Pohjois-Norjassa

Viimeinen lomaviikko piippaa kohta maaliin ja olo on tyytyväinen. Loma on tehnyt tehtävänsä, se on tarjonnut kaikenlaista sellaista tekemistä, jota ei muulloin ehdi ja jaksa. Toisaalta helteinen sää on myös rajoittanut, varsinkin fyysistä liikkumista, mutta ei sentään reissaamista. Harvoin olen päässyt saman kesän aikana käymään kaksi kertaa ulkomailla ja kotimaassakin on tullut suunnattua pohjoiseen, etelään ja länteen. Ja nyt tultiin kotiin lyhyeltä visiitiltä Norjaan.

Visiitti oli lyhyt kaksi vuorokautta ja matka saman verran suuntaansa, eli viikkohan siihen meni. Katselin kartasta, että Jyväskylästä Pohjois-Norjaan on suunnilleen yhtä pitkä matka kuin Pariisista Ukrainaan tai Valko-Venäjälle. Kulttuurisokki ei vain ole yhtä iso, hehe. Ei sitä yhteen pötköön vapaaehtoisesti jaksa ajaa ja siksi mekin yövyimme välillä kaksi kertaa. Kittilästä starttasimme lopulta kohteeseen eli Tromssaan. 

Lapin läpi oli antoisaa ajella, koska maisema on avaraa ja kumpuilee vaihtelevasti. Viimeinen etappi Suomen puolella oli Kilpisjärvi ja sen maamerkki Saana-tunturi. Jotenkin se oli minusta pelottavan näköinen möhkäle. 

Kilpisjärveltä näkyi kuitenkin jotakin lupaavaa:
jäätiköitä, entistä korkeampia tuntureita ja terävähuippuisia vuoria.

Norjan puolella oli jonkin verran tietöitä ja näkyi selvästi, miten liuskeista kiveä maaperä on.

Båtsfjord oli paikkakunta, jonne ei tehnyt mieli sen kummemmin pysähtyä, sillä vuonon toisella laidalla näkymä oli paljon kauniimpi. Hiekkainen ranta näytti houkuttelevalta ja varpujen seassa kasvoi lempikukkaani kissankelloa.

Vuonon vesi oli uskomattoman turkoosia auringon osuessa siihen.

Ensimmäinen ilta Tromssassa oli pilvinen, mutta lämmin. Hotelli sijaitsi mukavasti vuonon rannalla, joten käppäilimme lauantai-iltana vain katsomassa laivoja ja maisemia. Hotellissa muuten oli hauska tapa tarjoilla kahvia ja vohveleita ilmaiseksi iltapäivisin. Vohvelirauta ja kannullinen taikinaa oli aamiaishuoneen pöydällä odottamassa. Siitä sai käydä paistamassa rapeat herkut ja täyttämässä ne hillolla, ranskankermalla ja mes-juustolla. Teki muuten kauppansa!

Jostakin syystä mielikuvani Hurtigrutenista on vanhanaikainen puksuttava pikkupaatti, kotoisin ehkä kouluajoiltani ja siis ihan väärä. Tässä on yksi laivoista, Kuningas Harald, ja aika isolta näyttää. Kyllä tuolla kelpaisi seilata vuonoihin tutustumassa.

Aika paljon näkyi amerikkalaisia turisteja, luultavasti rannassa poikkeavista isoista risteilyaluksista. Alemmassa kuvassa yksi pieni sellainen.

En voi mitään, minä vaan tykkään veneistä ja laivoista!

Hiukan ylemmäksi noustessa alkavat maisemat kaupungin ympärillä selkiytyä ja saada lisää muotoja. Niistä enemmän seuraavassa postauksessa.

Keskikesää

Olen jotenkin antautunut niin täydellisesti lomatunnelmiin, etten tahdo saada niitä asuntomessukuvia blogiin ollenkaan. Toisin sanoen en ole tehnyt niille mitään. Tämä heinäkuinen lämpöaalto ei varsinaisesti lisää toimeliaisuutta meikäläisessä ja tuskin monessa muussakaan. Sellaiset hommat kuin kahden uuden kankaan ompeleminen liinaksi ja verhoksi tai yhden huoneen katon maalaus eivät tule kysymykseenkään.

Silloin kun emme ole jossakin menossa, lorvimme kotona. Vilma, joka ei ole kuvassa, vaan siinä on tätini norjalainen metsäkissa Pörri, suostuu kävelemään vähän enemmän vasta illalla ja isäntäväki on täydestä sydämestään samaa mieltä.

Kotona, joka ei ole kuvassa, vaan siinä on tätini vierasmaja, olemme siirtyneet nukkumaan vierashuoneeseen toiselle puolelle taloa. Toiselta puolelta nousee aurinko ja sen puolen makuuhuone muuttuu jo aamuyöstä sietämättömäksi pätsiksi. Vierashuoneessa viileä yöilma avoimesta ikkunasta tuntuu taivaalliselta ja aamullakin voi nukkua rauhassa pitkään.

Tähän lämpöön alkaa näköjään vähitellen kuitenkin tottua tällainen talvi-ihminenkin. Ei ole enää yhtään niin kuuma ja hikinen olo kuin kahdella viime viikolla, vaikka sisällä ja ulkona on noin kolmekymmentä astetta.Vaatekaapista muuten huomaa sen, että meillä ulkolämpötilat vaihtelevat kuusikymmentä astetta vuoden mittaan. Aina kymmenen asteen välein joutuu miettimään, mitä onkaan tavannut pukea tällaiseen ilmaan päällensä ja vaihtoehtoja pitää olla runsaasti.

