Aamutuimaan

Neidit herättivät tänään vasta kuuden pintaan, antoivat siis viikonlopun kunniaksi nukkua pitkään, eilen kun Vilma herätti jo neljältä. Seitsemän-kahdeksan aikoihin lähdimme siis ulkoilemaan ja uimaan lammelle, kun tiedossa oli kuuma päivä.

Ei näitä kahta veteen saanut millään, mitä nyt Luna suostui hakemaan kepin vedestä, jos se oli lähes rannassa. Vesi oli kyllä ihanan lämmintä, mutta minäkään en halunnut tällä huonolla rannalla uida, joten jäi talviturkin heittäminen vielä myöhemmäksi. Lammen toisella puolella olisi ollut hyvä ranta, mutta sinne ei saanut koiria viedä.

Ihmeellinen lämpö hiveli jäseniä jo aikaisin aamulla! Päivällä saattoivat koirat istua tai makoilla vain puun varjossa, mutta pitivät viisaampana kuitenkin nukkua enimmäkseen viileällä lattialla sohvan alla. Minä torkuin sitten kahdet unet siinä yläpuolella, mies viileässä vierashuoneessa.

Kesäistä ja kevyttä sitten syötäväksi.

Hirsiä vetelemässä

Mökillä voi olla kaikkea sellaista, mitä kaupungissa ei voisi kauaa katsella. Erityisesti raanuja olen inhonnut koko ikäni, puutarhatontuista puhumattakaan. Mutta hirsimökissä uni maistuu paremmin kuin missään muualla! Kymmenen tunnin yöunet on ihan vakio.

Kiikku pitää varmaan kohta siirtää, ennen kuin kasvillisuus nielaisee sen.

Puna-ailakki on yksi söpöimpiä niittykukkia!

Käpytikka kulki hiki hatussa ruokkimassa poikasiaan, jotka silti olivat äänessä aamusta iltaan -kova ääni olikin. Kun yöllä nukahti, kuuli niiden äänen korvissaan, vaikka oikeasti oli jo ihan hiljaista.

Pikkuepeli nautti auringosta ja etsi sopivan lämpimän spotin aina jostakin nurkasta. Sai myös nauttia kerrankin myös vapaudesta ja otti siitäkin kaiken irti.

Tänään alkoi taas työt. Ei harmittanut ollenkaan, oli nimittäin ihana ajella aamulla pyörällä hiljaisten kaupunginosien läpi. Vaikka menin kahdeksaksi, ei muita ollut liikkeellä. Työpaikallakin näin vain yhden ihmisen, muuten olisinkin luullut tulleeni hulluksi ja vahingossa aivan väärään aikaan töihin!

Vilma-koiran juhannusmatka

"Tässä mä olen oikein särmänä lähdössä juhannuksen viettoon. Mä nimittäin tykkään olla autossa ja mulla on omat turvavyötkin. Hopi-hopi, ei tässä jouda jaarittelemaan!"

"Mami istui mun vieressä täällä takana, en kyllä ymmärrä miksi, kun mä nukuin koko matkan. Ehkä sillä olisi tullut mua muuten ikävä. Oli se levittänyt varmuuden vuoksi paperiakin lattialle, ehkä siltä varalta, että sille tulisi paha olo."

"Mähän en ollut moksiskaan, sain ruokaa Viitasaarella pysähdyttäessä samalla kun muutkin. Olis ehkä kannattanut kuitenkin miettiä koko lähtöä, jos olisin tiennyt, mikä mua mökillä oli vastassa..."

"Susi!"

"Onneksi sitten pääsin aina välillä jonkun syliin."

Mallikoulu koirille

Me tytöt tiedetään, että illalla on oltava parhaimmillaan,

on esitettävä parhaat ilmeensä,

leikittävä vastustamattoman ihanaa,

joskus kylmää ja vaikeasti tavoitettavaa,

mutta silti varmistettava,

että pääsee kuitenkin illalla kainaloon.

Oikeesti töissä

Työpäiväni näytti mukavan väljältä aamulla. Mutta kuten tiedätte, puhelin soi, yhtä ja toista heti hoidettavaa tulee ja niin tyhjät kolot täyttyvät. Paperitöitä ilmaantui myös yllättävän paljon juuri tänään.

