängylle. Kunhan oikaisin edes peitot. Kuvassa ei nyt näy uusi Tempur-tyynyni. Hyvästi puutuneet korvalehdet ja niskavaivat, toivon ainakin. Mies on nukkunut lämpömuovautuvalla tyynyllä jo vuosia, ja nyt minäkin sain omani. Seuraavaksi alan toivoa patjaa...

Tänään ei katettu pöytää eikä tehty edes ruokaa. Kumpikin olemme syöneet jääkaapista jouluruokien rippeitä. Hyvältä maistuvatkin niin kalat kuin lihatkin saaristolaisleipäviipaleen päällä. Rosolli sen sijaan alkaa kolmantena päivänä olla jo liikaa, siihen kyllästyy äkkiä, vaikka syö vain muutaman kerran vuodessa. Taas kerran kirjoitan jouluruokavihkooni muistutuksen, että puolikas annos riittää ensi vuonna. Muitakin ruokia riittäisi entistä pienempi määrä, tai sitten olemme alkaneet syödä vähemmän.

Joulupäivän iltana oli jo aikaa kaivaa tietokone esille. Pukki toi uuden ulkoisen kovalevyn, jota tässä olen asentamassa. Ajatuksena on siirtää kaikki kuvat sinne. 

Näistä hyasinteista ei varmaankaan ole kukkijoiksi. Nuppujen valkoiset päät ovat pilkottaneet saman kokoisina noin viikon. Oli virhe lyhentää juuria, vaikka olenkin kastellut kevytsorakerrosta pohjalla. Ehkä ostin ne liian pienenä, tai olisi pitänyt jättää multaan. 

Tyytyväisenä joulunviettoon  painun nyt pehkuihin ja otan mukaan Ulla-Leena Lundbergin Jää -kirjan. Saa nähdä, tykkäänkö yhtä paljon kuin aikoinaan Leosta ja Suureen maailmaan -kirjoista. Kuninkaan Annan olen myös joskus lukenut eli vain näitä -80-luvun kirjoja. 

Miten ehdinkään muuten lukea niin paljon silloin, kun lapset olivat pieniä ja olin kokopäivätyössä? Ehkä sittenkin toistin omien vanhempieni mallia. Muistan että heilläkin oli aina nenä kirjassa. Ei se lapsesta niin kivaa ollut, mutta samanlainen tuli itsestänikin, ja sellainen on mieskin. Ei tosin lukuinnostus enää meistä eteenpäin periytynyt.

Joulun juhlintaa

Tämän joulun vieton aloitimme jo tutuksi tulleeseen tapaan lähtemällä aattona heti viimeisenkin herättyä läheiseen kylpylään. Yhdentoista jälkeen olimme jo kaikki viisi 30-asteisessa altaassa polskimassa ja kuuntelemassa veden solinaa. Aikaisempina vuosina on siihen aikaan ollut paikalla vain muutama muu ihminen, venäläisiä turistejä enimmäkseen, mutta nyt oli parisenkymmentä ihmistä. Eihän se oikeasti paljon ole, mutta kun on tottunut olemaan melkein omalla porukalla... Joka tapauksessa nautin siitä kuin lapsi. Kuten muistatte, en viitsi saunoa urtikarian takia. Antihistamiinista huolimatta saan aina vähintäänkin kutinaa, joten kylpylä korvaa entisen joulusaunan kotona.

Siinä lähti kaikki joulustressi ja saatoimme aloittaa kotona joulunvieton rennosti. Aluksi keitettiin riisipuuro, jouluherkku jokaisen mieleen.

Vasta illan lähestyessä aloin valmistella hissukseen kattausta ja ruokia pöytään vietäväksi. Aikaisempina jouluina olen kattanut buffettipöydän keittiöön, mutta nyt kannoimme ensin kylmät kalat ja muut alkupalat pöytään ja myöhemmin vaihdoimme ne lämpimiin laatikoihin, kinkkuun ja kalkkunaan.

Jos minä saisin päättää yksin, valmistaisin eri päiville jouluna eri ruokia. Varsinkin laatikoita vaihtelisin ja tarjoaisin vain yhtä laatikkoa yhtenä päivänä. Nyt tein punajuurilaatikon jo lauantaina ja jätin perunalaatikon kokonaan pois. Eniten pitäisin paahdetuista uunijuureksista, mutta sitä taas tulee tehtyä pitkin talvea muutenkin. Jos nuoriso saisi päättää, syötäisiin vain kylmiä alkupaloja ja kinkkua. 

