lauantai 30. maaliskuuta 2013

Pääsiäispäiviä


Meillä vietetään pääsiäistä yllättäen kaksin kotona. Se ei kuitenkaan tunnu niin kummalliselta kuin etukäteen kuviteltiin; ei pääsiäinen sentään mikään joulu ole. Joulu kaksin kotona olisi kyllä kova pala, olen ajatellut, että silloin pitäisi lähteä Lappiin tai tehdä jotain muuta eksoottista. Heti eilen meillä olikin ystävät kylässä, joten pyhänvietto alkoi oikein mukavissa merkeissä.


Kävin viime viikolla tutustumassa Toivolan Pääsiäispihaan, josta on tarkoitus tulla uusi perinne tänne. Se näytti vetävän hyvin ihmisiä ja tarjolla oli taas monenlaista ihanaa käsityötä. Yllä on Sirpa Hasan pääsiäismunia, luulisin, mutta noiden hurmaavien linnunpönttöjen tekijää en muista. Ostin kahdet korvakorut, toiset liilat kukat uusiin rilleihini (joita yhä odotan saapuvaksi) ja toiset vadelmanpunaiset pallot, jotka sopivat hyvin päätelasieni kanssa. Piti leikkauttaa tukkaakin lyhemmäksi, että korvakorut näkyvät.




Niin viehättäviä kuin pääsiäismunat ovat, en voi hankkia niitä. Sain kerran äidiltäni lahjaksi kauniisti maalatun tummansinisen puumunan. Se pyöri meillä joka puolella ja etsi paikkaansa, ja majailee nyt piironginlaatikossa. En osaa pitää koriste-esineitä esillä. 

Ihanaa että on vielä kaksi pyhäpäivää jäljellä!

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Aurinkoappelsiinit


Tässä on yksi räiskyvän värinen ja superhelppo jälkiruoka kevääseen:  Bombay Orange. Löysin näitten aurinkoappelsiinien ohjeen Kaikki äitini reseptit -blogista, ja se on kuulemma alunperin kotoisin Gordon Ramsaylta. Nyt saa enimmäkseen late-lajiketta appelsiineista, ja ne oikeastaan sopivat happamina tähän hyvin, kun kerran sokeria pinnalle sirotellaan. Kuvista näkee, miten olen taas innostunut liioittelemaan granaattiomenan siementen kanssa, niitä ei kertakaikkiaan malta sirotella maltillisen kauniisti! 

Tuo vihreä möhnä on yrttisokeria eli pienellä tehosekoittajalla surautettu sokerista, mintusta ja korianterista ohjeen mukaan. Meidän mies ei pidä tuoreesta korianterista, joten käytin mintun lisäksi sitruunamelissaa, kun sitä sattui yrttilaatikossa kasvamaan. Muuttelin muutenkin hieman ohjetta omaan käyttöön.


Bombayn aurinkoappelsiinit 5:lle

2-3 appelsiinia koosta riippuen
½ granaattiomenaa
½-1 dl sokeria
½ puskaa minttua
½ puskaa korianteria tai vaikka sitruunamelissaa tai toinenkin puoli mintusta

Kuori appelsiinit terävällä veitsellä leikkuulaudalla niin, että saat kaiken valkoisen kuorenkin pois. Viipaloi appelsiinit tai leikkaa irti kalvoista, jos tahdot. Poista siemenet. Levitä tarjoiluvadille.

Tee tehosekoittimessa tai sauvasekoittajalla yrttisokeri ajamalla sokeri ja yrtit tasaiseksi tahnaksi. Desin määrästä minulla jäi puolet yli, joten puolesta desistä sokeria saattaa saada sopivan tahnan morttelissakin silppuamalla yrtit sinne sokerin kanssa.

Ripottele tahna appelsiinien päälle. Koputtele nyt puukauhalla granaattiomenan puolikasta appelsiinilautasen päällä, ja kas, siemenet tippuvat upeasti koristamaan jälkiruokaa. Kun vähän enemmän hakkaa, saa loputkin tulemaan esille, ja sitten niitä on jo vähän liikaa. Ota liiat pois, jos haittaa. (Miksi en ole aikaisemmin kuullut tätä konstia! Siis puukauhalla hakkaamista.)

Sellainenkin vinkki  löytyi, että granaattiomena saa olla tummanpuhuva ja kuhmuinen, sitä parempi vaan.


