Ihana aamu

Loman kunniaksi kävin luottohierojallani hoidattamassa kivistävää niskaa. Sain ajan heti aamutuimaan eli yhdeksäksi. Aurinko oli vasta nousemassa ja taivas melko kirkas, joten otin pokkarin taskuun. Kävelin hiljaisilla teillä kymmenen asteen pakkasessa. Se tuntui melkein plussalta, kun ei tuullut yhtään. Lintujen ääniä sen sijaan kuului kaikkialta!

 

Olen monta kertaa kävellyt joulunaikaan iltapimeällä Kortepohjan ylioppilaskylän ohi ja ihaillut tornitalojen valaistuja päätyjä. Ajatellut, että jonkun kerran otan kameran ja jalustan mukaan ja tulen vaikka autolla paikalle kuvaamaan ne illalla. Eipä ole tullut tehtyä, on ollut niin kylmääkin.

Tämän tornintalon pohjakerroksessa käyn hierottavana ainakin joka lomalla ja usein muulloinkin. Tunnen muutenkin lukkarinrakkautta paikkaa kohtaan, kuten moni muistaa. Tässä talossa sijaitsevassa ravintolassa tapasin aikoinaan tulevan mieheni ja täällä asuimme kolme vuotta ennen kuin muutimme pois - noin kilometrin päähän. En ole siis päässyt pitkälle elämässä.

Kävely takaisin oli ihmeellistä: selkä oli suora ja kevyt ja kävely helppoa. En ollut taas tajunnutkaan, miten lukossa olin.

Aamulenkillä

Tunnin kiertely pikkupakkasessa auringon noustessa  teki hyvää meille molemmille. Ilman takkia juoksennellut Vilma ei pannut pahakseen peittoa, kun hyppäsi kotona vakiopaikalleen sohvatyynyille nukkumaan.

Olisinpa voinut tehdä samoin. Riensin suihkun kautta kaupungille hoitelemaan asioita ja palasin vasta illalla.

Sinitaivasta

Pilvistähän nyt on oikeasti alkuviikko ollut, mutta katsotaan sinitaivasta edes kuvista.  Lomapäivät tuntuvat menevän ihan itsestään ja omalla painollaan, ja niinhän ne menevätkin. Joka päivälle on ollut jotain pientä sovittuna. Tälle päivälle olin tilannut silmälääkärin.

Tulin takaisin tosi hyväntuulisena. Silmät todettiin hyväkuntoisiksi verenpaineen vaihteluista huolimatta eikä verisuonissa näkynyt mitään poikkeavaa. Lääkärini kehotti syömään paljon kotimaisia marjoja, kuten mustikkaa, mustaa viinimarjaa ja puolukkaa, joiden sisältämät aineet vahvistavat tutkimusten ja perimätiedon mukaan hiussuonten seinämiä. Samalla hän muistutti hyvien rasvojen merkityksestä silmillekin. Olin mielissäni, koska alan ihmisenä olen muutenkin ollut aina kiinnostunut ravinnon merkityksestä terveyteen.

Silmänpohjat ovat kurkistusluukku aivoihin, lääkäri sanoi. Vain silmistä voi tarkastella valtimoita, laskimoita ja hiussuonia mikroskoopilla. ja päätellä siitä, missä kunnossa kaikki muutkin verisuonet ovat. Sitä ei tule ajatelleeksi.

Puhuttiin myös liikunnan ja hyvän mielen merkityksestä. Ja siitä päästiin mäyräkoiriin, sileäkarvaisiin narttuihin, jollaiset meillä molemmilla sattuu olemaan!

Nyt on vielä muutama päivä aikaa katsella uusia silmälaseja. Linssit on uusittava, joten samantien voi uusia vähän imagoaan muutenkin. Olisiko nyt vuorossa hengettömät vai älykkölasit? Tummanpunaisten jälkeen jotain neutraalia vai samaa väriä edelleen?

Kaivelin sattumalta viikko sitten laatikosta esille vanhoja rillejä ja niitä löytyi yhdettoista. Vanhimmat olivat vuodelta -81 ja joukosta puuttui ainakin kahdet. Eli vaihdettu on aina reilun kahden vuoden välein.

Nämä nykyiset ostin muistaakseni tammikuussa 2008.

Rutiinijuttuja

Sunnuntait sujuvat meillä aina samalla rutiinilla. Loikoillaan sängyssä niin pitkälle kuin unta  riittää. Luetaan lehteä perusteellisesti ja juodaan kahvia voileipien kanssa. Ulos lähdetään, kun jaksetaan.

