Kevyt kesähaaste

Sain kesäisen haasteen, jonka kysymykset innostivat miettimään heti vastauksia. Haaste tuli Keyword Love-blogista, ja Jonnan omat vastaukset löytyvät täältä.

1. Paras kesäsää?

Paras kesäsää on puolipilvinen ja sopivan lämmin päivä. Sellainen että tarkenee lyhythihaisella, mutta ei tule kuuma. Parinkymmenen asteen lämmössä on kiva puuhaillakin jotakin, joten suomalainen juhannussää on siis paras. Sadekuuro silloin tällöin ei haittaa, se vaan saa luonnon tuoksumaan ihanalta.

2. Paras kesäjuoma?

Kylmä roseeviini juhlistaa ihanasti ystävien tapaamista, samoin kylmä ja mansikkainen Fresita-kuohuviini. Pidän myös Aperol-spritzistä, johon tutustuimme siskon kanssa juoman syntysijoilla Venetsiassa ja Garda-järvellä matkatessamme.
Muuten kyllä kittaan mielelläni pelkkää vettä.

3. Rakkain kesämuistosi?

Kyllä rakkaimmat kesämuistoni liittyvät kaikki lapsuuteen, niin ehkä muillakin. Oli ihan lyömätöntä olla lämpiminä kesäpäivinä uimassa. Rannalla oli lapsia paljon ja kaikki kirkuivat riemuissaan. Jos makasi viltillä silmät kiinni, tuntui kuin olisi kuullut miljoonan lapsen äänet. Se oli minusta onnea! Sama oli mökillä helteisenä päivänä, kun heinäsirkat sirittivät ja sudenkorennot lentelivät, ja sai maata ilmapatjalla tyynellä järvenpinnalla. Tai uida pehmeänlämpimässä vedessä siskojen kanssa loputtoman kauan, sukellella ja pestä räsymattoja mäntysuovalla ja harjalla. Tai vaan maata vatsallaan laiturilla ja katsoa lankkujen  raosta ahvenia. Kuunnella laineitten liplatusta. Kaikki oli tässä ja nyt.

4. Minkä herkun leipoisit kesävieraille?

No kun omenapiirakka ei tule kysymykseen, leipoisin suklaisen marjatortun. Tämä rapsakka kaurakeksipohja on ihan lemppareitani kesällä, vaikka kovin usein ei tule tätäkään leivottua. Yritän kaikenkaikkiaan välttää leipomista, koska olen myös kova syömään niitä.

Kuvissa on kaksi erilaista versiota: ylemmässä on välissä kermavaahto-sitruunarahka ja vadelmia, ohje vanhassa blogissani täällä. Tässä alemmassa on täytteenä jäätelöpalloja ja mansikoita, se on nopeampi kesäleivonnainen ja ohje on täällä.

5. Lempi lomakohteesi?

Käyn melkein joka lomalla vanhempieni ja pikkusiskon luona Oulussa. Ajomatkaa on 4-5 tuntia, joten ei sinne juuri muulloin tule lähdettyä. Siispä käymme miehen kanssa yhdessä ulkomailla kesällä. Ja koska pääsen vain kerran vuodessa, ei samaan paikkaan voi kovin monta kertaa matkustaa, niin paljon paikkoja vielä näkemättä! Italiassa olen käynyt kolmesti (Sorrento, Garda ja Milano) ja sinne voisin kyllä lähteä uudestaan. Seuraavaksi pitäisi päästä Roomaan ja Firenzeen, ja jälkimmäistä suunnittelenkin ensi kevääksi.

Nyt mennään ensin Lontooseen, ja sinnekin vasta kolmatta kertaa. Ne edelliset olivat viime vuosisadalla, joten on jo aikakin!

Poikkean nyt tyystin tavoistani ja jatkan haastetta eteenpäin, heitän sen nimittäin Aikulle Valosta varjoon.

Omat kysymykseni ovat:

1. Nautitko auringossa olemisesta? 

2. Mistä kesäkukista pidät eniten?

3. Mitä tulee mieleesi sanoista lapsuuden kesät?

4. Kesäaamu vai kesäilta?

5. Kesäherkkusi?

Iltapäiväkahvit ja yllätys pakastimesta

Aina ei jaksa leipoa ja toisaalta sunnuntain iltapäiväkahville tekee mieli jotakin hyvää ja makeaa. Kaupan pakastekaapista löytyi pieni ja kiva uutuus, vadelmilla ja kermavaahdolla jalostettu versio Frödingen makoisasta mutkakakusta.

