maanantai 30. joulukuuta 2013

Töhötinjälkiruokaa


Kerronko, mitä jälkiruokaa useimmin tilaan ravintolassa? Tietenkin crème brûléeta. Kovin monenlaisia pintoja olen saanut ja usein pettyneenä huomauttanut, jos pinta ei ole ollut rapsahtava. Sehän on puolet tämän syömisen ilosta! Olin siis iloinen, kun sain joululahjaksi paketin, josta löytyi neljä soikeaa vanukasvuokaa ja sellainen pieni töhötin, jolla televisiossa poltetaan väriä jälkiruokiin ja marenkikakkuihin. 

Siispä viikonloppuna kokeilemaan. Tarjosin pääruokana kasvislasagnea ja valmistin jo aamupäivällä vanukkaat jäähtymään jääkaappiin. Katselin ohjetta, joka ei olisi tehty pelkästä kuohukermasta ja löysin sellaisen täältä.
Muokkasin ohjetta pikkuisen, lähinnä kerman ja maidon määrää. Tästä tuli todella hyvää, tarvitseeko kertoakaan. Suosittelen kokeilemaan tätä helppotekoista ja silti hienostunutta jälkiruokaa. 

Crème brûlée neljä pientä annosta
2 dl kuohukermaa
2 dl täysmaitoa
3 kananmunan keltuaista
½ dl sokeria
1 tl raastettua sitruunankuorta
½ vaniljatanko tai 3 ml vaniljauutetta 
sokeria  lopuksi pinnalle 
Sekoita keskenään sokeri ja keltuaiset kulhossa, ei tarvitse vaahdottaa. Halkaise vaniljatangon puolikas pituussuunnassa. Voit kaapia siemenet ulos, mutta se ei ole välttämätöntä.  
Kuumenna kattilassa kerma, maito, raastettu sitruunankuori ja vaniljatanko ja siemenet. Kuumenna lähelle kiehumispistettä. Poista vaniljatanko ja kaada kermamaito ohuena nauhana keltuaisseokseen koko ajan rauhallisesti sekoittaen.  
Siivilöi maitoseos esim. kannuun, josta se on helppo kaataa annosvuokiin. Nosta sitten vuoat syvälle uunipannulle ja siirrä uuniin. Kaada uunipannulle kuumaa vettä niin, että se peittää annosvuoista 3/4 tai vähintään puolet.  
Kypsennä uunin alaosassa 160 asteessa 20 - 25 min. Ota uunista, kun massa alkaa olla hyytynyttä, mutta ei vielä kovaa, "hytkyy mutta ei aaltoile". SEURAA SIIS. Anna jäähtyä jääkaapissa 2-3h tai tai syö lämpimänä, jos pidät siitä enemmän sellaisena. Itse tykkäsin kovasti vähän viileämmästä sisuksesta.


Juuri ennen tarjoilua ripottele pinnalle tavallista, ruokokide-, muscovado- tai fariinisokeria.  Käytin itse ruokosokeria. Paahda kaasupolttimella pinta kauniin ruskeaksi ja rapeaksi.  
Voit myös paahtaa pinnan vanukkaaseen uunin grillivastuksen alla. Lämmitä uuni kuumaksi ja anna vanukkaiden olla uunissa kunnes sokeri alkaa sulaa. Varo kuitenkin ettei sokeri pala!


Ja sitten töhötettiin. Ensin täytettiin laite kaasulla. Liekki oli pienehkö ja lopahti jo ennen kuin minkäänlaista pintaa saatiin edes ensimmäiseen vanukkaaseen.


Ja sitten töhötettiin ja töhötettiin. Täytettiin kaasulla uudestaan ja uudestaan ja kiroiltiin välillä. Hyvä ettei jälkiruokatöhöttäjä heittänyt lintua koko laitteella, mutta ei voinut, kun oli itse antanut sen lahjaksi.


Puolet kaasupullosta kului, ennen kuin saatiin rapea pinta, mutta se oli sen arvoinen. Ohut ja rasahti ihanasti, kun tökkäsi sitä lusikalla. Sisus oli silkkisen pehmeää, mietoa ja vain hyvin kevyesti sitruunan ja vaniljan makuista. Eikä liian rasvaista. Täydellistä.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Amaryllis puhkeaa kukkaan




Tuli hankittua hyvä kukka ihan vahingossa. Siinä oli alkuunsa vain kaksi vartta ja pari pientä nuppua kummassakin. Nyt on neljä kukkaa ja seitsemän nuppua! Näillä eväillä päästää reilusti kukkien seuraavaan vuoteen asti.



