perjantai 30. elokuuta 2013

Huiveja ja huulipunaa


Katsokaa, mitkä helmet! Juuri tällaisia värejä olen kaivannut, ihan yleisesti lähestyvän syksyn ja syvenevien värien kaipuun myötä, mutta tällaiset ovat puuttuneet varsin hyvin varustellusta helminaulakostani. Ja miten osuivatkaan päivän asuun kuin nyrkki silmään. 


Näitten omakuvaharjoitelmien tekeminen on sitten vaikeaa. Ensin pitää pyyhkiä pölyt eteisen peilistä ja sitten yrittää saada kameran tarkennus osumaan oikeaan paikkaan. Sitten pitäisi yrittää päästä itsekin kuvaan mukaan samalla, kun kaksi koiraa pyörii jaloissa. Ja vasta nyt jälkeenpäin huomaan, että olisi kannattanut käyttää vitkalaukaisinta.


Käytän mielelläni vain kahta väriä kerrallaan päälläni. Kotoa lähtiessä kietaisin kaulaan pari vuotta sitten Milanosta ostamani ihanan pehmeän huivin, joka mukautuu ihanasti kaulaan. Tosin väri pukee vielä paremmin tummaihoisia ja -tukkaisia italiaanoja kuin vaaleaa suomalaista. Vaikka kuinka yritän, en tahdo osata yhdistää useampia värejä ilman että tunnen oloni joulukuuseksi. Samasta syystä käytän harkiten korvakoruja huivien ja helmien kanssa. Kun on nuo rillitkin.


Läksin kaupungille, koska Sokoksella oli tänään muotipäivät ja kaikesta sai 20% alennusta. Yllätyshelmet lähtivät mukaan noin kahdellakympillä. Olin käynyt jo eilen tukanleikkuun jälkeen katsastamassa valikoimia alustavasti. Kaksi huivia bongasin, ja olin tyytyväinen, kun muuta ei löytynyt. Ei olisi oikein ollut ylimääräistä rahaakaan mihinkään isompaan.


Jackpotin raitahuivi oli heti sellainen, jolla tiesin saavani tänä syksynä eloa muuten tummiin vaatteisiin puettuun olemukseeni. Tummansiniset farkut ja pari vuotta sitten hankkimani Repeatin pitkä puuvillaneuletakki ovat loistavat turvavaatteet, joissa voi tuntea itsensä kaupungilla puetuksi ja tyylikkääksi. Ne myös pidentävät ja hoikentavat sopivasti, ja saman tekee kirjava huivi pitkänä.

Kamera tunkee itsensä eteen ihan väkisinkin.


Huiveja on jo kiitettävä valikoima, mutta ei koskaan liikaa. Vielä oli tilaa yhdelle siniselle Jackpotin puuvillahuiville. Tässä se on selvästi väärässä seurassa, mutta on sille kaapissa parempiakin kavereita.

Kynsilakkana on muuten Mavalan pikkupullo Daring Pink, ihanan kanervainen ja juuri syksyyn sopiva pinkki. Sitä oli pakko saada, kun näin sen pari viikkoa sitten Kicksissä. Käytin siihen alennuskupongin, mikä on ihan älytöntä tuohon hintaan, mutta en nyt keksinyt muutakaan tarvetta sillä hetkellä. Samanlainen halpa ihastus oli tänään huulipuna, jota on kuvissa. We Care Icon on Sokoksen oma merkki ja vähän piilossa siellä, mutta tuotteet ovat houkuttelevia ja edullisia. 


Vaikka tykkään kovasti ylellisestä kosmetiikasta, teen jatkuvasti löytöjä halvoistakin merkeistä. Nyt ostin tämän upeanlaatuisen fuksianpunaisen hulsan seitsemällä eurolla tuomaan energiaa päivään, sehän toimii aina. Mukaan lähti myös Isadoran rajauskyniä, joista on hyviä kokemuksia. Lumenen CC-voiteen medium-sävyn aioin myös hankkia syksyksi, mutta huomasin, että sitä myydään tulevalla kauneusviikolla alle kympillä, joten odottakoon siihen asti.
Armanin Si-tuoksua suihkautin kädelle jo toista kertaa ja mietin, että pidän siitä ehkä sittenkin. Talveksi voisin hankkia uuden tuoksun, sillä suosikistani Coco Mademoisellesta on jäljellä enää vartaloöljy. Vielä mennään kesätuoksuilla, Light Bluella ja muilla.