Eikä yhtään hullumpi olekaan. Maistuu hyvältä, näyttää hyvältä, ja ehkä pahvipaketista pois riisuttuna voisi olla lähes itse tehty...no ei ehkä sentään. Mutta meidän makuun on ihan paikkansa haukkuva leivonnainen.

Välimeren fenkolipiirakka

Kun joku ruokaohje kiertää blogeissa, sen täytyy olla jotakin tosi hyvää. Sillä tavalla löytää joskus oikeita ruoka-aarteita, ja tässä saattaa olla yksi sellainen, nimeltään Välimeren fenkolipiirakka. Siinä on mahtava kombo erilaisia makuja voi-hunajaseoksessa karamellisoidusta fenkolista sitruunankuoreen ja anikseen, tomaattiin ja vuohenjuustoon rosmariinin kera. Minä löysin ohjeen Form follows function -blogista, ja sinne se oli bongattu Kirjatoukka ja herra Kameralta. Alkuperäinen ohje on ollut Glorian ruoka ja viinissä ja resepti on tässä.

Tätä ruokaa tarjoan mielelläni vieraille vastakin. Sunnuntaina meillä oli syömässä poika avovaimonsa kanssa ja heihin tämä upposi ihan kympillä. Isosta pellillisestä riitti hyvin salaatin jälkeen neljälle pääruokana. Ulkonäkö voisi olla hauskempi kahdella pellillä paistettuna, silloin jokaiselle riittää enemmän tuota ihanan rapeaa reunaakin lautaselleen.

Fenkolit kannattaa tosiaan suikaloida ohuesti pitkittäin, kuten ohjeessa lukee. Kummastakin päästä voi kuitenkin leikata vähän pois. Fenkolit kannattaa myös karamellisoida kolmessa erässä, sillä muuten niistä erittyvä neste alkaa keittää niitä. (Jollekin kävi juuri näin...) Alkuperäinen määrä vuohenjuustoa eli 50g on minusta tosi vähän, itse käytin 3/4 vuohenjuustotangosta. Kirsikkatomaatit korvasin tomaattiviipaleilla, käytin ainakin neljä kokonaista tomaattia. Ja yrtitkin silppusin joukkoon jo ennen uunia.

VÄLIMEREN FENKOLIPIIRAS

1 iso pellillinen tai 2 pienempää

Pohja
2 dl vettä
25 g hiivaa
4 ½ dl gluteenitonta jauhoseosta tai vehnäjauhoja
3/4 tl suolaa
1 tl aniksensiemeniä murskattuna
2 rkl oliiviöljyä

Täyte
2 fenkolia
3 rkl voita
3 rkl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä
1 dl ranskankermaa
½ tl suolaa
ripaus mustapippuria myllystä
50-150 g vuohenjuustoa
6 kirsikkatomaattia, tai enemmänkin tomaattia sopii
ripaus roseepippuria
½ sitruunan raastettu kuori
4 rkl pecorino- tai parmesaanijuustolastuja

Lisäksi
2 tl tuoretta rosmariinia
½ tl kuivattua oreganoa

1. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva veteen. Sekoita jauhot, suola ja anis joukkoon. Lisää öljy ja alusta taikina sileäksi. Pyöritä se sitten palloksi, peitä liinalla ja kohota lämpimässä paikassa 20 minuuttia.

2. Tee täyte taikinan kohotessa. Leikkaa fenkolit pitkittäin ohuiksi viipaleiksi. Sulata voi paistinpannussa, sekoita hunaja voin joukkoon. Kun hunaja on sulanut, karamellisoi fenkolit pannussa muutamassa erässä, noin 10-12 minuuttia/erä.

3. Jaa taikina 2 osaan. Kauli kumpikin taikina ohueksi levyksi omalle leivinpaperilleen.
Siirrä leivinpaperit taikinoineen uunipelleille.

4. Levitä 1 rkl öljyä kummallekin piirakkapohjalle. Mausta ranskankerma suolalla ja pippurilla, ja jaa se piirakkapohjille.

