Tule mukaan nuuhkimaan!

Blogijulkaisuni lähtevät aina kuvista. Siksi aiheiksi valikoituu vain sellaisia asioita, joita intoudun tarkastelemaan linssin kautta. Nyt on aiheena siis eilen kaupungilta palattua postilaatikosta löytynyt pussukka, josta paljastui kauan odotettu tilaus ison veden takaa. Ensimmäisestä kuvasta jo näkyy, että pidän pienistä kokeilupakkauksista.

Olin saanut jostakin vinkin, että The Perfumed Court on paikka, josta voi tilata pieniä näytteitä hajuvesistä. Innostuin heti, sillä on paljon tuoksuja, joihin haluaisin tutustua lähemmin. Varsinkin sellaiset, joita ei ole myynnissä täällä, ovat hankalia hankittavia matkoiltakin. Nopealla suihkaisulla kädenselkään ei ehdi saada kunnollista tuntumaa ennen ostopäätöstä, se vaatii useita tunteja ja mielellään monta haistelukertaa. Joskus tulee tunnin parin päästä esiin joku osanen, josta en  pidäkään. 

Minusta on tullut jotenkin huono valitsemaan ja huono pääsemään sisälle tuoksuihin, ja olen aika nirsokin. Itämaiset hylkään heti, selvän vaniljan ja kookoksen samoin, ja on joitakin  (tunnistamattomia) kukkia, joita en kertakaikkiaan voi sietää. Useimmat suosikkini kuuluvat chypre- tai aldehydituoksuihin -vaikka aldehydien tähti Chanel 5 on nenääni oikeastaan paha ja pistävä ja se johtuu nimenomaan aldehydeistä. 

Toisaalta pidän ihan hullun lailla bergamotista, sitruksista, freesiasta, patsulista ja ylang-ylangista. -Tuoksuihmiset muuten sanovat näitä yksittäisiä ainesosia nuoteiksi, joista päällimmäiset nuotit ovat niitä, jotka aukeavat ensimmäisenä. Keskinuotit tuoksuvat tai avautuvat vasta pienen ajan jälkeen ja kestävät tunteja. Alimmat nuotit eli basenotes ovat niitä syviä pohjatuoksuja, jotka kestävät pisimpään.

Läheskään kaikista tuoksuista ei kuulemma tule enää näytepakkauksia liikkeisiin samaan tapaan kuin ennen, joten on tilausta tällaiselle palvelulle, josta saa hankkia pieniä kokeilumääriä kalliista tuoksuista kohtuuhinnalla. Tämä satsi maksoi 30 dollaria eli parikymppiä lähetyskuluineen.

Joskus nuorena olen käyttänyt Hermèsiltä Calèchea, mutta minusta koko merkkiä ei saa enää ainakaan tästä kaupungista. Niinpä halusin tuoksutella vähän enemmän 24 Faubourgia ja Un Jardin Sur Le Niliä. Kumpaakin olen suihkinut kädelleni viimeksi Milanon Rinascentessä, mutta oli niin pikainen tutustuminen, ettei jäänyt muuta mieleen kuin kiinnostus ja ihastus jälkimmäiseen. Guerlainin Mitsouko tuli vastaan jostakin hajuvesijutusta, josta päättelin ainesosien perusteella pitäväni siitä (ja niinhän ei oikeasti voi tehdä). Guerlainit eivät tosin yleensä ole olleet ominta itseäni. Acqua di Parman ihanan Magnolian tilasin siksi, että olin vähällä ostaa täysikokoisen pullon viime kuussa Oulusta. Jätin sen sittenkin vielä hankkimatta, koska se on toisen siskoni lempituoksu.

Kun availin pussukkaa, alkoi sieltä tulla hyvä kukkainen tuoksu. Kuten kuvasta näkyy, yksi pullo oli paineessa päästänyt puolet sisällöstään valumaan ulos. Se ihanuus oli Magnoliaa. Sisältöä noissa on muuten 1.5 ml.

Guerlainin Mitsouko pääsi tuntemattomimpana iholle ensin: jännittävä, erikoinen ja vanhanaikaisen puuterinen tuoksu. En silti voi oikein kuvitella sitä nykypäivään, sen sijaan Mr Selfridge -sarjan maailmaan viime vuosisadan alkuun se sopii oikein hyvin: sinne monimutkaisten linnunpesäkampausten ja kureliivien seuraan, uuden ajan kynnykselle. Se on luotukin jo 1919. Mitsoukossa on mm. tammisammalta ja se kuuluu chypre-tuoksuihin. En tiedä, miltä tammisammal (oak moss) tuoksuu, mutta liekö se tämän vanhanaikaisen lämmön takana?

