sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Kevättä lautasella


Nyt on pakko kehua: tänään meillä syötiin tosi hyvä lounas! Voin kehuskella siksi, etten suinkaan keksinyt näitä itse, kokkasin vain ohjeen  mukaan. Alkuruokana oli keväisen vihreää salaattia, joka hurmasi meidät kaikki; ohje tulee ihan kohta. Pääruokana oli Osso Bucoa Sikke Sumarin mukaan ja jälkiruokana Panna cottaa. Postailen niistä hiukan myöhemmin.

Tätä salaattia teen kyllä vastakin, niin raikas ja klassinen se oli. Ainekset ovat melkein kuin Waldorfin salaatissa, mutta maku ei ollut sama. Ohjeen löysin viehättävästä Suvi sur le vif -blogista.

Vihreää omenaa, varsiselleriä, pecorinoa ja saksanpähkinää 
neljälle
2 varsisellerin vartta lehtitupsuineen
2 Granny Smith -omenaa
kourallinen saksanpähkinöitä tai 2 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
2 rkl sitruunanmehua
reilu rkl:n  dijon-sinappia
2 tl hunajaa
1/2 dl oliiviöljyä
ripsaisu karkeaa suolaa
rouhittua mustapippuria
Pecorino-juustoa lastuina päälle
rucolaa tarjoiluun

Vispaa salaattikulhon pohjalla kastike: sitruunanmehu, sinappi, hunaja, suola, öljy ja mustapippuri.
Leikkaa varsiselleri ohuiksi viipaleiksi ja siirrä salaattikulhoon.
Pese tai kuori omenat ja leikkaa neljään osaan. Poista kota ja viipaloi omenat ohuiksi viipaleiksi. Siirrä omenat salaattikulhoon ja kääntele huolellisesti kastikkeeseen. Sitruuna estää omenan tummumisen.
Asettele lautasille rucolanlehtiä tai hiukan muita salaatinlehtiä. Nostele rucolan päälle omenat ja sellerit kastikkeessaan. Vuole annokselle vielä pecorino-juustoa ja murentele päälle sopiva määrä saksanpähkinöitä.

Nauti ja iloitse keväästä!



Nuo mustat kivilautaset löysin Oulun Stockmannilta. Niille on käyttöä, vaikka äiti yrittikin sanoa, että onhan sulla jo lautaset. No on, parikymmentä vuotta vanhat tummansiniset teemat, joihin olen perusteellisesti kyllästynyt.




6 kommenttia:

  1. Hyvää ja kaunista ja kevyemmpää kuin Waldorfin salaatti.
    P.S. Sinulle olisi haaste blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellerinvarret eivät olleet lainkaan kirpeitä, vaan juuri sopivanmakuisia omenan ja juuston seuraksi. Suosittelen!

      Kiitos haasteesta, se vaikuttaa mielenkiintoiselta!

      Poista
  2. Ihanan raikas salaatti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omenanystävälle varsinkin tällainen maistuu:)

      Poista
  3. Houkutteleva salaatti! Olen harrastanut pecorinolastuja ja murskattuja saksanpähkinöitä myös romanescon ja juustohöylällä raastetun kaalin kanssa, omenaa en vaan ole tullut ajatelleksi, mutta taidan nyt kokeilla.

    Lautasia ei koskaan voi olla liikaa, tai ehkä määrällisesti, mutta sortteja voi mielestäni olla vaikka kuinka monta.
    On kiva kattaa vaikka kaikille syöjille erilaiset lautaset, ja valita eri ruokalajeille juuri sille sopivat kipot ja purnukat.
    Yksi viehättävimmistä kattauksista, jonkaa olen nähnyt koostui noin kymmenestä keskenään erilaisesta kahvikupista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Näyttää suorastaan painajaismaiselta sellainen kattaus, jossa kaikki osat ovat samaa sarjaa, jos ei ihan linnassa olla. Sitä vaaraa ei meillä ole, kun kaikki osat ovat eri sarjoja ihan tarkoituksella. Mies kattaa meillä sunnuntaisin, eikä ymmärrä yhtään, että joku ruoka vaatii tietyn lautasen.
      Kahvikuppi-idea on kyllä mainio, ainakin jos keräilee niitä.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...