Nautitaan!


maanantai 25. maaliskuuta 2013

Aamuaurinko


Se tekee hyvää, niin hyvää. Vaikka aurinkoa on nyt saatu jo useampia päiviä, sitä jaksaa ihmetellä taas talven jälkeen. Tähän asti on vielä saanut vetää toppatakin päälle päivällä ulos lähtiessä. Tänään olinkin sormi suussa, kun mittari näytti plus seitsemää auringon puolella ja viisi astetta vähemmän varjossa. Mitä nyt pannaan päälle? Ilmeisesti koirakin meni uudesta ilmiöstä niin sekaisin, ettei suostunut kävelemään kymmentä metriä enempää, vaan kääntyi päättäväisesti takaisin kotiin. Me ei aleta!


Aamukahvin jälkeen katselin valon siivilöitymistä ikkunan nurkasta kukkien terälehdille. Aurinko lämmitti ihanasti.


Mutta muuten kiristelin hampaitani. Keväisemmät vaatteet kiristivät talven jäljiltä, vanhat ulkoilutakit olivat kovin tiukkoja. Ovat kyllä todella pitkään olleet käytössä, toinen yhdeksänkymmentäluvulta asti. Tukka oli huonosti. 


Kampaaja on varattu.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Kevättalven kevyt lounas



Nyt pääsiäisen lähestyessä alkoi kummasti tehdä mieli karitsan jauhelihasta tehtyjä kreikkalaisia lihapullia. Kreikassa en ole käynyt vieläkään, mutta onneksi voi silti tehdä ruokia, joissa on vaikutteita sieltä. Lihapullista tuli kaikista mausteista huolimatta melko miedon makuisia. Tsatsiki oli mainio kumppani niille ja erinomaisen maukas Nicola-peruna hyvä tausta kaikille.  Perunaa on tullut syötyä aika harvoin, joten ehkä siksikin se maistuu niin hyvältä. Tomaattisalsaan silppusin mukaan yhden paprikankin. 

Otin noin kuukausi sitten taas käyttöön IndoorGarden-yrttilaatikkoni. Nyt siellä kasvaa basilikan ja sitruunamelissan lisäksi vielä minttua. Viimeksimainitut kasvavat hullun lailla, samoin timjami, johon lopulta kyllästyin ja leikkelin pakastepusseihin ja hävitin loput. Tämän päivän ruokiin pääsi omenakakkua lukuunottamatta kaikkiin minttua. 
Pienet pääsiäislihapullat 
400 g karitsan jauhelihaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
½ dl korppujauhoja
1 dl:n kermaviiliä / jogurttia / piimää
1 muna
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 rkl tomaattipyrettä
1 tl kanelia
½ tl kardemummaa
1 tl kuivattua oreganoa
silputtua lehtipersiljaa puoli kourallista (onneksi oli pakkasessa valmiiksi silputtua)
mintunlehtiä silputtuna vaikka kourallinen
fetajuustoa, jos kotona on, meillä ei ollut
Turvota korppujauhot kermaviilissä ja sekoita mausteet ja muna joukkoon. Lisää jauheliha ja upota sormesi taikinaan. Pursottele sitä sormenväleistä, kunnes kaikki on kunnolla sekaisin. 
Muotoile kostein käsin pieniä tai isompia lihapullia leivinpaperilla suojatulle pellille. Tämä taikina mahtuu yhdelle pellille. Paista pullia 225-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia palleroitten koosta riippuen. Irrottele ne sitten paperista ja nostele kauniiseen tarjoiluastiaan.
Tarjoile tsatsikin ja tomaattisalsan kera. 


Aika tavallista ja moneen kertaan nähtyä, mutta hyvää ja kevyttä ruokaa. Me ainakin tykättiin! Jälkiruoaksi tein Bombayn aurinkoappelsiineja Gordon Ramseyn tapaan, mutta ne taidan postata myöhemmin erikseen. (Kyseessä on oikeasti yksinkertainen ruokalaji, vaikka kuulostaa hienolta.)


Sunnuntain päiväkahville on oltava jotakin leivonnaista, sen kerran kun  saa ruokavieraita. Nuoriso ei sitä paitsi ollut käynyt moneen viikkoon, ja kun olemme tottuneet tapaamaan sunnuntaisin, ei moinen tule muina aikoina mieleenkään.