Näin sitä luonnehti Gogolin nenä -nuuhkijan päiväkirja:

Suihkautin tätä ranteeseeni Stockalla ja köllähdin paikalleni kolmosen ratikan minkkiturkkimuuriin. Kaksi tätiä haistoi oitis lajitoverinsa ja alkoi puhua kanssani teatterista. Kuuluin välittömästi klaaniin. Olisin päässyt jatkoille Ekbergin ikkunapöytään. 

Tässä on siis parfyymi joka poistaa tyystin valokynän tehon ja venyttää vyötärönmittaa.

No, valokynän teho on jo mennyt ja vyötärö venynyt, mutta ei meistä ole sittenkään samaan ratikkaan.

Un Jardin Sur Le Nil valloitti aikanaan ensi nuuhkaisulla ja se sama toimii nytkin!  Tämä tuoksu on teeskentelemätön ja tunnistettava. Se on suloinen kuin vihreä hedelmäpuutarha sateen jälkeen. Mukavan viileä ja raikas, ei liian eksoottinen, mutta ei liian tuttukaan. Kiinnostava tuoksu,  josta en tunnista mitään yksittäistä osasta. Tätä on saatava lisää! 

Basenotes-sivuston mukaan tuoksussa avautuu ensin vihreä mango ja greippi, sitten rohtokalmojuuri ja lootus. Pohjatuoksuna on sykomori ja frankincense eli olibaanihartsi (?).  Aika outoja, mutta mango ja lootus kuulostavat juuri siltä, mitä tästä itse aistin, siis ihanalta.

Magnolia Nobile on ihanan täyteläinen ja runsaan pullea tuoksu; ei raskas, mutta ei ihan kevytkään. Se on sopivan raikas olematta kuitenkaan tyttömäinen. Siinä on monta lempiainesosaani mukana, mutta en silti erota niistä mitään. Sellainen parfyymi onkin minun nenääni paras, jossa kokonaisuus on ehjä eikä mikään tekijä nouse yksittäisenä esille. Silloin tuoksujen taika säilyy!

Acqua di Parman Colonia ja Iris eivät säväytä ollenkaan, mutta tämä on täysosuma.

24 Faubourg erottuu kädellä heti: me emme liiku samassa maailmassa. Minä tallaan farkuissa ja Niken lenkkareissa täällä pikkumaan pikkukaupungissa, tämän tuoksun kantaja taas koruissaan ja hyvin laitetussa tukassaan Pariisin Faubourg Saint-Honorélla.

Näin Gogolin nenä kommentoi tätä:

Tässä on rotunainen, joka tuoksuu vienosti nerolilta, jasmiinilta ja tiarélta. Tätä voi ihailla vaikka tähän ei voisi tai haluaisi rakastua.  

Vierastan, ei voi mitään. Liian lämmin, täynnä valkoisia kukkia, joista en ole ennenkään pitänyt.

Vaikka eihän sitä koskaan tiedä: tämä oli vasta ensimmäinen kierros.

Moschinon pikkupullo pääsi mukaan ihan vaan väriläiskäksi.

Pussukka osoittautui siis mielenkiintoiseksi ja taidan tilata joskus lisääkin. Niin paljon tuoksuja ja niin vähän aikaa!

Täh?

- Ihanaa ratatouillea!

- Oikeastaan mää en oo koskaan tykännyt tästä.

- Täh? No mikset oo sanonut mitään, tätähän on meillä aika usein?

- En tiiä.

Näin sitä voi käydä. Toinen tykkää enemmän vihanneksista ja toinen makkarasta. Se joka tekee ruokaa, ajattelee tietysti itseään ja omia mieltymyksiään. Oikeasti meidän mies tykkää melkein kaikesta, mitä tarjoan, myös vihanneksista, vaikka tämä ruoka nyt ei suosikkeihin kuulukaan. Pitkänkin ajan kuluttua voi silti tulla yllätyksiä. Niinkuin sinapilla ja rakuunalla maustettu kermainen kanakastike tai rakuunaporkkanat, ehdottomia omia suosikkejani. Alkuvuodesta nuorempi poika sanoi, ettei ole koskaan tykännyt rakuunasta ruoassa.