Hyviä ja edullisia ostoksia, olen tyytyväinen. En edes kerro, että ostin ruokakauppareissulla vielä kolme edullista T-paitaa arkikäyttöön, kaksi tummansinistä ja yhden kuusenvihreän. Voin poistaa kaapista yhtä monta pieneksi käynyttä.

Kiitos taas seurasta täällä turhuuksien markkinoilla!


keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kaupunkikuvia



Joku kyyninen reppureissaaja varmaan on sitä mieltä, että Tallinnan vanhakaupunki on vain yksi turistirysä. Olkoon vaan, ja minä olen turisti ja suunnattoman ihastunut siihen. Rakastan kaikkia vanhoja kaupunkeja ja suunnistan niitä katsomaan, missä ikinä kuljenkin. Kuten olen kertonut, sain nuorena ylioppilaana asua vajaan vuoden Baselissa ja sieluni jäi vuosiksi vaeltamaan unissa sen keskiaikaisen vanhankaupungin kujille, niin mieliinpainuva ja jokapäiväinen kokemus se oli.


Tallinnassa turisti on minusta otettu kauniisti huomioon ja siellä on suomalaisena helppoa kulkea. Nuori polvi puhuu selvästi mieluummin englantia kuin suomea, ja mitäpä he suomella enää tekisivät. Näin ainakin tuntuu, tämä oli nyt neljäs käyntini Virossa ja edellisestä on jo kahdeksan vuotta.






Kuljin iltapäivän kahden ystäväni kanssa ja onneksi muistin aina välillä ottaa kameran esille ja kuvata kaikenlaista kivaa ja kotoisesta poikkeavaa.







Lämpimästä auringosta oli helpottavaa poiketa välillä viileään ja lähes tyhjään Matilda-kahvilaan. Saimme hyvät kahvit ja paakelsit kolmelle vain kympillä. Muistelen vieläkin sitä vastaleivottua kierrepullaa, jossa oli välissä ainakin mantelimassaa ja unikonsiemeniä. Ihanan erilaista ja maistuvaa makeaa. Olisin voinut syödä toisen heti perään. Avonaisesta ikkunasta tuli sisäpihalta vilpoinen tuulenvire.



Kuten tiedätte, joka nurkalla vaanii toinen toistaan ihanampia pikkukauppoja, joita ei voi millään ohittaa. Tästä jaksoimme nousta enää vain vähän ylemmäksi, sitten oli sanottava, että palataan joskus sauvojen ja rollaattorien kera, mutta kävellä ei enää jakseta. Kun oltiin siis herätty jo kolmelta ja matkustettu kahdeksan tuntia ja jalat painoivat jo tonnin. 




Hauskannäköistä taidekeramiikkaa. Liekö tyypillistä virolaista, sillä muistelen nähneeni ennenkin samantyyppistä. Tykkään kovasti eikä ole edes hinnalla pilattua. Toivoin niin keksiväni jonkun sopivan paikan. En keksinyt. Olen tehnyt keramiikka- ja lasilöytöjä Tallinnasta, mutta en tuollaisia.




Hauskannäköisiä ja varmasti mielenkiintoisia ravintoloita oli joka puolella. Illalla pienen levon ja kylmän suihkun jälkeen palasimme vanhankaupungin puolelle taas syömään. Onneksi jollakin oli kartta ja joku muisti reitin, minä nimittäin olin ihan eksyksissä enkä olisi kyllä osannut yksin takaisin.

Kuva: Ravintola Bocca

Olimme tehneet varauksen Boccaan ja sattumoisin juuri tuohon kuvassa näkyvään pöytään. Olimme saaneet tarjoukset kolmen ruokalajin modernista italialaismenusta ja valinneet kukin omamme, varsin kohtuuhintaiset muuten. Etukäteistilauksesta huolimatta ruokailuun meni reilut kolme tuntia, mikä oli kyllä aika hidasta meikäläiseen makuun. Mutta toisaalta ruoka oli todella hyvää ja seura hauskaa. Jaoimme laskun kymmeneen osaan ja jokaiselle jäi maksettavaksi viinin ja kahvin kanssa 55€. Siis yhdessä Viron parhaimmista ravintoloista!