Sitä ennen otan marjat ja tatit sulamaan  sekä laitan kanafileet pussiin marinoitumaan tällä kertaa Pohjola-maustesekoitukseen, öljyyn ja balsamietikkaan. Aina ei keksi uutta kokeiltavaksi ja joskus ei kaupassa raksuta päässä yhtään, kun pitäisi miettiä sunnuntain lounasta. Silloin mennään tutuilla ja turvallisilla.

Kotiin tultua mies alkaa kuoria perunaa, palsternakkaa, lanttua, porkkanaa ja sipulia uuniin paahdettavaksi. Minä pilkon niitä kulhoon ja heittelen perään sitruunaöljyä ja sitä samaista Pohjola-maustetta, jossa on herkkutattia, mustapippuria, rosmariinia, suolaa, karhunlaukkaa ja sinapinsiementä. Kuulostaa ainakin minun korvissani hyvältä. Vielä vähän lisää yrttejä ja kasvikset lähtevät uuniin vajaaksi tunniksi.

 

  

Siinä välissä ehtii hyvin valmistaa tattikastikkeen ja paistaa kanafileet pannulla. Mies tekee salaatin ja kattaa pöydän.

 

Jälkiruokaan pilkon mangoviipaleita antamaan väriä, osa mangoista menee salaattiin. Puoliksi sulaneitten marjojen päälle keitän kahden desin kiisselin saostamaan ne jälkiruoaksi.

 

 

Nopeat korinttimuffinit olen paistanut jo ennen juuresten uuniin laittoa. Ohjeen keksin joululta jääneen korinttipussin kyljestä. Ensi kerralla tosin taidan raastaa joukkoon sitruunankuortakin enkä paista liian pitkään.

Kolmelta ruoka on valmista, ulkona hämärtää, kynttilät on sytytetty  ja vieraat saavat tulla. Siis Nuorempi Poika ja Tyttöystävänsä sekä Koiru Silkkiturkki.

Ja kaik män!

Kaikenlaisia kokeiluja

Mikäpä olisi parempi kohde kokeilla uutta salamaa kuin vierashuoneen sängylle levitetyt tilkut. Näitä on ollut taas ihana virkata iltaisin, ihan omaksi ilokseni. Vielä tarvitaan ehkä yksi rivi lisää.

Tässä yllä käänsin salamapään kohti punaista seinää. Kokeilin myös kattoon käännettynä ja suoraan eteen, mutta en muista, missä oli mitenkin.

 

 

 

Kaipa se hyvä laite on, ainakin parempi kuin kameran oma pikkusalama. Ehkä viitsin kohta tarttua taas ohjekirjaan.

Loman kunniaksi päätin vähän irrotella. Olen aina kulkenut enemmän tai vähemmän sileässä kampauksessa, mutta tänään kampaajalla päätimme raitakäsittelyn ja leikkauksen jälkeen vääntää pienillä suoristusraudoilla kokeeksi kunnon kiharat.

Kotiin mennessä kävin vielä ostamassa Diorin luumunpunaista kynsilakkaa ja samanvärisen huultenrajauskynän. YSL:n luumunpunainen huulipuna on ollut käytössä jo kauan. Jokohan nyt olisi aika ruveta vanhaksi leidiksi?

Unelmatammikuu

Kaksi kymmentuntista yötä ja päiväunet päälle, niin johan pitäisi voimien palata. Edes koira ei ole häirinnyt nukkujia, vaan on vedellyt hirsiä vieressä muina naisina.

Niinpä oli mukava lähteä vilkuilemaan aurinkoa, joka paistoi tuttuun tapaan vain vähän aikaa. Mutta ilo oli sitä isompi, kun luonto tarjosi silmänruokaa yllin kyllin.

 

 Jotkut viis veisaavat maisemista. Täältä maasta löytyy paljon mielenkiintoisempaa, folks!

 

Taskussa oli mukana Canonin pikkukamera Ixus 100IS, jonka automaatilla sai parhaat aurinkokuvat lumellakin.  Ja viisitoista astetta ei tuntunut enää missään, pikkujuttu!

Valoa pimeyteen

 

 

 Kuukausi sitten tilaamani salamalaite tuli lopulta, kun lähetin ukaasin, että sen on oltava minulla perjantaina. Ja se oli. Lähettäisiköhän kiitokset nopeasta toiminnasta?

Pääsin ohjekirjassa eteenpäin sen verran, että sain patterit salamaan sisälle  ja kaksi koekuvaa otettua. Salamapää on käänneltävä ja aika kätevä. Tämä on joululahja mieheltä ja anopilta.

Kaksi viikkoa toissä osoittautui taas sopivan pitkäksi pitkäksi putkeksi kerrallaan, sillä jaksaminen loppui illalla kuin seinään ja tämä päivä on mennyt  jo päänsäryssä. Ihan tyypillistä minulle on, että vielä perjantaina kolmelta ajattelin töistä lähtiessä, että kiva jäädä lomalle pirteänä ja hyväntuulisena eikä väsyneenä.

