Tänään

Kun kysyin siskoni pikkutytöltä noin kahdeksanvuotiaana, mikä sinusta tulee isona, hän vastasi totisena ja varmana: "Minusta tulee äiti." Toinen säesti yhtä tosissaan, että "minusta tulee myös äiti."

Se sykähdytti. Minäkin halusin aina olla äiti. Vähältä piti, ettei se onnistunut, mutta onnistui sitten kuitenkin. Se on tärkeintä, mitä minulla on. Ja mies tietysti.

Hyvää äitienpäivää äideille ja äitien lapsille!

Harjulla

Käytiin eilen kävelyllä Miss Turkin kanssa Jyväskylän Harjulla. Vanha Alvar Aallon suunnittelema kerrostalo näkyy toisella suunnalla ja ihan uusi ja osittain vielä rakenteilla oleva sveitsiläisen Peter Zumthorin kolossaalisen suuri umpikorttelitalo toisella suunnalla.

Ei voi mitään, vanha viehättää enemmän silmää. Koira sen sijaan kulki nenä maassa ja kieri parhaissa hajuissa sydämensä kyllyydestä. Ei voinut vähempää välittää maailmankuuluista arkkitehdeista ja heidän metkuistaan.

Jou!

Kaksi päivää on mennyt toipuessa vilkkaasta maanantaista. Sade on osaltaan vaikuttanut aktiivisuustasoon, ja saanut aikaiseksi lievän päänsäryn. Mutta sade on ohi ja taas paistaa.

Viikko on mennyt myös koira-asioita pähkäillessä. Mies on alkanut vähitellen lämmetä /taipua, ehkä, ajatukselleni oman koiran hankinnasta. Ainakin hän on sanonut mielipiteensä, mistä tykkää ja mistä ei.

Joten, jos hyvin käy, sellainen pikkuotus meille muuttaa muutaman viikon sisällä. Tiedusteluja on tehty.

Korkealla

Näin muhkeissa maisemissa pääsin käymään eilen, kun työkaverini kutsuivat mukaan viettämään liikunnallista iltapäivää kiipeämällä Oravivuorelle. Se sijaitsee nykyisin Jyväskylässä, Korpilahdella.

Aikamoisen kivistä, jylhänkaunista polkua me kaikki yhdeksän naista nousimme, mutta hauska seura sai läähätyksen unohtumaan ja reilun kilometrin matka sujui yllättävän joutuisasti. Näköala Päijänteelle kyllä palkitsi, vaikka en uskaltanut torniin noustakaan.

Kuunnellessani iloista puheensorinaa, muistin taas, miksi olen viihtynyt niin hyvin pian parikymmentä vuotta työpaikassani. Kaikki tulevat toimeen kaikkien kanssa ja uudet tulokkaat otetaan avosylin vastaan, olivat he sitten opiskelijoita, harjoittelijoita tai uusia viranhaltijoita. Läppä lentää ja tarvittaessa otetaan vähän yhteenkin.

Tosin hyväkään yhteisö ei pysty lievittämään työpaineita ja liikakuormaa silloin, kun sitä on. Jokainen yrittää selvitä omalla tavallaan ja vaihtelevasti onnistuen. Nyt on moni ottanut vuorotteluvapaavuosia, yksi on vielä äitiyslomaiässä ja minä siis palailen pitkältä sairauslomalta.

Alas tultuamme suuntasimme yhden työkaverini mökille, joka sijaitsee sopivasti samalla suunnalla. Olut ja grillimakkara tuntui hyvin ansaitulta, ja on sitä paitsi harvinaista herkkua minulle. Naisten kanssa kun oltiin liikkeellä, pöytään kannettiin tietysti muutakin salaateista lähtien. Puhumattakaan kahvipöydän mangohyytelökakusta.

Oli oikeasti kiva tavata kaikki, varsinkin kun tiedän meneväni kesän alussa takaisin. En ole tähän asti halunnut käydäkään töissä, itse asiassa kävin viimeksi joululounaalla. Nyt sinne meneminen ei tuntunut miltään, oman huoneen näkeminenkään ei ahdistanut.

