Ideoita etsimässä

Kuva: A la Carte, vähän ikävä, vaikka kaapinovet mieleiset

Kun katselee netissä keittiökuvia, on saareke siellä ja saareke täällä. Meillä kotona on erillinen keittiö, johon on käynti eteisestä. Sinne ei saareketta saa mitenkään, siitä haaveilin nimittäin jo edellisessä remontissa 13 vuotta sitten. Silloin teimme myös kustannussyistä ratkaisun, että vesi- ja liesipisteitä ei siirretä ja siksipä ne ovat varsin ahtaasti tiskikoneen kanssa kaikki vierekkäin, ja se rajoittaa suunnittelua. Muuten tilaa on riittävästi ja kaappejakin kolmella seinällä.

Kuva täältä

Näissä kahdessa ylläolevassa keittiössä minua viehättää niiden tiiviys, ne ovat yksinkokkaajan unelma: kaikki on käden ulottuvilla. Kahdelle kokille saattaisi tulla jo ahdasta.

Kuva täältä

Haluan nyt tummanharmaan pöytätason ja korkeakiiltoiset kaapinovet ja tässä on aika pitkälle sen näköistä, kuin kuvittelen. Kun katselimme laattavalikoimaa ja keittiöitä, mies tykkäsi, että välitilan pitää olla myös tumma, jos pöytätasokin on, ja kallistuin kyllä itse samalle kannalle.

Kuva täältä

Kuitenkin meillä on puupöytä ja puisia leikkuulautoja, ne tuovat lämpöä harmaa-valkoiseen väritykseen. En missään nimessä halua valkoista lattiaa, vaan ajattelin korkkia, mutta en vielä osannut valita väriä.

Kuvien lähde: Mrs Jones, joka esitteli tätä blogissaan

Tämä keittiö on kotoisin Silkkiä ja samettia -blogista, ja on aivan unelmakeittiö. Tiiliseinä on niin upea! Se tuo elämänmakua muuten moderniin keittiöön. Sitä samaa minäkin haen. Mutta kun tarkaan katselin tänään erilaisia kivipinnoitteita, josta kyllä molemmat tykkäsimme, oli pakko todeta, ettei minusta ole niin epätasaisen pinnan puhtaanapitäjäksi. Mikrokuitu selvittää sileät pinnat, mutta tuohon pitäisi paneutua vähän enemmän.

Kuva: Sköna hem 3/2012

Tässä mennään ihanasti vähän bloheemimpaan tyyliin, jota näkee paljon  ruotsalaisissa lehdissä ja blogeissa. Musta näyttää valtavan hyvältä ja houkuttelevalta, mutta kuinka kauan?  Kerran ja aika pitkään sinikeltaisesta keittiöstä kärsineenä kammoan kovin vahvoja väriratkaisuja niissä paikoissa, joissa maalaaminen ei riitä muutoksen tekemiseen.

Mutta silti, nämä molemmat mustat kuvat ovat ihania!

Kuva: Sköna hem

Kuva täältä

Tässä yläkuvan vasemmalla seinällä on aika pitkälle sellainen keittiömalli, mitä minulla on mielessä. Saa nähdä, tuleeko se oikeasti olemaan mitään sinne päinkään. Ainakin nykyinen helmenharmaa kaakelivalinta on näyttänyt alusta asti liian pliisulta, valkoisten kaapinovien lisäksi saa olla jotain terästystä.

Kuva täältä

Tässä on taas on mielenkiintoinen ja juuri oikeanvärinen välitilan päällyste, lieneekö lasia. Kirkas valaistus kruunaa sen.

Meillä on siis joskus ollut tummansiniset kiiltävät laatat. Ne näyttivät kyllä hyviltä, mutta se oli aikaa ennen mikrokuituliinoja. Vannoin silloin, etten ikinä enää katso kiiltäviä laattoja päinkään, niin vaikea niitä oli saada tahrattoman puhtaiksi ja kaikki pyyhkimisen jäljet jäivät näkyviin. Nythän sitä ongelmaa ei enää ole.