Olen vähän kokeillut erilaisia valoja ja saanut niillä erilaisia kuvia. Auringonpilkahdusta ja päivänvaloa odotellaan, ja pakkasta, ja lunta.



perjantai 27. joulukuuta 2013

Savusiika-mätitrifle


Pari viikkoa sitten huomasin Annasta nro 49 kiinnostavan siika-mäti-sipuli-kerrosherkun, joka herätti heti uteliaisuuteni, koska se oli pakattu kiinnostavasti purkkiin. Tuollaista tahtoisin minäkin tehdä pienenä yllätyksenä joulua viettämään tulevalle nuorisolle! Aineksista näki heti, että sen on pakko olla hyvää.

Savusiika-mätitrifle 
200g savusiikaa
150 g ranskankermaa
2 dl kuohukermaa
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
½ sitruunan mehu
2 dl mätiä
1 punasipuli
1 nippu tilliä
saaristolaisleipää 
1.  Silppua tilli ja punasipuli. Hienonna savukala haarukalla.
2.  Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita siihen ranskankerma, savukala, sitruunamehu ja mausteet.
3.  Murenna leipä isohkoiksi murusiksi. Lado leipämuruja, savukalaseosta, mätiä, tilliä ja sipulisilppua kerroksittain yhteen isoon lasipurkkiin tai annoslaseihin.
4.  Anna makujen tekeytyä ainakin pari tuntia tai mieluummin yön yli.


Jukra että me tykättiin! Satuin saamaan (tai ehkä sieltä aina saa?) kalaliikkeestä aivan tuoretta savusiikaa, joka oli todella mehevää, ja se osaltaan vaikutti hyvään makuun. Mutta myös tilli ja sitruunan raikkaus maistuivat ihanalta yhdistettynä ranskankermaan. 

Kotiin päästyään miniä pyysi heti ohjetta ja aikoi tehdä tätä sörsseliä heille jo jouluksi. Tätä tullaan kyllä tekemään vastakin: se sopii paitsi jouluun, myös ihan mihin tahansa kissanristiäisiin ympäri vuoden. Vaikka jo uudenvuoden vastaanottajaisiin. 

torstai 26. joulukuuta 2013

Minimaalista joululeivontaa


Mies sanoi tänään, ettei ole koskaan ennen syönyt jouluna näin vähän. Voin sanoa ihan samaa, jos suklaata ei lasketa mukaan; tämä samainen mies kun sai oppilailtaan viisi suklaarasiaa minun ja jälkikasvun suureksi riemuksi. Olin tehnyt tänä vuonna vähemmän ruokalajeja ja edellisvuosia  pienempiä määriä. Olimme oikein tyytyväisiä. 

Olin leiponut yhden rahkavoitaikinan verran pieniä torttuja ja ylläolevan pienen appelsiininmakuisen glögitortun, jota meillä on ollut jo muutamana vuonna. Se oli hyvää tuoreena. Loput maistuivat seuraavina päivinä jo painuneelta ja viimeiset rippeet heitin roskiin. Olen huomannut ennenkin, että joululeivonnaiset maistuvat parhailta pieninä annoksina ennen joulua, mutta pyhinä ei ole enää oikein menekkiä. 


Tämän pecanpähkinäkakun mieheni sai oppilaaltaan, jonka amerikkalainen äiti oli leiponut sen itse. Oli muuten todella hyvää, pitää joskus kokeilla taas itsekin, olen tehnyt vain kerran. Ja jos ihmettelette näitä oppilaitten lahjoja, niin ensimmäistä kertaa niitä tuli näin paljon. Joko se on uusi muoti tai sitten meidän H. todella paranee vaan vanhetessaan, niin töissä kuin kotonakin.


Oli kivaa, kun sain kerrankin pojat ja miniät yhtä aikaa oikein vanhanaikaisesti kahvipöytään. Sen kunniaksi otin esille juhlakupit, joilla ei ole ollut käyttöä aikoihin. 


keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Joulukuvia


Meillä ei ole ikinä ollut tyylikästä kuusta, ei mitään nykymuodin mukaista. Minä olen kasvanut lukemalla Aku Ankkaa ja minun ihannekuuseni on täynnä. Siinä on paljon kaikkea, paitsi nauhoja. Parina joulunpäivänä vielä saa olla punaisia palloja, mutta jo tapanina riisun ne pois ja jätän vain kultaiset ja hopeiset. Tällainen hyvin täyteläinen Ankkalinna-kuusi onnistui kunnolla vasta, kun hankimme muutama vuosi sitten tekokuusen koirien takia.





Keittiössä on joulunpunainen aamiais- ja riisipuuropöytä. 







Joulu alkaa olla takana tältä vuodelta. Monta mukavaa päivää ja kaksi joulunviettoa, toinen vanhemman pojan ja miniän kanssa lauantaina ja toinen nuoremman kanssa tiistaina. Olimme olleet kaikki ihmeen kilttejä, ja minä sain lahjoja enemmän kuin uskalsin toivoakaan. Ja yksi on vielä tulossa. 



