Päivän asu: talvi

Nuuh, ihana pakkanen! Aurinko paistaa miinus kahdentoista asteen verran ja pieni viima  vain virkistää kuononpäätä. Nyt voi juosta ja heitellä käpyjä. Voi kaivella lumen alta päästäisen jälkiä. Oikein hyvällä onnella löytää kuolleen hiiren tai pikkulinnun.

Viimetalvinen villapusakka on puettu päälle ja se pysyykin jopa melko hyvin päällä. Koko alkumatkan Vilma silti heittelee takapäätään ja yrittää karistaa vaatetta pois kannoiltaan. Välillä lumeen kaivautuessa etukäpälät tulevat kaula-aukosta ulos.

Kuvista huomasin, että kynsienleikkuu on unohtunut. Juustolla saatiin sekin kotona tehtyä eikä huutoa tullut yhtään. Tavallisesti kynnenleikkuu on kovan taistelun takana ja koira ulvoo kuin syötävä. 

Lämpimät vaatteet sai emäntäkin kaivaa kaapistaan, paksuimman toppatakkinsa, mutta tarkenipa myös hyvin. Totuttautuminen tositalveen on alkanut.

Soppaa

Sunnuntaina tein kunnon pakkaspäivän soppaa eli runsaasti juureksia sisältävää keittoa hirven jauhelihasta. Ohje oli peräisin Pastanjauhajien blogista ja on ruokakilpailun satoa. Runsaasti erilaisia makuaineita sisältävä keitto oli yllättävän tasapainoinen maultaan. Sitä oli muuten kokattu myös täällä.

Alkuperäisestä ohjeesta poiketen jätin perunan pois ja käytin lanttua ja palsternakkaa enemmän. Lipstikasta en pidä, joten korvasin sen lusikallisella kuivattua basilikaa ja timjamia. Ja koska keitossa on kokonainen sulatejuustopaketti, tuntui kerma minusta turhalta ja jätin senkin pois.

Keiton maku oli aivan erinomainen!

Ruoan kanssa maistelimme jo iltapäivällä uutta Beaujolaisia, hyvin jäähdytettynä tietenkin, ja mietimme, oliko se hyvää vai ei. Tähän asti en ole koskaan pitänyt siitä, vaikka usein on tullut maistettua. En vaan ymmärrä sen päälle! Ehkä sillä on merkitystä niissä maissa, joissa tuotetaan viiniä. On jännittäävää saada maistiaisia uuden sadon tuotteesta. Mutta mitä sille meillä on väliä?

Ehkä tämä oli kuitenkin tähänastisista parhaimman makuista: kevyttä, hedelmäistä -no siis kevyttä. Ei pahaa jälkimakua, ei jälkimakua ollenkaan. Itse asiassa maultaa aikab hyvää, mutta ylihinnoiteltua reilun kahdeksan euron hintaan.

Kummasti loppupullo hupeni kuitenkin illalla glögiin sekoitettuna ja Tähtien kanssa tanssiessa. Siihen viini oli ihan sopivaa. Laura ja Marko tanssivat niin ihanasti, ja niin tanssivat Antti ja Anskukin.

Härveleissä on eroja

Ostin ensimmäiset ripsentaivuttajani vuonna -96  Lontoosta Bootsilta.  Siihen asti olin  aina harmittellut, kun ripset sotkivat silmälasien linssit sisäpuolelta.  Apu löytyi vasta taivutetuista ripsistä. 

Samat härveli minulla on ollut käytössä siitä asti. Olen kyllä hankkinut kolmet muutkin tässä välillä, mutta todennut ne huonommiksi. On pitänyt palata taas etsimään uusia kumityynyjä alkuperäisiin. Muun muassa kehutut Duroyn sinipäiset taivuttajat, joissa on silikonityynyt, nipistivät ilkeästi silmäkulmien pikkuripsistä.

Satuin kuulemaan, että paikallisesta Stockmann Beautysta saa tilaamalla Shiseidon hyvät taivuttajat. Panin tietysti heti 22 euron tilauksen vetämään.

 

Noita vasemmanpuoleisia Shu Uemuran kuuluisia vempaimia en ole onnistunut mistään hankkimaan, ulkomailla en ole muistanut ja nettikaupoista juuri niitä tilauksia ei toimiteta Suomeen. Ihan tavallisen näköisethän  tosin nekin ovat. Kaikki ne ovat ihan saman näköisiä.

