perjantai 15. maaliskuuta 2013

Löytyi


Vilma on kuvassa syventyneenä keskusteluun itsensä kanssa. Se juoruaa, että taas sen emäntä on lähdössä luuhaamaan kaupungille, vaikka pitäisi valmistautua maanantain työtehtävään. Eikä viedä kunnon päivälenkillekään, vaan pissitetään vaan kymmenessä minuutissa, mitä se muka on, ja vielä vedetään kotiin, vaikka tienposkesta löytyisi paljon kiinnostavaa.


En kuitenkaan käynyt turhaan. Kiersin kaikki keskustan silmälasiliikkeet, paitsi yhden yläkaupungilla, mutta olin käynyt sielläkin jo aiemmin. Kaupoissa oli yllättävän paljon uutuuksia, rohkeitakin. Olin vannonut, että ei sitten mitään punaista tai violettia, koska siinä värissä on mennyt viimeiset kolme vuotta. Halusin myös edellisiä vähän pyöreämmän mallin, joka kuitenkin leikkaa silmäpussin kohdalta eikä roiku poskilla. 


Nämä MaxMaran pokat sopivat nenälle heti, ja sopivat myös naamalle. Silmäpussin alareuna jää piiloon, ripset ei yllä linsseihin eikä nauraminen nosta rillejä. Väri on kuin tehty minulle, vaikka onkin melkein sama kuin edellisissä. Kännykkäkuvissa on vähän omituiset värit, eikä tukkakaan ole ihan noin paljon haalistunut, mutta ylemmässä kuvassa on vähän todellisemmat värit. Hintaa on vain reilu satanen, mutta kehysten hinnallahan ei ole suurta merkitystä, linssithän ne todella maksaa. Nyt ei saa tulla mitään yllättävää ja ylimääräistä menoa koko keväänä.


17 kommenttia:

  1. Onnea, tuohon pitäisi itsekin päästä.
    Juuri sopivan väriset ja malliset ovat.
    Sopivat kuin nenä päähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ainoat, jotka näytti heti omilta.

      Poista
  2. Tosi hyvän näköiseltä näytät kaikkineen värein!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattui olemaan tuo ruutuhuivi sekä violetti baskeri ja hanskat mukana, joten sangat oli kuin tehty niille. Mutta käy ne mun väreihin muulloinkin.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos!
      Jostakin syystä kommenttisi oli mennyt roskapostilaatikkoon, josta sen nyt siirsin. Välillä on tullut oikeaakin roskapostia, joten pidin vähän aikaa suodatusta päällä. Mutta kun se minusta on niin hankalaa muilla, otin taas pois.

      Poista
  4. Sopivat sinulle hyvin ja ovat just sopivasti vähän räyhäkkäät. Ostin kerran auton, joka sopi päälläni olevan takin väriin. Pitää siis miettiä mihin pukeutuu ostoksille lähtiessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muuten löysin tuon Ril'sin takin Oulusta hyvällä alennuksella. Olen vuosia etsinyt kevätulsteria, mutta sopivaa ei ole osunut kohdalle. Ihan unelmaväri ei tämäkään ole, mutta menettelee, kun malli passaa.

      Poista
  5. Aivan ihanat! (Kiitos myös ihanasta kirjalähetyksestä!) - Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noissa onvähän kuuskytluvun mallia, se näyttää taas mukavalta. Nyt pitäis maltaa odotella niitä.

      Poista
  6. Talvitakki on niin kuuma ja tumma aina kevätauringossa. Kaipaan silloin jotakin kevyttä ja vaaleaa kaupungille ja töihin, silloin tuntee itsensä kunnolla pukeutuneeksi, ihan vanhanaikaiseen tapaan;) Mukavilla kengillä höystettynä toki!

    Käytätkö ripsentaivuttajia? Niistä on apua rillien kanssa. Pahiten mulla linssit likaantuu kotipäivinä, kun en meikkaa. Silloin ripsen oma rasva sotkee linssit niin, että saa pestä pari kertaa päivässä.

    VastaaPoista
  7. Mitä ihmettä kirjoitat silmäpusseista, eihän sinulla ole niitä! Mutta lasit ovat kivat ja ylimmän kuvan pötkylä hurmaavan arvokkaan näköinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mulla! Nuoresta asti on ollut tummat rannut ja nyt on ihan kunnon pussit. Sangan alareuna vaan leikkaa juuri siltä kohdalta. Jostakin syystä kuvassa ei tosiaan näy.

      Poista
  8. Koko pukeutumiskulttuuri on minusta mennyt paljon rennompaan suuntaan. En voisi kuvitella oikein pukevani enää jakkupukua juhliin, kuten vielä -90 -luvulla saatoin tehdä. Toisaalta olen vähän haikea, kunkoko ikänäni en ole saanut pukeutua iltapukuun. Ei ole ollut tarvetta. Ainakin täällä Keski-Suomessa tavataan alipukeutua varmuuden vuoksi.

    VastaaPoista
  9. Herrajestas, olet ollut linnanjuhlissakin! Siinä on sellaista glamouria, jota vain harva pääsee kokemaan. Nuorena olisi ollut kiva edes kerran pukeutua kauniisti, meidän aikaan kun vanhojen päivänä pukeuduttiin todella vanhoihin vintagevaatteisiin eikä iltapukuihin. Naimisiinkin menin 70-luvun lopulla, jolloin köyhäily oli ainakin yliopistopiireissä pinnalla ja pukeutuminen hippimäisen rentoa. Kunnan virkamiehinä meillä ei kummallakaan ole ollut koskaan avec-juhlia eli emme ole tutustuneet edes toistemme työkavereihin. Vasta nyt, lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen olen tutustunut miehen työkaveripariskuntaan, jotka ovat todella hauskoja ihmisiä. Olisihan hän voinut vinkata jo aikaisemminkin...

    VastaaPoista
  10. Vastaukset
    1. Kiitos, viikon päästä ehkä jo. Saan ne:)

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...