Tein tänä vuonna vähemmän perinneruokia ja pienempiä määriä kuin ennen. Unohdin jopa valmistaa rosollin kokonaan, vaikka olin hankkinut ainekset siihen. Yhden uuden jouluherkun löysin ja siitä tuli meille uusi suosikki, jota aion tehdä ensi joulunakin. Postaus on tulossa myöhemmin.


Leikkasin nuupahtaneet hyasintinkukat pois ja huomasin vasta sitten pienet uudet kukat sivuversoista.


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Hyvää joulua!


Nyt saattaa mennä muutama päivä touhutessa, ja maanantaina vielä oikeissa töissä, joten pannaan jo joulukortti ikkunaan. Kinkku on uunissa paistumassa ja voiton puolella on onneksi muukin valmistelu. Kuusi on jo pari päivää odottanut paikallaan valoja ja koristelua, mutta kukaan ei ole innostunut sitä tekemään. Ehkä me illalla jaksetaan se yhdessä H:n kanssa koristaa.

Vietimme lauantaina hauskan joulun toisen pojan ja miniän kanssa, kun he eivät pääse paikalle aattona. Avasimme lahjat ja kaikki. Sain mm. Riikka Pelon kirjan, jota olin toivonut, ja tyytyväisiltä näyttivät muittenkin naamat. Ja kyllä nyt kelpaa, kun ihan kohta on toinen joulu heti perään!

Oikein hyvää joulunaikaa kaikille!


P.S. Kortti-idea löytyi Ollilta.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Välähdyksiä


Jostakin osui lukiessa silmiini lause, joka kolahti: 

Jos eteesi tulee työtehtävä, jonka tekeminen kestää arviolta alle kaksi minuuttia, tee se heti.

Just näin! Tämä on nimeltään Kahden minuutin sääntö ja se löytyy täältä.  Se tosiaankin toimii tällaisella semi-organisoidulla koti-ihmisellä, joka levittäytyy tavaroineen herkästi koko huusholliin. Töissä toki tulee tehtyä hommat ajallaan, sillä siellä siedän huonosti niskassa painavia hommia. Kotona asiat roikkuvat pitkäänkin inspistä odottamassa. On lisäksi kutkuttavaa kehittää pientä itsekuria, se kun on viime vuosina jäänyt elämässäni aika vähille.


Olen muistanut tämän uuden säännön usein, kun olen jättämässä jonkin tekemistä toiseen kertaan. Se on muovautunut mielessäni jopa kahden sekunnin säännöksi, koska  tavaran paikalleen pistämiseen ei mene juuri sen enempää aikaa.Tästä mies kyllä vetää herneen nenään: astian tiskikoneeseen asti saaminen ei kuulu tähän. En siis kerro löydöstäni hänelle.


Kukkien kuvaamiseen aikaa saisi menemään vaikka koko päivän! Tässä kuitenkin näytettä puolen tunnin sessiosta tosissapäivältä, johon kaivoin makuuhuoneen nurkasta esille kamerajalustan ja kaapista yhden salaman. Tulos ei silti ole ihan sitä, mitä toivoisin. Olin kuitenkin tyytyväinen, kun osasin käyttää uudempaa salamaani ilman ohjekirjaa. Asetin sen irtosalamaksi sivulle, mutta olisi kannattanut käyttää enemmän valonpehmentäjiä.


Varsinainen tarkoitus on kertoa, että Nikonin SB 700 on huimasti helpompi käyttää kuin entinen SB 600. Olen hankkinut vuosien varrella kaksi näitä kohtuuhintaisia salamoita. Kuusisatasen asetuksia ei saa muutettua ilman ohjekirjaa kertaakaan, jos on tällainen satunnainen käyttäjä. Uudemmassa mallissa on valmiina sopivat valikot.


Nämä hyasintit aukesivat melko nopeasti ja siniset kasvoivat myös vartta. Nämä istutin pieneen multaan, kun ne edelliset kuivuivat kokoon niin nopeasti kuiviltaan. Vanha kuparikattila on mummani romukauppaostoja. Hän tykkäsi kiertää romukaupoissa, joita ennen oli vanhojen talojen kivijaoissa. Niissä myytiin vanhoja astioita, lamppuja ja muita tavaroita. Nykyisin ne olisivat varsinaisia aarreaittoja.

Näin yhdessä näissä hyasinteissa on jo tuntuva tuoksu. Se saattaa jo vaikuttaa hengitykseenkin. Yhtenä päivänä yskin sohvalla kovasti ja siihen auttoi vasta avaava astmalääke. Saa nähdä, joudunko lennättämään kukkani ulos, kun tänä iltana saapuu kaksi allergista vierasta viikonlopuksi.