Tein pyhinä ruokaa entisaikojen periaatteella, että otetaan mitä on. Erilaisia kasviksia oli jääkaapissa paljon. Tuossa kuvassa höystö on muuten vielä ihan alkutekijöissään. Hauduttamisen jälkeen siinä oli ihanan paksu tomaattinen soosi, jota oli ryyditetty vähän punaviinillä, vanhalla balsamicolla ja jauhetuilla korianterinsiemenillä. Ja tuoreilla yrteillä!

Työpöytä

Kun tyhjensin kylpyhuoneen tasot remonttia varten, siirsin kaappeihin ja laatikoihin niin paljon tavaraa kuin niihin mahtui. Käyttömeikit ja tuoksut päätin kuitenkin viedä työhuoneeseen, koska  laitan naaman kuitenkin mieluiten ikkunan edessä. Aamulla on valoisaa jo ennen töihinlähtöä. Sitä paitsi olen pakannut keskeiset välineet koriin, jota on ollut helppo kuljettaa mukana sopivaan valoon. 

Tämän pohjoiseen antavan ikkunan äärellä on aina ollut lempipaikkani. Ei koskaan suoraa auringonvaloa. Olen viihtynyt tässä jo silloin, kun asuin  vielä kotona ja tämä oli oma huoneeni. Kun ensimmäinen lapsi lensi pesästä, otti mies tämän pikkuhuoneen omakseen eli siis sijoitti tietokoneensa pöydälle. Tai se kone oli tietenkin siihen aikaan tietysti vielä yhteinen. Siinä mielessä on nyt palattu takaisin juurille, että meillä on taas vain yksi yhteinen kone; minä vietän aikani tabletin  ja mies puhelimensa kanssa seurustellen. 

Siispä täällä on taas tilaa ja ajattelin tehdä laatikkoon kesäkodin meikeille. Ikean pöydässä on kaksi leveää laatikkoa, kummallekin oma. Päätin etten ala pyörittämään mitään kuittisirkusta ja heitin tarpeettomat paperit menemään. Nyt laatikossa on vain tärkeitä tavaroita!

Tuoksut ja voiteet sijoitan tosin takaisin kylpyhuoneen lasihyllyille, kunhan saan sähkömiehen paikalle ja  uudet valot kattoon. Toivottavasti se onnistuu tällä viikolla.

Aika hyvin varustettu naisen työpöytä, vai;)

Koiria

Vilma antautui kerrankin kuvattavaksi, kun sattui olemaan sopiva houkutin kädessä. Olin leikannut palan rahkapiirakkaa lautaselle ja otin siitä kuvaa, kun koira seurasi ja tuijotti herkeämättä lautasta. Vaikka oli kamera toisessa kädessä, se ei tällä kertaa kääntynytkään kannoillaan, kuten tavallisesti.

Neitiä on hoikistettu talven ajan ja vyötärö ja kylkiluut näkyvät nyt kauniisti niinkuin kuuluu. Kovin erilaisia rakenteita vaan näkyy mäykyissäkin: nähtiin eilen sellainenkin parivaljakko, jotka kumpikin olivat puolet Vilmaa kapeampia. Mutta tämä tyttö onkin amatsoonisukua.

Lunaa eivät kuvailut kiinnostaneet tänä pyhänä, vaan neiti paineli vähin äänin karkuun. Lunan vakipaikka meillä ollessa on kenkähyllyjen alla tuolla peiliovien takana. Sinne ei Vilma ole vielä kertaakaan mennyt (häiritsemään). Siellä saa olla rauhassa.

Pitkäperjantaita

Suunnittelimme pitkänperjantain ateriaa monta päivää. Nuoripari sulatti sorsan pakkasesta ja poika ilmoitti tekevänsä paistettua sorsanrintaa selleripyreen kanssa alkuruoaksi. Minä olin silmäillyt Nannan nyhtölammasta himoiten, joten hankin puolentoista kilon katritsanpaistin ja haudutin sitä uunissa tuntitolkulla. 

Minulta olisikin mennyt sormi suuhun kokonaisen sorsan kanssa, eli ei olisi meitsistä Master Chef -keittiöön, ei edes kynnyksen yli pääsisi. Onneksi nuoremmalla pojalla on ravintolakokin koulutus, vaikka ei sitten sille tielle päättänytkään lähteä.

Pyreen keittäminen oli helppoa. Mitä nyt keitin maidot pohjaan ja jouduin vaihtamaan kattilaa. Näin käy aina, hätäinen kun maidon keitossa olen. Mutta todella hyvää ja lempeänmakuista siitä tuli, täytyy tehdä vastakin!