On siis sekä ihanaa että tarpeen jäädä lomalle viikoksi. Ihan vaan olemaan, ulkoilemaan koiran kanssa ja harrastamaan jotakin omaa.  Uusi valokuvakurssikin alkaa sopivasti.

 

Aamupäivällä aurinko paistoi vielä ulos lähtiessä, mutta äkkiä jostakin ilmestyi pilviverho auringon eteen ja jäi siihen koko päiväksi. Kuvista ei tullut kivoja ilman aurinkoa, mutta ei tätä lumimaisemaa malta olla kuvaamattakaan. Vilmuahan auringonpuute ei häirinnyt.

Tämä on vähän ankea, mutta sopii tunnelmaani. Huomenna se on jo parempi.

Toppakankaan kahinaa

 

Kun toppakangas alkaa kahista, vilistää Vilma jonnekin karkuun. Tuolin taakse, nurkan taakse tai sohvalle ja pistää pään tyynyn alle.Kovin tehokasta se ei ole ja puku sujahtaa  aina ennen  pitkää päälle parinkymmenen asteen pakkaseen lähtiessä.

 

Piiloutuminen on vielä varmempaa pukemisen jälkeen, pää pensaaseen vaan! Voi pikku ressukkaa, mitä mahtaa päässä liikkua? Ulkoilu kuitenkin maittaa ja koira nauttii lumesta.

 

Paikallinen hiihtokeskus on kovassa käytössä, sijaitseehan se vain kolmen kilometrin päässä keskustasta ja kivenheiton päässä meiltä. Täällä vietin itsekin talveni vielä lukioikäisenä ja lapset samoin koko kouluikänsä. Mutta sitten se lopahti.

Eilen käytiin katsomassa paikkaa, johon on uusimpien suunnitelmien mukaan tulossa kesäinen vesipuisto, täältä kun on sellainen vetonaula puuttunut. Että tuohon...vesipuisto... Ei riitä minkäänlainen mielikuvitus siihen, mutta siksipä minusta ei yrittäjäksi olisikaan. En uskoisi minkään menestyvän.

Ei tuossa silti ole menestynyt leirintäaluekaan, ja senkin olisin voinut kertoa jo suunnitteluvaiheessa. Kuka haluaa edes asuntovaunulla leiriytyä autiolle parkkipaikalle?

Bye bye Joulu!

Pitää polttaa kynttilät loppuun nyt, kun tiedän kokemuksesta, että into siihen lopahtaa kummasti tammikuun edetessä. Jotenkin kynttilänvalo ei kuulu kevättalveen, paitsi korkeintaan illanistujaisissa tai romanttisilla illallisilla, ja niitähän meillä ei juuri harrasteta. 

Tänään kuitenkin syötiin Candlelight Supper kahdelle, tosin jo viiden aikaan. Currylla, tomaatilla ja tillillä maustettua Jounin katkarapupataa, riisiä ja salaattia, juuri sopivaa pimeään vapaailtaan.

Ja pääsin minä uloskin tänään, nukuttuani ensin koko aamupäivän koira jaloissa. Parinkymmenen asteen pakkasessa oli kiva talsia, ja oli muuten vähän liukastakin.

Kyllä on erikoista tämä kylmyys! Ja se jatkuu aina vaan. Tykkään talvesta, ja varsinkin tällaisesta oikeasta. Kolmekymmentä olisi silti minullekin liikaa.  Kahdeksankymmentäluvun lopulla kun oli -38° pakkasta, jäivät bussitkin tulematta ja piti kävellä kaupunkiin. Siihen aikaan vedin lapset vielä ensin pulkalla tarhaan, kun mies oli lähtenyt köröttämään jääkylmällä autolla töihin jo aikaisemmin. Sitä oli nuori silloin...

Vielä kerään jääkaapin ja pakastimen ovesta joulukortit talteen, ja sitten on koti taas ennallaan. Se tarkoittaa minulle kyllä viihtyisää, mutta remontin tarpeessa olevaa huushollia. Lattiat oli määrä vaihtaa jo viime kesänä, mutta se siirtyi tulevaisuuteen koiravauvan takia. (En sivumennen sanoen muutenkaan tajua, miten se tapahtuu, ainakaan kerralla. Mihin kaikki isot huonekalut pannaan?)

Olohuoneen ja makuuhuoneen takaseinä kaipaa värinvaihtoa, keittiö uusia keittokirjahyllyjä. Haluaisin uusia kaikki sisäovet. Tai muuttaa johonkin uudempaan taloon...

Tämä ei johda nyt mihinkään, vakiovalitukseni, jolle en saa tehtyä mitään.