Mutta miksi salama ja kamera ja jalusta ja muut vermeet ovat edelleen olohuoneen pöydällä?

Lisää näistä mielen dieeteistä täällä.



keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kaurapussi niskassa


Älä häiritse mun talviunia, sanoo Vilman ilme. Voisin sanoa samaa, sain nimittäin päänsäryn eilisistä puuhistani, ja voisin nukkua tai ainakin maata sohvalla silmät kiinni koko päivän. 


Sitä en ole kuitenkaan tehnyt, vaan puuhaillut pieniä ja näkymättömiä hommiani. Ne ovat sellaisia, jotka naurattavat, kun luettelen niitä töistä kotiin palaavalle miehelle. Valokuvannut hyasintteja salaman ja jalustan kanssa. Kantanut olohuoneesta kukat kylpyhuoneeseen ja suihkuttanut ne. Kerännyt kaikki joulupakkaus- ja korttitavarat pöydältä takaisin omiin kaappeihinsa. Kaivanut esille muutamia joulujuttuja ja tehnyt niille tilaa. Käynyt koiran kanssa kunnon kävelyllä keskipäivän auringossa. Valmistanut itsellen terveellisen lounaan. Lämmittänyt kaurapussilla niskan ja selän lihaksia. Eikö siinä ole ihan tarpeeksi osa-aikaisen kotirouvan päivälle?

Illan ohjelmassa olisi vielä piparkakkutaikinan kaulimista ja Taivaallisen salaatinkastikkeen valmistamista jouluksi. Sitä on tilattu.


Vaihteeksi otetaan pari kuvaa kissasta. Kävin Oulun-reissulla Tuomo-serkkuni luona ja heillä on tällainen suloisen pehmeä kissa. En nyt muista nimeä, mutta ainakaan se ei ole Iines. Se on varmaan heidän toisen kissansa nimi, sen joka häipyy ulos, kun tulee vieraita. 


Tarkka lukija voi jossakin vaiheessa huomata, että olen muuttanut päänsärkyhöyryissä myös nimeni. Seitsemän vuotta toisen nimen mukaan Katriinana saa riittää ja tästä päivästä lähtien olen verkossakin Virpi.


tiistai 17. joulukuuta 2013

Hössötyksen välttelyä


Kyllähän sen kelpaa, ajattelette, kun on vapaa viikko sopivasti ennen joulua. Toiset saavat valmistella jouluaan työpäivien ohessa. No niin kelpaakin! Mutta ei se niin yksinkertaista ole. Olenhan kertonut, etten ole enää vuosiin ollut entiseen tapaan tehokas ja aikaansaava, vaan kotioloissa teen kaiken varsin väljällä aikataululla. Alkuviikon päivät menevät nukkuen ja hissutellen ja vielä työviikosta toipuessa.  Siis ei viikonlopusta, kuten joskus nuorena.


Nyt on kuitenkin paperilla suunnitelma, mitä aion mitäkin päivänä tehdä. Näin olen ennenkin saanut hommat hoidettua. Tänään teen piparkakku- ja torttutaikinan aamulla, tai jos nyt edes ennen puoltapäivää, ja käyn sitten hierojalla ja kampaajalla. Ja sitten illemmalla tartun kaulimeen ja paistan monta pellillistä jouluntuoksua kotiin. Tarkoitus on tehdä vielä luumu-konjakkikakkukin. Ne riittävätkin hyvin joulunajan leivonnaisiksi, ja toivon todella, etten syö niitä yksin.


Vesikeli verottaa tunnelmaa ulkona aika tehokkaasti. Kävellessä pitää varoa jäätä vesikerroksen alla eikä tee yhtään mieli polttaa ulkotulia. En ole löytänyt ulkolyhtyäkään mistään entisestä piilosta. Kuvani ovat viime joululta ja niin on tuo makuuhuoneen ikkunassa oleva tähtikin. Nyt onnistuin repäisemään sen rikki ripustaessani toiseen ikkunaan. Lamppu ja johti jäi, joten voisin etsiä jostakin pelkän tähden siihen.


Jännityksellä odotan, paitsi uusien hyasinttien ja eilen nuppuisena hankitun amarylliksen kukkimista, myös kahdesta nettikaupasta tilaamani kosmetiikan ehtimistä jouluksi kotiin. Innostuin taas lukemaan enemmän kosmetiikkablogeja ja siitähän aiheeseen totaalisesti jo lapsena höpsähtänyt innostuu hankkimaan itsellekin muutaman kehutun tuotteen. Tulossa on siis Urban Decayta ja Benefitiä ja vähän muutakin uutta.





Kotona on rauhallista ja hiljaista. Koiran vieno kuorsaus kuuluu jostakin. 

Hyvää viikkoa! Nyt vaan joululaulut soimaan ja pari oikein syvää hengitystä. Kyllä se joulu siitä.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...