Nopea kielikurssi

Matkakuume on jo kova ja laukku pakattuna, mutta huomasin, että italiantaitoni on pahasti ruosteessa. Lukion latinantunneilla kuunneltiin joskus Linguaphonen italiankielenlevyjä, niitä sinkkuja, ja opeteltiin samalla vähän nykylatinaa. Päähän ei jäänyt muuta kuin Io sono Italiano ja ti amo, joita kumpaakaan en toivo tarvitsevani tällä matkalla. Ruokasanasto sen sijaan on paljon tutumpaa, kuten kaikille, jotka lukevat ruokaohjeita. Ravintolassa pärjään ja osaan pyytää aqua minerale naturalen, prego.

Tämän latinan pikakurssin löysin jostakin. Ei ole oma kehitelmä, saa siis huutaa hep, joka tunnistaa omakseen. Mutta naurattaa niin vietävästi:

Alea jacta est! = Minä en jaksa alennusmyyntejä!

Animula vagula, blandula = Eläimet vakoilee, sekoilee

Ars longa, vitae brevis = Pitkä perse, lyhyet valkoiset kalsarit

Audi, vile, sile! = Isän auto, leveä, sileä!

Debellare superbos = Debiili pääjohtaja

E pur, si muove! = Ei perkele, se on muovia!

Etiam periere ruinac = Etiäiset ruinaa kivennäisvettä

Exceptio confirmat regulam = poikkeuksellisen rajut rippiäiset

Tässä vielä jatkokurssi:

Gaudeamus igitur = Gaudeamuksella käy aina tuuri

Ille faciet = Ile on naamat

In vino veritas = Viinissä on verta taas

Naturalia non sunt turpia = Luonnonsuojelijoita ei pidä vetää turpiin

Navigare necesse est = Täytyypä suunnistaa Eestiin

Nomen est omen = Kukaan mies ei ole omena

Non videbis annos Juha = Älä anna enää kaljaa Juhalle

Vae Victis? = Missä on Vihti?

Palaan takaisin omenapuuni alle taas ensi viikolla. Pitäkäähän lämmintä!

Missä mun sateenvarjo...

Valmisteluja

Tämä lomarentoutuminen alkaa olla jo siinä pisteessä, että en tahdo saada yhtään mitään aikaiseksi. Tänäänkin aloitin housujen lyhennyksen vasta illalla, vaikka kahdet uudet farkut ovat odottaneet sisäänottoa vyötäröltä ja lahkeitten lyhennystä jo pari viikkoa.

Parin tunnin rykäisyllä siitä selvittiin, aloittaminen vaan on aina yhtä epämiellyttävää. Osaan käyttää ompelukonetta ihan hyvin, mutta kovin harvoin tulee tehtyä sillä . Kun mies repäisi vasta  uuden tuulitakkinsa pihatöissä, hän sai kiikuttaa palkeenkielen ompelijalle korjattavaksi. Olen kuitenkin joskus maailmassa ommellut hänelle  kokonaisen takin!

Sadetta, ukkosta ja viileähköä säätä  on luvassa Italian-matkalaisille. Onneksi emme millekään muotiviikoille ole menossa, joten samat säänkestävät vaatteet käyvät kuin kotona. Kuulostaa silti paremmalta kuin onkaan, ne lihotut viisi kiloa nimittäin näkyvät ja tuntuvat ikävästi joka puolella. Oksettavan inhottavasti. Musta bleiseri on vähän liian pieni, mustat juhlahousut vähän liian tiukat, kaikista puseroista paistaa makkarat vyötäröllä ja jopa kevyimmät ja mukavimmat korkokenkäni tuntuvat ahtailta.

En ole yleensä löytänyt matkoilta vaatteita tai kenkiä, joten en laske sen varaan nytkään. Mutta jos olisi 1500 € käytettävissä, kuten Liv-kanavalla tänään Ostosmatkalla Jodien kanssa, joka sattui shoppailemaan juuri Milanossa. Kaverinsa osti silmää räpäyttämättä pienen ruskean nahkalaukun 850 eurolla, olisikohan ollut Vivienne Westwoodilta. Minun koko matkabudjettini lentoineen ja hotelleineen pyörii niillä paikkeilla.

Jatkan harjoituksia.

Kukkeaa sunnuntaita!