Siis omenakakkua syksyllä pakastetuista omenaviipaleista. Tosi kätevä tapa säilöä omenasatoa, minun kohdallani ei siis omaa satoa, vaan ystäviltä saatua. Siskon anoppi kertoi joskus pakastavansa viipaleet raakana. Upotin siis nyt pussillisen sulatettuja omenaviipaleita tavallisen omenakakkutaikinan joukkoon. Omenoitten päälle murustin vähän muscovadosokeria ja lopuksi valmiin tortun päälle tehtiin vielä huntu tomusokerista. Tuli mehevä kakku.


lauantai 23. maaliskuuta 2013

Viikonloppukukkia


Tämä talvi on kestänyt kohta viisi kuukautta. Löysin arkistoistani lumisia kuvia jo viime marraskuun alusta, mutta en tietenkään muista, oliko se heti pysyvää. Miesmuisti kun ei meikäläisellä kata kuin kaksi viikkoa, joten täytyy turvautua johonkin luotettavampaan. Joka tapauksessa silmä hinkuaa jo hirveästi väriä-väriä-väriä kaiken tämän valkeuden keskelle. 


Kaupungilla käydessä en koskaan muista kukkakauppaa. Siellä ei yksinkertaisesti ole yhtään näkyvillä, sillä keskustan ainoa kukkakauppa on Sokoksen pohjakerroksessa Mestarin Herkun vieressä ja sielläkin niin piilossa, ettei sitä huomaa kuin vasta kassalta lähtiessään. Eli jos ei käy ruokaostoksilla, ei voi eksyä heräteostoksille kukkakauppaankaan. Ja tiukkaa tekee silloinkin, sillä lauantaiostoksilla meidän miehen hermot ovat siinä vaiheessa jo aika kireällä. Vaatii pientä lirkuttelua, että saa hän jaksaa odotella vielä sen verran.


Nyt löysin kimpun anemoneja tavallisesta ruokamarketista. Ostin sieltä  vielä kimpun pajunkissojakin. Aivan erinomaista! Kaipaan lisää tällaista vähän erilaista valikoimaa niitten tavallisten tulppaanikimppujen lisäksi. Anemoneista sai leikata varsia kahteen kertaan eli menivät melko lyhyeksi. Eivät ensin lähteneet imemään ollenkaan vettä ja löpsähtivät pitkin reunoja, toisen kerran jälkeen vasta virkosivat ja nousivat pystyyn.

Olen tämän päivän kotona omassa seurassani. Mies lähti pitkästä aikaa viettämään laatuaikaa ystäviensä kanssa. Vilkkaan viikon jälkeen tämä on ollut täydellinen välipäivä elämästä. Väsyneenä ja päänsäryssä olen lähinnä nukkunut, ulkoiluttanut koiran, siivonnut hiukan ja taas vain ollut. Hiljaisuudessa. Täällä on kuitenkin vähän sekavaa, joten voisin nyt alkaa siistiä paikkoja ja vaihtaa lakanat. Koira suvaitsi oksentaa sänkyyn kaksi kertaa kello viisi aamulla.

Mukavaa viikonloppua!


keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Pasta puttanesca




Se tavallinen tarina taas täysistä työpäivistä, tiukoista työtilanteista ja blablablaa. Huomattavan paljon helpompaa on silti nyt mennä aamulla töihin, kun on nukkunut tarpeeksi, on ihanan valoisaa ja saa kävellä osan matkasta. Kestää paljon paremmin sen hyytävän kylmän vastatuulenkin, kun aurinko nousee ja miettii, kehtaako jo kaivaa aurinkolasit kassista.

Käyn joka aamu ostamassa lounasruoaksi K-marketista ison kana-caesar -salaatin, jossa on mehevät lihat, hyvää parmesaania, kunnon krutongit ja aito kastike. Ihmeen hyvää valmissalaatiksi. Ja tällaisella viikolla en tietenkään jaksa yhtenäkään päivänä tehdä illalla ruokaa. Kerran syötiin pakasteesta viikonlopulta jäänyttä curry-palsternakkakeittoa (ohje täällä). Se olikin erittäin maukasta. Tänään piti umpiväsyneenä ajaa kotiin kaupan kautta ja nauttia tohtori Ötkerin pizzaa, regressioruokien ykköstä. 


