lauantai 30. elokuuta 2014

Kätevä työkalupakki ja pari uutta luottotuotetta


Kun käyttää meikkiä joka päivä ja nauttii siitä kovasti, pitää keskeisten työkalujen olla kätevästi saatavilla. Vaihtelevissa oloissa on kiva kuljettaa kamat mukana aina parhaan valon äärelle. Mieluiten parantelen naamaani luonnonvalossa, vaikka heikossakin, eli jonkun ikkunan äärellä istuen. Meillä on ikkunoita kolmeen suuntaan, joten jostakin sitä valoa usein löytyy. Talviaamuina ei kuitenkaan auta kuin tyytyä kylppärinlamppuihin tai keittiöön, jos siellä on kirkasvalolamppu päällä. Kuljetin ennen tavaroitani matalassa korissa, mutta löysin kesällä kivan kahvallisen työkalupakin siveltimille ja kasvomeikeille. Värimeikit ja puuterit pitää vielä valikoida pöytälaatikosta mukaan erikseen, eihän niitä kaikkia voisi mukana kuljettaakaan.

Tämä läpinäkyvä loota on nimeltään Nomess Copenhagen Clear Tool Box. Olin yllättynyt, kun huomasin jälkeenpäin, miten paljon se Norjassa maksoi. En ikinä olisi kotimaassa maksanut neljääkymmentäviittä euroa muovilaatikosta. Norjan kruunun kurssia oli kahden päivän matkalla hankala hahmottaa, ja kosmetiikkahullun ystäväni kanssa meillä oli yhtenä päivänä tasan kaksi tuntia aikaa kierrellä Tromssan pääkadun kauppoja. Varmasti jostakin halpakaupasta täältä löytäisi samantyyppisen halvemmalla, muoviahan se vaan on, mutta eipä ole tullut vastaan.


Käteväksi se on kyllä osoittautunut. Siihen saa pystyyn siveltimet, primerit, parit käytössä olevat meikkivoiteet, peiteaineet, kulma- ja ripsivärit. Takana on vielä Kickin kätevä putsari, jolla puhdistan käyttämäni siveltimet samantien. Vesipesua ne saavatkin sitten odottaa aika kauan.

Vasemmassa nurkassa seisoo tärkeän näköisenä suuri ihastukseni, Real Techniquesin Buffing brush. To buff on suomeksi kiillottaa, mutta kiillotusharja kuulostaa kyllä enemmän suutarin työkalulta. Tällä nyt joka tapauksessa olen alkanut levittää värivoiteen ja tulos on yllättäen paljon parempi kuin sormin levitettynä, myös helpompaa. Jälki on ohutta, väri leviää kauniisti ja sen saa häivytettyä kaulalle hyvin. Aiemmin olen kokeillut litteitä synteettisiä siveltimiä, mutta niillä jäi raitoja.

En ole koskaan tullut toimeen niitten omituisten kolmiomaisten tyynyjen kanssa, jotka imevät kallista värivoidetta kuin sieni. Tämä sivellin ei ime voidetta itseensä, koska se on tiivis ja melko tasainen, mutta ei kuitenkaan yhtä tasainen kuin Kicksin pieni BB-sivellin -joka sekin on hyvä. Synteettinen harjas on todella pehmeää, eli tuo on todella ihana työkalu! Meikkipohjana olen käyttänyt nyt Lumenen seerumimeikkivoidetta, vaikka kuvassa näkyy takana myös YSL:n Touche Eclat. Se on unohtunut siihen, kun kokeilin, vieläkö se on liian vaaleaa kesäiholla.


Yksi näitä monia kesän löytöjä on Laura Mercierin Secret Camouflage. Tämä nauttii jonkinlaista kulttimainetta kestävänä peiteaineena. Olin varsin innostunut nähdessäni ylipäätään amerikkalaisen Laura Mercierin tuotteita tromssalaisessa kauneushoitolassa, koska niitä ei Suomessa ole myynnissä, ja Lontoossa en jaksanut niihin paneutua. Haluan joskus peittää paremmin punottavaa nenää ja leukaa sekä poskipään pigmenttimuutosta, ja tietysti satunnaisia näppyjä, joita onneksi on harvoin. Väri SC 3 on oikea, kakkonen sopisi hyvin vaalealle iholle.

