maanantai 26. heinäkuuta 2010
Vihreän varjoissa
Tällaisena aamuna, kun mies hoitelee koiran ulos seitsemän aikoihin, saa virkanainenkin nukkua lähes yhteentoista ensimmäistä kertaa noin kolmeenkymmeneen vuoteen! Näin voi nauttia vielä näistäkin vapaapäivistä. Olen kyllä nukkunut kymmeneen jokaisena vapaa- aamuna, mutta siinä välissä on pitänyt viedä kaksi koiraa ulos ja lukea itse lehti aamiaisen kera.
Tuuli tuo jostakin saunamaisen kosteaa ja tutun lämmintä ilmaa. Sisällä jo muutamia päiviä asunut miellyttävä viileys muuttuu nopeasti hiostavaksi. Tuuletin töihin taas. Kokonaisen kuukauden kestävä lähes kolmenkymmenen asteen helle on niin erikoinen kokemus, etten vastaavaa muista.
Tekee mieli vajota lähimetsän uumeniin. Siellä viihtyy koirakin hyvin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Sullon ollut viime teksteissä upeita kuvia. ja tämä vehreys näissä on tosiaan sitä mitä nyt kaipais. Jo katselu viilentää. Mittari näyttää 35.
VastaaPoistaeikka
Kiitos Eikka, munkin tekisi mieli sukeltaa tuonne saniaisiin, ainakin jos en pelkäisi ötököitä:) Ihan outo päivä on ollut, täällä ei ole paistanut edes aurinko, mutta on ollut jännittävän kosteankuuma henkäys jostakin Mustaltamereltä, eksoottista.
VastaaPoistaVoi jukra, miten ihania kuvia. Niihin ja metsän viieleisiin varjostoihinhan suorastaan sukeltaa. Saniaiset on vielä lemppareitani :)
VastaaPoistaIhanissapa uumenissa olette koiriesi kanssa vilvoitelleet. Talonne viintä myi meillä ihan Prisman A. Joko löytyi?
VastaaPoistaRuska, mehevät saniaispuskat viehättävät minualin, tahtoisin siirtää muutaman talon varjopuolelle kasvamaan.
VastaaPoistaRva Pioni, en vielä ole käynyt mäyräkoiraviinia katsomassa, mutta ehdottomasti täytyy:D