5. Viipaloi vuohenjuusto ja puolita tomaatit; asettele ne piirakoille. Sovittele fenkolit muiden täytteiden lomaan. Ripota pinnalle roseepippuria, raastettua sitruunankuorta ja pecorinolastut.

6. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Paista piiraita 15–20 minuuttia, kunnes ne saavat väriä.
Mausta valmis piiras yrteillä.

Tämä kuuluu samaan kastiin muitten Välimeren alueen herkkujen kanssa, kuten pissaladière ja tomaattipiirakka. Sieltä vaan tulee niin tajuttoman hyvää ruokaa.

Hot hot hot

Kuuma viikko, ihan kummallinen toukokuussa. Kolmessakymmenessä asteessa tai melkein kokonaisen viikon ajan. Täällä ei ole edes satanut tänään. Niinpä sunnuntailounaalla tuntui hyvin ansaitulta nauttia alkusalaatin seurana jääkylmä Fresita. Makean vesimelonisalaatin seuraan se sopi paremmin kuin hyvin. En harrasta juurikaan makeita juomia, mutta tämä on poikkeus. Vuodesta toiseen se ilahduttaa kesällä, ja kuuluu erityisesti mökkijuhannuksen iloihin. Lämpimänä päivänä pihalla aurinkotuoleissa ja kiikussa loikoessa lasillinen tätä nostaa tunnelman välittömästi kattoon.  

Ensi viikolla kuulemma viilenee, ja vielä ihan ällistyttävästi: tulee vain muutamaa lämpöastetta. Onko sitä nyt pakko niin liioitella kaikessa?! 

Kymmenellä meikkituotteella kesään

Jonna Keyword: Love -blogista postasi viikko sitten hauskan aiheen: kymmenellä tuotteella kohti kesää. Hänen meikkilistansa oli mielenkiintoinen siksi, että tuotteet olivat enimmäkseen ihan uusia ja outoja minulle. Täällä mennäänkin sitten enemmän tavis-linjalla, mutta hyväksi havaituilla tuotteilla.

Oikeastihan kesällä ei paljon meikkejä kaipaa. Kun iho saa tervettä väriä, on siinä paras meikki,  pidetään vain huolta kosteutuksesta ja auringolta suojaamisesta. Värin hankin monen muun herkästi palavan tapaan purkista. Vaikka se ei listalla olekaan, vannon Doven edullisen Summer Glow No1:n nimiin ties kuinka monetta vuotta. Sillä saa pikkuhiljaa rakennettua terveen värin talvivalkoiseen nahkaan. Kasvoille levitän välillä yöksi Lumenen kevyesti päivettävän kosteusvoiteen. Nämä kummatkin ovat niin mietoja yhden levityskerran jälkeen, että jos on vähänkään huolellinen, ei iholle jää värirajoja. Väristä tulee myös juuri oikea ja aidonnäköinen. Hajun kestää, kun ei tarvitse joka ilta käyttää.

Kyllä jotakin pientä ehostusta on kiva silti kesälläkin saada kasvoilleen, kun lähtee ihmisten ilmoille. Tässä on ensimmäiset viisi.

1. Lumene CC värissä Deep oli jo viime kesän suosikki, syksyllä ostin mediumin talvi-iholle. Tämä on varmasti maailman ainoa valmiste, jossa tummin sävy sopii suomalaiselle jo toukokuun auringossa. Ei siis kovin tumma, ja koostumus kun on ohut ja kuultava, antaa Deep vain sopivasti tervettä väriä. Usein sekoitan sesongin molemmissa päissä kädellä vähän molempia. Raili Hulkkonen on joskus neuvonut, että ikääntyvän kannattaa valita vähän omaa väriä tummempi mieluummin kuin vaaleampi, jos miettii kahden värin välillä, se antaa eloa kasvoille, ja olen havainnut tämän todeksi. Tämän voiteen kestävyys ei ole parhaasta päästä, varsinkaan ilman puuteria. Nyt aion kuitenkin kokeilla sitä myös niin kuin on tarkoitettu eli ilman kosteusvoidetta.