Kotona ja levällään

Kun olen kotona vapaaviikolla, tapaan levittäytyä kaikille isommille pöydille. Sohvapöydällä on aina levällään useita kesken olevia lehtiä ja kirjoja. Osa on jätetty auki jonkun sopivan reseptin kohdalta, joku toinen taas kivannäköisen sisustuksen takia. Juuri nyt olen kuvaa varten vähän siistinyt enimpiä lehtiä pois.

Iso ruokapöytä on arkena täynnä kameraa ja muuta valokuvaussälää, kannettava tietokone asustaa myös siinä. Jostakin syystä pöytä on nytkin niin täynnä tavaraa, että on enää vaikea ylläpitää päässään illuusiota siististä ihmisestä. Minähän olen siisti ihminen! Olenolen.

Nämä kaksi pikkupöytää ovat olemassa vain lamppuja varten, joten niille ei juuri tavaraa mahdu. Koko talven jatkunut virkkaaminenkin on vaihteeksi loppunut, jotenkin ei tee mieli tarttua villalankaan, kun on kevät ja valoisaa.

Kirjahylly on viimekesäisen remontin jäljiltä vieläkin hyvässä järjestyksessä. Lisäsin hyllylle muutaman mieleiseni keramiikkaesineen, tuohon elokuvien eteen. Sen jälkeen kun hankimme Elisan viihdepaketin, emme ole katselleet DVD-elokuvia enää ollenkaan. Tosin siinä pätee sama kuin kirjoissakin, että tietyt leffat vaan nyt on kiva omistaa. Voi aina joskus silittää jotakin levynkantta ja ajatella, miten hieno elokuva siellä onkaan. Ja että sen voi katsoa uudestaan ihan milloin vaan, vaikka ei juuri nyt ehdikään. Eikä muulloinkaan.

Keittiönpöydälle olen omalle puolelleni levittänyt keittiösuunnitelmia ja lehtikuvia keittiöunelmista. Säästän teidän siltä kaaokselta. Ehkä siirrän ne huomenna olohuoneeseen ja järjestelen samalla päätäni. Menemme nimittäin katsomaan keittiöremontin ensimmäistä suunnitelmaa ja kuulemaan tarjousta. Ehkä kohta voisi alkaa tehdä päätöksiäkin.

Mutta siis mitä haluan? Rungot jäävät, mutta ovet uusitaan. Kaappeja siirrellään vähän järkevämmin, jotain tilaillaan uutta. Hyllyt tulevat ehkä toiselle seinälle. Lattia vaihtuu, samoin kaakelointi, koska kaapit nousevat nykyistä ylemmäksi.

Näin pitkälle olen itse pähkäillyt ja piirtänyt. Katsotaan nyt, mitä koneella on saatu aikaiseksi.

Yrttistä sardellipiirakkaa

Tekisikö mieli valmistaa jotakin pientä suolaista iltateelle? Ehkä pian piipahtaville vieraille tai illaksi saunan jälkeen oluen kera? Tässä on hyvä ohje kokeiltavaksi eli yrttinen sardellipiiras. Miksei sardellipiiras kävisi myös vapun suolaiseksi naposteltavaksi, ruisperunataikina kun on maukasta ja myös hyvin käsissä pysyvää. Täytekin on tässä vain ohuena kerroksena.

Löysin ohjeen Avaruusasemalta, missä myös on paljon omaani houkuttelevamman näköinen kuva siitä, siis täällä. Unohdin nimittäin hankkia rucolaa, ja se olisi ehkä kruunannut sekä maun että kuvan. Tämän suolaisen piirakan makuun sopii erinomaisesti paistamisen jälkeen päälle puristettava sitruunamehu. Kokeilepa!

Arietta oli bongannut sardellipiirakan ohjeen Glorian ruoka ja viinistä. Itse olen vältellyt ruokalehtien ostamista varsinkin nyt, kun en ole jaksanut enää laihduttaa. Suunta on epäilemättä kääntynytkin jo toiseen, sihen väärään suuntaan.

