Vuoden viimeinen

 

Huomenna touhotan vielä päivän töissä, ainakin minä. Mies ja koira loikovat kotona  sohvalla lukemassa ja lenkkeilevät kaikessa rauhassa. Ehdin myöhään iltapäivällä kotiin tekemään kanakeittoa vieraille juuri ennen kuin he tulevat.

No, tilanne ei ole ihan niin paha kuin miltä näyttää, mies on nimittäin siivonnut yksin tänä iltana ja minä puolestani lepäillyt telkkarin ääressä.

Illaksi olen varannut juustoja, hedelmiä, patonkia ja ainekset rapeaan parmankinkkusalaattiin. Juomaksi olen hankkinut cavaa, Codorníu Clasicoa. Joulun jäljiltä mielikuvitukseni on  aina täysin nollassa  enkä yleensä keksi uudeksivuodeksi mitään  jännittäviä ruokia kokeiltavaksi. Ystävien seura tässä kuitenkin taitaa olla tärkeintä, joten helpot tarjoilut saavat riittää. On sitä paitsi hyvää ja takuuvarmaa, sekä seura että ruoka.

Iloista vuodenvaihdetta siis, ihmiset! Tavataan taas ensi vuonna.

Joulu loppuu

Vielä muutama jouluinen kuva, ja sitten punainen väri saa lähteä. Jouluvaloista on kyllä iloa vielä vähän aikaa, mutta tammikuussa alkaa niidenkin tenho hallistua.

Emme oikeasti kiusanneet  pikku mäykkäreitämme jouluvaatteilla, mutta tätä alimman kuvan tonttulakia oli ihan pakko kokeilla Vilmallekin, kun Luna sai sen lahjaksi joltakin.

Ehkä, ehkä siitä piikkimatosta on sittenkin hyötyä. Kun iltaisin olen uskaltautunut laskeutua sille ilman paitaa -ja repinyt puolen tunnin päästä sen irti ihostani, noin kuvainnollisesti, mutta siltä se tuntuu- on yöuni ollut sikeää. Se ei tietenkään auta siihen, että seitsemällä tunnilla ei tule toimeen pitemmän päälle.

Tämä ilta onkin siis mennyt nukkuessa. Heräsin sopivasti katsomaan Emmaa ja sen ihania englantilaisia näyttelijöitä.

Ja työssä...on työtä.

Siskolla

 

 

Kävimme Tapaninpäivänä koko porukalla kylässä siskon luona, herkullisella kalkkunalounalla. Talo oli kynttilöillä valaistu ja niin jouluisen kutsuvan näköinen, että otin heti kameran esille.

Siskoni on boheemi sisustaja ja käsillätekijä, joten siellä on kaikenlaista vekkulia silmänruokaa, muun muassa juuri ne Jouluyö, juhlayön nuotit, joista minäkin soitin pienenä.

Mustavalkoiset isot matot ovat minusta aivan herkulliset. Omatekoiset lasilautaset ja monet muut taiteilijaystävien ja -sukulaisten tekemät työt houkuttelevat katsomaan ja hypistelemään. Tuo vanha kirja on tehty meille joululahjaksi ihan pienenä.

Yksi upea työ on vielä keskeneräinen neulahuovutushomma, jota kuulemma suunnitellaan samalla kun tehdään. Alin kuva on minulle kuitenkin mieluisin, siinä sukankudonnassa kuvastuu siskoni kodikkuus ja lämpö. Aika hyvin, kun hän kuitenkin on pohjimmiltaan aikamoinen teoreetikko.

Jälkiruokana oli muuten samanlaista rommi-rusinakakkua kuin meilläkin. Tämä kuva on meiltä.

Juhlien jälkeen

Se joulun hittilahja, fakiirimatto,  on nyt minullakin. Olen toistaiseksi kokeillut sitä vasta kerran.  Yritin illalla nukahtaa sen päälle, mutta se kutitti ja vaivasi. Aloin kuvitella, että se tarttuu ihoon kiinni enkä saanut enää millään unta. Otin sen sitten pois.