Secret Camouflage on hyvin paksua tököttiä. Sitä on tarkoitus ottaa ensin toisesta napista siveltimen toiselle puolelle ja sitten toisesta toiselle. Kumpikin puoli sivellään sen jälkeen kädelle vuorotellen päällekkäin, jossa vahamainen voide lämpenee ja pehmiää ja samalla sekoittuu sopivanväriseksi. Kädeltä tuotetta sitten otetaan takaisin siveltimelle ja levitetään sinne, missä peittoa tarvitaan. Onnistuu kyllä hyvin ja peittää hyvin. Silmien alle tätä ei suositella, se on siihen liian tuhtia.

Olen painellut Sensain irtopuuteria vielä nenälle tämän päälle, mutta en sittenkään saa voidetta pysymään nenässä. Puolenpäivän jälkeen töissä nenänpieli punottaa taas iloisesti, ihan kuin rouva olisi käynyt hömpsyillä välillä! Vaikka olisi primeri alla ja meikkivoide päällä ja sitten tämä ja puuteri. Vai onko vika liian monessa kerroksessa? Muualla se kyllä peittää ja pitää.

Lysti maksoi Norjassa 42e, Jenkkilässä näyttää olevan 24e ja Englannissa 32e. Eli jos joskus lopultakin pääsen sinne Ameriikkaan asti, niin tiedän, että ainakin kosmetiikkaa sieltä kannattaa katsella (vaikka MOMAan taitaisin mennä ensin).


Bobbi Brownin peitevoide silmien alle on myös menneen kesän hankintoja. Kosteassa ja hikisessä kesäsäässä ei Cliniquen valokynästä ollut mihinkään, se hävisi kostealta iholta jo levitysvaiheessa, joten oli keksittävä muuta. Astelin Bobbi Brownin pisteelle Sefridgesin Naisten paratiisissa ja myyjä valitsi sopivan värin peach 7. Itse olisin pitänyt sitä ilman muuta liian tummana. Hän levitti värin paikalleen leveällä siveltimellä. En olisi uskonut ollenkaan, että siitä tulee niin huomaamaton. Olen opetellut itse tekemään samoin ja huomannut saavani hyvää, yllättävän tasaista jälkeä. Synteettisellä siveltimellä yltää silmänurkkaan paremmin kuin sormella taputtamalla. Tummat silmänaluset peittyvät, silmäpussit häivyttyvät vähän ja väri myös asettuu pysyväksi siellä, mihin se sivellään, ja se on minulle uutta! 

Noita siveltimiä olen muuten tilannut täältä. Täältä ne saa nyt tosin halvemmalla.




perjantai 29. elokuuta 2014

Ärsyttävää


Ääh ja puuh: eilen minut yllätti taas vaihteeksi nenäverenvuoto. Kävin tekemässä suunnitellusti ihan kivan vajaan viiden tunnin työpäivän, ja menin kotiin tultuani vielä iltapäivänokosille. Siitä ylös noustessa alkoi samantien runsas nenäverenvuoto, joka kesti ja kesti ja kesti. Olen kyllä allergisena ja kuivanenäisenä aina ollut taipuvainen niihin. Lapsena oli kamalaa, kun neuvottiin pitämään päätä taaksepäin, minkä seurauksena veri hyytyi jonnekin nenänieluun ja hyytymän pois saaminen oli yhtä tuskaa. Myöhemmin opin pitämään päätä eteenpäin, että veri pääsee valumaan pois ja painamaan vuotokohtaa kylmään veteen kastellulla pieneksi kierretyllä vanulapulla.


Vuodon tyrehtyminen kestää minulla aina kauan, se on todettu testeissäkin, jotka tehtiin ensimmäisen silmäverenvuotoni jälkeen. Ei silti löytynyt mitään verenvuototautia, vain pitkä vuotoaika. Onneksi lasten syntyessä ja erinäisissä leikkauksissa ei ole ollut mitään vaaraa, hiukan enemmän verenvuotoa vaan.