Tiedän, että sijainen on hoitanut hommansa mallikelpoisesti, jopa paremmin kuin minä. Onneksi hän jatkaa kesän yli jakamalla työaikani puoliksi, se lievittää minulta aloittamisen vaikeutta ja asiakkailta työntekijän vaihtumisen tuskaa.

Harmaata

Kuljen nyt vaarallisilla vesillä eli Sooloilijan reviirillä, mutta en voinut vastustaa kiusausta tehdä harmaata kollaasia näistä kuvista, jotka olen ottanut Oulun torilta.

Polliisin nyt kaikki tuntevat, ravintolarakennukset ja varasto ovat seisseet torin reunalla ainakin sata vuotta ja puu kasvaa kauppahallin kupeessa. Rättisitikka on sentään vain rekvisiittaa, se on bongattu Jyväskylässä.

Kuvablogissa on erilainen harmaa kollaasi, jonka merikuvat ovat nekin kyllä Oulusta, kuinka ollakaan.

Pitkä viikonloppu laatuaikaa

Olen elänyt vaihteeksi muutamia päiviä tietokonetta kartellen ja se on tehnyt hyvää. Arkisin tulee istuttua niin paljon tässä pohjoisen puolen varjoisassa työhuoneessa, että nyt on vaihteeksi ollut ihana olla ulkona auringossa.

Viime viikolla opin kuitenkin uuden linnun ikkunan edessä olevaa pihlajaa tiiraillessa: viherpeippo sen on pakko olla, vaikka kuva onkin äkkiä laukaistu ja epäselvä.

Vappuviikonlopun luontokappale on tuonut taas roppakaupalla iloa ja onnea meidän taloomme. Sen kanssa touhutessa tai yhdessä torkkuessa me olemme viettäneet samalla rauhallista laatuvappua miehen kanssa!

Silkkiturkki on piehtaroinut ulkona sydämensä kyllyydestä.

Lumien alta on paljastunut ihania hajuja.

Kotona tekemiseni keskittyvät olohuoneen sohvan ympärille ja pöydälle. "Pöytä on kuin lähtevä laiva" oli ennen äitini lempilauseita ja nyt ajattelen samoin itsekin. Olohuone on sopivasti huushollin keskipiste ja sohvapöytä olohuoneen keskipiste ja siksi siihen on kätevä kasata kaikkea tarvittavaa. Se vaan häiritsee silmää.

Ruoka on ollut aivan sivuosassa muutaman päivän ja sekin on tehnyt hyvää. Kunhan on syöty, en edes muista, mitä. No, eilen ravintolassa ankkaa, josta en suuremmin pitänyt nytkään, kunhan kokeilin. Tänään tulee varmaankin nuorempi poika syömään ja taas meillä on lohta, tällä kertaa suolassa paahdettuna medaljonkina. Paljon vihanneksia ja jälkiruokana marjarahkaa.

Mutta sitä ennen pyörälenkille.

Kukintaa kaivataan

Täällä ei kuki, mutta olisi kiva jos kohta kukkisi. Kuva on viime vuodelta toukokuun lopusta.

Vappu yllättää minut joka vuosi ja niin se nytkin tuntuu tulevan liian aikaisin. En ole vapunviettäjä koskaan ollut, joten suhtaudun siihen taas nihkeästi. Otan mielelläni koiran hoitoon. Simat ja munkitkin jäävät kokeilematta, ei siksi ettenkö tykkäisi, vaan siksi, että vyötäröni menee kohta minusta edelle.

Kahden vilkkaan päivän jälkeen tahdon vain olla ja levätä, ja viettää laatuaikaa miehen ja hauvan kanssa. Kuvassa hauva sai päähänsä yhtenä päivänä istahtaa skeittipuiston portille tarkkailemaan nuorison touhuja. Eikä inahtanut siitä mihinkään.

Musta kollaasi on mukana vain siksi, että tekisi mieli tehdä taas joskus sinisimpukoita ja käydä jossakin matkoilla.