Ehkä kokeilen kuitenkin illalla mattoa vielä uudestaan, kun yöt tahtovat taas mennä valvoessa ja aamupäivät nukkuessa. Kaipaan venyttelyä ja rentoutusta. Kylpyläkäynnin jälkeisen yön nukuin kuin tukki kellon ympäri, mutta ei sielläkään joka päivä viitsi rampata.

 Kuva lainattu Plazan Ellit-sivulta

Heti huomenna alan kerätä punaisia koristeita pois. Vähän niitä tänä vuonna onkaan, lähinnä kynttilänmansetteina ja joulukuusenpalloina. Keittiö on punaisempi verhoineen, ja nekin taidan vaihtaa pois ennen uuttavuotta. Valot, kulta ja hopea saavat jäädä. Ja kuusi saa tietysti jäädä.

Mutta minähän menenkin maanantaina töihin! Lomailu saa taas vähäksi aikaa loppua ja tavallinen arki alkaa. Kokopäivätyö, jota en ole tänä syksynä vielä tehnyt yli kahta viikkoa enempää kerrallaan. Nytkin olen varautunut ottamaan joka kuukausi vähintään viikon lomaa niin kauan kuin sitä riittää.

Jouluista

Joulunpyhät on nyt vietetty ja vielä unelmankauniissa säässä. Parempaa ei olisi voinut toivoa. Joka päivä tuli lähdettyä kodin lämmöstä ulos edes vähän, vaikka kylmä äkkiä nipistelikin ketä mistäkin. Koiria pakkanen ei paljon hidastanut, varsinkaan kun talvitakkeja ei edes yritetty pukea päälle.

 

Aattona ei ollut tässä talossa minkään valtakunnan joulustressiä sen kylpyläreissun ansiosta. Menimme sinne joskus ennen puoltapäivää. Naisten puolella oli kauniit äänillä ja valoilla varustetut ruusu- ja kristallisaunat. Pesutiloissa ruusunpunaisen kukkaseinän äärellä oli vesiputoussuihku ja sadevesisuihku, johon tykästyin kovasti. Sellainen olisi kova sana kotonakin.

Koekäytimme kaikki erilaiset porealtaat ja hierovat suihkut ja nautimme lähes omassa käytössämme olleista suurista altaista. Altaan reunalta avautui näkymä suurista ikkunaoista lumiseen metsään alarinteeseen ja kaupunkiin. Olin arvannut aivan oikein, ettei sinne  uuteen kylpylään ensimmäisellä viikolla ja jouluaattona kovin montaa ihmistä eksy.

Yhdeltä naureskelimme jo aulabaarissa, että eipä olisi joskus ennen uskonut, että istumme jouluaattona lasten kanssa baarissa oluella!

Vielä ehdittiin kotona torkahtaakin ennen joulunvieton aloittamista. Tämä juttu sopi hyvin minulle, joka en pidä saunomisesta, mutta viihdyn vedessä. Täytyypä ottaa uusiksi, on lähellä eikä maksa paljon mitään.

Joulukylä

Eikö ole ihan jouluinen tunnelma? Tämä pikku kylä on vasta uusittu leikkipuisto, jossa omatkin lapseni ovat aina mielellään leikineet. Mutta siitä on kyllä kulunut jo vähän aikaa.

Pieni kävely pakkasessa teki hyvää joulupäivän nukkumisen ja syömisen välissä. Tämä on lepoa!

Aaton iloa

Lopultakin se on tässä: jouluaatto. Kaikessa rauhassa on heräilty ja kuunneltu joululauluja. Kukin puuhaillut omiaan ja onpahan tuunattu pottulootakin uuniin moneksi tunniksi hautumaan. Jopa uusin amaryllikseni ikkunalla suostui avautumaan täyteen kukkaansa ja avaa kohta muutkin nuppunsa.

Ihanaa joulua juuri sinulle!