2. Cliniquen valokynä 04 neutral fair on mieluisa, se sopii hyvin tummien silmänalusien peittämiseen. Tosin meikäläisen silmäpusseja ei häivytä enää mikään muu kuin kirurgi, mutta sitä ihmettä odotellessa yritän kuitenkin  vielä valokynällä. Voidemaiset tuubissa saatavat peitevoiteet pysyisivät paremmin, mutta en jaksa veivata niitä auki ja kiinni, vielä vähemmän levittää millään siveltimellä. Molempia on, mutta en kertakaikkiaan viitsi tarttua niihin. Käyttäisin muutenkin mielelläni vain tuotteita, joitten korkin voi napsauttaa yhdellä kädellä auki! Tämä valokynä ei ole mikään hohtava, joten sillä voi rajata huulia ja peittää nenänpieliäkin. Kesällä aion korvata sillä myös luomivärit: sipaisen vain valokynää tasoittamaan luomien värin. Päälle tulee kuitenkin aurinkolasit.

3. Max Factorin voidemainen poskipuna värissä Soft Pink on ollut käytössä jo kuukausia ja sillä mennään kesäänkin. Ihmeesti viitsin sitä kiertää auki...Kuultava meikkivoide ja voidemainen poskipuna saavat viisikymppisen ihon näyttämään oikeasti nuoremmalta kuin se onkaan. Puuteroidut posket ja puuterimainen poskipuna taas tuovat esiin kaikki ne rypyt, joista ei ole vielä itsekään tietoinen. Eikä haluakaan tietää.

4. Huultenrajauskynä kuuluu itseoikeutettuna tähän kymmenikköön. Käytän sitä aina, joten en tiedä, karkaisiko huulipuna muuten juonteisiin. Ennen kaikkea kynällä rajaa huulet siisteiksi huulipunaa varten. Estée Lauderin Tea Rose on vaaleahko neutraali sävy, vaikka yleensä käytän vähän tummempia vanhan roosan sävyjä. 

5. Huulipunaa en nyt tähän löytänyt, vaikka tässä ihan vasta väitin muuta. Kaikki hyvätkin tuntuvat nyt olevan väärää väriä. Ainoa täsmälleen haluamani sävy on tuossa Diorin huulikiillon värissä Exquise, vaikka en tykkää käyttää pelkkiä kiiltoja. En ole edes varma, pukeeko yletön kiilto kuuttakymmentä käyvää leidiä (voi luoja miten kauhealta tuo kuulostaa!)  Ainoa haluamani väri on viimekesäinen Diorin Addict-puna 778 Show, ja sitä saa kaivettua enää siveltimellä. Uutta siis tarvitaan. 

6. YSL:n irtopuuteria olen käyttänyt vuosia ja tämä on jo toinen pakkaus. Yksi kestää siis kaksi-kolme vuotta. Nykyinen alkaa vedellä viimeisiään, ja seuraaja on jo hankittuna Sensailta, mutta tämä YSL:n kierreannostelija on ihan lyömätön! Anyway, ohutta puuteria tarvitaan kesälläkin kiinnittämään huultenrajauskynä ja puuteroimaan nenä ja silmäluomet, miksei vähän otsaakin.

7. Lumenen vedenkestävä rajaustussi on uusin löytöni, todella kauniin kiiltävä grafiitinharmaa. Rajausväri levittyy kauniisti, pysyy hyvin ja tuo silmät sopivasti esiin lasien takaa. En kaipaa kesällä luomivärejä, vaikka muuten leikin niillä joka päivä. Kunnon rajaus riittää, silloin kun meikkiä tarvitaan. Kynät leviävät rasvaisilla luomilla, varsinkin ilman pohjustuksia ja luomivärejä, ja niitä taas en kesällä kaipaa.

8. Shiseidon ripsentaivuttimet pääsevät mukaan siksi, että ilman niitä en lähde minnekään. Olen vieläkin iloinen, kun löysin nämä korvaamaan niitä vanhoja vuonna -96 Lontoosta Bootsilta ostettuja taivuttimia, joiden muoto oli täydellinen.