Siksi tekeekin ihan hyvä välillä herkutella kotiruoalla edes silmillään, vaikka kuvilla Spaghetti Puttanescasta eli kotimaisittain Ilotytön pastasta. Olen joskus napsinut kuvat ennen pastan tarjoilua ja unohtanut sitten julkaista ne. Kaikki tuntevat tämän peruspastan, jonka nimi on luultavasti tullut siitä, että sen ehtii raapaista kasaan nopeasti kaapista aina löytyvistä aineksista. Ohjeen löytää vaikka täältä.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Oheistoimintaa


Iski aivan hillitön innostus tehdä sudokuja iPadilla. Tein viisi vaikeaa peräperään ja sain ne vielä läpi, paitsi yhden. Olisin mielelläni jatkanut niitä iltaan asti. Arvaatte oikein, olisi pitänyt tehdä jotain ihan muuta. Juuri näin klaarasin läpi koulun ja koko opiskeluajankin. 



Myös koira on ulkoilutettu oikein perusteellisesti, samoin tehty mainio marjapiirakka iltapäiväksi. Ruoaksi kolusin jääkaapista, mitä satuin löytämään ja väänsin niistä kasvistäytteet tortilloille. Eilen jopa silitin parin viikon kasan pyykkiä hätäpäissäni. 



Tällä kertaa on kyse yhdestä verkkokurssista, joka pitäisi kertaalleen käydä läpi huomista tenttiä varten. Pitää myös harjoitella laskuja, joissa olen  viimeksi töissä harjoitellessani pahasti kangerrellut. Muistan kyllä, miten osasin ne hyvin silloin nuorena, mutta siitä on tosi kauan eikä sen jälkeen ole ollut mitään käyttöä niille. Laskinta saa kuulemma pitää mukana, mutta kenellä nyt enää on laskinta? Kännykkä ei saa käyttää, ja sillähän isommat laskut aina lasketaan, jos ei sitten tietokoneen laskimella.


NYT aloitan. Neljä tuntia aikaa ennen kuin pitää mennä nukkumaan.


perjantai 15. maaliskuuta 2013

Löytyi


Vilma on kuvassa syventyneenä keskusteluun itsensä kanssa. Se juoruaa, että taas sen emäntä on lähdössä luuhaamaan kaupungille, vaikka pitäisi valmistautua maanantain työtehtävään. Eikä viedä kunnon päivälenkillekään, vaan pissitetään vaan kymmenessä minuutissa, mitä se muka on, ja vielä vedetään kotiin, vaikka tienposkesta löytyisi paljon kiinnostavaa.


En kuitenkaan käynyt turhaan. Kiersin kaikki keskustan silmälasiliikkeet, paitsi yhden yläkaupungilla, mutta olin käynyt sielläkin jo aiemmin. Kaupoissa oli yllättävän paljon uutuuksia, rohkeitakin. Olin vannonut, että ei sitten mitään punaista tai violettia, koska siinä värissä on mennyt viimeiset kolme vuotta. Halusin myös edellisiä vähän pyöreämmän mallin, joka kuitenkin leikkaa silmäpussin kohdalta eikä roiku poskilla. 


Nämä MaxMaran pokat sopivat nenälle heti, ja sopivat myös naamalle. Silmäpussin alareuna jää piiloon, ripset ei yllä linsseihin eikä nauraminen nosta rillejä. Väri on kuin tehty minulle, vaikka onkin melkein sama kuin edellisissä. Kännykkäkuvissa on vähän omituiset värit, eikä tukkakaan ole ihan noin paljon haalistunut, mutta ylemmässä kuvassa on vähän todellisemmat värit. Hintaa on vain reilu satanen, mutta kehysten hinnallahan ei ole suurta merkitystä, linssithän ne todella maksaa. Nyt ei saa tulla mitään yllättävää ja ylimääräistä menoa koko keväänä.


keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Jänön jäljillä, ja vähän muunkin


Vilman suurinta herkkua ovat jäniksen papanat. Talvella niitä ei niinkään näe, mutta voi kyllä päätellä löytyvän hangesta silloin tällöin, kun koiran leuat jauhavat onnellisena pienen kaivuun jälkeen. Ja jäniksiähän on kaikkialla. Muistan vieläkin, kun näin teini-ikäisenä yhden jäniksen ja pidin sitä suurena ihmeenä. Nykyisin niitä näkee kaupungissakin usein.