Mutta yhden eron huomaan heti: nuo Shiseidon taivuttimet eivät ole liian kaarevat, vaan juuri sopivat ainakin minun silmilleni. Lopputulos on hyvä, eikä musta  ulkonäkökään ole yhtään haitaksi.

Aluksi tekevät vähän jyrkkää jälkeä, kun painan liikaa. Vaatii pientä opettelua ja kevyempää kättä. Päälle Lancomen Hypnôsea, jonka harjalla saa siistit ja näyttävät ripset rillien taakse. Paras mahdollinen ripsiharja.

Vaikka lähes yhtä hyvä on Lumenen Sensitive Touch Mascara, joka minulla on työpaikan meikkipussissa. Sillä saa kestävät pitkät ripset, jotka pysyvät siisteinä iltaan asti. Ainoa vaikeus on Lumenen kosteus alussa, sen takia taivutetut ripset saattavat suoristua. Ja värjättyjä ripsiä en menisi kuuna päivänä taivuttelemaan!

Ihmetyttää kummastuttaa

Sen vielä ymmärrän, että kun tilaa jenkkisängyn, johon saa joka väliin valita kaiken itse, sitä aletaan rakentaa norjalaisessa pikkukylässä vasta tilauksen mukaan. Sitä saa sen takia odottaa pari kuukautta. Sama koskee autoa, joka sekin tilataan jokaiselle erikseen valituilla herkuilla ja jota  odotetaan nyt kuumeisesti kolme kuukautta.

Mutta kun ostan rillit maahantuojan esittelystä, luulisi että niitä on sentään edes jossakin  muutamat valmiina. Luulisi jopa, että maahantuojalla olisi jossakin autotallissa edes pieni käteisvarasto, muutakin kuin ne yhdet esittelymallit kutakin. 

Nyt odotan jo kolmatta viikkoa. Linssit ovat kyllä saapuneet optikolle. Voiko olla, että jossakin lombardialaisessa pikkukylässä alkaa Giovanna vääntämään muovia meikän tilauksen mukaan. Kun kyse on ihan tavallisista silmälaseista, eikä niihin tilattu mitään erikoisvarusteluja, kuten sateentunnistimella varustettuja pyyhkimiä tai peruutustutkaa, sisäänrakennetusta navigaattorista puhumattakaan. Eikä kyse ole mistään estrovertin näyttäytyjän erikoismallistosta, vaan tavallisista suomalaisenkin emännän nenälle istuvista vakiokakkuloista. Väri on kyllä  komian viininpunainen. No ehkä sitten viikon päästä.

Henrietta Hassisen kuvien ihailijana kokeilin päällekkäisvalotusta. Otin kuvia syntymäpäiväruusuista, joitten olin antanut kuivua maljakkoon.

Loistavaa perjantaita!

 

Koko kroppa huutaa liikuntaa, ensimmäistä kertaa koko viikolla. Huomenna on pakko lähteä sauvakävelylle. Ihan oikea talvi-ilmakin on.

Pääsin töistä jo alkuiltapäivästä. Kävin kiertämässä mutkan kaupungilla ja söin suklaapatukan perjantain kunniaksi kotimatkalla bussissa. Kotona laitoin uunin päälle ja kaivoin pakastimesta viime viikonlopulta jääneitä pakastepullia. 

Pikaisen koiralenkin jälkeen keitin hyvät kahvit, join sitä kaksi kupillista ja söin sen kanssa kaksi vastapaistetun rapeaa pullaa. Luin kotimatkalla ostamaani Annaa. Ihanan rentoa! Söin vielä pari voileipää. Hiilareita, ihanan kiellettyä! 

Puolen tunnin torkut sohvalla omatekemän torkkupeiton alla.

Siinäpä hyvän perjantain aineksia ihan tarpeeksi.

Ruoto ryppyilee

Jo torstai, eikä irtoa edes päivitystä. Päivät kuluvat töissä ja illat sohvalla, kuten muillakin työviikoilla. Niskaa särkee jo puolilta päivin, ja siitä vasta muistan vähän verrytellä. Jumppa ja venyttely illalla ei auta, joten olen tilannut itselleni maanantaiksi ajan kiropraktikolle, ensimmäistä kertaa elämässäni. 

Kaikki vakioiltapuhteeni ovat haitallisia niskalle. Television katsominen kaikissa asennoissa, kannettavalla työskentely kaikissa asennoissa, lukeminen kaikissa asennoissa, sudokujen tekeminen kaikissa asennoissa, nukkuminen kaikissa asennoissa. 

