 |
Tein lauantaina ensimmäisen parsakeittoni. Etsin netistä ohjetta ja löysin pari samanlaista, aika peruskeittoa. Maku-lehden mukaan tarkoitus oli käyttää valkoista parsaa, mutta löysin kaupasta ihanan napakkaa ja tuoretta vihreää, joten siitä se väännettiin.
Tarjosin keiton miehelle ja itselleni teekupista, mikä näytti hassulta, mutta passasi hyvin. Maku ei ollut kuitenkaan niin hyvä, kuin olisin toivonut. Jackson Estaten Sauvignon Blanc sen sijaan oli yhtä tajunnanräjäyttävän hyvää kuin aina ennenkin, ja kieltämättä sopi keitonkin seuraksi. Vuohenjuustollehan se on aivan ideaali viini. -Ja keittokin parani muuten hiukan seuraavaksi päiväksi.
Nopeasti suolassa pannulla käännellyille merilohiviipaleille tein Parasta ruokaa Gloriasta -kirjasta Buttenhoffin pariskunnan raparperikastikkeen. Itse pidin siitä kovasti, mutta mies ja poika eivät.
Kastikkeeseen pilkotaan pari raparperinvartta tai vastaava määrä pakastettua. Sitä keitetään vesitilkassa pehmeäksi. Sekoitetaan joukkoon ½-1 dl ranskankermaa. Maustetaan vajaalla teelusikallisella inkivääriä (jauhetta tai tuoretta, käytin jälkimmäistä) sekä ripauksella suolaa. Happamuutta pitää tasoittaa sokerilla oman maun mukaan, käytin vajaa ½ dl.
Tarjosin keiton miehelle ja itselleni teekupista, mikä näytti hassulta, mutta passasi hyvin. Maku ei ollut kuitenkaan niin hyvä, kuin olisin toivonut. Jackson Estaten Sauvignon Blanc sen sijaan oli yhtä tajunnanräjäyttävän hyvää kuin aina ennenkin, ja kieltämättä sopi keitonkin seuraksi. Vuohenjuustollehan se on aivan ideaali viini. -Ja keittokin parani muuten hiukan seuraavaksi päiväksi.
Nopeasti suolassa pannulla käännellyille merilohiviipaleille tein Parasta ruokaa Gloriasta -kirjasta Buttenhoffin pariskunnan raparperikastikkeen. Itse pidin siitä kovasti, mutta mies ja poika eivät.
Kastikkeeseen pilkotaan pari raparperinvartta tai vastaava määrä pakastettua. Sitä keitetään vesitilkassa pehmeäksi. Sekoitetaan joukkoon ½-1 dl ranskankermaa. Maustetaan vajaalla teelusikallisella inkivääriä (jauhetta tai tuoretta, käytin jälkimmäistä) sekä ripauksella suolaa. Happamuutta pitää tasoittaa sokerilla oman maun mukaan, käytin vajaa ½ dl.
Jälkiruoaksi tehty sitruunatorttu Glorian uusimmasta ruokakirjasta maistui lähinnä munakokkelilta lämpimänä, mutta jääkaappikylmänä senkin maku tuli paremmin esille. Hedelmäkompotti sen seurana oli kyllä herkullista.
Aina ei mene valinta nappiin. Tuskin olisivat vieraammekaan tykänneet kastikkeesta, joten onni heille, että olivat sairastuneet ja peruivat tulonsa. Vaikka eihän ruoka olisi ihan pääasia tapaamisessamme ollut.
Jälkiruokakuvat ovat nuoremman pojan ottamia. Koira seuraa kuono pitkällä, kun yritän syödä jälkiruokaani.
Olen näköjään juuttunut tarjoilemaan lohta sunnuntaisin. Viikolla puolestaa tekee mieli vain keittoja. Teen ison annoksen jotakin hyvää keittoa ja pakastan sen annosrasioihin. Siitä sitten saa helpon ruoan lounaaksi ja joskus päivälliseksi. Kuten hernekeittoa tai hyvää kanakeittoa. Tai huomenna kapriksilla maustettua lohikeittoa.
Nam. Toisten häviö on toisten tappio. Ihanan näköisiä ruokia... =)
VastaaPoistaHiillostetulle lohelle ei mielstäni käy mikään kastike, koska se lohi on niin hyvää. Vain suola ja muut mausteet ja lisukkeet.
VastaaPoistaHerkullista ja hyviä kuvia.
Herkullisen näköisiä ruokia.Lohi on niin hyvää;odotankin että pääsen Suomeen syömään paljon tuoretta lohta, täällä se tuore on niin tyyristä että pitää tyytyä yleensä pakastettuun. Jännä tuo raparperikastike. Minustakin tuolla tavalla valmistettu lohi ei kastiketta kaipaa.
VastaaPoistaAlkoipa mieleni tehdä parsaa. Kyytipojaksi hollantilaiskastiketta.
VastaaPoistaMyös kapriksilla terästetty lohikeitto herautti veden kielelleni. Sekaan heittäisin mustia oliiveja, varsiselleriä, purjoa, salottisipulia,kermaa ja konjakkia.
Una, olet vaihtanut nimesi profiiliinkin! Ruokien näkö oli tosin tällä kerralla parempi kuin maku.
VastaaPoistaArleena, olen oikeastaan samaa mieltä, että kastiketta ei tarvita. Arkisin minäkään en laita mitään, nyt olin tehnyt tätä vieraita varten.
Yelian, lohta tulee täällä syötyä usein, kun se on niin edullista ruokaa tarjouksesta. Mutta minäkin pakastan sitä annospaloina.
Ina, suunnilleen tuollaisen lohikeiton taidan nyt tehdäkin. Varsiselleriä ei kyllä ole, mutta muita on:)
Tuntuu työläältä tuollainen kokkaus, mutta sinä taidat nauttia siitä. Söin juuri eineksiä, valkosipuliperunoita ja lihapullia, jotka maistuvat aina samalle. Plääh. Ei jaksa kokata, kun on niin nälkä ja väsy kotiin tultua.
VastaaPoistaKiitos viinivinkistä vuohenjuustolle, laitan korvan taakse, kun olen taas viinejä maistellut.
Eikka, eihän sitä töistä tultua tosiaankaan jaksa mitään. Kohta se on edessä mullakin. Ja silti nytkin syön viikolla keittoja pakastimesta. Tein juuri kuuden annoksen lohikeiton, siitä riittää vaihtelua kana- ja hernekeiton kanssa. Se on kaksi keittoa päivässä:) Ei niin järin suuria herkkuja siis täälläkään.
VastaaPoistaTuli taas nälkä - ei tällaisia herkkukuvia saa laitella toisten kiusaksi ;)
VastaaPoistaMukavia kokkaushetkiä ja nautihan keväästä!
Parsakeitto ei oikein iske, Lohi ja torttu kylläkin. Kiva kuva tuo koiran valvoma ruuanlaitto :D
VastaaPoistaHanna, poikani ottaa aina lähikuvia:) nuo hedelmät näyttävät kyllä aika mehukkailta.
VastaaPoistaAri, lohesta tykkäävät varmaan kaikki, jotka eivät ole sille allergisia. Eikä makuun ihan heti kyllästy.
Inkivääriä olen ruvennut käyttään omenakakkuihin, raparperiin ja muuhun, nami.
VastaaPoistaOh, HERKULLISIA kuvia :)
VastaaPoistaHannele, inkivääri on yllättävä ja hyvä mauste. Maistuu vielä erilaiselta tuoreena ja jauheena.
VastaaPoistaMarika, kiitos!