Hämäränhyssyssä

Tämä kuvakooste on viime joululta, itse asiassa jouluaattona otettuja kuvia.  Kävin silloin päivällä yksin kävelyllä, mikä olikin hyvä konsti rauhoittaa  itseään joulunviettoon kolmen sukupolven voimin. Lunta oli silloinkin tullut paljon  ja se oli kinostunut kauniisti puihin. Talvinen metsä sai  onnen- ja rauhantunteen laskeutumaan mieleen.

Tänä vuonna kokeilemme aattosaunaa uudessa panoraamakylpylässä, joka on vasta avattu tuohon lähelle. Kun joukon nuorinkin lapsi on jo 24-vuotias, voi vielä kokeilla jotain tällaistakin!

Kinkuntuoksu leijailee nenään varmaan monesta kotiuunista. Niin täälläkin.  Aatonaaton tunnelma on toimeliaan odottava. Joululaulut soivat nonstoppina taustalla.

Tuskinpa maltan pysytellä pois täältä, joten toivotan kivoja jouluvalmisteluja kaikille!

Joulupuu on rakennettu, sananmukaisesti

On se ainakin tuuhea. Muuten voidaan joulupuustamme olla montaa mieltä.

Yritin tässä eilen uskotella itselleni vanhan sanonnan mukaan, että mikä kiire tässä, valmiissa maailmassa, mutta ei onnistunut. Aamuyöstä heräsin miettimään ja kävin välillä kirjoittamassa ostoslistaan unohtamiani asioita. Siskot kuulemma tahoillaan heräilevät ihan samalla tavalla.  Lomalaisena saattaa kuitenkin kuitata velat aamulla.

Omaksi ilokseni kävin hankkimassa lisää punaisia ja valkoisia kukkia, ja samalla reissulla eläinkaupasta löytyi kauan etsitty pehmeä peti Vilmalle. Ja uusi lelu ja paljon ruokaa.

Nyt kuitenkin alkaa olla homma kasassa jo aika hyvin. Ensimmäiset jouluvieraat ovat tunnin päästä perillä, mikä tarkoittaa sitä, että nousen ihan kohta tekemään ruokaa.

Valmiissa maailmassa

Lunta sataa hiljalleen, ja näyttää siltä, että sataa koko päivän. Ihan tulee tarpeeseen, kun entinen parisenttinen kerros alkaa olla vähissä.

On kiva, kun miehenkin loma alkoi. Ja siitä otettiin ilo irti nukkumalla pitkään ja lähtemällä  sitten kaupoille, kuinkas muuten. Olin saanut päähäni, että uuteen pöytään pitää saada uusi joululiina ja sen on oltava valkoinen ja kulta/hopea. Marimekossa vaihtoehtoja oli jäljellä vielä paljonkin. Ihastuin Maija Isolan nostalgiseen Fandangoon,  sen kulta kun on hopeaisen sävyistä. Tai voisihan se olla hopeaa, joka vivahtaa kultaan.

Yleensä käännän liinojen reunat vasta toisena tai kolmantena vuonna. Katsotaan, viitsinkö raijata sitä vanhaa koneenrotjaketta kaapista nytkään. Olen oikaissut muissakin asioissa: ostin nyt jopa joulusilakat ja mätihyytelön valmiina uudesta kalaliikkeestä. 

Tähän uuteen liinaan voi nyt soinnuttaa tummanpunaiset tai kullanväriset kynttilät ja servetit. Laatikossa on juuri sopivaa joulunauhaa sitomaa lautoasliinoja...Miesvoittoinen perheeni tuskin edes huomaa niitä, mutta miniä varmasti.

Näitä syntyjä syviä mietin yöllä valvoskellessani. Onneksi ei tarvitsekaan miettiä sen suurempia. kuin että jos  saisin vielä valot kuuseen.

Neljä päivää jouluun

Sain toteutettua jotakin, mitä olen suunnitellut jo monta vuotta: asensin jouluvalot kynttiläkruunuun. Nättejä valoja on ollut vaikea löytää, ja nämäkin ovat lähinnä vähiten ärsyttävät.