Lahjojen jaon jälkeen kaksi väsynyttä koiraa saattoi nukahtaa hetkeksi.

Jouluyö oli niin kaunis kuin vain olla voi. Koko aaton satoi hiljakseen kevyttä lunta. Valot paloivat. Aivan viimeisenä katsoimme vielä miehen kanssa Adelen konserttiuusinnasta sykähdyttävimmät laulut lopusta.

Joulunpunaista ja valkoista

Puhuin tänään yhden ystäväni kanssa ja sanoin, ettei ruusu ole minusta mikään joulukukka. Hänen mielestään taas punaiset ruusut tiiviinä kimppuna näyttävät hyvinkin jouluiselta. Joulutähdet taas eivät meitä kumpaakaan nyt innostaneet. 

Viimeisiä tarvikkeita kaupasta hakiessa löysin etsimäni valkoiset ja punaiset tulppaanit ja sitten silmä osui kimpulliseen pieniä ruusuja. Minähän kokeilen! Kotona tökkäsin lyhennetyt varret kosteaan sieneen ja kieritin ympärille sisalia. Olin ostanut sitä pussillisen Plantagenista amaryllistä hakiessa. Ruusuja olisi saanut olla enemmänkin, että olisi saanut tasaisen pyöreän kimpun.

Tein valkoisille hyasinteillekin tuollaisen systeemin koriin, mutta ne eivät varmasti ehdi avautua koko jouluna. Amaryllis sen sen sijaan avaa kukintonsa varmaan jo huomenna. Aika viime tipassa siis.

Muuten valmistelut ovat lopultakin hyvällä mallilla ja huomenna joulu voi pyörähtää käyntiin. Kinkku on tosin vielä uunissa ja sen tuoksu saa koirat vähän hermoilemaan. Ne käyvät välillä tarkistamassa keittiössä, onko siellä jotain syötävää.

 Välillä voi sentään rauhoittua syömään luuta.

Rauhaisaa joulunaikaa ja leppeää lomailua kaikille!

Saaristolaisleipää ja jouluvalmistelua

Olisiko keittiöhengetär nyt ansainnut lasillisen glögiä? Tämä Blossan vaalea inkiväärin ja sitruksen makuinen glögi on eniten minun mieleeni monen vuoden samanlaisista vuosikertaglögeistä. Muita en osta, kun en oikein pidä niistä. On muuten hyvää kylmänä!

Joulunaikaan saisi vaikka asua keittiössä, jos haluaisi ihan viimeisen päälle tehdä kaiken. Onneksi en enää tahdo, riittää kun tekee osan itse. Joulusillit ja -silakat olen esimerkiksi ostanut valmiina Mäkisen kalaliikkeestä jo monena vuonna sen sijaan, että värkkäisin niitä itse. Jonkun itse tekemiä nekin ovat. Riittää tässä silti vielä hommaa. 

Innostuin ihan ylimääräisenä tekemään saaristolaisleipää. Yksi ystäväni oli kuvannut facebookiin tekemänsä limput ja kertoi sen vielä olleen helppoa. Ohje on kotoisin Glorian ruoka ja viinistä ja löytyy täältä. Leipä sopii varmasti loistavasti joulun kylmien alkupalojen seuraan. Ja aamiaisella voin ja graavilohen kanssa, aah!

No helppoa olikin, ainakin tähän asti. Ainekset vain sekoitettiin keskenään eikä leipätaikinaa saanut edes vaivata. Leipävuokia läytyi kaapista vain yksi, ja toivon nyt kovasti, että noissa pikkuvuoissakin tulee jonkinlaiset limput. Ja toivon että taikina nousee. En ole varma, oliko piimä tarpeeksi lämmintä kuivahiivalle.

Olin pitkään hinkunut iPadia, että voisi keittiössä lukea ruokaohjeita suoraan sieltä, mistä on löytänytkin. Tähän asti olen tulostanut ne. Nyt saatoin ensimmäistä kertaa kokeilla ja olin ihan polleana. Muutenkin se on ollut kovassa käytössä, on niin paljon helpompi käyttää kuin puhelin.

Nyt odottaa punasipulihillokkeen teko, sitä on tilannut nuoriso. Sekin on helppoa ja tosi hyvää, mutta tuo sipulin kuoriminen ja leikkaaminen...