Selleripyree

600 g kuorittua juuriselleriä kuutioituna (sellainen greipin kokoinen pallo)
2 shalottisipulia kuutioituna
50 g voita
5 dl maitoa. Voi olla viisasta kuumentaa se ensin mikrossa.
suolaa

1. Kuumenna voi kattilassa ja lisää joukkoon sipuli. Kuullota hetki ja lisää selleri sekä maito.
2. Keitä sellerit kypsiksi ja siivilöi ylimääräinen neste, mutta säästä neste siltä varalta että pyreetä tarvitsee ohentaa.
3. Soseuta pyree tehosekoittimessa. Mausta suolalla.

Pääsiäisen aikaan kaipaan joka vuosi yhtäkkiä värejä: keltaista sen ainoan kerran vuodessa, vaalean vihreää kaipaan koko kevään, ja punainen nyt tulee muuten vaan kylkiäisenä. 

Marinoidut paprikasuikaleet pehmittelin tällä kertaa pannulla omassa nesteessään. Maustoin oliiviöljyllä, valkoisella balsamicolla, valkosipulilla, suolalla ja pippurilla sekä pienellä määrällä hunajaa.

Hasselbackan perunat uppoavat hyvin pyhäpäivänä ihan minkä tahansa ruokalajin kanssa. Voita ja parmesaania Nicola-perunan päälle, uuniin, ja maku ja menekki on taattu.

Karitsa oli hyvää. Granaattiomena, josta koputtelin siemeniä päälle, ei ollut ihan kypsä vielä, mutta onneksi se ei makua haitannut. Olen kuullut, että mitä tummempi ja rumempi se on, sen parempi. Mutta kaupassa oli vaan nättejä! Puristin vielä mehua lihan päälle, mutta muuten oli kastikkeeksi valmistettu tsatsikia. Sattumalta omasta viinihyllystä löytyi aterialle vielä erinomainen viini, Hand Crafted By Geoff Hardy Shiraz 2010, jota viidentoista euron hinnasta huolimatta aion ostaa vastakin. Maku oli ihmeen suunmyötäinen, pyöreä, tamminen ja sopivan hilloinen.

Jälkiruoaksi miniä oli valmistanut Key Lime Pien, jossa oli täytteenä kondensoitua maitoa. Ihana lopetus hyvälle aterialle! Vaikka ruoka loppui, niin pöydän ääressä me istuimme vielä loppuillankin, katsottiin vain elokuva välissä. Nuoripari oli päättänyt yöpyä täällä, joten pelasimme myöhään yöhön ja hauskaa oli.

Ei pääsiäistä ilman rahkapiirakkaa

 

Pääsiäinen kuin pääsiäinen, niin rahkapiirakkaa on saatava ja tänään päätin sen leipoa. Omenapiirakan ohella olen leiponut rahkapiirakoita varmasti toiseksi eniten, ja ohjeitakin on kertynyt kymmeniä erilaisia. Tämä helppo ja maukas ohje on tullut aika usein kaivettua esille. Sen salaisuus on sitruunankuoressa ja pehmeässä taikinassa, johon täyte vähän uppoaa. Piirakka on parasta ihan sellaisenaan, mutta tällä kertaa halusin upottaa siihen purkillisen pääsiäisenvärisiä aprikoosinpuolikkaita.

Ohje on peräisin jostakin lehdestä, jossa se julkaistiin Liisi Tandefeltin perintörahkapiirakan nimellä.

Pohja:
75 g voita tai pullomargariinia
1 dl sokeria     -> nämä sekoitetaan ensin yhteen
1 muna
2 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl maitoa   -> nämä lisätään ja sekoitetaan löysä taikina.

Valitse melko pieni piirakkavuoka, kuvan vuoka on jotain 22-24 cm halkaisijaltaan. Taikinaa on hankala levittää, joten käytä lusikkaa ja voitele sen alapinta öljyllä, niin taikina ei tartu siihen. 

Edit. Pohjataikinaa ei tarvitse vaivautua levittämään vuoan reunoille. Taikina ei riitä siihen, mutta nousee uunissa reunoillekin itsestäänkin.

Täyte:
2 dl rahkaa
1 muna
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 sitruunan kuori raastettuna
( lisään tähän myös puolen sitruunan mehun)
1/2 dl kermaa
(desi rusinoita, itse en halua niitä)

Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada seos piirakkapohjan päälle. Paista 175 asteessa puoli tuntia uunin alalämmöllä.

