Kaksi päivää on mennyt toipuessa vilkkaasta maanantaista. Sade on osaltaan vaikuttanut aktiivisuustasoon, ja saanut aikaiseksi lievän päänsäryn. Mutta sade on ohi ja taas paistaa.Viikko on mennyt myös koira-asioita pähkäillessä. Mies on alkanut vähitellen lämmetä /taipua, ehkä, ajatukselleni oman koiran hankinnasta. Ainakin hän on sanonut mielipiteensä, mistä tykkää ja mistä ei.
Joten, jos hyvin käy, sellainen pikkuotus meille muuttaa muutaman viikon sisällä. Tiedusteluja on tehty.
Ihanaa! Minkärotuinen?
VastaaPoistaVoi ihanaa! Minuakin kiinnostaa, että millainen tapaus tulossa, rotu, tyttö vai poika jne.
VastaaPoistaMinullakin on aina välillä krooninen koirakuume, vaikka vanhahko koira onkin jo talossa.
Juu ja onnea perheenlisäyksestä ; )
Minna
'Jaiks' ihanaa!! Elämänmuutos tulossa uuden perheenjäsenen myötä! Kerroppa sitten lähemmin..
VastaaPoistaIik. ihana. Kesäkoirahauvavauva on ihan täysin optimi juttu :) Pikkuinen saa telmata ulkona ja ehtii oppia talon tavoille ennen talvea. :) Koira olisi ihana.
VastaaPoistaNo jou! Mahtijuttu, eipä ois uskonut susta eikä kyllä mustakaan, että vielä koiranomistajiksi ruvetaan.
VastaaPoistaKannatan ehdottomasti!
Yelian, olemme katselleet lyhytkarvaisia mäyräkoiria. En halua ihan samanlaista kuin Silkkiturkki, enkä toisaalta isoakaan. Ihastuin Citykoira-kirjassa mäyräkoirakuviin ja erityisesti lyhytkarvaisiin.
VastaaPoistaMinna, jotenkin osaan ajatella vain tyttökoiraa. Ehkä siksikin, että lapseni ovat poikia. Ja työkavereillanikin on ollut vain narttuja.
Sooloilija, asia on ollut hautumassa pitkään, mutta nyt haluan toteuttaa sen vielä ennen kuin lähden töihin.
Nelle, ihan vauvahan se on ainakin puoli vuotta. Kesä menee sitten sen ehdoilla, uudella tavalla. Vaihtelu on tervetullutta meillekin.
Eikka, ei olis uskonut millään pari vuotta sitten, ei. Se on lumipalloilmiö, ilmeisesti me ollaan kaikki oltu sen tarpeessa:)
Maaretta, mäyräkoira jaksaa liikkua vaikka kuinka paljon, mutta ei tietääkseni vaadi mitään juoksulenkkejä. Poikani koira ei suostu sateella inahtamaankaan, käy vain tekemässä asiansa lähellä ja tallustelee takaisin sisälle.
Niinpä, sana koiranilma on saanut meilläkin aivan muun kuin alkuperäisen merkityksensä...
VastaaPoistaSiis ihanaa - ja onnea odotukseen!
T. Eevis
Ohhhoh, tätä menoa mekin vielä hankitaan joskus kesämökki. Onnea odotukseen. JOS meille joskus tulee koira, kallistun kääpiövillakoiraan.
VastaaPoistaEevis, koirakuume ja autokuume on näköjään samaa sorttia. Ei saa rauhaa, ennen kuin on saatu hankittua se mitä halutaan.
VastaaPoistaVicki, villakoiria katselin minäkin, mutta mies ei halunnut. Villakoirista ei lähde edes karvaa.
-Mökki on munkin unelmalistalla, ehkä meitä vielä joskus onnestaa.
Onnittelen jo etukäteen tulevan iloisen perhetapahtuman johdosta.
VastaaPoistaKoira on uskollinen ystävä, ottaa aina iloisesti vastaan, eikä hauku eikä morkkaa, kiittää häntää heilutellen.
Vai onko sillä koiralla häntä ?
Energinen vuosi edessä pienen pennun kanssa! Kyllä se välillä naurattaa ja välillä pinnaa kysyy. Ihanaa kaiken kaikkiaan.
VastaaPoistaÄlä aloita! Mullekkin iskee pian kuume ja se on niin kamalaa kun pitää kovettaa luontonsa. Koira ja kerrostalo ja minä, ei sovi yhteen... ;)
VastaaPoistaMaaretta, nyt on hyvä aika siksikin, että mies jää lomalle, kun minä lähden töihin. Ei tarvitse pienen olla heti yksin kotona pitkiä päiviä.
VastaaPoistaRita, epäilemättä tulee monenlaisia hetkiä eteen. Jotakin uutta on kuitenkin kaivattukin, ehkä sen kestää. Niinhän se on lastenkin kanssa.
Lepis, odotan ainakin, että koira tuo lisää tunnetta meidän huusholliin, lisää elämää ja (pakollista) ulkoilua.
Ihanaa odotusta! Onnittelen. Koira on elämäntapa: toisille mahdoton, toisille elinehto. Kuulun jälkimmäisiin. Mäyräkoira on koirien joukossa vielä aivan oma lukunsa;)
VastaaPoistaOnnea odottavalle! Minäkin kuuluin niihin joille ei tule koiraa kuin kuolleen ruumiini ylitse. No kaksihan noita pentuja tuossa on ja minäkin tunnen olevani hengissä. En luopuisi kummastakaan koiruudesta, vaikka kyllä tiedänkin toisen lähtevän aikoinaan maailmalle tyttären matkaan.
VastaaPoistaIna, olen aivan aloittelija näissä puuhissa, vaikka vähän olenkin Silkkiturkin kanssa saanut opetella. Toivottavasti tulee koiraihminen:)
VastaaPoistaPunapuu, onko teillä jo kaksi! Samanlaistako? Minähän pelkäsin koiria vielä ennen Silkkiturkkia, mutta se hävisi vähitellen.
Jookaksihan meillä on. Ekan oletkin nähnyt kuvissa pikkuinen paplari ja toinen on jouluksi tullut australianpaimenkoira. Kymmenen kertaa painavampi, mutta yhtä ihana.
VastaaPoista