Myöhemmin illalla puhuin sitten isäni kanssa puhelimessa, kun kesken kaiken vuoto alkoi uudestaan pyrskähtämällä oikein puserolle asti. Käväisi mielessä, että taitaa olla verenpainetaso taas korkealla, kun tuolla lailla vuotelee. Olen kaikkien oppien vastaisesti lakannut mittaamasta sitä, koska lääkitys on jo muutenkin maksimissa ja ainoa tapa laskea paineita on stressitason vähentäminen. Sitä taas olen yrittänyt laskea viimeiset kaksikymmentä vuotta ja sen takia olen osa-aikatyössä, joten en jaksa innostua siitäkään.

Kun vuoto siitä sitten alkoi vähän asettua, muistin että pakastimessa on sunnuntailta jäänyttä jäätelöä. Nyt jos koskaan oli hyvä syy antaa itselleen lupa syödä se kaikki loppuun. Kylmää lohtua.


torstai 28. elokuuta 2014

Vilma nauttii


Vilma on varsin kiintynyt nuoremman pojan tyttöystävään. K. oli väsynyt sunnuntaina lounaan jälkeen, kun aloimme katsoa yhdessä elokuvaa, ja hän kävi sohvalle lepäämään. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Vilma hyppäsi viereen ja yritti nuolla kasvoja.


Vilma painautuu oikein onnellisen näköisenä kylkeen kiinni. Ikinä, ikinä se ei tee meille samaa! Vaikka nostaisin sen sohvalle viereen, se ei suostu siinä olemaan, vaan hakeutuu omalle paikalleen jalkopäähän. Yöllä se kyllä saattaa tulla kainanoon ja muutenkin nukkuu kiinni ihmisessä. Luna taas on aina tullut heti sohvalla makaamaan vatsani päälle.

Siinä sitä kellitään tyytyväisenä.

Nih! Tässä oon, mitä siihen sanot.


keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kuulasta väriä poskille


On paljon mukavampaa postailla uusista meikeistä (ja hankkia niitä), kuin kertoilla liian isosta työtaakasta ja aikaansaamattomuudesta kotona.  Oman loman jälkeen kun se lomakausi on jatkunut vielä muilla ja se näkyy ja tuntuu. Kun ei televisiostakaan tule vielä paljon mitään kiinnostavaa, makaan iltaisin sitten sohvalla, luen blogeja ja katson meikkivideoita jonkinlaisena todellisuuspakona kai.

Sieltähän löytyy kaikenlaista kiinnostavaa vinkkiä ja tuotetta, kuten nyt tämä Stilan voidemainen poskipuna Monica Blunderin (ennenkin postatusta) viiden minuutin arkimeikistä (linkki). Hänkin on sitä mieltä, että voidemainen puna on parempi vanhenevalle iholle. Omasta mielestäni tuntuu hullulta, että iho puuteroidaan mataksi, lisätään puuterimaista poskipunaa ja sitten lisätään hohtoa poskipäille toisella puuterimaisella tuotteella. Näinhän ennen tehtiin. Kun nyt muutenkin tavoitellaan iholla nuorekasta kuulautta ja luonnollisen näköistä hohdetta, se kannattaa toteuttaa voidemaisilla tuotteilla ja kuulasta väriä antavalla poskipunalla. Ja täss siull on sellanen!


Heti kun keväällä hankkimastani Max Factorin Miracle Touch -voidepunasta alkoi pohja paistaa, tuli kiire hankkia uutta. Tavoilleni uskollisena en tietenkään voinut hankkia toista samanlaista: mistä muuten voisin tietää, jos jossakin on vielä parempaa. Sitä paitsi väri soft pink sopi paremmin kesään, talvella se on ehkä liiankin punaista. Huomasin kaupungilla, että voidepunia on aika vähän.  Lumenen uusi kynämäinen puna ei vakuuttanut ainakaan kädellä, se vaikutti mattaväriltä, ja Cliniquet tulevat vasta myöhemmin. Siispä tilasin Stilan Convertible Color -punan värissä Lillium. Hankin sen täältä.