Silmät kierossa

Suhannut tänään pyörällä edestakaisin ja hankkinut samalla tervetullutta liikuntaa. Suunnitellut lääkärin kanssa työhönpaluuta ja järjestellyt asioita. Käynyt välillä ulkoiluttamassa kaupungissa pikkuystävää ja pitämässä sille seuraa. Väistellyt sadepisaroita.

Tuskaillut Samsungini jatkuvan sammumisen kanssa ja yrittänyt käyttää pojan vanhaa Nokian kankeaa N73:a. Opetellut koekäytössä Nokia 6210 navigator -mallia. Se on sentään paljon helpompi ja ihan mahdollinen. Vaikka tykkään leikkiä puhelimella, tämä on sentään ollut liian rasittava päivä kolmen luurin kanssa, kun on pitänyt vaihtaa SIM-korttia ja muistikorttia edestakaisin.

Ei ymmärrä.

Nuorempi poika tuli illalla ystävänsä kanssa vaihtamaan tämän autoon kesärenkaita. Emo minussa nousi heti leipomaan kakkua, jos vaikka pojille maistuu iltatee. Ei maistunut, mutta lohisoppa maistui.

Sain siin syödä kakun itse. Tai ainakin kolme palaa, nimeltään Sydämen surujen kakkua, tiedättekö vanhaa ohjetta? Erittäin hyvää:)))

Huomenna menen kuntosalille ja elän ihmisiksi.

Kevätruokia

Tein lauantaina ensimmäisen parsakeittoni. Etsin netistä ohjetta ja löysin pari samanlaista, aika peruskeittoa. Maku-lehden mukaan tarkoitus oli käyttää valkoista parsaa, mutta löysin kaupasta ihanan napakkaa ja tuoretta vihreää, joten siitä se väännettiin.

Tarjosin keiton miehelle ja itselleni teekupista, mikä näytti hassulta, mutta passasi hyvin. Maku ei ollut kuitenkaan niin hyvä, kuin olisin toivonut. Jackson Estaten Sauvignon Blanc sen sijaan oli yhtä tajunnanräjäyttävän hyvää kuin aina ennenkin, ja kieltämättä sopi keitonkin seuraksi. Vuohenjuustollehan se on aivan ideaali viini. -Ja keittokin parani muuten hiukan seuraavaksi päiväksi.

Nopeasti suolassa pannulla käännellyille merilohiviipaleille tein Parasta ruokaa Gloriasta -kirjasta Buttenhoffin pariskunnan raparperikastikkeen. Itse pidin siitä kovasti, mutta mies ja poika eivät.

Kastikkeeseen pilkotaan pari raparperinvartta tai vastaava määrä pakastettua. Sitä keitetään vesitilkassa pehmeäksi. Sekoitetaan joukkoon ½-1 dl ranskankermaa. Maustetaan vajaalla teelusikallisella inkivääriä (jauhetta tai tuoretta, käytin jälkimmäistä) sekä ripauksella suolaa. Happamuutta pitää tasoittaa sokerilla oman maun mukaan, käytin vajaa ½ dl.

Jälkiruoaksi tehty sitruunatorttu Glorian uusimmasta ruokakirjasta maistui lähinnä munakokkelilta lämpimänä, mutta jääkaappikylmänä senkin maku tuli paremmin esille. Hedelmäkompotti sen seurana oli kyllä herkullista.

Aina ei mene valinta nappiin. Tuskin olisivat vieraammekaan tykänneet kastikkeesta, joten onni heille, että olivat sairastuneet ja peruivat tulonsa. Vaikka eihän ruoka olisi ihan pääasia tapaamisessamme ollut.

Jälkiruokakuvat ovat nuoremman pojan ottamia. Koira seuraa kuono pitkällä, kun yritän syödä jälkiruokaani.

Olen näköjään juuttunut tarjoilemaan lohta sunnuntaisin. Viikolla puolestaa tekee mieli vain keittoja. Teen ison annoksen jotakin hyvää keittoa ja pakastan sen annosrasioihin. Siitä sitten saa helpon ruoan lounaaksi ja joskus päivälliseksi. Kuten hernekeittoa tai hyvää kanakeittoa. Tai huomenna kapriksilla maustettua lohikeittoa.