Virkkaaminen: myrkkyä.

Haaste

Kaarnikka yllätti haasteella, josta kiinnostuin heti. Katselin hänen kuvaansa ja vastauksiaan ja tunnistin niin selvästi aikakauden, suunnilleen saman, jolloin minäkin olen lapsuuttani elänyt.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen Mikä sinusta tulee isona?

Kovasti houkuttelevia ammatteja olivat lentoemäntä, opettaja, lääkäri, sairaanhoitaja, missi, rikas rouva jne. Opettajaksi halusin ehkä eniten ja se olikin ensimmäinen polku, jota lähdin seuraamaan. Myöhemmin löysin jotain vielä paremmin sopivaa.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

 Luin Aku Ankkaa ja myöhemmin Tinttejä. Milla Magiassa oli särmää ja Mummo Ankka oli aito, mutta Tupu, Hupu ja Lupu olivat järkeviä, ja se vetosi eniten. Heihin samaistuin.

3. Lempileikkejäsi?

Kauppaa ja konttoria leikin loputtomasti, samoin kotia ja barbileikkejä, lääkäriä ja hammaslääkäriä. Hiusten kampaaminen ja meikkaaminen oli ihanaa ja ainakin isoäiti suostui asiakkaaksi.

4. Parhaat synttärisi ja miksi?

Meillä tuotiin tarjottimella kakkua tai leivos kynttilän ja lahjojen kanssa sänkyyn sille, joka täytti vuosia. Toiset lauloivat onnittelulaulun. Äiti osasi valita aina hyvän lahjan, mutta parhaiten on jäänyt mieleen isän töistä tuoma liuskalehtiö, jossa oli viivoja ja joka sivulle painettu sana Lehtifaktorille. Oli juuri vilkkaimpien konttorileikkien aika kahdeksanvuotiaana.

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Kesällä uitiin ja talvella luisteltiin mäenlaskun lisäksi, mutta ei kai niitä urheiluksi voi sanoa. Oikeaa urheilua olen aina inhonnut.

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?

Lasse Mårtensonia rakastin niin syvästi, että muistan itkeneeni. Ihaninta, mitä radio tarjosi oli kuitenkin  Maruzella. Silloin ei voinut kuvitellaakaan, että joskus voisi kuunnella sitä juutuubista niin usein kuin haluaisi! Kokeile tästä:

7. Paras joululahjasi/muu lahja, jonka olet saanut?

Nukkekoti oli niin suuri haave, että muistan selvästi sen onnentunteen, kun sen yhtenä jouluna siskon kanssa varmaankin yhteiseksi saimme. Taisin olla viisivuotias ja nukkekoti oli pahvia. Se ei menoa haitannut. Muistan kyllä tarkkaan sen joulupukinkin, joka sen toi.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Halusin lapsena naimisiin, oman ammatin ja työn ja omia lapsia. Halusin hyvän elämän. Olen saanut kaiken, mitä koskaan älysin elämältä toivoa.

Jos kiinnostuit, tartu haasteeseen ja kerro minullekin!

Isänpäiväkuakkua

Työpaikallani lopetti tai siirtyi uusiin tehtäviin muuan taitava ja pidetty nuori nainen. Olin itse vapaaviikolla, kun hän tarjosi kakkua viimeisenä päivänä. Mutta kakkua kehuttiin sen verran vuolaasti vielä seuraavallakin viikolla, että kiinnostus heräsi. Kuulemma kinuskikastike sekoitettuna juustokakkumassaan sopi erittäin hyvin raikkaaseen puolukkapäälliseen.

Eiku kokeilemaan isänpäiväksi. Ja minähän tykkäsin! Pohjan Domino-keksit maistuivat mukavalta puolukan kirpeyden rinnalla. Täytteessä ei kinuskia oikeastaan erikseen erottanut, vaikka sitä oli sentään koko purkillinen. Oma vuokani oli halkaisijaltaan liian iso, 28 cm, joten kakusta tuli litteä, ja toinen 24-senttinen vuoka taas liian pieni. Sittenkin pitäisi hankkia vielä se 26-senttinen vakio, jota on yllättävän vaikea löytää.

POHJAAN käytin

200 g Domino-täytekeksejä, mutta voi käyttää muutakin

50 g sulatettua voita / juoksevaa rasvaa (voi jähmettää pohjan ehkä paremmin)

Murskaa keksit monitoimikoneella -ihana laite! Lisää sitten rasva lusikalla sekoittaen. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja sipaise reunat öljyllä. Silloin täyte irtoaa ehkä helpommin reunoista. Painele keksiseos ison lusikan pohjalla tasaiseksi kerrokseksi vuoan pohjalle.