Ja se on ihana, juuri sellainen kuin toivoin! Väri on kevyt, eikä lainkaan tuollainen persikkainen kuten pakkauksessa, vaan hentoinen lämmin pinkki. Se levittyy sormella taputellen kevyesti ja jättää kauniin kuulaan pinnan. Toki sen voi levittää siveltimelläkin, silloin vain väriä tahtoo tulla enemmän.

Kunnon iltalenkki auttaisi varmasti paremmin työssä jaksamisessa, mutta kyllä silläkin on merkitystä, kun saa taikoa kasvoilleen aamulla pirteän meikin, piirtää silmät esiin ja taputella hehkua poskille. Vielä tukka kondikseen, suihkaus hajuvettä ja Mooi!


Valitettavasti kuvan Vuitton-laukku ei kuulu kokoelmiini, vaan on uuden Glorian sivulla. Näyttää kyllä hämäävän aidolta.


maanantai 25. elokuuta 2014

Buduaarisilmät


Jostakin syystä tämän uuden herkkupalettini nimi alkaa välittömästi naurattaa, mutta en käsitä yhtään, mistä se voisi johtua. Boudoir Eyes on kokoelma mitä söpöimpiä neutraaleja värejä! Osa niistä on mattavärejä, osa kiiltäviä, ja käyttökelpoisia vielä: hyvin pysyviä ja riittävästi pigmenttiä sisältäviä. Värit on pakattu hauskaan peltirasiaan, joka sinänsä jo houkuttelee tarttumaan siihen. 

Too Faced on amerikkalainen merkki, jonka on perustanut kaksi nuorta miestä, pariskunta tietysti. Tuotteita (klik) sanotaan hyvälaatuisiksi ja kaikki pakkaukset ovat jotenkin vekkulin näköisiä. Tutkiskelin niitä uteliaana viime kesänä Köpiksen Sephorassa. Kuten kerroin silloin, tarkoitus oli tulla seuraavana päivänä tekemään ostoksia paremmalla ajalla, mutta se seuraava päivä olikin joku itsenäisyyspäivä tai vastaava ja kaikki paikat olivat kiinni. Ja se Sephora kun on tosi mielenkiintoinen paikka kosmetiikasta kiinnostuneelle...


Tämä paletti alkoi huudella verkkokaupan sivulta eikä siinä sitten auttanut kuin langeta kutsuun. Juuri tuollaisia värejä ei nimittäin liiemmin laatikoissani vielä ole ollut (tarpeeksi). Luomivärien yleissävy on mukavan viileä ja siksi kai siihen ihastuinkin. Samoihin aikoihin tilasin luultavasti nuo violetit realTechniques -siveltimetkin.

En ole ollut ruskeitten luomivärien ystävä pitkään pitkään aikaan. Kaikki juontaa juurensa siitä, kun joskus alle kolmekymppisenä ostin trendikästä ruskeaa luomiväriä. Silloin kaikki käyttivät ruskeaa, ja erityisesti sen sanottiin korostavan sinisiä silmiä. Töihin tullessani minulta kysyttiin, olenko väsynyt, näytin kuulemma ihan sairaalta. Tunsin olevani elämäni kunnossa, joten tiesin heti, mistä on kysymys.

Minun silmäni ruskea tekee kamalan näköisiksi, sen kanssa pitää olla todella tarkkana ja sävyn pitää olla viileä, ei punertava.


Tässä värit on levitetty sormella alkaen paletin ylärivistä vasemmalta oikealle ja siitä samalla tavalla edeteten. Ensimmäinen, toinen ja kuudes väri kädellä vasemmalta lukien ovat mattavärejä, monikäyttöisiä ja luotettavia. Kolmas ja viides ovat myös ihania luomilla, vaikka ryppyisilläkin. Yllättäen paletin kaunis vaaleanpunainen osoittautuukin kultaiseksi iholla, neljäs vasemmalta, eli sillä ei ole minulle juurikaan käyttöä. 

