Päivää! Poika osasi taitavasti tutustuttaa koiria toisiinsa.Ja siitä se vauhti taas alkoi. Nuorempi poika lensi siis avovaimoaan tapaamaan ja minä jäin kahden koiran kanssa päiviksi yksin. Harvoin olen miestä odottanut yhtä hartaasti töistä palaavaksi kuin tänään! Viimeksi varmaan silloin, kun kotona oli vauvoja. Ja vauvalta ja kaksivuotiaalta nämä neidit tosiaan tuntuvatkin.
Luna jahtasi pikkuista ja teki valehyökkäyksiä saadakseen sen leikkimään. Vilma ei vielä ymmärtänyt tätä osaa koirakielestä, vaan kellahti vain selälleen tai pakeni nurkkaan. Kyselin jo naapureiltakin neuvoa, miten toimia, ja kaikki olivat sitä mieltä, että niiden pitää tottua toisiinsa ja selvittää välinsä. Kävin silti usein hakemassa pienen pois hätää kärsimästä tai viemässä isomman jäähylle toiseen huoneeseen.
Sekä aamu- että iltapäivällä sanoin lopen uupuneena, että nyt mennään tytöt nukkumaan. Otin kummankin sänkyyn eri kainaloon ja siihen sitten simahdimme kaikki pariksi tunniksi. Kotiin tultuaan mies oli yllättynyt, hän kun luuli löytävänsä minut hermorauniona. [Ikään kuin olisin joskus sellainen ollut :-]
Aikamoista hulinaa tämä alku. Kiva kuitenkin lukea näitä tarinoita. Ja kunhan Luna lähtee omaan kotiinsa niin Vilma pääsee aloittelemaan rauhallisempaa elämää..
VastaaPoistaVoi kun se on pikkuinen Lunaan (kiva nimi!) verrattuna! Hauskaa oli lukea niiden tohinasta, kyllä ne vielä toisiinsa tottuvat ajan kuluessa..
VastaaPoistaKuullosti hegästyttävän vauhdikkaalta. Tuohan käy jo pienestä lenkistä, koirien perässä pyyhältäminen.
VastaaPoistaPikku-Vilma näyttää osaavan koiramaailman säännöt kun kellahtaa selälleen ja "alistuu", jolloin Luna pääsee häntä nuuhkimaan kunnolla. Pikkupennut kestävät yllättävän paljon, mutta totta kai pieni pitää hakea turvaan, jos on hätää kärsimässä. Ajattelin just tänä aamuna, että pikkupennun kanssa on ihan samaa kuin vauvojenkin: tulee ne lasten sairastamiset, kolhut, lohdutukset, kasvatukset, tarkkana ruokavalion suhteen, että saa just ne oikeat rakennusaineet luuston yms.kasvuun jne., rokotukset ja lääkitykset ja sitten parin vuoden päästä saa koirien suhteen vähän huokaista (lasten ei vissiin koskaan!)
VastaaPoistaVilmalle tekee kuitenkin varmaan ihan hyvää saada koiraseuraa ja kyllä se Lunakin varmaan tajuaa, että toinen on pieni, mut hän taitaa olla innoissaan tulokkaasta, kunhan ensin tietty pistää hänet koirien arvojärjestykseen, ehkä mustasukkaisuuttakin saattaa olla ilmassa!
Kyllä se siitä rauhoittuu ja pikkupennun voi laittaa johonkin rauhalliseen paikkaan nukkumaan ja antaa huomiota Lunalle sinä aikana.
Ratkiriemukasta koirankasvatusta ja onnea pikku Vilmalle kauniista nimestä!
Minna
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, eikä tarvitse edes lähteä ovesta ulos! Leikki ja oman paikan ottaminen kuuluu asiaan, joten kyllä se siitä vielä. Joskus :)
VastaaPoistaVoi miten mukavaa!
Voin kuvitella, että pienen koiranpennun hoito vastaa vauvan hoitoa. On myös pakahduttavan onnellista. Anonyymin kanssa samoin ajatuksin.
VastaaPoistaIhana lukea näitä koirajuttujasi! Pennulle on hyvä asia, että se sosiaalistuu olemaan toisten koirien kanssa. Sen verran vain kannattaa pitää pariskuntaa silmällä, ettei Luna mustasukkaisuudessaan ryhdy liikaa pientä rökittämään.
VastaaPoistaPentu tarvitsee paljon unta. Muistan miten meillä Montyn pentuvaiheessa riehuttiin tunti ja nukuttiin kolme: tällä rytmillä mentiin ympäri vuorokauden.
No teillä on tosiaan menoa ja meininkiä! Maistuu varmaan elämältä. Pikkukoira näyttää tuossa isomman vieressä just niin pennulta kuin onkin, ihan Puppe-koiralta.
VastaaPoistaMeri
Ihanaa ja hankalaa. Mutta pakko käydä prosessi läpi niin koirien kuin ihmistenkin.Voimia.
VastaaPoistaVoi miten ihanaa aikaa! Ja suloisen pennun olette saaneet.
VastaaPoistaEmäntä ei nyt sitten ainakaan pitkästy.. vaan ei ole tainnut olla sinulla muutenkaan sitä ongelmaa. Kai pentu nukkuu paljon, niin taisi Pemu tehdä. Saako pentu hepuleita, juoksee hirviästi ympäri taloa?
VastaaPoistaKiitos antoisista kommenteistanne! VAstasin jo osaan, mutta se jäi päivällä kesken ja tässä nyt ollaan jo illassa. Vauhtia on riittänyt tänäänkin, mutta hiukan rauhallisempana kuitenkin. Näin paljon silti en ole kotona ennen puuhaillutkaan.
VastaaPoistaOi miten iiihanat lonkerot - eikun mäyräkoirat :) Olen miettinyt että miksikökähän mäyräkoiria näkee aina maisemassa kaksittain. Kiva ajatus että koirilla on seuraa toisistaan kun ovat niin seurallisia olentoja.
VastaaPoistaRita, totta on, että niitä näkee usein pareittain!
VastaaPoista