Kuvat eivät todellakaan ole tältä päivältä, vaan maanantailta. Lunta on tupruttanut koko päivän oikein kodikkaasti. Kävin kaupungilla hoitelemassa asioita ja poikkesin samalla yhdessä optikkoliikkeessä. Kolme vuotta vanhat rillit kaipaavat uudistamista, olen myös tietysti kyllästynyt niihin. Vuosi sitten sain työnantajan laskuun päätelasit, punaiset ja kivannäköiset, ja ne ovat ihanat päässä. Niillä ei vaan näe kunnolla ulkona. Näistä vanhoista kipeimmin uudistamista kaipaavatkin linssit, pitää nimittäin kallistaa päätä taakse ihan kunnolla, että näkee esimerkiksi kaupassa alle kilometrin päähän. Ja se jos mikä näyttää mummolta. Suu vielä auki!


Yhdet pokat löytyi, kivan tummat ja hauskasti vähän kissamaiset. Tykkäisin niin kovasti kissarilleistä tai ihan pyöreistä, mutta ne eivät tykkää  yhtä paljon  naamataulustani. Minä taas en tykkää suurimmasta osasta niistä, mitä on tarjolla. Huomenna on lähdettävä jatkamaan kierrosta. Yhtään ei olisi varaa tähän, kun olen juuri maksanut kesämatkan, mutta nämä rillit on pakko uusia ja nipistää sitten muusta. Yksi uusi kamerakin olisi katsottuna, mutta nyt on pakko vaan odottaa hinnan laskemista. 


tiistai 12. maaliskuuta 2013

Keltaista kehiin


Maaliskuiseen lumisateeseen sopii kuin nenä päähän keltaiset kukat ja kynttilät. Ne kertakaikkiaan tuovat tähän kuukauteen sitä, mitä tarvitaan. 

Olen tosi iloinen, kun kunnon talvi jatkuu maaliskuun loppuun asti, sillä mikään ei ole pitkäveteisempää kuin märkä loska ja räntä. Läpsyn-läpsyn ehditään lompsia sitten huhtikuussa ja silloinhan lumetkin jo sulavat kovaa kyytiä ja siirtymävaiheesta tulee lyhyt. Rinteessä asuvana vieroksun syvästi myös kevään pääkallokelejä loskan jäädyttyä. Silloin bussilta kotiin tullessa saa syöksyä puunrungolta toiselle, kun polulla ei pysy muuten pystyssä.


Sain mieheltä naistenpäivän kunniaksi keltaisia tulppaaneja. Ensimmäinen kysymykseni oli epäluuloinen kuka käski. Ei kuulemma kukaan, mutta en vaan ole tottunut saamaan häneltä mitään. Nämä osoittautuivat ilahduttavan värisiksi ja hyvin kestäviksi, joten leikkasin ne jo kolmanteen kertaan nyt lyhyeksi tähän lasimaljaan.


Kyllä pääsiäinen väreineen tulee ihan oikeaan aikaan.  Voisin myös kuvitella pöydälle piipittäviä keltaisia tipuja. Huhtikuun puolella silmä alkaa kaivata vuorostaan vaaleaa lehdenvihreää, sitä on silloin ihan pakko saada kotiin jossakin muodossa.


Säässä ei ole mitään vikaa, mutta onko pakko aina saada päänsärky matalapaineesta? Otin jo illalla nukkumaan mennessä ensimmäisen särkylääkkeen ja aamulla herätessä heti toisen, mutta silti on lievä jomotus ollut seuralaisena  koko päivän. Tätä on ollut ihan nuoresta asti. Ei muuten, mutta kun samalla potuttaa kaikki eikä mikään huvita.



maanantai 11. maaliskuuta 2013

Kudottuja tarinoita


Onneksi tänäänkin on ollut aurinkoinen päivä ja vapaaviikko, joten pääsin ulos Vilman kanssa. Ystävä lähetti samaan aikaan kuvia aurinkoisista maisemista Levin huipulta, jossa he ovat hiihtämässä. Hetkeksi tuli mieleen, miten ihanaa olisi hiihtää keväthangilla. Nyt en ole ottanut suksia esiin ainakaan viiteen vuoteen. Enkä ota nytkään.