Mies on tässä illalla siivonnut. Nyt hän rakentaa joulukuusta taas oksa oksalta. Nuoriso saa koristella sen, kunhan saapuu huomenna. Minun hommani on tyhjentää kaikki pöydät. Ne ovat kaikki täynnä minun jäljiltäni: kortti- ja paperointivälineitä, usb-johtoja ja kameratarvikkeita, lehtiä ja kirjoja. Ehkä teen sen huomenna. Teen muutenkin kaiken aina viime tipassa.

Glögitorttua jouluksi

Tämä juustokakku sopii minusta erityisen hyvin joulunajan jälkiruoaksi. Siinä on houkutteleva jouluinen ulkoasu ja sopivan mieto ja pehmeä maku. Kaiken sen makunystyröitä hemmottelevan ilotulituksen eli joulaterian  jälkeen ei välttämättä jälkiruoan tarvitse olla kovin räjähtävän erikoinen, mieto ja lempeä appelsiininkuori riittää.

Ennen tarjoilin aina puolukkajäädykettä, jonka happamasta raikkaudesta  pidin makeitten laatikoitten ja kinkun jälkeen. Enimmäkseen sain syödä sitä yksin, sillä puolukka ei ole koskaan miellyttänyt suuremmin muuta perhettä. En muista, monenako jouluna olen nyt tämän kakun väsännyt, mutta melko uusi se on, ja kotoisin Pirkka-lehdestä. Tästä tykkäävät muutkin. Yhden tortun tekaisin jo viikko sitten työpaikan joululounaalle ja hyvin teki sielläkin kauppansa.

MAUSTEINEN GLÖGITORTTU

Pohja
150 g piparkakkuja
75 g voita

Täyte
4 liivatelehteä
1 tlk (2 dl) vispikermaa
1 rs (180-200g) maustamatonta /appelsiinituorejuustoa
1 dl tomusokeria
1/2 tl kanelia
1/2 tl kardemummaa
1 appelsiinin raastettu kuori
3 rkl appelsiininmehua (tai vähän enemmän)

Pinnalle
4 liivatelehteä
1 dl vettä
3 dl glögitiivistettä

Koristeeksi kanelitankoja

- Murskaa piparkakut koneella tai pussissa perunanuijalla tai kaulimella. Sulata rasva ja sekoita piparimurujen kanssa. Aseta leivinpaperi irtopohjavuoan (keskikokoinen, halkaisija 24 cm. 22-senttiseen keksi- ja mehuseosta on vähän liikaa.) pohjan ja reunojen väliin. Painele keksiseos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.
- Pane liivatteet kylmään veteen ja anna liota vähintään 10 minuuttia. Vaahdota kerma. Sekoita tuorejuuston joukkoon tomusokeri ja mausteet. Nostele kermavaahto juustoseoksen joukkoon.
- Kuumenna appelsiininmehu mikrossa. Liuota hyvin puristetut liivatteet mehuun. Kaada liivateseos hieman jäähtyneenä täytteen joukkoon samalla sekoittaen.
- Levitä täyte piparipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa noin 3 tuntia.
- Liota liivatteita kylmässä vedessä. Kuumenna vesi kattilassa. Liuota hyvin puristetut liivatteet veteen. Kaada liivateseos ohuena nauhana glögin joukkoon samalla sekoittaen. Anna hieman jäähtyä. Kaada mehuhyytelöä puoliksi hyytyneen kakun päälle varovasti, jotta juustotäyte ei sekoitu. Hyydytä jääkaapissa vähintään 4 tuntia. 

Koristele glögi-juustokakku kanelitangoilla.

Kynttilänjalkoja

Meillä on tasan viisi kynttilänjalkaa. Neljä rumaa heitin menemään tai kierrätykseen viime kesänä keittiöremontin yhteydessä. Kuudes eli yksi messinkinen on vielä jossakin kaapissa piilossa, siitä pidän kyllä kovasti. 

Kuvassa ylinnä on uusin hankintani. Käytiin miehen kanssa  sunnuntaina tunnelmoimassa Toivolan vanhalla pihalla joulupuodeissa. Makasiinin puolelta löysin Annan pajan myymälästä tällaisia rautalangasta väännettyjä kynttilänjalkoja erittäin sopuisaan viidentoista euron hintaan. Oli siis saatava ainakin yksi itsellekin. Ihastuin erityisesti tuohon tavalliseen kiveen: jokaisessa jalassa oli erilainen luonnonkivi painona. Jalan nimikin on Kivetär.

