tiistai 24. kesäkuuta 2014

Matissen matkassa


Koska minulla ei ole mitään muuta elämää työviikolla ja juhannuksenkin kuvasato jäi viileän sään vuoksi vähäiseksi, saanen lähettää vielä muutamia kuvia matkalta. Tate Modernissa oli Matissen näyttely. Kuvat olivat juuri niin ihania kuin tiesinkin niiden olevan, mutta pettymyksekseni kamera täytyi pitää laukussa. Minulle itselleni on tärkeää saada fiilistellä kuvien äärellä vielä kotona kaikessa rauhassa, joten olin pettynyt. En koe edes samanlaista tyydytystä, jos ostan kirjan museokaupasta. Huomasin muiden ottavan kuvia puhelimella eikä kukaan puuttunut siihen. Luuri käteen.





Hypätään välillä Notting Hillin idyllisille kaduille.



Tate Modernin ravintolassa salaattini näytti pieneltä, mutta se oli tosi maukas.

Tavoilleen uskollisena mieheni tilasi hampurilaisen, erittäin maukas sekin -varsinkin tuo soosi.


sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Mun brand new ihanuus


Helena Rubinsteinin nykykosmetiikka on jäänyt minulle aivan tuntemattomaksi. Se ei ole vaan jaksanut kiinnostaa, ja jos on, niin viimeistään vilkaisu hintalappuun on saanut siirtämään katseen muualle. Ja suoraan sanottuna Demi Moore ei ollut ihan oikea valinta kalliin sarjan mainoskasvoksi.


Sokoksella myytiin viime viikolla pois Rubinsteinia, ilmeisesti lopetettiin kokonaan. Alepöydästä osui silmääni laatikollinen mahdottoman kauniita hylsyjä. Alkuperäinen hinta oli muistaakseni jotain 46€, mitä en ikinä maksaisi huulipunasta.  Tämä oli kuitenkin valmiiksi alennettu ja siihen vielä kun lisäsi oman -15% kupongin, niin hinta alkoi olla kokeilemisen rajoilla. Ei sillä että mitään tarvitsisin, mutta kun tuo hylsy oli niin kaunis!

Wanted Rouge, 006 magnetize.

Mikä laatu! Mitäpä muuta voisi odottaakaan. Väri hiukkasen taitettu, paremmin ehkä syksyyn ja talveen sopiva. Vaikka olen väritykseltäni kesä, iholleni sopivat myös hiukan ruskehtavatkin punat. Hylsy on kaunis kuin koru: ihanan raskas kädessä, ja avautuu napsahtaen painamaalla yläpäästä. Kivannäköinen huulipunahylsy tuottaa samanlaista iloa katsellessa kuin korutkin.

Kuvasin huulipunia lempikorujeni keskellä.
Korvakorut Dyrberg/Kern.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Huulipunahulluutta: Aerin


Ihastuin ikihyväksi  tähän huulipunaan, kun sen näin. Väri on kuin tehty minua varten. Kultainen hylsy on suloinen kaikessa yksinkertaisessa ylellisyydessään. Merkki on AERIN, luulen että se lausutaan Erin. Kyseessä on Aerin Lauder, kuuluisaa kosmetiikkasukua. Hänellä on oma lifestylesarja ja myös online-putiikki. Kosmetiikka- ja tuoksuvalikoima näyttävät siellä houkuttelevilta.


Tämän punan ostin kuitenkin Selfridgesin tavaratalosta. Se olikin suurin piirtein ainoa, mihin minulla olisi siinä tavaratalossa ollut varaa. Pysähdyin katsomaan ennestään tuntematonta pientä valikoimaa ja kuuntelemaan myyjän innostunutta selostusta näitten laadusta. Punassa kerrotaan olevan ruusunlehtiuutetta kosteuttamassa, kuulostaa houkuttelevalta. 

Rose Balm Lipstick 06 Liebling



Tämä kustansi 26 puntaa eli kolmisenkymppiä.


Melko tummilla ja vähän sinertävillä huulillani tämä muuttuu kauniin ruusuiseksi. Laatu on mitä ihanin, kuten odottaa sopii. Puna liukuu hienosti huulille ja jättää ne kostean näköisiksi.

Ihmettelen muuten kun näytän aina valokuvissa siltä kuin olisin vetänyt tuon ylähuulen oikean puolen yli rajan, siis vasemman oikeasti. Se menee kuitenkin ihan alkuperäistä rajaa myöten. En koskaan vetäisi kynällä rajojen yli, koska se näyttää naurettavalta ainakin omassa suussani. Kynä muuten sattuu olemaan isoäiti Estée Lauderin Tea Rose, juuri samaa sävyä,


Kyllä yksi huulipuna voi tuoda paljon iloa naisen elämään! Vaikka ostin kyllä pari muutakin.


keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Guerlainin lumoissa



Olen ihan höpsähtänyt näihin meikkeihin sen jälkeen, kun aloin lukea kosmetiikkablogeja. Ei se kiinnostus ennenkään millään muotoa lievää ollut, mutta nyt on rahanmeno kiihtynyt selvästi. Niinkuin nyt tämä: Guerlainin huippuihana kuuden värin paletti. Se on painavaa metallia ja koristelu on henkeäsalpaavan kaunista. Halusin sen!