Näillä kiiltävillä väreillä saisi ihania meikkejä nuorille luomille! Tällaisille tätiluomille vaatii paljon harjoittelua, mutta aamulla on kiva kokeilla erilaisia yhdistelmiä, vaikka kaikki jääkin piiloon silmälasien taakse. Ja niistä laseista johtuen silmät kaipaavat ehdottomasti tummaa rajausta erottuakseen tällaisten nudevärien kanssa.


keskiviikko 20. elokuuta 2014

Lisää pieniä timantteja


Ei, en ole lisääntymässä enkä tulossa isoäidiksikään, vaikka timantteja tuli lisää. Olen  sen sijaan hankkinut jotakin, jota olen aina halunnut. Blogini pitkäaikaiset lukijat saattavat muistaa, kun vuosia sitten odottelin yleviä ajatuksia. Ajatuksia ei ole vieläkään tullut, mutta unelma on toteutettu.

Lukiossa yhden ystäväni äidillä oli tämännäköinen timatti-istutus vihkisormuksessaan, kultaisessa tietysti. Hän oli oman isoäitini ikäinen eli oli mennyt naimisiin joskus toisen maailmansodan tiimellyksessä ja saanut lapsia kahdessa erässä. Ystäväni oli siitä jälkimmäisestä erästä viisikymmentäluvun lopulta. Perhe oli varakas, toisin kuin oma sukuni, jossa ei timantteja ollut kuin yhdellä tädillä. Ihailin sitä ystäväni äidin sormusta aina tavatessamme, tosin sen kantajakin oli varsin uljas ilmestys pitkänä, hoikkana ja armottoman lakonisen huumorin taitajana. Tämä hieno ihminen muuten kuoli viime vuonna lähes satavuotiaana.


Olen mennyt kihloihin kaksikymmentävuotiaana opiskelijana toisen samanlaisen kanssa. Seitsemänkymmmentäluvun pillifarkkuisilla pitkätukilla ei tietenkään ollut rahaa, joten helmeilevän omenaviinin poksautuksen jälkeen isäni antoi meille muutaman setelin, että saimme kihlasormukset. Silloin käytettiin mahdollisimman kapeita sormuksia. Minä halusin ehdottomasti valkokultaiset, koska olin nähnyt niitä Sveitsissä kultasepänliikkeitten ikkunoissa. Löysimme tästä kaupungista tasan kaksi mallia.  


Naimisiinmennessäkin valitsin sileän sormuksen, lähinnä siksi, etten osannut valita muutakaan. Tuntui oudolta ajatella, että niin nuorena pitäisi valita jotakin, joka kestää käytössä valkotukkaiseksi arvokkaaksi leidiksi asti. Myöhemmin kertyi pari yksittäisellä timantilla varustettua sormusta ja äidiltä sain nelikymppisiksi valkokultaisen rivisormuksen, jossa oli 15 pientä timanttia. Isä oli ostanut sen hänelle viisikymppislahjaksi (olin mukana valitsemassa ja se tosiaan vastasi omaa makuani enemmän kuin äidin.)

Koska en ole suhtautunut sormuksiin mitenkään juhlallisesti, keräsin vuonna 2000 kaikki käyttämättömät sormukset eli kummankin kihlat ja kolme timanttisormusta ja teetin niistä kaksi leveähköä sormusta. Säästin kuitenkin vihkisormuksen, josta pidin. 


Nyt kyllästyin sitten niihin leveisiinkin lähes viidentoista vuoden käytön jälkeen ja aloin nähdä silmissäni taas kapeita sormuksia. Kultasepät eivät olleet innokkaista käyttämään vanhaa sormusta raaka-aineena, kyselin paristakin paikasta, joten päädyin teettämään uusista aineksista vihkisormukselleni kaveriksi sen unelmieni kivisormuksen.  Ja olen siitä hyvin onnellinen! 

