Kuohujuomat on nautittu parempiin suihin ja arki odottaa. Tosin tuo kuvan vaaleanpunainen ja hyvänmakuinen Pink ilahdutti Missy E:tä ja minua jo viikko sitten, kun vietimme tyttöjen iltaa koirien kanssa kotona. Oli sopivan kuivaa ja kuitenkin mansikkaisen ihanaa skumppaa !
Tämä viikonloppu on tuntunut pitkältä, ehkä siksi, että olemme miehen kanssa olleet vain rauhassa kotona, tekemättä mitään erikoista. Varmasti olemme Suomen tylsin pariskunta, mutta meillä on ollut ihan kivaa.
Minulla on kahdet kankaiset lautasliinat, joita en muista juuri koskaan käyttää. Jotkut huulipunani ovat myös aika vaikeasti poispestäviä. Ostan mieluummin näitä paperiservettejä ja etsin aina vuodenaikaan, kattaukseen ja mielentilaani sopivia. Laatikossa pitää olla aina, mistä valita. Nyt ihastuin kovasti näihin herkännäköisiin ja ihanan värisiin liinoihin.
En haluaisi sisustaa koko kotia tähän trendikkään romanttiseen nykytyyliin, mutta jos olisi kesämökkinä pieni rintamamiestalo, niin ehkä sitten. Tekisin siitä ihan erilaisen kuin kaupunkikodista: paljon pienikukkaisia tekstiilejä ja koukeroita. Ruusutapetit ja huutokauppalöytöjä. Siellä olisi ikuinen kesä.
Jääkaapissa oli tänään jäljellä paketti maustamattomia kanafileitä ja pussi hyviä perunoita. Teki mieli tehdä päivän aterialle vanhanaikaista kanaviillokkia, sitä ei tule juurikaan harrastettua. Viime aikoina olen mieluummin marinoinut broileria aika tuliseksi.
Muistelin, että vanhan keittokirjan mukaan tähän keitettiin kokonainen kana. Nyt saattoi oikaista leikkaamalla rintafileet viipaleiksi ja paistamalla niitä kevyesti sekä maustamalla suolalla ja pippurilla. Kastikkeeseen keitin salottisipulia ja laakerinlehtiä ranskankermassa ja raastoin sitruunankuorta joukkoon.
Siivilöin kastikkeen sitten lihojen päälle, lisäsin vettä, kanaliemikuution puolikkaan ja sitruunamehua. Suurustin sen lopuksi vaalealla maissisuurusteella ja haudutin kanat valmiiksi.
Teki kovasti mieli lisätä rakuunaa ja sinappia, ne kun sopisivat tähän loistavasti, mutta maltoin mieleni tällä kertaa.
Oli muuten hyvää, vanhanaikaista ruokaa kuin lapsuuden sunnuntaina. Tuli ihan mieleen äidin tilliliha tai kielikastike, aah!
Tuo Pink oli muuten hyvää ja juuri sopivasti erilaista.
VastaaPoistaEtte mitenkään voi olla Suomen tylsin pariskunta, koska luulen että me olemme sitä. Ainakin olemme sitä varmasti alle 30-vuotiaiden sarjassa. Me emme ole juhlineet sitten tippaakaan tätä vappua, mutta kiva viikonloppu on ollut silti.
Taitaa olla niin että mekin kilpailemme tuosta tylsin pariskunta tittelistä +40-vee sarjassa :).
VastaaPoistaMukavaa lomaa!
Pitääkin jossain vaiheessa tehdä kanaviillokkia.
VastaaPoistaSamoin minäkin ajattelen, kesämökille romanttista, ruutua ja kukka, raitatapetteja ja vanhaa romanttista kalusteina.
Kuulostaa ihan mukavan rauhalliselta viikonlopulta perinneruokineen. Sehän se lepoa on, kun ei varsinaisesti tee mitään :)
VastaaPoistaMukavaa alkavaa viikkoa!
Missy E, ei aina ole pakko mennä perinteisin menoin. Lapsille tietysti pitää olla munkkeja ja simaa ja serpentiinejä, mutta aikuisten kesken saa tehdä, mitä itse haluaa.
VastaaPoistaPikkujutut, nyt on siis jo joka sarjaan ilmoittautunut ainakin yksi pariskunta. Meilläkin sattui olemaan kahdet yövieraat peräkkäin viime viikolla, joten en edes ajatellut vapunviettoa.
Arleena, mökillä voisi toteuttaa sitä romanttista puolta itsestään, joka jää kaupunkikodissa syrjään. En yhtään innostu lehtien umpityylikkäistä kesäkodeista, jotka on design-kalustettu kaupunkityyliin. Missä se ero ja rentoutuminen sitten on?
Omenaminttu, olin ottanut churro-reseptisi talteen ja aikonut tehdä niitä, mutta en sitten kahdelle aikuiselle viitsinyt tehdä. Olisin kuitenkin syönyt ne itse;)
Yksi työkaverini muuten kertoi saaneensa churroja jossakin hotelliaamiaisella ja kastaneensa niitä suklaaseen. Innostui vieläkin niiden ihanuudesta!
Täälläkin sunnuntai melko tylsää. Yritin saada miestä lähtemään ulos lounaalle, ei. Ei huvittanut tehdä ruokaa. Tytär tuli ja halusi tehdä pizzaa. (ennen ei koskaan moista sunnuntairuokaa) Loppujen lopuksi oli hyvä niin.
VastaaPoistaTuo kuohuviinilasi on kaunis ja tyylikäs. Onko samaa Villeroy-sarjaa kuin lautanen?
Voi noita ihania poseeraajia;)
Rita, joskus on niin kiva päästä ulos syömään, kun joka päivä vääntää jotakin itse lautasille.
VastaaPoistaÄitini on ostanut nuo lasit kauan sitten minulle lahjaksi. Ne ovat käsintehtyjä ja jäljellä on enää kaksi neljästä.