keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Kesäruokaa Anna Bergenstömin tapaan


Hehkeän heinäkuisena sunnuntaina ei tee mieli kovin monimutkaista ruokaa, ei varsinkaan lihaa, vaan jotakin kevyttä ja kesäistä. Uusimmasta Gloriasta löytyy juttu Anna ja Fanny Bergenströmistä ja heidän yhteistyöstään keittokirjailijoina.


Yksi omia aarteitani on tämä Anna Bergenströmin Joka kokin keittokirja, jonka ruokaohjeet poikkeavat iloisesti edukseen muihin vastaaviin yhtä vanhoihin perusteoksiin verrattuna. Ruoat ovat moderneja pohjoismaisten ja Välimeren keittiöiden aarteita.

Tästä kirjasta etsin ohjetta lähes mihin tahansa juttuun, jota en itse osaa heti kättelyssä. Niitä kyllä riittää. Olen mm. oppinut tästä kirjasta keittämään kananmunia siten, etteivät ne mene rikki ja ovat juuri sopivan pehmeitä.

Sunnuntain aterian valmistin niistä aineksista, joita sattui kaapeista löytymään. Pakastimessa oli vähän siikalientä ja hippusia kalaakin sekä kaksi muhkeaa lohimedaljonkia, jotka sulatin. Ne saivat riittää mereneläviksi, koska katkarapuja ja simpukoita ei ollut edes purkissa. Voin kuvitella, miten upean maun ne lisäisivät keittoon, mutta minä lorauttelin niiden korvikkeeksi pari ruokalusikallista thaimaalaista kalakastiketta. Kaikkea muuta meiltä löytyikin, mutta ei tietenkään sahramia, sitä en ole vielä koskaan ostanut.


Lehdessä oli keiton päälle valutettu chiliöljyä, jota en tietenkään ruvennut tekemään. Sen sijaan pilkoin mukaan yhden kokonaisen punaisen chilin, mikä sopi ruokaan erinomaisen hyvin. Kaikenkaikkiaan en olisi tohtinut omasta päästäni maustaa näin reilusti, ja silti kaikki maut olivat hyvin tasapainossa. Ja mihinkäpä en piilottaisi myös yhtä kesäkurpitsaa, lempivihannestani!



Tämä Paratiisin kalakeitto maistui siis ihanalta! Tässä tulee ohje, suoraan Gloriasta omilla kommenteillani varustettuna:

Paratiisin kalakeitto
800 g kuha- tai turskafileetä tai 600 g lohifileetä (tai vähän kutakin)
300g kuorimattomia katkarapuja
2 sipulia pilkottuna
3 viipaloitua valkosipulinkynttä
1 iso porkkana viipaloituna
5 perunaa pieninä kuutioina
5 tomaattia lohkottuna (kannattaa kaltata ensin, tai sitten pieniä tosi pieniksi)
(kokonainen punainen chilipalko pilkottuna)
2 rkl oliiviöljyä
1/4 g sahramia 
1-2 tl fenkolinsiemeniä (hieroin morttelissa 2 tl eikä ollut yhtään liikaa)
2 tl kuivattua timjamia
1 tl hienonnettua tuoretta rosmariinia (hyvin toimi kuivattukin)
1-2 tl suolaa
vastajauhettua mustapippuria
1,2 l vettä  (laitoin n. 8 dl ja minusta riitti hyvin)
2 dl kuivaa valkoviiniä
2 kalaliemikuutioita
3 dl ruokakermaa tai 2 dl kuohukermaa
lehtipersiljaa
tuoretta timjamia

Kuullota sipulit isossa kattilassa öljyssä. Mausta sahramilla, fenkolinsiemenillä, timjamilla ja rosmariinilla. Sekoita. Lisää porkkanat, perunat ja tomaatit. Lisää vesi, viini,  liemikuutiot ja keitä 10-15 minuuttia. Tähän asti ruoan voi valmistella etukäteen.
Leikkaa kala kuutioiksi, kuori katkaravut.
Kiehauta keitto uudelleen, nyt kerman kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kalapalat ja hauduta niiitä keitossa 3-4 minuuttia. Lisää kuoritut katkaravut ja tarkista maku.
Lisää lopuksi vähän silputtua lehtipersiljaa ja runsaasti nuoria timjaminlehtiä. 
Tarjoa hyvän leivän ja chiliöljyn kanssa.


Jälkiruoka oli samasta jutusta ja nimeltään Shrikand. Se oli tehty turkkilaisesta jukurtista, johon oli sekoitettu pistaasipähkinöitä, tomusokeria ja kardemummaa, ja maku oli kuulemma jumalainen.

Aineksista löytyi meiltä vain kahta viimeksimainittua, joten sekoitin sitten rasvattomaan A-jukurttiin pilkottuja hasselpähkinöitä, tomusokeria ja aivan liikaa kardemummaa, joten olin ainoa, joka söi annoksensa loppuun, kuten äiti aikanaan opetti.

