Pitkäperjantaita

Suunnittelimme pitkänperjantain ateriaa monta päivää. Nuoripari sulatti sorsan pakkasesta ja poika ilmoitti tekevänsä paistettua sorsanrintaa selleripyreen kanssa alkuruoaksi. Minä olin silmäillyt Nannan nyhtölammasta himoiten, joten hankin puolentoista kilon katritsanpaistin ja haudutin sitä uunissa tuntitolkulla. 

Minulta olisikin mennyt sormi suuhun kokonaisen sorsan kanssa, eli ei olisi meitsistä Master Chef -keittiöön, ei edes kynnyksen yli pääsisi. Onneksi nuoremmalla pojalla on ravintolakokin koulutus, vaikka ei sitten sille tielle päättänytkään lähteä.

Pyreen keittäminen oli helppoa. Mitä nyt keitin maidot pohjaan ja jouduin vaihtamaan kattilaa. Näin käy aina, hätäinen kun maidon keitossa olen. Mutta todella hyvää ja lempeänmakuista siitä tuli, täytyy tehdä vastakin!

Selleripyree

600 g kuorittua juuriselleriä kuutioituna (sellainen greipin kokoinen pallo)
2 shalottisipulia kuutioituna
50 g voita
5 dl maitoa. Voi olla viisasta kuumentaa se ensin mikrossa.
suolaa

1. Kuumenna voi kattilassa ja lisää joukkoon sipuli. Kuullota hetki ja lisää selleri sekä maito.
2. Keitä sellerit kypsiksi ja siivilöi ylimääräinen neste, mutta säästä neste siltä varalta että pyreetä tarvitsee ohentaa.
3. Soseuta pyree tehosekoittimessa. Mausta suolalla.

Pääsiäisen aikaan kaipaan joka vuosi yhtäkkiä värejä: keltaista sen ainoan kerran vuodessa, vaalean vihreää kaipaan koko kevään, ja punainen nyt tulee muuten vaan kylkiäisenä. 

Marinoidut paprikasuikaleet pehmittelin tällä kertaa pannulla omassa nesteessään. Maustoin oliiviöljyllä, valkoisella balsamicolla, valkosipulilla, suolalla ja pippurilla sekä pienellä määrällä hunajaa.

Hasselbackan perunat uppoavat hyvin pyhäpäivänä ihan minkä tahansa ruokalajin kanssa. Voita ja parmesaania Nicola-perunan päälle, uuniin, ja maku ja menekki on taattu.

Karitsa oli hyvää. Granaattiomena, josta koputtelin siemeniä päälle, ei ollut ihan kypsä vielä, mutta onneksi se ei makua haitannut. Olen kuullut, että mitä tummempi ja rumempi se on, sen parempi. Mutta kaupassa oli vaan nättejä! Puristin vielä mehua lihan päälle, mutta muuten oli kastikkeeksi valmistettu tsatsikia. Sattumalta omasta viinihyllystä löytyi aterialle vielä erinomainen viini, Hand Crafted By Geoff Hardy Shiraz 2010, jota viidentoista euron hinnasta huolimatta aion ostaa vastakin. Maku oli ihmeen suunmyötäinen, pyöreä, tamminen ja sopivan hilloinen.

Jälkiruoaksi miniä oli valmistanut Key Lime Pien, jossa oli täytteenä kondensoitua maitoa. Ihana lopetus hyvälle aterialle! Vaikka ruoka loppui, niin pöydän ääressä me istuimme vielä loppuillankin, katsottiin vain elokuva välissä. Nuoripari oli päättänyt yöpyä täällä, joten pelasimme myöhään yöhön ja hauskaa oli.