Hauvelströmin Päivän asu

Tänään meillä on pinkki printtipaitapäivä. 

Konstit on monet

Vilma-koiralla on ihottumaa toisessa kainalossa, se on raapinut sitä jo pari kuukautta. Iho punottaa hieman, mutta ei muuta. Olin satunnaisesti sivellyt kainaloon Sibicortia jääkaapista, mutta yhtä säännöllisesti koira nuoli sen pois. 

Käytiin sitten eläinlääkärissä, kun en muutakaan keksinyt. Iholla ei todettu bakteereja eikä sieniä, joten lääkäri kehotti suojaamaan ja rauhoittamaan ihoa sinkkipastalla.  Jännä huomata, miten ensimmäistä koiraa pitää opetella hoitamaan ihan samalla tavalla kuin ensimmäistä lastakin. Ei tiedä, mitä voi tehdä ja käyttää ja mitä ei. Aika kallis keikka, mutta nytpähän tiedän seuraavaa kertaa varten jo enemmän.

Kävin sitten eläinlääkärin neuvosta läheisellä kirpputorilla ostamassa nipun vauvojen T-paitoja.  Sitäkään konstia en olisi itse keksinyt. Koira arvasi heti, että jotakin hämärää on tekeillä ja piiloutui. Herkkuja syöttämällä saatiin kuitenkin rasvat kainaloon ja paita päälle. Ihme ja kumma, se ei ollut siitä moksiskaan. Nukkui kuitenkin melkein koko illan, liekö raukka kuvitellut olevansa hyvinkin sairas.

Koska ulkona oli tänään tuulista ja kahdeksan astetta pakkasta, puettiin päälle vielä villapuku. Ei se ulkona ainakaan haitannut hillitöntä nuuskimista. Jotain herkkuja sieltä lumen alta löytyi, kun leuat ahkerasti kerran kävivät. Epäilen jäniksenpapanoita.

 

Syy ja seuraus tai ei

Netti poikki jo kolmannen viikonlopun peräkkäin! Nyt ei tullut vieroitusoireita, jos ei sitten tämä punaläiskäinen outo näppylöinti ihollani ole sitä. Oli hyvin rauhallinen ja mukava viikonloppu.

Mies soitti Elisalle maanataiaamuna heti kahdeksalta ja reilussa tunnissa yhteys oli korjattu. Mikä lie ollut syynä, mutta kovin hyvältä ei näytä. Tämän kaapeliyhteyden kanssa on aina ollut tämmöistä. Nyt olisi parasta pysyä kunnossa tai muuten.

Iho alkoi temppuilla lauantaina. Ensin alkoi toinen silmä punertaa, sitten tuli läiskiä niskaan, selkään ja käsivarsiin. Liekö syynä irtokarkki ja jäätelö vai tandoori-maustesekoitus, jolla maustoin kaali-hirvenlihalaatikon lauantaina, mutta syömisiä ensimmäisenä kummiskin epäilen. 

Olen koko syksyn syönyt melko terveellistä, itsetehtyä ja vähähiilihydraattista ruokaa. Mutta nyt viikonlopun ihan mitä vaan. Eipä ole aikakaan parantanut, ei edes antihistamiini.

Ennen sain tällaisia läiskiä stressistä ja hoidatin niitä modernilla vyöhyketerapialla. Siellä ne kaikki aina hävisivät, vaikka olisivat olleet kuinka kauan. Siitä on jo vuosia, mutta pitäisiköhän kokeilla taas.

Kun on vapaaviikkokin.

(Valokuva on poikani Barcelonassa viime kesänä ottama. Tarkoitus oli kuvata  valaistua suihkulähdettä illalla, mutta kamera tarkensikin näihin pisaroihin.)

Äääh..ky

Perjantai-ilta menee näin:
Töiden jälkeen mennään suoraan kauppaan. Kotimatkalla syödään autossa pussillinen irtokarkkeja. Käydään samalla hakemassa Kotipizzasta kummallekin oma lätty ja huitaistaan ne kotona heti huiviin.

Tulkoon vedenpaisumus. Ainakin massiivinen morkkis.
Vielä mahtuu vähän olutta.

Perjantaita odotellessa

Haukotteluksi menee ilta, minusta ei ole taaskaan mihinkään kotona. Olen istunut television ääressä omissa ajatuksissani koko illan. En keksi mitään ruokaa viikonlopuksi, enkä voinut  mennä edes kauppaan. Ei auta kuin miettiä jotakin huomenna töistä tullessa.

Kukkalaatikko oven vieressä odottaa edelleen havuja ja callunoita, jotka nyt olisi korkea aika hankkia. Tarvitaan vielä iso valkoinen kynttilälyhty ja ovenpieli alkaa vihdoinkin näyttää miellyttävältä kotiintullessa, sateista huolimatta.