Mojova sade, ihan kuin kesällä eli tulee ihan kaatamalla!  Ei puutu kuin koivunlehtien tuoksu sateen jälkeen. No, hyvää se sade tekee, varsinkin kun ehdin heitellä lannoitteet nurmikoille  ja pensaille juuri ennen kuin vettä alkoi ropsia niskaan. Ehdimme naapurin kanssa yhdessä istuttaa myös yhden uuden puun, suunnitella kaikkien muiden kaatamista ja kaivaa monta uutta kukkapenkkiä. 

Pitkästä aikaa. Ehkäpä minäkin löydän nyt jotakin uutta intoa puutarhatöihin tämän innostuneen naapurin myötä. Laatikoihin istutin  erivärisiä orvokkeja ja pihaportaitten reunoille vuorenkilpeä. 

Kuvan hortensian ostin alkuviikosta keittiönpöydälle päivieni iloksi. Sen väritys vaihtelee vaaleanpunaisesta vaaleansiniseen ja jopa vaaleanvihreään eri puolilla kasvia. Se on kiva katseltava pitkin päivää kahvikupin äärellä.

  

Huomiseksi toivotan onnellista ja miellyttävää äitienpäivää kaikille äideille ja äideiksi mieliville!

Luna salamalla

Laitanpa arkistoista muutaman uudehkon kuvan tästä pikkuystävästä, joka taas huomenna tulee hoitoon, kun isäntänsä lähtee keikalle. Pehmeä ja sylissäviihtyvä hauva, mutta tarvittaessa itsepäinen ja käskyttäjäkin. Lymyilee meillä paljon sohvan alla liikainnokasta serkkuaan paossa. Nukkuu minun vieressäni.

Noissa Lunan kuvissa harjoittelin kotona salaman käyttöä. Samasta käyttämättömien kuvien kansiosta otin tämän kirjakuvan, sinänsä surkean.  Mikko Niemelän uutta Välähdyksiä-kirjaa suositteli valaisukurssimme opettaja ja tekijä onkin tietysti täkäläisiä. Tilasin sen heti kirjastosta ja oli todella hyvä kirja! En kyllä tiedä, kuinka paljon olisin ymmärtänyt siitä ilman edeltävää kurssia, koska aloitin koko salamankäytön vasta sen myötä.

Kirjan tekijällä on oma Välähdyksiä -sivusto, josta voi käydä myös katsomassa vinkkejä.

Tuore heinäsirkka

Joku muu saattaisi olla täynnä energiaa  päästessään jo näin toukokuussa kirmailemaan kesälomalle. Minä olen pysähtynyt kokonaan. Teen tietysti normaaleja arkihommiani ja ulkoilen koiran kanssa, mutta muuten olen vain ja annan ajan kulua. Siirrän töitä kuten housujen kavennusta ja ikkunanpesua koko ajan kauemmaksi. Vähitellen on alkanut hävettää tämä rajaton oman ajan ja tilan tarve. Missä menee sen ja sietämättömän laiskuuden raja?

Koska on edelleen aika kylmää, en ole päässyt jyvälle, mitä kannattaisi pakata ensi viikolla matkalle mukaan. Milanossa näyttää satavan tällä viikolla joka päivä eikä lämpötila sielläkään yllä kahteenkymmeneen. Onneksi on hyvä takki, joka ei sadetta säikähdä.  Minä taas säikähdän kyllä kolmenkymmenen asteen helteitä, joten niitä en toivo. Jos saisikin toivoa kahtakymmentä astetta korkeintaan!

Olen onneksi päässyt eroon matkoilla vaikutelmien ahnehtimisesta ja nähtävyyksien koluamisesta kirja kädessä, kuten ennen. Olen ollut juuri sellainen Helena Petäistön  ensimmäisessä kirjassaan mainitsema ahkera muurahainen, mutta onneksi alkanut nyt muistuttaa enemmän huoletonta heinäsirkkaa. 

Pari opaskirjaa on sentään kirjastosta hankittuna, että voi vähän tutustua paikkaan etukäteen, mutta kevyesti. Vain kevyesti.

Tämä saattaa jäädä näkemättä. Liput pitäisi tilata ties kuinka paljon aikaisemmin.

Poseerauksia

Mä haluan kokeilla, miltä tuntuu istua tässä Iskän tuolissa. Täältähän näkee paljon kauemmaksi!

Oota vähän.

Noniin, jatketaan.

Näyttää siltä, että talon isäntä on kaivanut salaisen nakkipakettinsa esiin. Turha luullakaan, että tästä mihinkään inahdetaan. Mottommehan on, että pekonia ei jätetä.