Vanha kaupunginportti on vaan niin kivannäköinen 


Kenkäkaupoissa oli tosi hauskoja höpötyksiä. Yhden iltapäivän kävelyllä 
ei osunut silmään mitään oikeasti houkuttavaa jalkinetta, mutta katselihan noita. 

Ystävä halusi kuvaan pronssilehmän viereen penkille ja 
käski sanoa, että lehmä on vasemmalla. 

Tavataan taas!


maanantai 26. elokuuta 2013

Aurinkoinen matka Tallinnaan



Voiko mikään palkita pitkän matkanteon paremmin kuin jäähileinen mansikka-margarita aurinkoisella terassilla määränpäässä! Matkanteko täältä Keski-Suomesta mihin tahansa kestää niin kauan, että juoma on enemmän kuin ansaittu. Tällä kertaa bussi lähti jo neljän jälkeen aamulla ja silti perillä Tallinnassa oltiin vasta puolenpäivän aikaan. Tai jo puolenpäivän aikaan, jäihän siinä pitkä iltapäivä aikaa kuljeskella kaupungilla. Jotkut olivat tilanneet hoitoja, ja miksei suklaa-vartalohoito tai pitkä jalkahoito olisi ollut myös ihana, mutta halusin mieluummin vanhaan kaupunkiin. Mutta sen kävelyn jälkeen jalkahoito olisi ollut aivan mahtava juttu.


Kukkatori vanhankaupungin laidalla jaksaa yllättää joka kerta, niin ihana ja harvinainen näky se on. Kukkien runsaus on suorastaan mykistävää.



Olisipa täälläkin ihmisillä tapana ostaa noin paljon kukkia kotiin. Samanlaista olen nähnyt vain Riiassa, sielläkin oli kukkamyyntiä joka nurkalla ja joka toisella kulkijalla oli kukkapuska kädessä. Joku meistä ostikin pari pakettia kukkia; minulle ei tullut edes mieleen, että ne voisivat kestää pitkän kotimatkan.



Viehättäviä pieniä istutuksia näkyi siellä täällä. Otin aika vähän kuvia enkä ole ihan kaikkia niitäkään vielä käsitellyt. Postailen lisää myöhemmin, otetaan näitä kukkia vielä muutama.



Olen viettänyt ihan luppopäiviä matkan jälkeen, vaikka tulin kotiin jo lauantai-iltana. Olimme reissussa siis kymmenen hengen työporukalla ja matka oli todella onnistunut. Meillä oli hauskaa yhdessä, olemmehan viihtyneet pääosin samalla sakilla jo vuosia ja vuosikymmeniä. Potkaisimme haikeina myös yhden pitkänlinjan kollegan eläkkeelle, ensimmäisenä ryhmästämme. Luulisin että kolme seuraavaa aikoo lähteä ensi vuonna, mikä tuntuu oudolta, isoja muutoksia tiedossa. Siitä kolmen seuraavan joukossa olen jo itsekin, mutta siihen on vielä vuosia aikaa. 


torstai 22. elokuuta 2013

Virkistysreissulle


Näyttääkö kuvan kukkasetti vähän...arkiselta? Puuttuuko siitä hohtoa?  Sehän on sitten ihan niin kuin minä. Kaikki on hyvin, mutta jotain pikku piristettä saisi olla. Kesäloma oli niin ihana, että tavallinen arki tuntuu liiankin tavalliselta. Vaikka tiedän toki, että juuri sitä tavallista arkea kaipaa silloin, kun jotain todella isoa tapahtuu.



No sitä hohtoa ja virkistystähän järjestyy, kun lähdemme työkavereitten kanssa käymään Tallinnassa. Starttaamme jo aikaisin perjantaiaamuna, että jää koko iltapäivä aikaa kierrellä kaupungilla. Niin lähellä kuin Tallinna onkin, en ole tullut käyneeksi siellä kovin usein. Viimeksi olimme perheen kesken muutaman päivän lomalla vuonna 2005, kun toinen poika pääsi armeijasta. Nytkin on onneksi tarkoitus yöpyä, ettei tule turhan kiire. Illallispaikka on varattuna ja säätiedotus lupaa ihan mukavia kelejä. Tästä voi tulla hauskaa. 

Hyvää viikonloppua itsekullekin!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...