Päivitystä

Säynätsalosta

Tällä viikolla on ollut kaikenlaista tekemistä lähes joka päivälle, vaikka vapaalla olen ollutkin. Vain tiistai oli täydellinen lepopäivä, ja tarpeellinen. Välillä minun on vaan saatava vain olla ja antaa pään nollautua. 

Sen jälkeen on ollut työpaikan juhlat, ylioppilasjuhlat, linnan juhlien katselua kynttilänvalossa ja pikkujoulunviettoa ystävien luona. Paljon ihanaa lyhyen ajan sisällä, ja yhtä juhlaa koko loppuviikko. Se on tuntunut nyt kivalta, kun aikaisemmin on ollut aika hiljaista.

Siitä kai johtuu, etten ole päivittänyt blogia kuin muutaman kerran viikossa. Ei vaan ole ollut aikaa pysähtyä kirjoittamaan, enkä ole edes avannut tietokonetta joka päivä. Blogejakin luen nyt iPadilla makuuasennossa, kun en enää jaksanut vastustaa kiusausta hankkia sitä. En jaksanut myöskään tihrustaa kaikkea puhelimesta. Kommentit siinä jäävät kyllä harmittavan vähäisiksi.

Tämän kadun nimi on Kotikatu

Olisiko voinut toivoa parempaa kuin lumentulo joulua odotellessa! On ollut ihanaa katsella hitaasti kerrostuvaa lunta, sitä oikeaa talvea. Varsinkin kun ei tarvitse itse kolata lunta, vaan voi koiran kanssa katsella ikkunasta, kun pieni ja ketterä traktori auraa kulkuväylät sileiksi. Katselemme tosiaan Vilman kanssa yhtä innostuneina. Heti kun jostakin kuuluu traktorin ääni, ryntää koira perässäni ikkunaan ja melkein hyppää syliin. Siinä me sitten molemmat tuijotamme haltioituneena traktoria, minä muistellen pikkupoikien intoa ja koira väristen jostakin muusta syystä.

Vielä huomenna on vapaapäivä. Jouluvalmistelut jätän viimeiseen viikkoon, mutta korttitalkoot on edessä, ihan omani,  sillä mies ei niihin osallistu. Sunnuntai-illan joulukorttitalkoot kynttilänvalossa ja glögiä maistellen. 

Terveisiä hangen alta