Totesin valot heti toimiviksi käytössä, kun saimme ystävät kylään illaksi. Oli ihanaa rupatella  heidän kanssaan pitkästä aikaa, iltapalan ja viinin äärellä tietysti ja kynttilänvalossa.

Olen ollut huono seuraihminen jo pitkän aikaa. En muista soittaa, vaikka haluaisin, enkä jaksa ajatella vieraitten kutsumista. Ja kuitenkin ihmisten tapaaminen on aina yhtä mukavaa. Vinkkinä kaikille, että meille pääsee parhaiten kylään soittamalla itse!

En voi sanoa, että näitten valojen asettelu olisi erityisen aistillinen, mutta parempaankaan en pystynyt. Muut koristeet ja lasikilluttimet hukkuvat tähän hökötykseen, mutta joulukuuseltahan se saakin näyttää. The more the merrier!

Siitä päästäänkin itse asiaan eli joulukuuseen, joka jököttää jo paikoillaan. Mies kasasi  sen tänään ja yritämme nyt tottua ajatukseen tekokuusesta. Hyvä puoli on se, että se on paksu ja iso ja muistuttaa  ihan sitä Aku Ankan joulukuusta, joka on aina ollut esikuvani. Huono puoli taas, että se ei tuoksu millekään.

Kohta kaivan koristeet esiin.

Pieniä askeleita kohti joulua

Suuri ponnistus on tehty: osa-aikaisuushakemus, joka venyi ja vanui pöydällä monta viikkoa. Sisko antoi hienosti taustatukea puhelimessa ja siitä sain  pontta täytt'ää papereita koko eilisen illan. Kirjoitin siskon neuvosta vielä oman  aanelosen taustatietoja, joten nyt on ainakin hyvä hakemus. Toivottavasti saan joskus myönteisen päätöksenkin.

Kuntosalitreffit ja parin tunnin salaattilounas riittivätkin sitten tämän päivän ohjelmaksi. Päiväunet päälle ja lomalaisen päivä on putkessa! Mies tuolla kyllä siivoaa parhaillaan ja pyytelee kainosti, että jos nyt lopultakin siivoaisin omalta lipastoltani ja olohuoneen pöydältä tavarani pois, että pääse öljyämään ne.

Hillary Clintonit ja ensimmäinen  taatelikakku on leivottu. Clintoneita meillä on tehty jouluksi kauan, ja niin tehdään näköjään muuallakin, googlen mukaan, ainakin Hanna Jensenillä. Minun ohjeessani tosiaan on sitten suolaa vain ½ tl, mutta se kruunaa maun.

Taatelikakkuun sain viime vuonna täällä vinkkiä, että kahvi sopisi hyvin. Lisäsin nyt taikinaan kaksi pussia espressojauhetta, ja voi veljet, että on hyvää! Maku ja väri ovat kerrassaan hienot!

Hyvää perjantai-iltaa itsekullekin!

Talven taikaa

Kovin hitaasti etenee joulun suunnittelu lomalaisella, siis ei etene. Kaiken ehtii  tietysti tehdä vielä ensi viikollakin, joten ei ole kiirettä.

Olen ennen ollut hyvä suunnittelemaan ja aikatauluttamaan etukäteen tekemisiäni, mutta enää se ei tahdo onnistua. Teen mitä tahansa sijaistoimintoja ennemmin kuin sitä, mitä pitäisi. Tänään kun piti lähteä kuntosalille, rupesin jopa ennemmin tekemään osa-aikahakemusta. Olen vetkuttanut sitä monta viikkoa suurta vastenmielisyyttä tuntien. Sekin on uutta.

Sain hakemuksen tekemiseen tervetullutta apua ja niin lähti sekin homma etenemään, huomenna postiin asti.

Sallin siis itselleni uudenlaisia vapauksia. Toivottavasti osaan ajoissa lopettaa, ettei tarvitse jälkikasvun hävetä.