Tähän asti heinäkuinen kesäloma on ollut juuri yhtä ihana kuin viime vuonnakin. Osa-aikatyössä en vaan ole sitä pitkään aikaan harrastanut. Kuvittelin jopa, että kahteen osaan pätkitty alku- ja loppukesän loma olisi parmempi. Ei ole. Pitkä yhtenäinen vapaa ilman suuria suunnitelmia on parasta. Silloin ehtii irrottautua tavallisesta olostaan. Jostakin on putkahtanut pieniä ex-tempore -lähtöjä, joista olen nauttinut suunnattomasti. Juuri silloin tuntee olevansa vapaa, kun on vapaa lähtemään ja vapaa ottamaan vastaan.

Huomenna lähdemme pohjoiseen tämän loman ainoalle etukäteen varatulle matkalle. Ajamme ensin ystävien luo Pohjanmaalle yöksi, jatkamme sieltä yhdellä autolla yöksi Kittilään ja lauantaina Tromssaan. Olemme käyneet Pohjois-Norjassa kerran aiemmin samojen ystävien kanssa vuonna 1996, kohta kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin meillä oli molemmilla samanikäiset pojat, joten pikkupojat istuivat toisen auton takapenkillä ja isommat pojat toisessa. Matka kului rattoisasti kaikilla. Autoissa oli siihen aikaan kasettisoittimet ja musiikki soi koko matkan. Yövyimme silloin leirintäalueella ja Norja tuntui älyttömän kalliilta lama-ajan suomalaiselle.

Yhtä kallista siellä on edelleen, mutta nyt varasimme sentään kaksi yötä hotellista. Kaupunki ja uskomattomat maisemat jäivät viime kerralla mieleen, joten eiköhän siellä pari päivää kulu hyvinkin. Latasin ystäväni T:n ja minun lempimusiikkia USB-tikulle, ja epäilemättä miehillä on omansa, joten pitkälle matkalle riittää taas kuunneltavaa. Vaikka viime kesän yhteinen matkamme Lapissa meni kyllä poristessa, harvoin kun tapaamme.

Vilma pääsee hoitoon lempipaikkaansa Lunan luokse.

Jyväsjärvellä ja Päijänteellä

Pikkusisko pölähti Oulusta viikonlopuksi tänne, koska halusi siskojensa mukaan asuntomessuille. Siitä tulikin meille ihana kaksipäiväinen yhdessä: kiertelimme perjantaina kuusi tuntia taloja ihailemassa ja ihmettelemässä ihan kiitettävässä auringonpaisteessa. Itse olin käynyt jo kerran aikaisemmin siellä neljä tuntia: jouduin lähtemään pois kesken kaiken, kun kamerasta loppui akku. Kymmenen tunnin saldoksi jäi 916 kuvaa kortilla, missä ei ole mitään järkeä. Siksi en ole jaksanut ja käydä kuvien kimppuun ollenkaan, odottelen huonompia ilmoja. Ja niitähän on luvassa: joku sanoi että helteet vasta alkavat. Se tarkoittaa sitä, etten pistä nokkaani ulos senkään vertaa kuin nyt. Yli 25 on minulle liikaa, enhän voi saunoakaan kuin viisi minuuttia.

Sisko tahtoi vesille ja vesille mentiin. Ei noilla ihmekengillä kuitenkaan, joilla voi pomppia huvittavasti vedessä, jos osaa. Me lähdimme Suomen Suvi -paatilla puolentoista tunnin lounasristeilylle Päijänteelle. Tosin jätimme sen ruokapuolen pois, että saatiin istua kannella auringossa koko matka. Kevyet salaatit oli käyty syömässä jo aiemmin. Suomi-laivalla ja Rhealla risteilyt kestävät kolme tuntia, mutta halusimme lyhyemmän.

 

Savutuvan apaja on suorittu perinnepaikka, jossa järjestetään paljon juhlia.

 

 Aurinkoisena lauantaipäivänä vesillä on paljon liikennettä. Paluumatkalla vastaan tulee mm. Rhea ja Hilja. 

Hilja-Line on mahdottoman sympaattinen paatti.

Poikani oli pari päivää sitten Rhealla ja kehui sen ruokaa. Laivalla on saksalainen keittiömestari.

Molempiin suuntiin Suomen Suvi otti ja jätti messuvieraita.Järveltä päin katsottuna asuntomessualue ei näytä kovin kaksiselta, koska rantasiluetti ei ole vielä valmis. Noita kaksitoistakerroksisia taloja tulee olemaan kolme rinnakkain.

 

Muuttaisin sinne ihan kiljuen, jos kohtuullisen kokoinen kolmio ei maksaisi saman verran kuin messujen pienemmät omakotitalot. Olisi vanhemman pariskunnan unelma asua hoitovapaassa talossa upealla järvinäköalalla. Ja yksi samanikäinen työkaverini muuttaa sinne elokuussa, samoin kuin toinen, nuorempi työkaverini pääsee muuttamaan uuteen omakotitaloonsa messujen jälkeen!

Puolitoista tuntia oli juuri sopiva aika. Nyt uimaan Viitaniemen rantaan!