Varmuuden vuoksi kerron, että en ole voittanut lotossa, vaan valitsin keskelle valkoisen safiirin ja ympärille 18 briljanttihiottua timanttia. En edes kysynyt noin ison timantin hintaa, sillä tiesin sen olevan saavuttamattomissa. Teetin sormuksen täällä.


Onko sinulla jotakin, mitä olet aina halunnut?

Höh, minen nuista perusta, tuhahtaa Vilma ja jatkaa lintujen vahtaamista.


maanantai 18. elokuuta 2014

Syreenikynnet


Vapaapäivinä ajatuksilla on tilaa vaeltaa -joskus jopa vakavissa aiheissa- ja sitä saattaa saada omituisia päähänpistoja. Yhtenä päivänä tuli mieleen, että on saatava syreenin ja kissankellon väristä kynsilakkaa. Ajatus oli jokseenkin odottamaton kuuttakymmentä käyvällä naisella, ja siinä onkin se toinen ajatus, jonka kanssa olen painiskellut. Vuosikymmenet vierivät nopeasti, ja vaikka ne ovat täynnä elämää, tuntuu silti, että eikö tahtia voisi hiukan hidastaa? Tätä vauhtiahan elämä on kohta lopussa.

Norjalaisia kissankelloja
Loppua odotetellessa ehtii kuitenkin hankkia vielä monta kynsilakkaa. Olen aina tykännyt, että muunväriset kuin punaiset tai hillityt vaaleat lakat näyttävät mauttomilta yli nelikymppisten käsissä. Ainakin omissani, muut saavat puolestani käyttää mitä haluavat. En ole niitä siis harrastanut, paitsi yhtä tummanviolettia käyttänyt joskus pikkujouluaikaan -ja se olikin upea! Kädetkään eivät ole enää niin nätit, että niitä kannattaisi erikseen korostaa, mutta siitähän tässä ei olekaan kysymys, vaan väreillä ilon tuottamisesta itselle. 

Omaksi ilokseni tämän siis hankin. Väri on juuri sitä, mitä halusin, OPI:n You're Such A Budapest. Ja tykkään kovasti. Mies ei, hänenkin mielestään vain punaiset kynnet näyttävät naisilla hyvältä. Mielellään aina.

Mutta nyt on tätä vähän aikaa.

Sinikuvioinen astiapyyhe on tanskalaisen Bungalovin, ostin sen viime kesänä Köpiksestä.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Messuhelmiä 3: mustaa

Viehättävä romanttishenkinen kesäkeittiö Cube-talon terassilla.

Kiva yrttitarha tämäkin.

Villa Lumouksen keittiökin on lumoava. Sanoisin että ihan mielettömän ihana!


Niin, en saa sitä omakseni, vaikka julkaisisin kuinka monta kuvaa...

Ryhdikäs ja moderni kokonaisuus, vaikka en ottaisi tästä mitään omaan kotiini. Paitsi ikkunat!

Pitääkö sen seinän olla todella ihan musta? Itse pehmentäisin vähän.

Tässä on talo minun mieleeni, 17 on nätti ja inhimillisen kokoinen.

Jäniksenjäljet suloisenpehmeässä matossa. Ihan käteviä pöytiä.

Kaunista ja tasapainoista.




Mustia taloja on paljon ja tässä on mielenkiintoisia muotojakin.

Taustalla näkyy Skammin talon upeaa ulkopintaa.

?

Tässä on ylläolevan talon mahdottoman kaunis keittiö. Tuo paksu puutaso on vastustamaton!


Makea lamppu. Voi tietenkin kysyä, onko se tiellä, mutta viis siitä: messuilla saa mennä överiksikin.

Näitä kuvia katsellessa alkaa tehdä mieli enemmän tummaa väriä ja runsautta omaankin kotiin.

Kaunis puu on oikea valinta tummanharmaalle.


Tämän talon tummiin huoneisiin oli mukava sukeltaa kirkkaasta auringonpaisteesta. 
Olisi tehnyt mieli jäädä sinne vähäksi aikaa asumaan ja kokemaan, kannattaisiko omassakin huusollissa maalata huoneita tummaksi, kutsuvaksi pesäksi.
Kauhean kodikasta!




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...