 Tänään aurinko vain käväisi näkyvissä hetken pilvien takaa. On tiputellut pientä lunta ja ollut mahdottoman nättiä. Viisitoista astetta ei tunnu enää missään.

Talvi.

Korttisouvi

Ihania pakkaspäiviä! Se oikea talvi tuli sittenkin jo ennen joulua. Eilen oli vielä ihmettelemistä, miten sitä taas pukeuduttiinkaan näihin säihin, ja teki mieli soittaa nuoremmalle pojalle, muistiko aamulla laittaa pitkät päälle. Mutta en sentään soittanut, olisi voinut saada hepulin. Ovat kertoneet kyllä äidille, että jos on intissä selvinnyt Suomen talvesta, ei pitäisi kantaa huolta pitkistä kalsareista.

Tänään parinkymmenen asteen pakkanen oli jo pikkujuttu ja saattoi kävellä postiin viemään joulukortit. Paluumatkalla näin tienvarressa houkuttelevia törröttäjiä paistattelemassa aamupäivän auringossa ja kahlasin heinikkoon kyykistelemään ja ikuistamaan niitä. Ainahan sen verran pitää olla varautunut, että on pokkari mukana.

Risti seinään: kävin kuntosalilla. Edellinen kerta oli joskus keväällä ennen koiran hankkimista.  Vai oliko se ennen rintaleikkausta? Joka tapauksessa lihaskunto ja ulkonäkö ovat rapistuneet kilpaa ja läski lisääntynyt samaa tahtia.

Teimme ystäväni Eeviksen kanssa treffit eiliseksi ja rehkimme rauhallisesti puolitoista tuntia. Yhdessä on tarkoitus kammeta toisiamme sinne vastakin. Käynnin välistä jättämiseen pitää olla ainakin kunnon syy tästä lähin. Lomallahan  ehtii joka toinen päivä, eikö?

Eilisilta ja tämä aamu kului samoin kuin monilla muillakin, joulukorttihommissa. Minä en edes askartele itse, kirjoittamisessakin on riittävästi haastetta. En ymmärrä, miksi tämä tuntuu aina  niin isolta työltä. Voisi ostaa neljäkymmentä samanlaista korttia ja kirjoittaa vain nimet niihin.

Nyt keitin itselleni tuhtia glögiä Eikka-siskon blogin innottamana, ja valikoin jokaiselle omannäköisensä kortin. Ja kas, sujui paljon helpommin. Pitää muistaa tuo glögi ensi vuonnakin.

Tänään tupsahti postilaatikkoonkin jo kaksi ensimmäistä joulukorttia!

Suopea sunnuntai

Katkaisin tänään amaryllikseni. Varsi oli kasvanut jo hyvin pitkäksi, mutta vahinkohan se  silti oli. Nyt nautitaan lopusta loistosta maljakossa ja hankitaan ensi tilassa uusi pieni valkoinen ja varotaan kastelemasta sitä liikaa.

Löysin Kodin ykkösestä  lasimaljat pöytäkynttilöille. Tietysti isot kaarevat maljat olisivat olleet tyylikkäämmät, mutta olisivat myös vaatineet ison säilytystilan jostakin. Siksi otin mieluummin nämä. Kaappini ovat tiukasti pakattuja eikä sinne mahdu enää mitään.

Harjoittelin vähän kuvaamista. Kynttilät ovat aina ylivalottuneet, tässä alemmassa tosin vain vähän, mutta sitten ei taas riitä valoa kukille. Vaikka jalustani on halpa ja heppoinen, on siitä sentään iloa. Voi opetella ottamaan hiukan parempia kuvia kuin ennen. Tässä kokeilussa olen käyttänyt käsisäätöjä ja radiolaukaisinta.

