perjantai 17. joulukuuta 2010

Valaisimen valaisua


On se aika vuodesta, jolloin tulee vastustamaton halu ripustaa kaikenlaista kiiltävää ketjua ja lasikillutinta olohuoneen ruokapöydän päällä olevaan kynttiläkruunuun. Kun kynttilät sytytetään, ne kiiltelevät kivasti. 

Kun nyt olen viime aikoina opetellut salaman käyttöä, halusin kokeilla, kuinka erilaisia kuvia näillä uusimmilla jutuillani saa. Ylin kuva on otettu snoot gridin kanssa, eli sen tötterön, jossa on pilleistä tehty hunajakennomainen etuosa. Valoa tulee salamasta siis vähemmän, kapeammalle alueelle ja pehmeämmin.

 Tässä on käytetty pelkkää pahvitötteröä eli snootia rajaamassa valoa. Valo on aika kovaa.


Näissä kuvissa sen ensinmainitun hökötyksen päähän on kiinnitetty erivärisiä lämmönkestäviä kalvoja.


Kalvoihin on liimattu tarranauhan palaset, jotka kiinnittyvät salamaan tai snootiin liimattuihin vastapaloihin.


Kikkailu on välillä kivaa, mutta ei se kuvia paranna, jos ei taitoa muuten ole tarpeeksi. Nämä kuvat ovat aika huonoja. Eikä niistä olisi tullut yhtään parempia, vaikka  välineet olisivat  ammattilaistasoa, kun kerran taidot eivät ole. Mutta hitaasti mennään koko ajan  toivottavasti eteenpäin.

Ja kiva oli kokeilla.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Rommi-taatelimuffinssit kirkasvalohoidossa


Kävin tässä kerran kirjastossa kahvilla ja näin pieniä tähdenmuotoisia muffinsseja. Tähden yläosat oli vielä kastettu valkosuklaaseen, mikä teki niistä aivan vastustamattoman näköisiä. Maku oli täyteläinen ja rakenne mukavan tiivis. Pieni makupala oli aivan täydellisesti joulunaikaan sopiva.

No eikun etsimään kaupoista silikonisia tähtimuffinssimuotteja.  Niitähän ei tietenkään siihen hätään mistään löytynyt, eikä vieläkään. Täytyi tyytyä vanhaan muffaripeltiin ja amerikanmuffinssivuokiin.

Sitten googlaamaan sopivaa ohjetta. Taatelikakkutaikinan arvelin olevan liian huteraa. Tuulentupa-blogista löytyi vihdoin ohje, joka kuulosti hyvältä ja toimivalta.




ROMMI-TAATELIMUFFINIT

100 g kivettömiä taateleita. Pirkan pehmetä taatelit ovat hyviä.
3 rkl rommia
3 rkl vettä
3 rkl siirappia
1 dl maitoa tai kahvijuomaa. Käytin maitoa ja annospussillisen espressojauhetta.
2 kananmunaa
125 g margariinia tai voita
3 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
3 rkl tummaa kaakaojauhetta siivilöitynä
1 tl kanelia

1. Sekoita rommi, vesi ja siirappi ja laita taatelit seokseen likoamaan muutamaksi tunniksi tai yön yli. Laita taatelit liemineen tehosekoittimeen ja jauha tasaiseksi tahnaksi. Tai aja sauvasekoittajalla.
2. Sulata margariini ja sekoita joukkoon taatelitahna, maito/kahvi ja kananmunat.
3. Sekoita keskenään loput kuivat aineet ja sekoita mahdollisimman vähän vaivaten kaikkien muiden aineiden joukkoon.
4. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.
5. Koristele jäähtyneenä kanelilla ja kaakaolla maustetulla tomusokerikuorrutuksella. Tai sulatetulla valkosuklaalla.


Sytytä kirkasvalolamppu ja ota kuva.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Ruusuvettä ja lukemisen iloa


Kuusikymmentäluvulla tyttöjä neuvottiin ostamaan apteekista appelsiininkukkavettä  kasvovedeksi. Nyt kävin ostamassa ruusuvettä jälkiruokaan. Enkä tietenkään apteekista, vaan etnisestä ruokakaupasta.

Olen nimittäin taas päässyt lukemisen makuun. Ja nyt luin Marsha Mehranin toisen kirjan Ruusuvettä ja lammaspataa. Ajattelin kokeilla siitä yhtä yksinkertaista jälkiruokaa: ruusu-pistaasijäätelöä. Kirja itsessään oli niin ihana, että se piti ahmaista kolmessa päivässä. Tarjoaisipa vielä täällä joku ravintola aitoa iranilaista ruokaa!

Ensimmäinen kirja Lumoavien mausteiden kahvila ilmestyi 2006 ja luin sen pari vuotta myöhemmin. Tämä riemastuttava kertomus hyvin kuvailtu Booky.fi -sivustolla:
"Kolme Aminpourin sisarusta, Marjan, Bahar ja Layla, joutuu pakenemaan Iranin vallankumousta vuonna 1979. Heidän tiensä vie lopulta syrjäiseen Ballinacroaghin kylään, joka kyhjöttää tuulten piiskaamana Irlannin rannikolla. Perinteistä kiinni pitävien asukkaiden tyrmistykseksi yritteliäät siskokset perustavat kylänraitille Babylon Cafén, ja pian kahvilassa tarjottujen ruokien eksoottiset tuoksut ja viettelevät maut saavat koko kylän sekaisin. Persialaisista mausteista ja irlantilaisesta temperamentista syntyy ennennäkemättömän hauska ja monipuolinen keitos. Lumoavien mausteiden kahvila on tarina toivosta ja sisaruudesta, onnen kadottamisesta ja sen uudelleen löytämisestä."