9. Ripsivärinä listalla on musta Estée Lauderin Sumptuous Extreme. Olisin yhtä hyvin voinut  valita jonkun vedenkestävän, kuten Max Factorin Million Lashes, jota voi kerrostaa kauniisti ja joka lähtee helposti samalla aineella kuin rajauskin. Mutta tämä Lauder on luottokamaa, se tekee hyvää jälkeä vähällä vaivalla ja lähtee pois yhtä vähällä. Pysyykin vielä hyvin. Harja tosin on valtavan iso; ajatteleeko ne tosiaan, että suuremmalla harjalla saa suuremmat ripset? Minulla tulee kyllä aina mieleen  vessaharja...Mutta hyvää se on, vaikka ei parasta. 

10. Lumenen  kulmakarvavahalla viimeistelen kulmat silloinkin, kun en muuten meikkaa. Sillä saa ryhtiä naamaan ja sopivasti myös väriä kulmiin. Värjään kulmakarvat kerran kuussa, joten en käytä kulmakynää oikeastaan koskaan. 

Olisi kiva kuulla muittenkin kesävalinnoista, onko linjoilla ketään kiinnostunutta?

Arkikuvia torstailta

Viimeinen vapaapäiväni tällä viikolla ja ohjelma on sama kuin melkein aina: viimeistään puoliltapäivin on lähdettävä ulkoilemaan, koira pitää siitä huolen. Jostakin syystä Vilma ei ole kahtena edellisenä päivänä suostunut kävelemään pitemmälle ennen kuin illalla, mutta nyt suostuu, vaikka oli selvästi lämpimämpää.  Mukava tuulenvire auttaa asiaa, kun asteet ylittävät hellerajan. Lopuksi se kuitenkin hyytyy viileälle nurmikolle makoilemaan. 

Eilisen päivän olin itse liikenteessä. Kävin leikkauttamassa tukan, hammaslääkärissä ja kaupungilla vaatteita katselemassa. Tukasta tuli hyvä. Oikaistava poskihammas todettiin valmiiksi, nätisti rivissä ja mukana purennassa. Vetokuminauhaa tarvitsee pitää enää vain yöllä, ettei hammas lähde vetäytymään takaisin. 

Puhelinkuvilla mennään, ja se puhelin muuten roikkuu avaimen kanssa kaulapussukassa ulkoillessa.  Ohuissa farkkucapreissani ei ole taskuja, mikä on minusta ihan älytöntä. Mutta kun ei niin ei. Eikä ole muissakaan capreissani, nyt kun ajattelen asiaa. Ei naisten kesävaatteissa ole taskuja muutenkaan, joten se kaulapussi on lenkillä tarpeen. Joo, ei sentään vyötärölaukkua, siihen tarvittaisiin ensin se esittelykelpoinen vyötärö.

No, joka tapauksessa on kiva nähdä, että lähimaastossa kielot ovat nupulla, tuomet kukkivat ja ennen kaikkea koivunlehdet kahisevat tuulessa! Siinä on ääni, josta pidän aina yhtä paljon. Pääskyset lentelevät ja ääntelevät taivaalla. Pysähdyn taas kerran katselemaan niitten lentoa ja annan tuulen hivellä ihoa samalla tavalla kuin aurinkoa ottaessa. Tulee mieleen ajat, jolloin vielä otettiin aurinkoa, maattiin mökillä tai rannalla silmät kiinni ja kuunneltiin vain kesän ääniä. Ajattelen, miten ihanaa on olla vapaalla ja ulkona tällaisena päivänä.

Huomiseksi on luvattu vielä paljon lämpimämpää ja silloin istun seitsemän tuntia työkokouksissa.

Lounaaksi keitän itselleni sosekeiton nipusta vihreää parsaa. Katan kauniisti ja syön ilolla. On kesä.

Arkikuvaa ja juhlaakin tiistailta

Huomaan toteuttavani tätä arkikuvahaastetta vähän omalla tavallani, mutta sallinette sen. Tämä aamu alkoi normaalien aamukahvi-sanomalehtirutiinien jälkeen sikäli oudosti, että netti oli poikki eikä edes puhelimen 3G-yhteys toiminut. Apua, en päässyt blogeihin enkä facebookiin, rutiini meni sekaisin! Eilisillan ukkonen kiersi kyllä jostakin kauempaa ja jyrähteli täällä vain kohtuullisesti. Sadetta ei saatu juuri ollenkaan. Yleensä kaupungissa ei mene sähköt poikki eikä juuri verkkoyhteydetkään ukkosten takia, joten siksi tämä oli aika outoa. 