Ruokakuvat on päivällä näpsäisty pikkukameralla. Poro-leipäjuustopata on Valion Kerma-lehdestä aikoinaan irti leikattu ohje, jolla on ollut käyttöä monena talvena. Maku on erinomainen. Sen seurana maistuu hyvä perunamuusi, punajuuriraaste ja puolukka.

   
Poro-juustopata 3 - 4 annosta (tein tämän kaksinkertaisena)

2 rkl       voita
1 pak (240 g)      poronkäristystä
1/2 tl       suolaa
1/4 tl       mustapippuria
1/2 pussia (à 200 g)      pakastesipulia
1 dl       vettä
2 (220 g)      suolakurkkua
2 dl       Valio ruokakermaa
1 pak (220 g)      Valio juustoleipää

Sulata voita ja öljyä pannussa. Lisää jäinen käristysliha kuumalle pannulle ja ruskista tasaisesti. Mausta. Lisää sipuli, kuullota. Lisää vesi ja anna kiehua hetken ja kaksi.
Lisää suolakurkku kuutioina ja kerma. Anna kypsyä muutama minuutti.
Lisää viimeiseksi juuri ennen tarjoilua kuutioitu juusto. Kuumenna, mutta älä keitä, jotta juusto ei sitkisty. Juusto sulaa ihanasti lämpimän padan pinnalla.
Tarjoa perunamuusin ja puolukkasurvoksen kanssa.
VINKKI Tarkista lihan kypsymisaika pakkauksesta, käristyslihan kypsymisajoissa on eroa.

Minä olin ostanut 750g:n suomalaisen poronkäristyspakkauksen, jonka kyljessä käskettiin kypsentää lihaa 1½ tuntia! Onneksi tunti riitti hyvin.

Muusin teen usein Oolannin pakasteperunamuusista, vaikka kokonaan itse tehty on aina parempi.

Punajuuriraasteen idean kuulin työkaverilta. Hän oli raastanut kaksi raakaa punajuurta ja maustanut raasteen hyvällä tummalla balsamicolla. Siinä kaikki. Omaan raasteeni silasin balsamicon lisäksi tilkalla sitruunaista oliiviöljyä. Suosittelen!

Edit. 21.1.2012: Raakaa punajuurta ei nykyisin suositella syötäväksi sellaisenaan, joten  kannattaa ehkä valita punajuuri vaikka valmiina lohkoina purkista.

Kohta alkaa

Tämä päivä meni töissä kovasti toimeliaissa merkeissä, kun tein huomisenkin työt etukäteen. Onneksi sain kotona nukkua päivän rasituksen pois. Huomenna on  vielä  iso kokous ja yhteinen lounas, ja sen jälkeen iltapäivällä  pääsen kahdeksi viikoksi joululomalle. Kerrankin on pullat hyvin uunissa.

Taidan hurauttaa miehen kanssa eläinkauppaan hankkimaan Hauvelströmille joululahjoja.

Toimii

Piuha on taas kunnossa, signaali vahva ja yhteys suureen maailmaan auki! Enkä puhu terapiakäynneistäni,  vaan Elisan meisselimiehestä, joka oli vieraillut täällä tänään iltapäivällä.  Onneksi meidän mies oli päässyt aikaisin töistä.

Samalla posti toi tilaamani Windows 7:n päivitykset, joita nyt voi viikonloppuna asentaa. Annan suosiolla miehen tehdä sen, kun hän teki sen vasta omalle koneelleenkin.  Ehdin iloita Vistasta vasta vähän aikaa, mutta uusi on kuulemma parempi.

Kävelin tänään mennen tullen osan matkasta töihin. Se antoi hyvän syyn mennä töistä tullessa suoraan nukkumaan pariksi tunniksi. Ihana tunne! Uni nollasi täydellisesti, suorastaan pysäytti ruumiin ja mielen. Pitäisi kyllä ottaa tavaksi, voisi tehdä hyvää paineillekin.

Illan ohjelmaksi saa riittää Greyn anatomian katsominen. Mies ulkoilee Vilman kanssa. Ei sen tosin näin pitänyt alunperin koirasuunnitelmassani mennä.