Yrttinen sardellipiiras 

200 g ruis-perunataikinaa (esim. Sunnuntai)

Yrttirahkatäyte
200 g yrteillä maustettua rahkaa (esim. Valio) tai vastaavaa itse maustettuna
1 kananmuna
1 dl parmesaaniraastetta
1 valkosipulinkynsi
3 timjaminoksaa tai 1 tl kuivattua timjamia
Lisäksi
8 pientä sardellifileetä / anjovista
2 tl pieniä kapriksia
1 ruukku rucolaa
1 sitruunan mehu

Ota taikina paketistaan sulamaan huoneenlämpöön 15 minuutiksi tunniksi. Sekoita rahka, kananmuna ja parmesaaniraaste kulhossa. Purista valkosipulinkynsi ja riivi timjaminlehdet oksista joukkoon. Älä lisää suolaa, sitä tässä riittää ihan omasta takaa.

Voitele iso piirasvuoka kevyesti voilla tai öljyllä. Painele taikina vuokaan pohjalle ja reunoille. Kaada rahkatäyte päälle. Nostele sardellifileet ja kaprikset täytteen  päälle. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 30–35 min, kunnes täyte on hyytynyt ja piirakan reunat ovat aavistuksen ruskistuneet.

Huuhdo rucola ja nostele piirakan päälle. Purista sitruunan mehu pinnalle. Tarjoa lämpimänä.

Me syötiin sunnuntaina tätä piirakkaa alkupaloiksi, ja sen päälle uunissa rapeaksi paahdettua parmankinkkuun käärittyä parsaa, jota vielä kasteltiin löysään kananmunankeltuaiseen. Oli muuten hyvää sekin! Ja blogilöytö tietysti, katsokaapa täältä.

Tällaiseen sumuiseen tihkusadepäivään sopii kuva aurinkoisista macaroneista, ja toivomus, että niitä olisi tässä nenän edessäkin. Vaan kun ei ole. Kaapit ammottavat tyhjyyttään viikonlopun jäljiltä ja vasta tänään mennään kauppaan. Eikä sieltä tällaisia saa.

Tänään vietetään Koiranpäivää. Vilma ja minä toivotetaan onnea kaikille koirille ja koiranomistajille!

Hyvän mielen asioita

 Sain tässä jokin aika sitten Lepikseltä haasteen, jossa sai kertoa vähintään kymmenen hyvää mieltä tuottavaa asiaa. Pari viikkoa oli siinä hyvä mieli hakusassa muuten vaan ja sitten olin viikon töissä. Mutta kun nyt rupesin miettimään, löytyi monta asiaa ihan helposti.

Talvi, se juuri väistynyt, oli ihana. Minä olen pitänyt tästä talvesta ja lumesta ja kaikista muistakin kunnon talvista.

Vuodenaikojen vaihtelu ja sen seuraaminen ilahduttaa aina vaan enemmän! Kun tänä aamuna avasin ikkunan, ihan lähellä lauloi peipponen tai aika montakin. Voiko keväisempää ääntä olla! Kesä tulee, peipponen on jo täällä.

Kuvat, taide ja kaikenlainen visuaalinen ilottelu tuottaa jatkuvasti hyvää mieltä. Netti on pullollaan hyviä kuvia. Lehtikuvia ihailen paljon ja pidän hyvistä mainoksista varsinkin televisiossa. Elokuvat kuuluvat tietysti myös tähän kategoriaan. Ja sisustaminen on sitä samaa: hyvä sisustus tuottaa hyvää mieltä, vaikkei sitä aina tiedostakaan. 

Musiikki, mikä tahansa laji saattaa kolahtaa ja tuottaa hyvää mieltä. Kävimme lauantaina syömässä kreikkalaisessa ravintolassa, ja siellä soi vanha Välimeren alueen iskelmämusiikki. Sellaista kuului radiosta, kun olin vielä ihan pieni. Olin koko ajan suu messingillä, hyvä tunnelma.

- Ja hei, tänään tulee televisiosta uusintana Adelen syksyinen konsertti Royal Albert Hallista.  Katsoin sen uudenvuodenyönä ja se oli mielettömän ihana!