Otin ulkona muutaman kuvan kukkivista puista ja pensaista. Tuomi aloittelee kukintaansa, samoin   pensaat. Puolenpäivän jälkeen tekaisin  nopean lounaan yhdelle, tosin samanlaisen kuin edellisenäkin päivänä, eri vihanneksilla vaan. Onneksi kolesterolini ovat matalat ja voin syödä munia. Pidän niistä kaikilla tavoilla valmistettuna, ehkä eniten pehmeäksi keitettynä. Jääkaapissa oli tuoreita herkkusieniä ja parsaa, jotka keitin ennen pannulle laittoa. Pyöräytin ne sitten punasipulin ja tomaattien kanssa öljyssä. Yrttilaatikosta pilkoin tuoretta timjamia ja salviaa joukkoon.

Sitten alkoikin tulla jo kiire. Nopea laittautuminen, siistit kesävaatteet päälle ja kävelemään pysäkille: kahdella bussilla työpaikalle juhliin. Kolme lähintä työkaveriani on nyt jäänyt peräkkäin eläkkeelle ja se se kolmas lähti tänään. Olemme hänen kanssaan tosin joutuneet eroon toisistamme jo aikaa sitten, kun olemme kumpikin olleet jo vuosia osa-aikatyössä ja meillä on ollut yhteinen sijainen. Olemme siis voineet tavata vain työn ulkopuolella. Minä jään pakertamaan vielä vuosiksi, ja niin tietysti moni muukin. Kaksi seuraavaa lähtee tietääkseni ensi vuonna, eli paljon muutosta on tiedossa. Toivottavasti hyvä yhteishenkemme säilyy uusien tulokkaittenkin kanssa, sillä sen varassa ollaan kaikki jaksettu niin, että vain yksi on lähtenyt pois muuten kuin eläkkeelle kahdenkymmenenviiden vuoden aikana. 

  

Arkikuvaa maanantailta: lisää pinkkiä!

Kun kerran kesä päätti aloittaa heittämällä kunnon helteet kehiin heti alkajaisiksi, piti minunkin heti aamusta kaivella kaapista kesävermeet esille. Onneksi niitä löytyi ja mahtuivat vielä päällekin, ainakin viimekesäiset.  

Seuraavaksi tärkeää oli lakata varpaankynnet kesäisen pinkiksi ja sormenkynnet vähän reilummin vadelmaiseksi. Essien lakat ovat luottolaatua ja pidän myös pulloista kovasti. Leveä sivellin ja voimakas pigmentti jaksavat aina ilahduttaa, ei ollut ennen sellaista. Kummastakin riitti yksi kerros aluslakan päälle ja Seche vite hoiti viimeistelyt. 

Kävin seuraavaksi läpi huulipunavarastoni ja siirsin kesäsesonkiin liian neutraalit värit toiseen laatikkoon. Minullahan on aina violetit tai punaiset silmälasit päässä, silloin kun ei ole aurinkolasit, joten kovin väritön huulipuna ei näytä kesällä miltään.

Tein huvikseni näytteet kesäpunista käsivarrelle. Nuo ovat kaikki ihanan laatuisia ja viileitä värejä käyttävälle aivan loistavia valintoja. Jos kynsilakan pitää olla voimakaspigmenttinen, niin huulipunassa en välitä samasta ominaisuudesta. Huulipuna saa olla rasvainen ja jopa läpikuultava. Ensimmäisenä vasemmalla olevan Dior Addictin levitin siveltimellä, koska se on loppumassa, ja siksi se näyttää ehkä tukevammalta kuin onkaan. Se on ollut jo parin kesän suosikki ja luultavasi hankin taas jonkun uuden värin. Laatu on pehmeä ja kauniisti levittyvä. En juurikaan käytä huulikiiltoa yksistään, mutta tuossa oikean reunan Diorissa oli niin herkullinen väri, että se oli pakko keväällä ostaa. Olen sipaissut sitä enimmäkseen jonkun toisen päälle.

Näillä punilla selviäisin toki hyvin koko kesän, mutta ihan varmasti hankin tulevalla matkalla ainakin muutaman uuden huulipunan, niitä vaan ei ole koskaan liikaa.

