Tämä talvi on kestänyt kohta viisi kuukautta. Löysin arkistoistani lumisia kuvia jo viime marraskuun alusta, mutta en tietenkään muista, oliko se heti pysyvää. Miesmuisti kun ei meikäläisellä kata kuin kaksi viikkoa, joten täytyy turvautua johonkin luotettavampaan. Joka tapauksessa silmä hinkuaa jo hirveästi väriä-väriä-väriä kaiken tämän valkeuden keskelle.
Kaupungilla käydessä en koskaan muista kukkakauppaa. Siellä ei yksinkertaisesti ole yhtään näkyvillä, sillä keskustan ainoa kukkakauppa on Sokoksen pohjakerroksessa Mestarin Herkun vieressä ja sielläkin niin piilossa, ettei sitä huomaa kuin vasta kassalta lähtiessään. Eli jos ei käy ruokaostoksilla, ei voi eksyä heräteostoksille kukkakauppaankaan. Ja tiukkaa tekee silloinkin, sillä lauantaiostoksilla meidän miehen hermot ovat siinä vaiheessa jo aika kireällä. Vaatii pientä lirkuttelua, että saa hän jaksaa odotella vielä sen verran.
Nyt löysin kimpun anemoneja tavallisesta ruokamarketista. Ostin sieltä vielä kimpun pajunkissojakin. Aivan erinomaista! Kaipaan lisää tällaista vähän erilaista valikoimaa niitten tavallisten tulppaanikimppujen lisäksi. Anemoneista sai leikata varsia kahteen kertaan eli menivät melko lyhyeksi. Eivät ensin lähteneet imemään ollenkaan vettä ja löpsähtivät pitkin reunoja, toisen kerran jälkeen vasta virkosivat ja nousivat pystyyn.
Olen tämän päivän kotona omassa seurassani. Mies lähti pitkästä aikaa viettämään laatuaikaa ystäviensä kanssa. Vilkkaan viikon jälkeen tämä on ollut täydellinen välipäivä elämästä. Väsyneenä ja päänsäryssä olen lähinnä nukkunut, ulkoiluttanut koiran, siivonnut hiukan ja taas vain ollut. Hiljaisuudessa. Täällä on kuitenkin vähän sekavaa, joten voisin nyt alkaa siistiä paikkoja ja vaihtaa lakanat. Koira suvaitsi oksentaa sänkyyn kaksi kertaa kello viisi aamulla.
Mukavaa viikonloppua!
Joo, talvi se vaan jatkuu ja jatkuu. Juttelimme tänään, että milloin tahansa voi tulla äkkikäänne ja kevät voi rysähtää yhdessä päivässä. Minusta on sinänsä ollut ihan kiva talvi, mutta voisi se jo antaa tilaa keväälle.
VastaaPoistaMukavaa latautumispäivää sinulle. Tuolaiset päivät ovat tapeellisia itse kullekin.
Uskon myös, että kevät tulee nopeasti ja aurinko haihduttaa lumet ihan hetkessä, niin on käynyt joskus ennenkin.
PoistaIsot synttäri onnittelut Vilmalle halauksien kera siskolikalta! Eikös me ollakin erikoisen ihania mäykkyneitejä? Olen viettänyt omia synntäreitäni maksalaatikon, nakkien, possunkorvien ja putkiluun kera mutta vieläkin jotain hyvää mahtuisi;)
VastaaPoistaApua, meillä on unohtunut synttärit kokonaan! ONNEA Riitulle ja Vilmalle tietysti myös:) Teillä onkin ollut kunnon kemut, mun täytyy ensi viikolla järjestää Vilmalle jotain ekstraa myös. Me ollaan muuten vähennetty siltä vähän ruoka-annosta, joten luulisi herkkujen maistuvan.
PoistaMe ollaan oltu niin iloisia tästä koirasta. Se on terve ja reipas, aina iloinen, vähän huonosti kasvatettu, mutta melko tottelevainen. Nukkuu välissä ja on aina mukana.
Jaa, että Jyväskylässä olisi tilausta kivijalkakukkakaupalle.
VastaaPoistaKäyn siellä niin harvoin ja se tuntuu niin mukavalta
paikalta Suomen sydämessä, että melkein voisin...
Sitten aikuisuudessa ehkä.
Olen niin tylsä ja turvallisuuteenpyrkivä ihminen,
että jätän repäisyt myöhempään elämänvaiheeseen.
Maanantaina palaan taas vanhaan uomaani.
Ihanat anemonet löysit!
Onnea Vilma!
Juuri sellainen täältä puuttuu! Jyväskylän keskusta on käytännössä yksi risteys, ja kaupankäynti tapahtuu kortteleiden sisään rakennetuissa kauppakeskuksissa, joten täällä ei ole näkyvillä paljon mitään. Muualla keskusta on laajalle levittäytynyt ja houkuttelevia paikkoja on paljon enemmän.
PoistaSulla on houkutteleva unelma, ehkä tulee aika toteuttaa se joskus.