Aina ei voi onnistua, edes vanha tekijä. Kannattaa ehkä kokeilla alkuperäistä ohjetta uudelleen, tällä kertaa maustaa aluksi hiukan varovaisemmin ja maistella välillä.

 Shrikand
1,5 dl rouhittuja manteleita tai pistaasipähkinöitä
3-4 tl kardemummaa murskattuna
5 tl paksua turkkilaista jukurttia
1,5 dl siivilöityä tomusokeria

Sekoita jukurttiin sokeri, lähes kaikki kardemumma ja suuri osa pistaasipähkinöistä. Jaa jukurtti 6-8 pieneen lasiin ja koristele jäljellä olevilla pähkinöillä ja kardemummalla. Pane viileään odottamaan tarjoilua.
Tarjoile esimerkiksi hedelmien ja kesämarjojen  kanssa.

8 kommenttia:

  1. Tuo on varmasti hyvää kuin myös jälkiruokakin. Meillä isäntä on ottanut kalaruuat tehtäväkseen. Pitäisi joskus ottaa ja tehdä minunkin tuollaista keittoa.

    VastaaPoista
  2. Joka kerta kun luen ruokajuttujasi, ihailen kuinka jaksat nähdä vaivaa ruuan suhteen.

    VastaaPoista
  3. No nam! Nuitahan pitää kokeilla. Kun vaikka saisi ensin sitä kuhaa... Turkkilaisen jugurtin kanssa voisi kokeilla monenlaisia vastaavia sekoituksia. Kiitti :D

    VastaaPoista
  4. Kalakeitto on hyvää kesäruokaa ja miksei talvellakin.
    Turkkilainen jogurtti luomuna on minulla vakioraaka-aine, se käy niin jälkkäreihin kuin kastikkeisiinkin.
    Minä en oikeastaan käytä kardemummaa mihinkään, se vain johtuu siitä etten sen mausta erikoisemmin välitä. Kanelilla olisin korvannut tässä kardemumman.

    VastaaPoista
  5. Samainen keittokirja on meijän ruokahuollon perusjuttu :) ja syksyn tullen kaivelen esiin heijän Talvitunnelmia-kirjan ja fiilistelen. Joka vuosi syksyllä/joulun alla/jouluna on tullut jotain siitäkin kirjasta kokeiltua. Onko tuttu kirja?
    -Anne-

    VastaaPoista
  6. Mietin kans, kuinka paljon vaivaa jaksat nähdä ruuan eteen. Vaan se näyttää kannattavan, herkkuja syntyy. Ja ne ovat vielä niin värikkäitä, houkuttelevia. Jälkkäri maistuis mulle kyllä (paitsi pähkinöiden suhteen se allergia), rakastan kaardemummaa.

    eikka

    VastaaPoista
  7. Kiva, kun postasit Annasta. Anna Bergenström on tehnyt aivan mahtavaa työtä ruokakulttuurin edistäjänä. Minunkin hyllystäni löytyy tuo kirja ja ahkerassa käytössä on ollut. (Löytyy myös kaikki muutkin hänen kirjansa, uusinta jälkiruokakirjaa lukuunottamatta, ruotsinkielinen, aion sen pian hankkia.)

    VastaaPoista
  8. Rita, olen yrittänyt meidän isäntää saada innostumaan grillauksesta, mutta ei ole toistaiseksi onnistunut.

    Niina, koen pienen näpertelyn ruoan kanssa haasteena, enkä ryhdy kuitenkaan oikeasti vaativiin puuhiin ollenkaan. Mutta tykkään kuoria ja pilkkoa vihanneksia käsin, en käytä niihin koneita.

    Ruska, tähän käy minusta hyvin kaikki vaaleat kalat, tee vaikka itse ongituista ahvenoista:)

    Arleena, sinulla olen nähnytkin paljon jukurttipohjaisia jälkiruokia. Siitä saa mehevän taustan marjoille ja hedelmille.

    Anne, olen joskus selaillut tuota talvikirjaa kirjastossa, sen ulkonäko oli tosi houkutteleva.

    Eikka, ehkä valmiiksi rouhitun kardemumman maku tuli jotenkin liian voimakkaana esille -tai sitten roiskaisin tapani mukaan sitä liian ronskilla kädellä. Muuten se on ollut kiva yllätys monessa jälkiruoassa nykyisin.

    Omenaminttu, äitini luki ennen Feminaa ja Damernas Världiä, ja siellä tutustuin sekä Annan että jo hänen äitinsä tapaan kokata ja kattaa. Jutut olivat aina ihanan erilaisia kuin suomalaisissa lehdissä. Pakkoruotsin vihaajanakin oli pakko lukea ne;)
    Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla -kirjan ostin miniälleni, mutta tekisi mieli hankkia se vielä itsellekin.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...