Tämän savipullon olen saanut kauan sitten lahjaksi varmaankin äidiltä tai siskolta, ja se on ostettu tekijältä Oulun torilta. Olen lisännyt tuollaisen kynttilänjalan pullonsuuhun. Suu itsessään on ihanan pieni. Tämä pullo on suuri rakkauteni ja yleensä keittiön pöydällä silmieni edessä.

Tämä raudasta tehty jalka on aina olohuoneessa esillä. Sen on vääntänyt koulussa poikani ja ihastuin siihen heti ikihyväksi. Se on tomera ja tukeva ja kaunis.

Näistä jaloista sain toisen lahjaksi yhdeltä työkaverilta viisitoista vuotta sitten ja muutaman vuoden päästä löysin sille Taito Shopista kaverin. Pelkistetyn yksinkertaisena nämä ovat ilo silmälle, ja selvästi parempia ilman koristeita. Kokeilen silti aina.

Tämä pikku nöppönen on hankittu tänä syksynä nettikaupan alennusmyynnistä. Olen himoinnut jo jonkin aikaa noita Bloomingvillen vaaleita puujalkoja, ja nyt löysin yhden kappaleen kolmasosahintaan. Olisin ottanut toisen vähän isomman samalla, mutta se oli ehtinyt mennä. Vaaleansininen kynttilä sopii minusta siihen kauniisti. Jotenkin tämä ei kuitenkaan istu meille enkä löydä sille paikkaa. Ehkä se tarvitsisi parin, vai onko tyylisuunta väärä, liian romanttinen?

Kovin paljon kynttilänjalkoja en ole kerännyt. Niitä on vaikea säilöä talven jälkeen, eikä minulla ole sellaisia kivoja tasoja, mihin niitä voisi kerätä yhteen muiden kivojen esineiden kanssa. Ikkunalautakin on vain olohuoneessa.

Ikkunavalot palavat jo. Nyt sammutan kynttilän ja vien koiran ulos. Sytytän samalla ulkotulen ja kynttilälyhdyn, että mies näkee tulla kotiin, ja oikeaan osoitteeseen.

Olen tiskirätti, tiedän sen, mutta ylpeä sellainen

Tämä bloggaaja on puristanut viime viikolla itsestään kaiken irti töissä, joten muuta elämää ei ole ollut ollenkaan. Ei varsinkaan blogielämää, sillä nettiyhteys on myös pätkinyt jo kolmisen viikkoa. Nyt siihen on toivottavasti tullut korjaus: parin pitkän puhelun ja asian tutkimisen jälkeen vika löytyi. 

En ole varmasti ainoa, jolla on ollut paljon töitä joulukuussa. Meillä se ruuhka johtuu runsaista vapaista, mikä ei kysyntään kuitenkaan vaikuta. Minun toimeni toista puolikasta ei myöskään ole syksystä asti saanut täyttää, vaan sitä on tehnyt tuttu vakituinen kollega tuntityönä. Joulukuuksi häntä ei saanut palkata minun puolikkuuteeni enää ollenkaan. Kaupungin säästöistä on siis kyse, ei esimiesteni pahantahtoisuudesta. 

Napsautin nämä kuvat kävelyllä satamasta yhtenä aamuna taskukameralla.

Kuten tiedätte, olen jäänyt/joutunut työstäni osa-aikaiselle sairauseläkkeelle pahojen stressioireilujen takia jo neljä vuotta sitten, ja nyt oletus oli, että vedän kuukauden työt yksin kahdeksassa työpäivässä. Eihän se niin mennyt, ja sainkin pyynnöstäni siihen lisää apua kolmeksi päiväksi, enempään ei pystytty. 

Tiedän ja olen nähnyt, kuinka oma esimieheni paahtaa auttamassa siellä sun täällä omien töittensä lisäksi. Mietin, kuinka kauan hänen kanttinsa kestää. Eikä edes hänenkään virkansa ei ole saanut täyttölupaa ja työ saattaa loppua.

Tällä viikolla sekin on nähty, että kaikki työtoverini olivat viideltä vielä töissä, kun työaika oli loppunut neljältä. Alle yhdeksän tunnin en tahdo millään selvitä, vaikka jo kolmen jälkeen rintaa kuristaa. Otan ilta-annokset  verenpainelääkkeitä yleensä jo puoli neljältä kotona, mutta töissä en ehdi  ja muista. Neljältä alkaa tulla jo leijuva olo ja tiedän siitä, että paine on korkealla. Näin tiivistä työtä tein silloinkin, kun 2005 sairastuin ensimmäisen kerran. Hakeuduin silloin työterveyteen, kun ihmettelin, etten jaksa lähteä illalla töistä pois vaan jään istumaan ja tuijottamaan pöytää.

