Blogihiljaisuus on ollut hiljaisuutta muutenkin, olen ottanut iisisti ja lepäillyt paljon. Haavat eivät ole vuotaneet, kipuja ei ole nimeksikään ja alkuperäiset teipitkin ovat pysyneet paikoillaan. Hyvä niin, koska saan muista ihoteipeistä ihottumaa. Niitä täytyy pitää peräti kaksi viikkoa tukena.
En viitsi tieten tahtoen ärsyttää haavojen paranemista hikoilemalla ja mikä sen parempaa! Kerrankin on hyvä syy välttää rasittavaa liikuntaa. Joillakin se vaikuttaa ruokahaluun käänteisesti, mutta täällä sellaisesta ei ole kuultukaan. Aina maistuu, ja mitä vähemmän on tekemistä, sitä paremmin vaan. Joka aamu päätän ottaa vain yhden leivän ja otan kaksi, Ja jos pakastimessa on puolukkapiirakkaa, syön sitä vaikka jäisenä päiväkahvin kanssa. Hohhoijaa, itsekuri on nollassa.
Pakkasaamun kuvat olen ottanut syyslomalla Oulussa pari viikkoa sitten, lapsuuden maisemistani Tuiran uimarannalla. Tämä alin kuva paljastaa tämän viikon ajanvietteen. Virkkaamiseenkin voi jäädä koukkuun: teen vielä tämän lapun loppuun, katson mitä langasta vielä tulee, vielä yksi lappu. Yöllä niskaa kivistää ja kättä särkee.
Välillä on käväissyt mielessä huomio, että olen henkisesti veltostunut aika lailla. Ostin mm. Pirjo Saarnian kirjan Ruoan terveysvaikutukset, aihe joka kiinnostaa minua paljon, enkä ole avannut sitä vielä kertaakaan. Yöpöydällä odottaa viisi ystäviltä jo kesällä lainattua kirjaa. Kesä meni koirakirjojen parissa.
Koiran kanssa vaan torkutaan sohvalla.