Vapaa aika,  kaipaan siis rajattomasti aikaa, ei saa olla kiirettä mihinkään. Kiireeksi riittää vapaaviikolla jo yksi meno päivässä ja kaksi menoa viikossa.

Kukat, kaikki kukat ilahduttavat maantien reunasta kukkakauppaan. Makasin pienenä maassa ja ihailin kissankelloja tai haistelin pihasauniota ja piharatamoa. Pieniä ne oli ilot ennenmuinoin.

Kesäinen metsä, ja varsinkin kuivan kangasmetsän tuoksu aurinkoisena päivänä saa onnelliseksi. Tai syksyinen sienimetsä tuoksuineen ja sen aarteiden löytäminen.

Kameran kanssa touhutessa saan usein hyvän mielen.

Työ, oma työni, asiakkaat ja työyhteisö, kaikki ne tuottavat minulle hyvää mieltä. Kun olen joka toisen viikon vapaana, huomaan selvästi, miten tärkeä työyhteisö minulle on ja miten tärkeää työ on hyvinvoinnilleni. Vielä pari vuotta sitten en olisi uskonut sanovani näin.

Läheiset ihmiset, perhe, suku ja ystävien olemassaolo ilahduttavat. Lähipiirini on pieni ja tapaan ihmisiä harvoin, mutta se on sitten sitäkin antoisampaa.

Unelma ja todellisuus

Nyt se taas alkaa, parsa-aika. Tähän kelkaan olen päässyt vasta viime vuosina, kun tankoparsa on yleistynyt meidänkin kaupoissamme. Ennen sitä hehkutusta luettiin vain lehdistä samalla ihmetellen, että onkohan tuo nyt kaiken sen kehumisen väärti. On se, hyvää kuin mikä.

Mutta nyt ei syödä kuitenkaan parsaa, eikä melkein mitään muutakaan. En ole ehtinyt ja jaksanut koko viikolla kauppaan, vaan mies on kantanut sieltä tarpeellisia arkiostoksia. Töitä on ollut paljon ja päivät pitkiä, mutta nyt se on taas ohi vähäksi aikaa! Aion huilata ja puunata keittiötä viikonlopun.

kuva puhelimesta

On pizzaperjantai! Kotona viideltä, mukana matkan varrelta haettu parmankinkku-rucola-mozzarella-ananaspizza ruiskuoressa. On muuten hyvää. Tölkki olutta. Hyvää sekin.

Kyllä tää taas tästä.

Tuuliajolla ja muutenkin myötätuulessa

Kuvassa keimailee naapurin Maija, joka on sievä kuin sika pienenä! Se on oikeasti ihan nätisti sanottu, tai näin ainakin meillä ennen Oulussa sanottiin.

Siinä yksi sika vertailukohdaksi; no jaa, kyllä Maija kuitenkin voittaa vertailun.

 

Ilta on venähtänyt keittiösuunnitelmia pohtiessa ja sisustuslehtiä kirjastossa ja kotona selaillessa. Hain samalla kirjastosta Muriel Barberyn Siilin eleganssin luettavaksi. Se on odottanut listalla jo pitkään. Ja ihan varsinaisena hommana vein kehystämäni valokuvan kansalaisopiston kevätnäyttelyyn.

Kaikki kuvat ainakin kolmen vuoden takaa.

Zombi ja huputettu talo

Pari niukkaa yötä ja yhtä monta pitkää ja täyttä työpäivää on saanut meikäläisen taas puoliunessa hortoilevaksi zombiksi, ainakin illalla. En tahdo saada sanaa suustani. Voin siis rauhassa keskittyä selailemaan sohvalla sisustuslehtipinoa ja etsimään ideoita keittiöön. Onneksi on tullut hankittua noita lehtiä enemmänkin. Sainkin jo selaillessa pari hyvää ajatuksenpoikasta, ainakin omasta mielestäni. Homma vaatii kuitenkin vielä kypsyttelyä.

Uskotteko, että kuvissa oleva rakennus on Alvar Aallon suunnittelema?