TÄYTTEESEEN tarvittiin

4 liivatelehteä (meni vahingossa 5), siis aluksi likoon kylmään veteen

250 g eli purkki rahkaa

2 dl eli purkki kinuskikastiketta

1.5 tl vaniljasokeria

Sekoita nämä keskenään kulhossa. Kuumenna sitten mikrossa ½ dl vettä tai sitruunamehua. Puristele liivatelehdet ja liuota yksitellen  kuumaan nesteeseen. Valuta hieman jäähtynyt neste nauhana rahkan joukkoon samalla hyvin sekoittaen.

2 dl kuohukermaa tai 20 % vispikermaa vatkataan toisessa kulhossa.

Sekoita kermavaahto viimeisenä muun seoksen joukkoon. Levitä seos sitten tasaiseksi kerrokseksi vuokaan, folio päälle ja siirrä jääkaappiin jähmettymään.

Kakun päälle voi jo vajaan tunnin kuluttua levittää pari desiä puolukoita, ei haittaa, vaikka olisivat osittain jäisiäkin. Keitä sitten hyytelösokerista pakkauksen ohjeen mukaan parin desin kiille. Anna vähän jäähtyä ja lusikoi kiille puolukoitten päälle. Kiille jähmettyy pian jääkaapissa.

Toimii hyvin jälkiruokana, kahvia odotellessa.

Perjantaipastaa ja jälkiruokaa

Saimme esikoisen viikonloppukylään, joten perjantaina oli tiedossa mukava ilta. Töitten jälkeen ei kovin ihmeitä ehtinyt kokkailla, joten tarjosin vanhaa suosikkiani, iki-ihanaa Pollo Limonelloa  tomaattien ja vihersalaatin kanssa.

Jälkiruokaa en ollut sen kummemmin ajatellut, mutta miesväki keksi mainion talvisen Irish Coffeen, jota isä ja poika kuvissa yhdessä värkkäävät. Tai siis poika tekee ja isä leikkii tämän Galaxy Tabilla sillä aikaa.

Harvoin tulee tätäkään mainion makuista juomaa nautittua. Minä olisin halunnut sen keramiikkamukiin, mutta muitten mielestä viskilasissa juoma pääsi paremmin oikeuksiinsa.

Mutta palaan vielä siihen pastaan. Sitruunainen, makeankirpakaksi inkiväärillä ja hunajalla maustettu, kurkumankeltainen pasta sekä murea broileri ovat kyllä match made in heaven! Tämänsyksyinen hiilihydraattien välttäminen on saanut välillä  väistyä muitten kanssa syödessä. Siksi pasta maistui nyt sitäkin paremmalta.

 Kuva Jarkko Ruotsalainen, lainattu kuvahausta. Keskityin taas kotona vaan syömiseen.

Tässä vielä oma muokkaukseni ohjeesta neljälle, jos joku haluaa:

POLLO LIMONELLO

3-4 broilerin rintafilettä suikaloituna

30 g voita tai loraus öljyä

1-2 pientä sipulia pilkottuna

ripaus cayennepippuria/ mustapippuria ja chiliä sen puutteessa

2 dl kuohukerma

1 rkl kanafondia tai ½ kanakuutiota

½ rkl kurkumaa

3-4 valkosipulinkynttä

2 tl raast. inkivääriä

2-4 rkl sitruunanmehua, osa voisi olla raastettua kuortakin

1-2 rkl hunajaa

2 dl turkkilaista jogurttia

suolaa

parmesaania

yrttejä/ persiljasilppua

• suikaloi broilerinfileet, ruskista
• kuullota sipulit ja mausta pippurilla
• sekoita joukkoon kerma ja fondi, anna kypsyä hetki
• lisää kurkuma, inkivääri, sitruunamehu ja hunaja
• jatka kypsennystä hiljaisella tulella.
• lisää lopuksi jogurtti ja suola.

Kaada kastike samaan aikaan keitetyn ja valutetun spagetin tai tagliatellen päälle. Sekoita, ripottele päälle persiljaa ja tarjoa heti. Parmesaania kukin voi raastaa annokselleen, jos tahtoo, ei ole maun takia mitenkään välttämätöntä.

Maistuu muuten hyvältä!