Missä muualla mäyräkoiran paikka on kuin omistajien kyljessä kiinni? ja tietysti aina ja joka paikassa mukana ja varsinkin siellä missä tapahtuu! Meillä myös ollaan oltu terveinä ja reippaina (turhankin) sekä myös huonosti kasvatettu, pikkusen remmiräyhääjän vikaa on, sekä välillä vetämistä joita yritetään kitkeä pois. Lapsia pelkää, joka ilmenee räyhäämisenä (yksi pikku poika kävi potkaisemassa ja sen jälkeen se alkoi). Riitultakin aletaan vähentää ruoka annoksia ja lisätä liikuntaa nyt pakkaset alkaa olla ohi (toivottavasti). Mutta kun on mummon ja ukin hoivissa päivisin, niin pöydältä "vahingossa" tippuu millon mitäkin hyvää, vaikka olenkin asiasta sanonut, joten iltaruuan koko pitää nyt pienentyä. Mutta aletaan odottamaan sitä kevättä ja aurinkoa!
VastaaPoistaRemmiräyhääjä on tämäkin, ja tuollaista maantasalla kulkevaa on tosi vaikeaa namin kanssa opettaa seuraamaan vierellä. Sitä ei yksinkertaisesti kroppa kestä! Ja lapsia on Vilmakin pelännyt alusta saakka, vaikka mitään ei ole tapahtunut. Kiertää pienimmätkin parin metrin päästä, outoa. Isännältä varsinkin pikku kerjääjä saa koko ajan pientä ekstraa, ja koiraa voi aina opettaa, mutta isäntää ei.
PoistaOletko opettanu Vilmalle temppuja? Meillä Riitu osaa yläfemman, kieri (selän kautta ympäri) ympäri (kiertää itsensä ympäri) pupu (istuu kahdella jalalla) nokkapala (herkku kuonon päälle, hauskan näköistä kun tuijottaa herkkua silmät kierossa, pystyn käymään keittiössä laittamaan kahvin tippumaan ja Riitu istuu olohuoneessa silmät kierossa :DDD) polvi (koskettaa minun polvea käpälillä) ja tietenkin klassinen tassu, pujottelu minun jalkojen välistä kävellessäni, minun ympäri kierto. Riitulle on ollu tosi helppo opettaa ja siinä mielessä harmittaa kun ois voinu mennä tottikseen tai johonkin missä ois voinu käyttää sen päätä hyväksi. Sit ollaan opetettu ettei tien yli saa mennä ilman lupaa, ihmisiä on kaupungissa käydessä huvittanu meidän liikenne käyttäytyminen. Ja vaikka Riitu onkin remmiräyhääja niin ei onneksi vedä, sitä voi taluttaa "yhdellä sormella" mikä onkin ihan hyvä kun yli 80 vuotiaat vanhempani hoitavat sitä päivisin. Muuten, traktoreita ja mopoja meillä syödään välipalaksi. Ja ruuan meillä voi jättää vaikka olohuoneen lattialle ei koske jos ei anna lupaa, meillä tuo nuoriso tuppaa syömään mahallaan lattiatyynyllä telkkaria katsoessaan. Kerran kokeilin jättämällä lautasen lattialle ja itse menin keittiöön, peilin kautta seurasin koiraa kun meni lautasen vierelle istumaan mutta ei koskenu. Tosin ruoka jäi syömättä kun reunalla oli iso kuolalätäkkö :DDD
PoistaSiulla on muuten aivan ihania kuvia, palaan aina uudelleen ja uudelleen katsomaan vanhempiakin kuvia. Ruoka- ja leivontaohjeita käytän jatkuvasti, tänään listalla hapankaalikeitto ja jälkkäriksi kahvi kera limepiirakan, Kiitokset sekä kuvista, että ohjeista.
PoistaVilma ei vissiin ole ihan penaalin terävin kynä, vai onko kyse emännästä, kun maahanmenoa opeteltiin koirakoulussa kauan ja siihen ne temput jäivätkin. Koira tulee käskystä sivulle vain, jos on herkku kädessä, muuten on turha toivoa. Maahan sen saa vain viemällä käden maahan, eikä sekään onnistu, jos käsi on tyhjä. Kävelyllä se tottelee aika kivasti, odota, saa mennä, sivulla jne. Vetäminen on meilläkin loppunut kokonaan, alussa sitä oli.
PoistaRiitu on kyllä etevä! Olen saanut nyt opetettia, ettei omaa ruokaa saa ottaa kuin luvan kanssa, mutta en tiedä kauanko se jaksaisi odottaa. Muuten se syö vaikka leivän kädestä, sitä ei ole saatu kitkettyä.
Ihanan näyttäviä!
VastaaPoistaMeidän Prismassa on heti tuloväylällä kukkaosasto ja saan koriin aina alkajaisiksi kukat ;)
Kukkaosastot ovat pikkuhiljaa kasvaneet Prismoissa, sieltä minäkin kukkani ostan.
Poista