Päivää on vietetty aika paljon sisällä, koska täällä on hiukan viileämpää kuin ulkona. Vilma-parka ei suostunut olemaan ulkona tai kävelemään kuin pikkukierroksia korttelin ympäri. Kukapa haluaisi altistaa itsensä paahtavalle auringolle mustassa turkissa! Meillä ei ole viilennyskonetta, joten etsin  pikkutöhöttimen vaatehuoneen hyllyltä ja viritin sen tuulemaan keittiöön. Mies haki töistä tultuaan varastosta isomman tuulettimen olohuoneeseen.

Ulkona oli tänään 30° ja sisällä 27°. Vasta nyt illalla pääsimme kävelemään vähän enemmän, kun taivas meni pilveen. Huomasin olevani kovin pinkeissä: pinkki hihaton kukkamekko ja pinkit nilkkapituiset housut. En voinut olla ajattelematta erästä itseäni nuorempaa naista, johon tutustuin kymmenen vuotta sitten, kun jaoimme Sorrentossa viikon ajan hotellissa saman illallispöydän suomalaisen pariskunnan kanssa. Hän puuskahti, että mikään ei näytä pahemmalta kuin vaaleanpunainen väri vanhalla naisella. Jep, en kaivanut matkalaukustani esille sitä haaleanpinkkiä pellavapaitaa, jota olin ajatellut käyttää sikäläisessä helteessä. Lähdimme nimittäin joka ilta yhdessä  hotellin illallisen jälkeen kaupungille tämän muuten hauskan pariskunnan kanssa. Joitakin asioita ei voi unohtaa, mutta toisaalta se ei ole estänyt käyttämästä lempiväriäni täällä kotopuolessa.

Arkikuvaa sunnuntailta: päätön nainen kertoo

Sunnuntaiaamuni alkoi jo kahdeksalta, kun kumpikin pikkukoira ilmaisi heränneensä. Uloshan siitä oli lähdettävä. Aurinko paistoi jo ihanasti ja linnut lauloivat. Aamupalani oli parasta mitä tiedän: luonnonjogurttia, pensasmustikoita, mysliä ja hunajaa. Sanomalehden äärellä aamuauringossa nautittuna se on mieluisin aamunaloitukseni. Kahvia otan vasta tämän jälkeen. 

Täydennystorkkujen jälkeen olimme valmiita lähtemään taas ulos. Lämpimänä päivänä koirille on mieluisaa kulkea metsän viileydessä ja siellä viihdyn hyvin kyllä itsekin korkeitten puitten keskellä. Luna sai vauhtia töppösiinsä, kun pääsi kirmailemaan metsässä vapaana. 

Istuttelin viime syksynä penkkiin pari pussillista tulppaaninsipuleita, ja nyt on tasan yksi noussut nuppuvaiheeseen, muut näyttävät kuivahtaneilta.  Ajattelin ennen viime viikon sateita joka päivä kotiin tullessani, että kukat tarvitsevat vettä ja unohdin kastelun aina samantien kun astuin sisään. Ei minusta ole noihin hommiin.

Ja loppupäivän aion vain chillailla.

Arkikuvahaaste lauantai

Kaisa Reetta T.  heitti haasteen kuvata omaa arkea viitenä päivänä peräkkäin. Pidin parhaana tarttua siihen vasta vapaalla, sillä muuten olisin kuvannut joka ilta omia varpaitani sohvalla maatessa. Lauantain kuvat otin puhelimella, koska se on aina mukana. Joskus harmittaa, kun oikeita kameroitakin on käytössä kolme eri kokoista, niin en  ota niitä enää ulos mukaan. Oikeastaan voisin tehdäkin tämän haasteen niin, että otan kaikki kuvat puhelimella ja yhdistän ne yhdeksi kollaasiksi.

Lauantain olikin sitten niin täynnä kaikenlaista mukavaa tekemistä, etten käynyt tietokoneella ollenkaan. Päivän alkajaisiksi lähdimme miehen ja koiran kanssa lenkille metsään. Oli lämmintä ja  raikas tuuli tuntui kivalta iholla. Vilma uskalsi kahlailla lammella, vaikka yleensä ei vapaaehtoisesti kastaudu yhtään. Tosin siellä oli myös yksi rohkea nainen uimassa, ja pitkään. Minulla oli pitkästä aikaa sauvat mukana. 