Nyt saatoin kuitenkin pitää pieniä taukoja, käydä välillä keittiössä hengittämässä syvään. Pariksi minuutiksi oikaisin iltapäivällä jopa sohvalle ja yritin rentoutua.

Verenpaine on ollut aamulla ja illalla reilusti normaalia korkeampi, joten happamasti hymyillen vetäisin tänäkin aamuna yhteensä viittä eri lääkettä naamaani! Kolmea paineeseen ja kahta muihin puutoksiin.

Jos aikataulu olisi jo valmiiksi täysi, en kestäisi millään sitä painetta, en enää. Tämän eteen joudun syksyllä. Onnistuisikohan lomien ripottelu joka kuukaudelle?

Nyt on kuitenkin edessä viikko vapaata. Koira menee eläinlääkärille saamaan rokotusta, minä kosmetologille ja terapiaan, mies hoitaa kotityöt. Aika ideaalia, vai mitä?

Kesällä kello yhdeksän

Mies haki minut tänään töistä ja istutti autonrattiin. En ollut ajanut varmaan vuoteen, niin hyvin on henkilökohtainen autonkuljettaja hommansa hoitanut. Mikä siinä, kun muistelin, mistä napista käynnistetään, muu sujuikin sitten itsestään, kuten pyörälläajo.

Töissä on ollut kivaa, yöunet lyhyitä, aina väsyttää, ulos ei jaksa, kun pitää nukkua illalla, eikä sitten muuta.

Onneksi on vain kaksi päivää töitä tällä viikolla.

Pieni juhlahetki

Otetaanpa vähän känttyä kahvin kera sen kunniaksi, että jossakin vaiheessa on mennyt kahdenkymmenentuhannen käynnin raja tässäkin blogissa rikki. Huomasin sen vasta siinä vaiheessa, kun luku oli jo 22200.

Sillä sipuli -blogista olin bongannut houkuttelevan näköiset raparperi-vadelmaruukut ja kuin tilauksesta olin saanut siskolta ohuita ja kauniita raparperinvarsiakin. Pirkka-lehdestä peräisin oleva ohje oli helppotekoinen ja nopeakin. Annoksesta tuli 12 reilunkokoista ruukkua muffinivuokaan.

raparperi-vadelmaruukut

Taikina:
150g voita
1 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vaahdota rasva ja sokeri, lisää muna edelleen vatkaten. Sekoita vehnäjauhot, ruisjauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää ne taikinaan. Siirrä taikina puoleksi tunniksi kylmään.

Täyte:
4-5 raparperinvartta
1 pss pakastevadelmia (200g)
½ dl vettä
2 dl fariinisokeria
3/4 dl perunajauhoja

Leikkaa raparperit pieniksi paloiksi kattilaan, lisää vadelmat, vesi ja fariinisokeri. Ripottele joukkoon perunajauhot. Sekoita huolellisesti pohjaa myöten ja kuumenna. Kun seos pulpahtaa, ota kattila pois levyltä ja siirrä kylmään vesialtaaseen jäähtymään.
 

Voitele muffinipelti tai vuoraa kolot amerikanmuffinivuoilla. Jaa taikina kahteentoista palaan. Painele taikinapalat jauhotetuin sormin (ensin litteiksi lätyiksi) vuokien pohjalle ja reunoille niin, että taikinapohja ulottuu hieman vuoan reunan yli. Jaa täyte päälle ja käännä reunoja hieman täytteen peitoksi, jos taikinaa vaan riittää.

Paista leivonnaisia 200 asteessa uunin alimmalla tasolla 15 - 20 minuuttia.Irrota jäähtyneet leivonnaiset vuoista ja sihtaa pinnalle tomusokeria. Tarjoa mehevät raparperiruukut vaniljajäätelön kanssa.

Näistä tuli todella hyvän ja raikkaan makuisia! Taikina oli karkeiden ruisjauhojen ansiosta mukavan tuntuista ja maukasta, pelkkä vehnäjauho kun ei maistu kovin kummoiselta. Näitä taidan tehdä vastakin.

Kiitos siis teille kaikille ystävät, lukijat kuin myös satunnaiset ohikulkijat! Istukaa kanssani omenapuun alle nauttimaan kesästä ja raparperiruukuista.

Lisää lisää

Julkaisen nyt vielä lisää kuvia, kun kohde sattui olemaan kerrankin niin yhteistyöhaluinen sohvalla leikkiessään.

