Kudottuja tarinoita

Onneksi tänäänkin on ollut aurinkoinen päivä ja vapaaviikko, joten pääsin ulos Vilman kanssa. Ystävä lähetti samaan aikaan kuvia aurinkoisista maisemista Levin huipulta, jossa he ovat hiihtämässä. Hetkeksi tuli mieleen, miten ihanaa olisi hiihtää keväthangilla. Nyt en ole ottanut suksia esiin ainakaan viiteen vuoteen. Enkä ota nytkään.

Heitän vielä muutaman kuvan siitä kuvakudosnäyttelystä, sillä ei näitä voi olla näyttämättäkään. Itse näyttely on siis jo loppunut, oli eilen viimeistä päivää täällä.

Ihan outoa, että tämä kuva on saatu aikaan kutomalla, sillä tämän enempää ei enää voisi näyttää maalaukselta. 

Tästä minulle tulee mieleen kansallisromantiikka, Hvittträsk ja Loja Saarisen työt, vaikka tekijä ei muistaakseni ollut suomalainen.

Erikoisen kolmiulotteinen vaikutelma. Aihepiiri ja värit ovat kuitenkin vastenmieliset, tällaista en halua katsella.  Se olikin poikkeus, aivan kuin miehen tekemä, mutta en kyllä muista katsoneeni nimeä.

Jonkun ruotsalaisen sukua tässä ikuistettuna seinävaatteeksi. 

Läheltä katsottuna porraskäytävän triptyykistä ei saanut mitään selvää. Oli hauska katsella sitä läheltä ja arvuutella, onko tässä joku kuva. Yläportaalta vasta kokonaisuus alkoi hahmottua.

Kummasti on ollut taukoa valokuvauksessa. Kotona ei tee mieli ottaa yhtään kuvaa, kun kevään tullessa olen niin kyllästynyt huusholliini. Moni yksityiskohta ärsyttää. Samalla ärsyttää tietysti flunssan jäljiltä tukossa oleva nenä, joka saa välillä olon tuntumaan varsin tunkkaiselta. Nenäkannu on kovassa käytössä ja tuntuu, että ilman sitä en selviäisi ollenkaan.