On se, se on niin kutsuttu Valtiontalo. Niin rapistunut, että pelätään seinistä irtoilevien palasten lentävän ihmisten päälle. Siksi koko rakennus on huputettu. Ikkunat oikein piirretty paikoilleen. Aitoa Aaltoa, ja kuitenkin heiluu tuulessa.

Kevyt lounas keittiössä

Sunnuntaiaamuna rupesin jo yöpuvussa alustamaan taikinaa heti lehdenluvun ja kahvin jälkeen. Nukuin tosin puoli kymmeneen, joten en mitenkään kukonlaulun aikaan ollut liikkeellä. Halusin tehdä auringonkukkaleipää lounalle keiton seuraksi. Mies on nimittäin patistellut jo pitempään rajoittamaan ruokalaskun kasvua, sillä hintojen nousu näkyy kyllä. Ihmeesti ruokalaskumme on pysynyt suunnilleen samana, vaikka poikaset ovat lentäneet pesästä.

Leivän ohje löytyy täältä

Nyt siis syötiin auringonkukkaleivän kanssa hiihtopummin hapankaalikeittoa, tuota savupekonin tuoksuista ja tomaattisen mehevää talvisoppaa (ohje täällä). Pitkän hautumisen jälkeen keitto oli tosi maukasta, joten kuva jäi kokonaan ottamatta, kun nälkäisenä lusikoitiin menemään. Voimistin makua vielä savupaprikalla.

Alkupalaksi kokosin salaatin vihreästä omenasta, varsiselleristä ja parmesaanista (alkuperäinen ohje täällä). Tämän salaatin salaisuus on ihanan paksu sinappinen kastike! Pinnalle paahdoin tällä kertaa auringonkukansiemeniä muiden puutteessa.

Vaihteeksi päätin kattaa keittiöön. Sunnuntaisin syömme tavallisesti olohuoneen pitkän pöydän ääressä, mutta sattuneesta syystä se oli täynnä kuvia ja kehyksiä enkä jaksanut siirtää niitä mihinkään. On meinaan kehystyshässäkkä menossa.

Jälkiruoaksi hurautimmekin tällä kertaa kakkukahville Kuokkalan kartanoon.

Sateinen saturday

Ropisi yöllä ja ropisi aamulla, ja ropina jatkui vielä pitkin päivääkin. Oli siis aivan oivallinen päivä lähteä tutustumaan keittiötarjontaan.  Täällä tarvittaan nimittäin pientä pintaremonttia, kun edellisestä totaalimuutoksesta on jo kolmetoista vuotta. Meidän mittakaavassa se tarkoittaa, että melkein äskenhän sitä tässä pähkäiltiin. Miehen mielestä taas juuri äskenhän se saatiin maksettua. 

Ensimmäisenä piti käydä ihailemassa uuden tanskalaisen Kvik-liikkeen pelkistettyjä keittiöitä ja kylpyhuoneita Viereisessä Keittiömaailmassa näytti kuitenkin tutummalta.

Mutta nyt pelkästä jahkailusta päästiin askel eteenpäin, kun kierroksen jälkeen tilattiin sieltä mies viikon päästä kotiin mittailemaan, mitä nykyisiin runkoihin voisi saada tehtyä. Vaihtoon lähtee ainakin liesi ja liesituuletin. Tiskialtaan olen halunnut vaihtaa järkevämpään alusta asti, kun huomasin kaatoaltaan heti ihan turhaksi ja isomman altaan liian pieneksi. Siis leveämpi keittotaso ja kapeampi tiskitaso.

Samalla uusitaan roskiskaappi. Ja kaikki työpöytätasot. Ja lattia. Ja voi olla että lopulta menee ovetkin uusiksi, jos ei sitten hinta ala hirvittää.

Mallikuvastoa en ole vielä miettinyt kovin tarkasti, kun suunnitelmat muuttuvat koko ajan. Valkoinen-mustanharmaa -linjalla mennään, sen tiedän. Ja lopultakin voin teettää ne pitkät valkoiset hyllyt takaseinälle keittokirjoja varten.

Tai sitten me lopultakin muutetaan johonkin muualle.