Oikeasti en erityisemmin tykkää katsoa Mentalistia, mutta en saa väännettyä itseäni vielä nukkumaankaan, joten tässä ollaan.

Iloja

Suomen päällä oleva matalapaine ei ole herättänyt täällä mitään vastakaikua. Päinvastoin: on ollut ihanaa olla tällä viikolla töissä. Olen nukkunut hyvin ja ollut hyväntuulinen heti aamusta. Ja tämä ei johdu edes siitä, että olisin laihtunut, ei, vaikka olen jo kaksi kuukautta vältellyt hiilihydraatteja. Sen sijaan ruokavalion ansioista olen paljon vähemmän väsynyt kuin ennen ja ehkä hiukan kylläisempikin.  Roppa ei silti luovuta rammaakaan!

Koska lähden keskiviikkoisin töistä jo puolenpäivän jälkeen, jää aina aikaa kuljeksia vähän kaupungilla. Kaikki tietävät, miten vaarallista se on kukkarolle. Menin tänään luotto-optikolleni katsomaan maahantuojan esittelyä ja muutamassa tunnissa olin tilannut uuden rillit. Tosi pukevat, mutta kun ne edellisetkin on tänä vuonna hankittu...

Hommalle oli kuitenkin tilausta. Olin taas pari päivää harmitellut punaisia  läiskiä nenänselässä ja nostanut töissä rillejä ylemmäksi aina vartin välein. Ne ovat isot ja painavat. Halusin siis pienemmät ja kevyemmät linssit. 

En nyt kylläkään tullut käyneeksi ollenkaan siinä paikassa, mistä luvattiin monitehot 79 eurolla.

Nää nyt vaan sattuu olemaan mun lempivärejä...

Pakkasen puolella

Marraskuun toinen päivä avautuikin vaihteeksi kirkkaan taivaan kera. Kävelin aamulla pienen matkaa töihin puoli kahdeksan aikoihin ja otin pikkukameralla muutaman kuvan sillalta. Auringonnousun suuntaan oli paljon valoisampaa kuin toiseen suuntaan.

 Pitkästä aikaa on sopivan kylmää. Ainakin nyt saa taas alkaa toivoa pikkupakkasta ja lunta.

Viikonlopun pimeyttä katkaisi ilta ystävien kanssa, mistä syystä minulla on nyt kimppu pieniä keltaisia ruusuja olohuoneen pöydällä. 

Nekin tuovat mukavasti valoa koti-ikkunalle.

Katkoo

Ihan hirveitä vierotusoireita! Netti poikki torstaiaamusta asti, siis yli koko viikonlopun. Edellisenä viikonloppuna oli ihan sama juttu, mikä tarkoittaa, ettei silloin voi katsoa television tallenteitakaan eikä tallentaa mitään uusia ohjelmia tai elokuvia. Pankkiasiatkin jäävät hoitamatta. 

Onneksi pääsin maanantaina töihin ja koneen ääreen. Mitä jos tekisinkin töitä kotona? Millä ihmeen yhteydellä se onnistuisi?

Jotakin muuta sadepäivään

Tästä päivästä ei tule valoisaa sitten millään.  Vielä puoli kymmeneltä piti aamukahvilla olla sekä kattovalo että kirkasvalo päällä. Eikä nyt näytä sen kummemmalta.

Onneksi täksi päiväksi on tiedossa jotakin tavallisesta poikkeavaa. Menen iltapäivällä ilmaiseen meikkiopastukseen kerättyäni kymmenen leimaa eräästä liikkestä. Pari vuotta sitten kävin edellisen kerran ja sain uusia vinkkejä muun muassa meikkipohjan keveydestä ja rajausten tekemisestä. Kummasti sitä vaan jää kiinni vanhoihin tapoihinsa, jos ei saa välillä jonkun toisen mielipidettä ja näkemystä. Minulla kun ei ole tytärtä, joka sanoisi suorat sanat. Olen kuitenkin aina parannellut naamaani joka päivä, ja nyt vasta pari vuotta sallinut itselleni olla naturellina  kotona.

Kuinka sopivasti sattuukaan sitten tänään olemaan yhteinen teatteri-ilta kolmen ystävän kanssa! Menemme katsomaan My Fair Ladya, jota on kovasti kehuttu. Sen vanhan elokuvan olen nähnyt moneen kertaan ja nauttinut siitä aina yhtä paljon. Tästä illasta tulee varmasti yhtä antoisa -ja vaihtellua ainaiseen telkkarinkatseluun.

Muu kotiväki viettää lokakuista päivää sikeästi lonkkaa vetäen.

Tämän kuvan poikani lähetti koirastaan puhelimella.