Kauheaa, en halua muistella sitä sen enempää. Nyt on nimittäin tästä päivästä alkaen 

VAPAATA - VAPAATA - VAPAATA 

joulun yli!

Tänään pääsen lopultakin jouluostoksille ja nauttimaan kaupungin tunnelmasta ja ulkona syömisestä. Ulkoilua on myös tilauksessa. Vanhempi poika on kyläilemässä opiskelujensa takia ja häntä on ollut taas ilo katsella.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Päivitystä

Säynätsalosta

Tällä viikolla on ollut kaikenlaista tekemistä lähes joka päivälle, vaikka vapaalla olen ollutkin. Vain tiistai oli täydellinen lepopäivä, ja tarpeellinen. Välillä minun on vaan saatava vain olla ja antaa pään nollautua. 

Sen jälkeen on ollut työpaikan juhlat, ylioppilasjuhlat, linnan juhlien katselua kynttilänvalossa ja pikkujoulunviettoa ystävien luona. Paljon ihanaa lyhyen ajan sisällä, ja yhtä juhlaa koko loppuviikko. Se on tuntunut nyt kivalta, kun aikaisemmin on ollut aika hiljaista.

Siitä kai johtuu, etten ole päivittänyt blogia kuin muutaman kerran viikossa. Ei vaan ole ollut aikaa pysähtyä kirjoittamaan, enkä ole edes avannut tietokonetta joka päivä. Blogejakin luen nyt iPadilla makuuasennossa, kun en enää jaksanut vastustaa kiusausta hankkia sitä. En jaksanut myöskään tihrustaa kaikkea puhelimesta. Kommentit siinä jäävät kyllä harmittavan vähäisiksi.

Tämän kadun nimi on Kotikatu

Olisiko voinut toivoa parempaa kuin lumentulo joulua odotellessa! On ollut ihanaa katsella hitaasti kerrostuvaa lunta, sitä oikeaa talvea. Varsinkin kun ei tarvitse itse kolata lunta, vaan voi koiran kanssa katsella ikkunasta, kun pieni ja ketterä traktori auraa kulkuväylät sileiksi. Katselemme tosiaan Vilman kanssa yhtä innostuneina. Heti kun jostakin kuuluu traktorin ääni, ryntää koira perässäni ikkunaan ja melkein hyppää syliin. Siinä me sitten molemmat tuijotamme haltioituneena traktoria, minä muistellen pikkupoikien intoa ja koira väristen jostakin muusta syystä.

Vielä huomenna on vapaapäivä. Jouluvalmistelut jätän viimeiseen viikkoon, mutta korttitalkoot on edessä, ihan omani,  sillä mies ei niihin osallistu. Sunnuntai-illan joulukorttitalkoot kynttilänvalossa ja glögiä maistellen. 

Terveisiä hangen alta

Pikalounas pakasteesta

Puolilta päivin alkaa vatsa kurnia, oli töissä tai kotona. Ja sitten  on kehitettävä jotakin ruokaa nopeasti. Olen muutaman kerran napannut kaupan pakastekaapista mukaani Rainbown Ruokaisat pannukasvikset. Niistä saa nimittäin mainion kasvispannun joko yksistään tai lisäämällä muita vihanneksia. Tämä todella pitää nälkää, se on testattu monta kertaa niin töissä kuin kotonakin. Helposti tulee otettua töihin mukaan liian heppoiset eväät, jolloin iltapäivällä nälkä kurnii suolissa ja kotiintultua on valmis syömään vaikka ovella häntää heiluttavan mäyräkoiran.

Salaisuus on sekoituksessa, jossa on papuja, herneitä, maissia, siemeniä ja öljyä sekä mausteita. Se tarkoittaa, että siinä on paljon proteiinia ja hiilihydraatteja sekä rasvaa. Kaloreita on peräti 162 sadassa grammassa, eli puolesta pussista  saa muiden lisäysten kera jo hyvinkin yhden aterian verran energiaa. Parasta on kiva suutuntuma noiden auringonkukan- ja pellavansiementen ansiosta. 

Tänään lisäsin pannulle ensin silputun salottisipulin ja kaksi pilkottua tomaattia. Sipulin kuullottumisen jälkeen nakkasin pannulle vajaa puoli pussia pannukasviksia ja haudutin kypsäksi. Ripaus suolaa ja pippuria oli tarpeen ja maukas ateria oli valmis.