Ihana aamu

Loman kunniaksi kävin luottohierojallani hoidattamassa kivistävää niskaa. Sain ajan heti aamutuimaan eli yhdeksäksi. Aurinko oli vasta nousemassa ja taivas melko kirkas, joten otin pokkarin taskuun. Kävelin hiljaisilla teillä kymmenen asteen pakkasessa. Se tuntui melkein plussalta, kun ei tuullut yhtään. Lintujen ääniä sen sijaan kuului kaikkialta!

 

Olen monta kertaa kävellyt joulunaikaan iltapimeällä Kortepohjan ylioppilaskylän ohi ja ihaillut tornitalojen valaistuja päätyjä. Ajatellut, että jonkun kerran otan kameran ja jalustan mukaan ja tulen vaikka autolla paikalle kuvaamaan ne illalla. Eipä ole tullut tehtyä, on ollut niin kylmääkin.

Tämän tornintalon pohjakerroksessa käyn hierottavana ainakin joka lomalla ja usein muulloinkin. Tunnen muutenkin lukkarinrakkautta paikkaa kohtaan, kuten moni muistaa. Tässä talossa sijaitsevassa ravintolassa tapasin aikoinaan tulevan mieheni ja täällä asuimme kolme vuotta ennen kuin muutimme pois - noin kilometrin päähän. En ole siis päässyt pitkälle elämässä.

Kävely takaisin oli ihmeellistä: selkä oli suora ja kevyt ja kävely helppoa. En ollut taas tajunnutkaan, miten lukossa olin.