Toinen toukokuuta

Kuohujuomat on nautittu parempiin suihin ja arki odottaa. Tosin tuo kuvan vaaleanpunainen ja hyvänmakuinen Pink ilahdutti Missy E:tä ja minua jo viikko sitten, kun vietimme tyttöjen iltaa koirien kanssa kotona. Oli sopivan kuivaa ja kuitenkin mansikkaisen ihanaa skumppaa !

Tämä viikonloppu on tuntunut pitkältä, ehkä siksi, että olemme miehen kanssa olleet vain rauhassa kotona, tekemättä mitään erikoista. Varmasti olemme Suomen tylsin pariskunta, mutta meillä on ollut ihan kivaa.

Minulla on kahdet kankaiset lautasliinat, joita en muista juuri koskaan käyttää. Jotkut huulipunani ovat myös aika vaikeasti poispestäviä. Ostan mieluummin näitä paperiservettejä ja etsin aina vuodenaikaan, kattaukseen ja mielentilaani sopivia. Laatikossa  pitää olla aina, mistä valita. Nyt ihastuin kovasti näihin herkännäköisiin ja ihanan värisiin liinoihin.

En haluaisi sisustaa koko kotia tähän trendikkään romanttiseen nykytyyliin, mutta jos olisi kesämökkinä pieni rintamamiestalo, niin ehkä sitten. Tekisin siitä ihan erilaisen kuin kaupunkikodista: paljon pienikukkaisia tekstiilejä ja koukeroita. Ruusutapetit ja huutokauppalöytöjä. Siellä olisi ikuinen kesä.

Jääkaapissa oli tänään jäljellä paketti maustamattomia kanafileitä ja pussi hyviä perunoita. Teki mieli tehdä päivän aterialle vanhanaikaista kanaviillokkia, sitä ei tule juurikaan harrastettua. Viime aikoina olen mieluummin marinoinut broileria aika tuliseksi.

Muistelin, että vanhan keittokirjan mukaan tähän keitettiin kokonainen kana. Nyt saattoi oikaista leikkaamalla rintafileet viipaleiksi ja paistamalla niitä kevyesti sekä maustamalla suolalla ja pippurilla. Kastikkeeseen keitin salottisipulia ja laakerinlehtiä ranskankermassa ja raastoin  sitruunankuorta joukkoon.

Siivilöin kastikkeen sitten lihojen päälle, lisäsin vettä, kanaliemikuution puolikkaan ja sitruunamehua. Suurustin sen lopuksi vaalealla maissisuurusteella ja haudutin kanat valmiiksi.

Teki kovasti mieli lisätä rakuunaa ja sinappia, ne kun sopisivat tähän loistavasti, mutta maltoin mieleni tällä kertaa.

Oli muuten hyvää, vanhanaikaista ruokaa kuin lapsuuden sunnuntaina. Tuli ihan mieleen äidin tilliliha tai kielikastike, aah!

!Lomalla!

Meikä on lomalla, lomalla, lomalla!  
Lomalla, lomalla, lomalla.

Lomalla, lomalla, LOMALLA.

Koko kuukauden!

***

Vappuaattoa vietimme miehen kanssa sohvalla skumppaa siemaillen ja katsellen televisiota.  Koirat pitivät huolen sirkusmeiningistä. Vilmallakin oli siis kaveri, kun Nuorempi Poika oli mennyt naamiaisiin, pukeutuneena Keke Rosbergiksi. Tallennettuna odotti mm. Kylmäverisesti sinun, joka on molempien mieleen.

Voi olla, että vietän koko päivän yökkärissä ja viis veisaan mistään muusta.

Tyylistä

Näin tässä yhtenä päivänä, kun Tiia Vanhatapiota (vas.) haastateltiin televisiossa. Ihailin paitsi hänen puhettaan ja ihastuttavan naisellista ääntään ja olemustaan, myös oman persoonallisen tyylinsä löytämistä.

Samanlaisen ihanan umpinaisellisen tyylin kannattaja on myös Minna Parikka (oik.).

Jos viisikymppinen nainen haluaisi kokeilla samantyyppistä 1900-luvun alkupuolen eleganssia, niin ihan samanlaiset nuoren naisen vaatteet eivät tietenkään sopisi sellaisenaan. Mistä sitä mallia sitten otettaisiin? 

Suomisen Ollin äidistäkö, vai peräti kotiapulaisesta?

Tuli vaan mieleen...

(Kuvat on lainattu G:n kuvahausta)