Tykkään muuten kovasti  noista uusista Niken lenkkareista, ne ovat kevyet ja ihanan joustavat pohjasta. Aion ottaa nuo iloisenväriset kengät mukaan Lontoon-matkalle, siellä niillä jaksaa kävellä koko päivän. Mieleen palaa edellinen käynti Lontoossa 1996, siis kahdeksantoista vuotta sitten. Etsin silloin kissojen ja koirien kanssa lähtiessä yksivärisiä valkoisia lenkkareita, mutta eihän niitä tahtonut mistään löytyä. Inhosin silloin vauhtiraitoja yhtä paljon kuin nytkin.

Muistan myös, miten keräsin omasta mielestäni tyylikkään matkagarderobin vaaleista pellavahousuista, farkuista, siniharmaasta pellavaliivistä ja valkoisesta T-paidasta. Sinä kesänä vaatekaappini muuttui niukkaväriseksi, siellä oli vain farkunsinistä, valkoista, mustaa, tummansinistä ja hiekan- ja pellavansävyjä. Myöhemmin mukaan tuli harmaa. Nyt ovat violetti ja vadelmanpunainen palailleet jo takaisin, ja haastan jatkuvasti itseäni käyttämään enemmän värejä. Silti viihdyn parhaiten noissa edellämainituissa yksinkertaisissa väreissä.

Olen hankkinut myös LauRien nilkkapituiset pinkit kesähousut ja Eccon sandaalit. Odotan lievällä kauhistuksella, miltä näyttää kun tungen selluliittireiteni noihin tiukkoihin housuihin...Mutta mitä sillä on niin väliä, ajattelin kun näin kerran Teneriffalla yhdellä naisella shortsit ja metallisen jalkaproteesin.

Vapaailta

Olen viettänyt vapaailtaa, kun mies on iltakoulussa. Se tarkoittaa heillä kahta työpäivää peräkkäin, jolloin kaikilla on huomenna vapaata. Ei ole yhtään hassumpaa meille kummallekaan poiketa vaihteeksi arkirutiineista. 

Olin järjestänyt hommani niin, että saatoin lähteä vähän aikaisemmin töistä kotiin. Oltiin siis jo kolmen jälkeen Vilman kanssa ulkona. Tämä koira on tottunut niin säntilliseen aikatauluun, että tulin nyt yhdeksän aikaan jo kolmannelta lenkiltä ulkoa. Tai lenkki ja lenkki, kevyttä käpötystä voisi olla oikeampi kuvaus. Mielessäni kyllä kirosin, koska en ole aikoihin saanut kammettua itseäni ollenkaan liikkumaan töitten jälkeen.  Koiran yninä vaan kuulostaa niin raivostuttavalta, että on parasta lähteä. Ihanaahan siellä on ja linnut laulaa, mikäs siinä. 

Valmistin itselleni myös vihannesmunakkaan päivälliseksi. Iltaruokaa en ole jaksanut tehdä kertaakaan tällä viikolla. Päivällä on käynyt mielessä, että en kestäisi enää millään jatkuvaa kokopäivätyötä. Kaikki energiani menee työpäivään. Ja jos ei muuta, niin ei-oon myyminen tappaisi pian työnilon ja alkaisi ahdistaa näin kesäsäästöjen tullen.

No mutta sehän ei ole tilanne ja nyt voin ottaa ilon irti niin töissä kuin kotonakin. Keittiön pöydällä on vaasissa äitienpäiväkimppuni, josta poistin jo muutaman kuivuneen kukan. Liljasta sen sijaan on avautunut koko ajan uusia nuppuja. Vielä illallakin riittää valoa kaivaa kamera esille.

Loistavaa loppuviikkoa kaikille!

Leikkiä lautasella

 Pienen palmun aluslautanen mullanvaihdon jälkeen. Oli vähän valuttanut. Eihän tuollaista voi pestä pois!

Jälkiä

Kuvausinspiraatio saattaa iskeä yllättäen. Aioin tehdä jotakin, mutta hainkin kameran ja aloin leikkimään. Seuraavassa postauksessa näkyy, mikä se on, jos et satu arvaamaan.

Ajatuksenlentoa