Kannen alla on ylöskäännettävä peili ja kaksipäinen sivellin. Homman ainoa miinus tuleekin siveltimestä: yhdeksänkympin hintaan olisi voinut toivoa vähän parempaa laatua. Nyt karvat sojottavat jo ennen kuin olen tehnyt sillä mitään. Mutta siveltimiähän on muitakin ja niillä käydäänkin sitten luomivärien kimppuun. Kuusi väriä on aika ruhtinaallista ja laatu on ah, ihanaa! Kermaisen pehmeää väriä on ilo levittää. Ne myös sekoittuvat kauniisti toisiinsa, siinä on asia, jota olen vasta viime aikoina oppinut arvostamaan.

 Väri on 68, Champs Élysees.

Oikealla ylhäällä on arkikäyttöön koko luomelle sopiva harmaa, ei vaalea eikä tumma. Hohtoa on vain minimaalisesti, mutta tarpeeksi. Vasemmalla oleva ruskehtava väri on vielä kokonaan silmään kokeilematta, se on täysin matta ja luultavasti myös sopiva väri yli viisikymppisen ryppyisille luomille. Tumma harmaanruseka on mattainen ja rajaukseen sopiva, kuvissa se on rajana, vaikka sitä ei näykään. 

Oikealla olevaan mustaan en ole tohtinut koskea vielä ollenkaan, mutta ainakin rajauksena sitä täytyy kokeilla. Mustat luomivärit ovat sellainen juttu, mitä olen aina karttanut. Valkoinen väri on juhlakäyttöön sopiva, hiukan hileisen kimaltava.

Violetti on kerrassaan hurmaava ilopilleri tässä paletissa ja ilman sitä olisi saattanut jäädä koko höskä ostamatta. Tietysti asiaa joudutti myös Stockmannin kahdenkymmenen prosentin alennuskuponkikin.


Kuten tavallista, homma meni kuvien kanssa väärin päin: tein ensin nopean kaupungillelähtömeikin tällä paletilla. En sitten heti lähtenytkään ja ajattelin, että voisin ottaa nyt kuvat silmistä ja paletista ja kirjoittaa joskus postauksen. Niinpä tämä ei ole mikään täydellinen meikki, vaan omaan arkeen rillien taakse tehty. Ei ehkä ollut hyvä idea levittää luomivärisiveltimellä violettia alaluomen rajaukseksi. No, siinä ei nokka kauaa tuhissut, kuten mummani ennen sanoi.

Luomilla on paletin vaaleanharmaata ja violettia, ruskeaa rajauksena sekä keskellä hiukan Macin vaaleaa kuultoluomiväriä. Lurpattavan osan päällä on vähän Macin roosanväristä luomiväriä. Ripsivärinä on Éstee Lauderin Sumptuous Extreme, se valtava vessaharja. Isoa jälkeä se tekeekin.


Näillä harmailla ja ruskeilla saa tehtyä monenlaisia pehmeitä arkimeikkejä, joita voin virkistää violetilla. Juhlaan taas voi syventää katsetta mustalla ja violetilla ja lisätä (tosi) vähän valkoista harkittuihin paikkoihin. Vielä olisi hakusassa sopiva koko luomelle levitettävä vaalea väri, on ollut jo kauan. Juuri oikean sävyn ja riittävän vähäisen kiiltoasteen löytäminen on ollut vaikeaa. Sillä olisi käyttöä tämänkin paletin lisänä.


tiistai 17. kesäkuuta 2014

BM IV: Muumioita, seinämaalauksia ja kosmetiikkaa


Faraoitten aika kesti muinaisessa Egyptissä kolmetuhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua. Huikean pitkä aika korkeakulttuurille, joka kuitenkin muutamassa vuosisadassa hävisi kristinuskon leviämisen myötä. Enempää en vaivaa faktoilla, antakaa mielikuvituksen viedä!

Näissä seinämaalauksissa on eläimiä, ruokaa, juomaa ja kukkia. Ne ovat elämänmakuisiaja viehättäviä.

Mitä tässä mahtaa olla tekeillä, mitä naiset ovat tekemässä?

Tässä on menossa karjanlaskenta vuodelta 1400 e.a.a.



Upeasti maalattuja puuarkkuja. 
Kaikki on muuten kuvattu suojalasin takaa, mikä osittain selittää kuvanlaatua.

Viihdettä mukaan tuonpuoleiseen.

Kenkiä!

Taas tuhansia vuosia vanha koru, jonka voisi pukea päälleen tänäänkin.

Vasemmalla on astioita, joissa on säilytetty kosmetiikkaa ja värejä. Oikealla samoin, noilla lusikoilla on otettu aineita.

 Kaikki palsamoidut eivät tietenkään olleet faraoita, vaan muumiointi oli muinaisessa Egyptissä tavallinen tapa säilöä ruumiit kuolemanjälkeistä elämää varten.




Eläimiäkin palsamoitiin kissoista ja linnuista lähtien. Tässä söpö vasikka/lehmä/härkä tms.












Älä säikähdä muumioita, ei se pelottanut näitä pieniä koulutyttöjäkään. 
He keskustelivat sen äärellä vilkkaasti tutkien tuhansia vuosia vanhaa ruumista joka puolelta.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...