Riepoo lievästi

Netti ei toimi vieläkään, neljättä päivää. Meillä on Elisan  kaapelimodeemi, jonka huolto ja muu palvelu on tähän asti ollut suorastaan erinomaista. Mutta nyt  puhelimessa jonottaminenkin on mennyt maksulliseksi. Mies on tänään roikkunut jonossa tehtyään vikailmoituksen jo lauantaina.

Parin tunnin jonotuksen jälkeen selvisi niin paljon, että vikaa on laajemmallakin ympäristössämme ja sitä korjataan. Olkoon sitten.

Kun on päivät töissä ja ikkunan takanakin on pilvistä, tuntuu kuin viettäisi koko viikon viltin sisällä. Silloin voi sortua töistä tullessaan hampurilaisateriaan, kuten eilen, kun autoa tankatessa osui silmään McDrive. Kana-pekonitäyte ei ollut yhtään hullumpi ja cokis maistui niin hyvältä!

Sähköpostista tupsahtanutta

Nainen istuu perjantaina töiden jälkeen
baarissa lasillisella työkavereiden kanssa.

Ovesta sisään astuu raamikas, mmm...seksikäs,
hyvännäköinen keski-ikäinen mies.
Näky on niin silmiä hivelevä, että nainen ei saa
katsettaan irti miehestä.

Mies noteeraa pitkän katseen ja kävelee
pilke silmässä suoraan naisen luo.

Ennen kuin nainen ehtii pyydellä anteeksi
tyylitöntä tuijotustaan,
mies kumartuu hänen puoleensa ja kuiskaa:
"Kuule, teen sinulle ihan mitä haluat,
todella ihan mitä haluat, satasella.
Mutta yhdellä ehdolla."

Ällistyneenä nainen kysyy, mikä ehto on:

"Sinun täytyy kertoa kolmella sanalla,
mitä haluat minun tekevän,
vain kolmella sanalla."

Nainen miettii hetken, mittailee miestä, ja kas,
ottaa kuin ottaakin hitaasti satasen
lompakostaan, kirjoittaa siihen
osoitteensa ja laittaa
setelin miehen käteen.

Syvälle miehen silmiin
katsoen, hän sanoo
merkitsevästi:
"Tee meidän joulusiivous."

Tuntematon on katsottu, kynttilät palavat ikkunalla ja päivän kohokohta on alkamassa. Glögikuppi kädessä on kiva katsoa kauniita pukuja ja juhlavia ihmisiä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Lunta

Hämärä on päivä, kuten edellisetkin, mutta sopivan kylmä. Lumetuskoneet ovat olleet käynnissä ja kävimme eilen Vilman kanssa vähän testaamassa keinolunta. Koira aivan hullaantui ilosta ja unohti jopa uuden takin aiheuttaman epämukavuuden siinä lumessa pyöriessään.

Joulu alkaa olla mukavasti paketissa, kun on kuusi ostettu ja kinkku pakastimessa. Mies yritti juuri ahneuksissaan tunkea ostoskärryyn jättimäistä juhlaporsasta, kun muistin  viimevuotisen ähkimiseni yrittäessäni kaksinkäsin saada uuninluukkua kiinni. Niinpä katselimme sitten sovinnolla sellaisen, jonka voi paistaa kotiuunissa.

Samalla ruokakauppareissulla mies sattui juuri Prisman urheiluosaston kohdalla kysymään, mitä haluan joululahjaksi. Ehämminämitään, ehdin ajatella, mutta sitten näin sen fakiirimaton, jota  monessa lehdessä on niin hehkutettu. Sanoin että haluan sen. "Olin kyllä ajatellut uutta luutaa", sanoi mies.

Muutama kirja on myös jo paketissa eli meillä tosiaan on nyt lähes lahjaton joulu. Varokaa nuoret! Ostakaa itsellenne lahjat, että saatte edes jotakin! Niin minäkin tein, ja aion vielä tilata uuden salaman.