Heitän vielä muutaman kuvan siitä kuvakudosnäyttelystä, sillä ei näitä voi olla näyttämättäkään. Itse näyttely on siis jo loppunut, oli eilen viimeistä päivää täällä.


Ihan outoa, että tämä kuva on saatu aikaan kutomalla, sillä tämän enempää ei enää voisi näyttää maalaukselta. 


Tästä minulle tulee mieleen kansallisromantiikka, Hvittträsk ja Loja Saarisen työt, vaikka tekijä ei muistaakseni ollut suomalainen.


Erikoisen kolmiulotteinen vaikutelma. Aihepiiri ja värit ovat kuitenkin vastenmieliset, tällaista en halua katsella.  Se olikin poikkeus, aivan kuin miehen tekemä, mutta en kyllä muista katsoneeni nimeä.


Jonkun ruotsalaisen sukua tässä ikuistettuna seinävaatteeksi. 



Läheltä katsottuna porraskäytävän triptyykistä ei saanut mitään selvää. Oli hauska katsella sitä läheltä ja arvuutella, onko tässä joku kuva. Yläportaalta vasta kokonaisuus alkoi hahmottua.


Kummasti on ollut taukoa valokuvauksessa. Kotona ei tee mieli ottaa yhtään kuvaa, kun kevään tullessa olen niin kyllästynyt huusholliini. Moni yksityiskohta ärsyttää. Samalla ärsyttää tietysti flunssan jäljiltä tukossa oleva nenä, joka saa välillä olon tuntumaan varsin tunkkaiselta. Nenäkannu on kovassa käytössä ja tuntuu, että ilman sitä en selviäisi ollenkaan. 

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Kuvakudoksia


Lauantain kunniaksi halusin ilahduttaa itseäni kunnon väripläjäyksellä. Lehdessä luki, että ARTapestry 3 -näyttely on museolla auki viimeistä viikonloppua. Olin aikonut käydä siellä jo pitkään sen jälkeen, kun Rouva Pioni postasi omasta käynnistään joitakin viikkoja sitten täällä

Ariadna Donner

Mennessä sanoin miehelle, että siellä on seinävaatteita ja ryijyjä. Kuulosti omissakin korvissa ihan blääh-osastolta, en nimittäin ole koskaan voinut oikein sietää kumpiakaan. Yksi ainoa perinteinen ryijy on ollut mieleeni ja sen raikas väritys ja suuri koko ystävien olohuoneen seinällä oli vaikuttava. He kuitenkin itse kyllästyivät siihen ja jättivät sen pois uudesta kodistaan. Kuvakudos kertoo jo sanana paljon enemmän, sitä ei ole tehty reen lämmittimeksi. Mies lähti kuitenkin sitten mukaan, kun pääsi OAJ:n kortilla ilmaiseksi ja minäkin omalla kortillani puoleen hintaan. 

Iveta Vegenane
Ylimmäisen kuvan Ariadna Donnerin teos on omaperäinen, naisellinen ja uskomattoman ihana, kuvista tuttu teos. Hieno on tämä latvialaisen Vegenanenkin työ.


Tekniikoista en tiedä mitään, mutta läheltä katsottuna nämä pinnat olivat kauniita, tasaisia, mutta kuitenkin eläviä, gobeliinin näköisiä. Tätini on tehnyt paljon erilaisia moderneja seinävaatteita poppanasta, mutta mikään näistä ei näyttänyt ihan samanlaiselta pinnalta.  

Brita Been
Tämä norjalainen näyttää ehkä eniten perinteiseltä seinävaatteelta, ja siksi miellyttää minua vähiten.  Taitavaa työtä se tietysti on, en vaan kestä  katsoa tuollaista säntillisyyttä. Minua alkaa ahdistaa, se on kuin vankila.




Nämä muut ovat vapaita, ilottelevia ja houkuttelevia.




Ihanin kaikista oli minusta tämä Inka Kivalon mestarillinen teos. Se näyttää siltä, kuin olisi maalattu öljyväreillä kankaalle. Tuollaisen ottaisin niin mielelläni kotiini, vaikka maalauksena. On ihan mieletöntä, että hän on sanut tehtyä tämän kutomalla.

Inka Kivalo


Pinta on uskomattoman hienoa läheltäkin katsottuna.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...