Oma piirakkani ei näyttänyt valmiilta vielä puolen tunnin jälkeen, joten vähensin lämpöä, laitoin kiertoilman päälle ja unohdin sitten piirakan uuniin noin kymmeneksi minuutiksi. Saattoi olla viisi minsaa liikaa, mutta ainakin on pohjaa myöten kypsä:)

Piirakkahan maistui meille paremmin kuin hyvin päiväkahvilla. Taustalla näkyy päivän homma: tummanharmaa seinäpinta.  Kodinhoitohuoneen valkoiset seinät näyttivät jo ihan kamalilta. Ne oli maalattu edellisen kerran yli kymmenen vuotta sitten, kun teetimme yhdestä tyhjäkäytöllä olleesta huoneesta kodinhoito- ja vaatehuoneen. Nyt on maalattu kaksi seinää harmaaksi ja pidän tästä heti. Kuvissa on homma vielä kesken, kuten huomaatte.

Nyt meillä on tummanharmaata seinää jo kolmessa huoneessa ja halajaisin tätä kaikkialle muuallekin, joten täytyy nyt pistää jäitä hattuun. Sävy on muuten mielestäni tosi onnistunut puhdas harmaa, Tikkurilan Remontti-Ässää sävyssä M499 Mantteli. Löysin sen sisustusblogeja selailemalla, kuinkas muuten. Tämä on selkeästi parempi sävy kuin työhuoneessa ja makuuhuoneessa, joissa kummassakin päivänvalo tuo esille sinertävän pohjan harmaassa.

Remppaa ja valokuvausta

Tavoistani poiketen olen jättänyt pääsiäisen valmistelut ihan viime tippaan. Karitsanpaistin kävin hakemassa kaupasta yhtenä iltana, mutta kaiken muun ostan vasta huomenna, ja ehtiihän lauantaina hankkia lisää. Saamme vieraaksi nuoremman pojan ja miniän, ja he lupasivat hoidella alku- ja jälkiruoan. Remontin venyessä ei ole sen kummempaa pääsiäissomistustakaan vielä esillä, vaikka minulla on yksi pieni alakaappi jopa nimetty pääsiäiskaapiksi.

Pariin viikkoon ei ole rempparintamalla tapahtunut juuri mitään. Olemme miehen kanssa raijanneet kuuliaisesti monen viikon ajan käyttötavarat kylppäreistä joka aamu pois ja tuoneet illalla takaisin, siltä varalta että jos sittenkin kattoa rakennettaisiin tänään. No tänään herrat todellakin repäisivät ja naputtelivat valkoiset lautakatot molemmille. Minun kylppärini on ilman valoja kuitenkin vielä pääsiäisen yli, koska sovimme tapaamisen sähkömiehen kanssa vasta ensi viikolla. Kannoin sinne yhden pienen pöytälampun, joten siellä voi asioida tunnelmavalossa. Onneksi on valoisa vuodenaika ja siellä on ikkuna. Nyt saatiin kuitenkin siivota ja tuoda tavarat takaisin.

Kodinhoitohuonekin on valmis, paitsi oma osuutemme. Kaksi seinää on tarkoitus maalata keskiharmaaksi, kaihdin kiinnittää ikkunaan ja hankkia jonkinlainen verhotanko. Valaisin on tarkoitus vaihtaa myös. Kuulostaa pikkujutuilta, mutta meidän mittakaavassa tähänkin menee kauan. Huomenna saamme luultavasti viimeisenä hommana uuden sisäkaton vielä eteiseen ja sinnekin valot vasta ensi viikolla. Näin päästään lopultakin eroon neljän viikon pahvilattioista!

Kuvissa on vielä viime viikonlopun kuivuneita kaunottaria. Otin kuvat Nikonilla, ja olen useimmiten ottanut sekä raakakuvan että pakatun jpg:n. Raakakuva on poikkeuksetta se, jonka valitsen, joten voisin oikeastaan siirtyä kuvaamaan näitä kukkia pelkästään sillä. 

Jos ruudun takana on joku, joka ei tiedä mitä tämä tarkoittaa, niin RAW- eli raakakuvaa ei kamera ole pakannut pienemmäksi, vaan se on täysikokoinen kuvatiedosto. Tavallisempi eli jpg-tiedosto on kameran pienentämä ja siihen on tehty jo värikorjauksia, ja tällöin osa kuvan informaatiosta on menetetty. 

