Ärsyttävää

Ääh ja puuh: eilen minut yllätti taas vaihteeksi nenäverenvuoto. Kävin tekemässä suunnitellusti ihan kivan vajaan viiden tunnin työpäivän, ja menin kotiin tultuani vielä iltapäivänokosille. Siitä ylös noustessa alkoi samantien runsas nenäverenvuoto, joka kesti ja kesti ja kesti. Olen kyllä allergisena ja kuivanenäisenä aina ollut taipuvainen niihin. Lapsena oli kamalaa, kun neuvottiin pitämään päätä taaksepäin, minkä seurauksena veri hyytyi jonnekin nenänieluun ja hyytymän pois saaminen oli yhtä tuskaa. Myöhemmin opin pitämään päätä eteenpäin, että veri pääsee valumaan pois ja painamaan vuotokohtaa kylmään veteen kastellulla pieneksi kierretyllä vanulapulla.

Vuodon tyrehtyminen kestää minulla aina kauan, se on todettu testeissäkin, jotka tehtiin ensimmäisen silmäverenvuotoni jälkeen. Ei silti löytynyt mitään verenvuototautia, vain pitkä vuotoaika. Onneksi lasten syntyessä ja erinäisissä leikkauksissa ei ole ollut mitään vaaraa, hiukan enemmän verenvuotoa vaan.

Myöhemmin illalla puhuin sitten isäni kanssa puhelimessa, kun kesken kaiken vuoto alkoi uudestaan pyrskähtämällä oikein puserolle asti. Käväisi mielessä, että taitaa olla verenpainetaso taas korkealla, kun tuolla lailla vuotelee. Olen kaikkien oppien vastaisesti lakannut mittaamasta sitä, koska lääkitys on jo muutenkin maksimissa ja ainoa tapa laskea paineita on stressitason vähentäminen. Sitä taas olen yrittänyt laskea viimeiset kaksikymmentä vuotta ja sen takia olen osa-aikatyössä, joten en jaksa innostua siitäkään.

Kun vuoto siitä sitten alkoi vähän asettua, muistin että pakastimessa on sunnuntailta jäänyttä jäätelöä. Nyt jos koskaan oli hyvä syy antaa itselleen lupa syödä se kaikki loppuun. Kylmää lohtua.