Kaupunkikuvia

Joku kyyninen reppureissaaja varmaan on sitä mieltä, että Tallinnan vanhakaupunki on vain yksi turistirysä. Olkoon vaan, ja minä olen turisti ja suunnattoman ihastunut siihen. Rakastan kaikkia vanhoja kaupunkeja ja suunnistan niitä katsomaan, missä ikinä kuljenkin. Kuten olen kertonut, sain nuorena ylioppilaana asua vajaan vuoden Baselissa ja sieluni jäi vuosiksi vaeltamaan unissa sen keskiaikaisen vanhankaupungin kujille, niin mieliinpainuva ja jokapäiväinen kokemus se oli.

Tallinnassa turisti on minusta otettu kauniisti huomioon ja siellä on suomalaisena helppoa kulkea. Nuori polvi puhuu selvästi mieluummin englantia kuin suomea, ja mitäpä he suomella enää tekisivät. Näin ainakin tuntuu, tämä oli nyt neljäs käyntini Virossa ja edellisestä on jo kahdeksan vuotta.

Kuljin iltapäivän kahden ystäväni kanssa ja onneksi muistin aina välillä ottaa kameran esille ja kuvata kaikenlaista kivaa ja kotoisesta poikkeavaa.

Lämpimästä auringosta oli helpottavaa poiketa välillä viileään ja lähes tyhjään Matilda-kahvilaan. Saimme hyvät kahvit ja paakelsit kolmelle vain kympillä. Muistelen vieläkin sitä vastaleivottua kierrepullaa, jossa oli välissä ainakin mantelimassaa ja unikonsiemeniä. Ihanan erilaista ja maistuvaa makeaa. Olisin voinut syödä toisen heti perään. Avonaisesta ikkunasta tuli sisäpihalta vilpoinen tuulenvire.

Kuten tiedätte, joka nurkalla vaanii toinen toistaan ihanampia pikkukauppoja, joita ei voi millään ohittaa. Tästä jaksoimme nousta enää vain vähän ylemmäksi, sitten oli sanottava, että palataan joskus sauvojen ja rollaattorien kera, mutta kävellä ei enää jakseta. Kun oltiin siis herätty jo kolmelta ja matkustettu kahdeksan tuntia ja jalat painoivat jo tonnin. 

Hauskannäköistä taidekeramiikkaa. Liekö tyypillistä virolaista, sillä muistelen nähneeni ennenkin samantyyppistä. Tykkään kovasti eikä ole edes hinnalla pilattua. Toivoin niin keksiväni jonkun sopivan paikan. En keksinyt. Olen tehnyt keramiikka- ja lasilöytöjä Tallinnasta, mutta en tuollaisia.

Hauskannäköisiä ja varmasti mielenkiintoisia ravintoloita oli joka puolella. Illalla pienen levon ja kylmän suihkun jälkeen palasimme vanhankaupungin puolelle taas syömään. Onneksi jollakin oli kartta ja joku muisti reitin, minä nimittäin olin ihan eksyksissä enkä olisi kyllä osannut yksin takaisin.

Kuva: Ravintola Bocca

Olimme tehneet varauksen Boccaan ja sattumoisin juuri tuohon kuvassa näkyvään pöytään. Olimme saaneet tarjoukset kolmen ruokalajin modernista italialaismenusta ja valinneet kukin omamme, varsin kohtuuhintaiset muuten. Etukäteistilauksesta huolimatta ruokailuun meni reilut kolme tuntia, mikä oli kyllä aika hidasta meikäläiseen makuun. Mutta toisaalta ruoka oli todella hyvää ja seura hauskaa. Jaoimme laskun kymmeneen osaan ja jokaiselle jäi maksettavaksi viinin ja kahvin kanssa 55€. Siis yhdessä Viron parhaimmista ravintoloista!

Vanha kaupunginportti on vaan niin kivannäköinen 

Kenkäkaupoissa oli tosi hauskoja höpötyksiä. Yhden iltapäivän kävelyllä 

ei osunut silmään mitään oikeasti houkuttavaa jalkinetta, mutta katselihan noita. 

Ystävä halusi kuvaan pronssilehmän viereen penkille ja 

käski sanoa, että lehmä on vasemmalla. 

Tavataan taas!