Tein tähän esimerkkikuvat: siitä näkyy, että pakkaamaton raakakuva on lähes kolme kertaa suurempi tiedostokooltaan ja vie tietysti enemmän tilaa muistikortilta. Kuvankäsittelyssä kokoa sitten voi pienentää sopivammaksi esim. blogia varten, mutta säästää hyvistä kuvista myös alkuperäinen kopio mahdollista myöhempää käyttöä varten. Raakakuva on myös vaaleampi ja siinä on enemmän säätövaraa kuin jpg-kuvassa. Siihen on tarkoituskin säätää itse haluamansa verran kontrastia ja terävyyttä, säätä valkotasapainoa ja värejä. Monasti kyllä pidän niistä ihan sellaisenaankin, ja noita kahta ei ole säädetty muuten kuin kokoa pienentämällä. 

Ihan toinen juttu on se, että oikeastihan olin tässä kuvassa vasta hakemassa sopivia säätöjä, kun valo ei riittänytkään aukolle f8. Mutta joskus käy näin ja silloin raw pelastaa!

Täällä on muuten ihan mainio juttu kuvankäsittelystä ja raakakuvista.

Hyvää pääsiäistä!

Tulppaaneja, ruokaa ja soittakaa Paranoid

Käväisin lauantaina ruokaostosten lomassa hankkimassa askarteluliikkeestä uusia taustakartonkeja. Ne muutamat entiset ovat palvelleet jo vuosia ja ovat kovin tummia. Otin pari reippaampaakin väriä, mutta nämä keväisen vaaleat pastellit osuivat silmään erityisen kivoina.

Ja mitäpä muuta kuvaisin kuin vaasiin kuivuneita tulpaaneita. Sekin oli tehtävä välttämättä juuri, kun mies oli aloittamassa pöydänkattamista sunnuntailounasta varten ja ehdotti kuivien kukkien pois heittämistä. No ei! Aina sitä muutaman räpsyn ehtii ottaa: vähän salamaa ja heijastinta esille ja muuta säätöä, kun sattui sunnuntaille sadepäivä. 

Säätöä ja lisää säätöä, raw ja jpg, ja valoa on liian vähän.

Välillä syötiin (emännälle) helppoa sunnuntairuokaa: Salkkarilohta, veneperunoita, valkosipulipapuja ja salaattia. Oltiin kaikki samaa mieltä, että punaisella pestolla kuorrutettu lohifile on ihan mahdottoman hyvää. Jälkiruoaksi olin valmistanut jääkaappiin valmiiksi annosmaljoihin jäähtymään Yhteishyvästä pienet mango-kookosvanukkaat, joita voin myös suositella helppoutensa takia. Ja kahvin kanssa kun ei ollut mitään varattuna, kävi kätevä emäntä taikomassa kahvin tippuessa kolmen minuutin suklaaherkkunsa.

Olemme miehen kanssa syöneet herkkuja koko viikonlopun. Vietiin perjantaina koira pojalle hoitoon ja ajeltiin naapurikaupunkiin yökyläilemään. Ruoka oli siellä mahdottoman hyvää -grillikausi avattu- ja viini samoin. Illan mittaan eli täytekakun jälkeen siirryimme katsomaan konserttivideoita ja niitä saa siinä omakotitalossa kuunnella todella kovaa. Muistammehan kaikki, miten ennen äiti huusi, että pankaa levysoitinta tai mankkaa pienemmälle, ja sitten huudettiin itse lapsille, että pankaa bassoja pienemmälle. Nyt ei huuda enää kukaan. Haloo Helsinki upposi oikein hyvin, mutta olemme kaikki sitä ikäpolvea, jonka Black Sabbath saa tanssimaan hullun lailla. Soittakaa Paranoid!

Lauantaiaamuna sai nukkua pitkään, joten jaksoimme istua taas notkuvan brunssipöydän ääressä. Täytekakku maistui aamullakin hyvältä kaikkien suolaisten jälkeen. Brunssi on kyllä parasta, mitä ruokarintamalla on keksitty! Kotiin tultua loput lauantaista menikin sitten kuin hidastetussa filmissä emmekä kumpikaan muistaneet ruokaa koko päivänä. Midsomerin murhien aikaan alkoi sentään jo vähän hiukoa.

Nyt illalla kun siirsin kuvat koneelle, huomasin että olisi kannattanut virittää noita valoja ajan kanssa eikä aina tehdä kaikkea niin nopeasti. Kukkien puolelta piti tulla valoa ikkunoista, mutta se ei riittänyt. 

Ehkä taas jatkan harjoituksia joskus vapaaviikolla. Tämänpäiväisistä kuvista riittää kuitenkin iloa koko viikoksi.