Vieläkö kestää lähettää niukanvärisiä ja vähäeleisiä kuvia pohjoisesta? Erilaisuus viehättää, kyllähän se tiedetään. Kun täältä kumpuilevasta ja vehreästä Keski-Suomesta ajaa Ouluun päin ja jatkaa siitä Kemintietä pohjoiseen, silmä lepää tasaisessa maastossa ja kuivissa hiekkakankaissa. Juuri sellaiset hiekkapohjaiset metsät jäkäläkankaineen ovat minun ja meidän miehen mielestä niitä kaikkein ihanimpia metsiä. Merenrannan läheisyyys ihastuttaa ja parasta on tietysti nähdä välillä vilaus merestä. Tosin se ei tieltä poikkeamatta tahdo onnistua.
Olen miettinyt, miksi tämä kesä tuntuu erilaiselta kuin ennen. Olen useimmiten ollut lomalla kesäkuussa, ja kuten tiedätte, viimeiset viisi vuotta ylipäänsä paljon lomilla tai vain joka toinen viikko töissä. Monena vuonna olen ottanut kolmen viikon loman kesä- ja elokussa. (Oikeasti se on kuitenkin ollut kahden viikon loma.) Olen päätellyt, että kun saan muutenkin olla joka toinen viikko vapaalla, voin yhtä hyvin olla heinäkuussa töissä.
Yllättäen se ei ole sama asia. On ollut ihanaa olla koko heinäkuu vapaalla, yhteensä viisi viikkoa. Vasta tänään tajusin, että kun työviikon jälkeen menee puoli viikkoa aina toipumiseen, niin eihän se nyt kesällä miksikään muutu! Vapaaviikko ei muutu lomaksi kesällä, vaan lomafiilis vaatii pitemmän ajan syntyäkseen. Muuten en jaksa innostua lähtemisestä.
Vapauden tunne on ollut nyt huumaavaa pitkästä aikaa. Kaikenlaista kivaa tekemistä on ollut paljon ja samoin välillä rauhallista kotielämää, jolloin kauppareissu riittää päivän kohokohdaksi.
Yllättäen se ei ole sama asia. On ollut ihanaa olla koko heinäkuu vapaalla, yhteensä viisi viikkoa. Vasta tänään tajusin, että kun työviikon jälkeen menee puoli viikkoa aina toipumiseen, niin eihän se nyt kesällä miksikään muutu! Vapaaviikko ei muutu lomaksi kesällä, vaan lomafiilis vaatii pitemmän ajan syntyäkseen. Muuten en jaksa innostua lähtemisestä.
Vapauden tunne on ollut nyt huumaavaa pitkästä aikaa. Kaikenlaista kivaa tekemistä on ollut paljon ja samoin välillä rauhallista kotielämää, jolloin kauppareissu riittää päivän kohokohdaksi.
Otetaan sitten jotain muuta. Ystävämme veivät meidät tutustumaan Hullu Poroon kuuluvaan Tonttulaan, joka yllättäen on kesälläkin auki. Kävimme siellä nauttimassa kuohuviinit ja vohvelikahvit. Paikka oli tosi hauska ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
Olen yhdistänyt tähän kolme kuvaa |
Tonttulassa on ikuinen joulu. Näytti oikeasti kivalta keskellä kesääkin! Tuvan hämärässä kynttilät ovat tervetulleita.
Naistenhuone tonttujen tapaan.