Tuo lelu muuten on kilisevä pehmoukko, jonka ostin esikoiselle vauvana. vuonna -82. En muista hänen tai veljensä siitä sen suurempia koskaan välittäneen, joten nyt se leikitään loppuun. Joku tykkää!

Sunnuntaiaamuna hoidettiin kauneutta ja terveyttä: leikattiin kynnet, putsattiin korvat ja pestiin vielä hampaatkin. Lopuksi syötiin hammasharja melkein kokonaan.

Muu meni hyvin, mutta kynsien leikkuuta piti välillä kiljua jo ennen naksausta. Vaikka leikkasin vain millin.

Hirveästi kuvia Vilma-koirasta

"Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa."

Kuvablogissa vielä yksi tai kaksi kuvaa.

Kaikkialla kukkii

Vihdoinkin viikonloppu! Herätys oli taas ennen aikojaan, kun Vilman aamu alkoi puoli kuudelta, ja pihallehan siitä oli lähdettävä aamutoimien hoitoon. Mutta yhdentoista aikaan heräsin jo päivän toisilta päiväunilta, joten ei tämä valitusta ole.

Sen verran olemme miehen kanssa jo osanneet palata normaaliin elämäämme koiranpennun ottamisen jälkeen, että lähdimme tavalliseen lauantaitapaan kaupungille. Minä suuntasin ostamaan rintaliivejä.

Löysin ihanat mustat pitsi-PrimaDonnat, jotka ovat olleet luottomerkkini ennenkin, mutta se koko: C-kuppi, ihanaa! Edelliset PrimaDonnanihan olivat kokoa 80 H. Olen käyttänyt C-kuppia viimeksi ennen lapsia ja parikymmentä kiloa hoikempana. Muut leikkauksen jälkeen ostamani liivit ovat olleet D-kuppia.

Kierros kirjakaupoissa ja salaattilounas olivat virkistävää vaihtelua. Vielä kun saisimme metsälenkit aloitettua uudelleen, niin olisin tyytyväinen.

Hauva näyttää yläkuvassa vähän moittivalta, mutta ei se ole tuntunut panevan pahakseen, kun on suljettu keittiöön petinsä ja tavaroittensa kanssa odottamaan. Tähän asti emme ole kuulleet sen vinkuvan lähtiessä tai palatessa eikä ole pissinyt yksin ollessaan. Mutta eipä ole tarvinnut vielä yli kahdeksi tunniksi jättääkään.

Talon takana olevat valkoiset unkarinsyreenit aloittelevat kohta kukintaansa, siniset aina vasta myöhemmin.

Kyllä tää tästä

Postaukset harvenivat heti, kun bloggaaja joutui töihin. Torstai menikin vähän kituen, verenpaine, ehkä jännityksestä, huikean korkealla ja turvonnut ranne kipeänä koiran nostelusta. Mies jäi puolestaan nyt nauttimaan koiran kanssa kotielämästä.

Mutta itse työssä ei ole ollut mitään vikaa, vaikka hidasta ja opettelua se edelleen on. Puolittajani on ystävällisesti ottanut suurimman vastuun itselleen ja jättänyt minulle väljyyttä perehtyä asioihin. Tuttu työryhmäkin on ollut yllättävän suuri ilo pitkän kotonaolon jälkeen.

Tänään sujui sitten jo helpommin. Pyöräilin aamuauringossa seitsemän jälkeen läpi heräävän kaupungin. Vilma oli pitänyt huolen kotiväen herätyksestä jo viideltä, joten ajatus nokosista heti kotiin päästyä siivitti koko päivääni. Rannekin oli sopivasti parantunut yön aikana.

Yksi työhöntulorituaalini, uusien kenkien lisäksi, on aina ollut kaappien ja lokerikkojen siivoaminen. Se on jotain fengshuita sekin, että heittää töissä kelvottomat paperit ja tavarat pois ja järjestää muut käytännöllisesti ja kauniisti, itseä miellyttävään järjestykseen. Silloin voi aloittaa työt puhtaalta pöydältä. Varsinkin kun työnkuvani on nyt sovitusti hiukan muuttunut -ja selkiytynyt.

Vaikka itse pöytään en vielä tarpeeksi ehtinyt puuttua, ikuisuuspino tai pari on siellä edelleen.