Ruusuvettä ja lammaspataa jatkaa samoilla linjoilla kuin ensimmäinen kirja, nyt noin vuotta myöhemmin. Vieläkään kaikki kyläläiset eivät sulata sisaruksia ja heidän suosittua kahvilaansa. Lämpimällä huumorilla kirjoitettu teos on ihana tuulahdus tänne talven keskelle ja saa lukijansa ajattelemaan maailmasta hyvää.


Kuvassa on sunnuntain tomaattikastikkeella täytetyt munakoisot eli Imam bayildi eli Kun imaami pyörtyi. Tämä ohje ei ole kylläkään tästä kirjasta, vaan meidän perheen ikisuosikkeja. Tällä kertaa oikaisin vielä ja pidin munakoisonpuolikkaita ensin parikymmentä minuuttia uunissa, täytin ne  Pirkan valmiilla pastakastikkeella ja työnsin takaisin hautumaan reiluksi puoleksi tunniksi. Nämä maistuvat vielä parhaalta, kun ovat saaneet hieman jäähtyä. TÄSSÄ Hesarin ohje. Lisänä syötiin hirvenjauhelihapihvit.


Mutta takaisin vielä siihen ruusuveteen. Jälkiruoka kuulosti niin kauniilta ja herkullisen yksinkertaiselta: vaniljajäätelöpallon päälle pirskotellaan lusikallinen ruusuvettä ja koristellaan annos rouhituilla pistaasimanteleilla.


Ruusuvesi ei maistu miltään, mutta tuoksuu ihanalta. Yhdistettynä jäätelöön sen sijaan pisti miettimään. Ehkä tätäkin pitää maistaa se kymmenen kertaa, että oppii ymmärtämään yhdistelmän päälle...Leivonnaiseen voisin sen tuoksun kuvitellakin, ja baklavaan se vissiin kuuluukin.  Ja se appelsiininkukkavesi voisi olla kiinnostavaa myös.



P.S. Oikeastaan tänään piti kirjoittaa joulukortit, mutta se siirtyy aina vaan eteenpäin. Vuosi vuodelta käy vaikeammaksi, mistähän sekin mahtaa johtua.



sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Näyttelykuvia

 Tämän nimi oli muistaakseni Seinäkukkaset

Kävin muutama viikko sitten vapaapäivänä katsastamassa paikallisen taiteilijan Päivi Meriläisen retrospektiivinäyttelyn Koti, uskonto ja äidinmaa. Olen aina pitänyt häntä maalarina, mutta nyt suurimman vaikutuksen minuun tekivätkin nämä lasikuidusta ja muista materiaaleista tehdyt kädet ja jalat. 

 Äidin kädet 1998





 Äiti neuloo


Päivi Meriläisen Omakuva


Koska olen jo aika hyvin parantunut kaikenlaisesta suorittamisesta, jätän suurella riemulla kaikenlaisen analysoinnin näyttelystä tekemättä. En tosin osaisikaan, mutta nyt tunnen mielihyvää ajatellessani, että EI TARVITSEKAAN.





lauantai 11. joulukuuta 2010

Ritarinkukka



Olipa vaikea saada tarpeeksi valoa amarylliksen kuvaamiseen. Päivänvalo ei pilvisenä päivänä tahtonut millään riittää. Jalustan käyttö ja pitkä valotusaika ei juolahtanut mieleenkään ennen kuin vasta  tätä kirjoittaessa. Kun pitää saada äkkiä valmista, siitähän se johtuu. Salamaa siis käytin apuna, ja vielä vain sitä kameran omaa. Ostin tällaisen pienen valonpehmentimen siihen, voi olla käyttökelpoinen, ainakin kokeilujeni perusteella.

Nyt on kolme kukkaa ja kolme nuppua, joista toivottavasti on jotain jäljellä vielä joulunakin. Yhden valkoisen joulukaktuksen istutin kullanväriseen purkkiin olohuoneen ikkunalle kukkimaan ja sen katseleminen tuo hymyn huulille. Se vaan on niin nätti! Joku jouluruusuistutus houkuttelisi vielä olohuoneen pöydälle, kunhan saan päätettyä, tykkäänkö niistä vai en.


Ilman salamaa


Toissavuodelta

perjantai 10. joulukuuta 2010

Pikkujouluun varustautumista


Saatiin Vilman kanssa Nelliltä ja Iinalta haaste kerätä jonkun nettikaupan valikoimasta pikkujouluasu. No mehän lähdettiin heti ulkomaille ja katsastettiin The Posh Puppy Boutiquen valikoimat. Voi hurja! Kyllä siinä suomalainen tyttökoirakin sai puistatuksia katsoessaan, miten  ison veden takana lajitovereita vaatetetaan.

Me päätettiin pitää pää kylmänä ja tassut maassa ja valita ainakin pikkujoululakki, tai  no ei ehkä sitäkään, vaan tuo karkkiautomaatti ehdottomasti! Mami kyllä pukisi Vilmalle myös kivoja punaisia villapaitoja. Mutta siis Vilma itse ottaisi pikkujouluihin mukaan ruoka-automaatin. Eväitä ei jätetä!

 "Valitse jokin nettikauppa ja kokoa sen valikoimasta mieleisesi pikkujouluasu. Haasta tämän jälkeen neljä henkilöä tekemään sama."

Nyt kaikki ovat jo varmaan vastanneet, paitsi että komean Maurin vermeitä ei ole vielä nähty -haaste lähtee nyt!


Ei näitä kiitos!

torstai 9. joulukuuta 2010

Kirjoja ja kiropraktiikkaa



 Vapaapäivän aamuksi oli varattuna toinen käynti kiropraktikolla. Kuin tilauksesta niska ja rintaranka oli edellisenä iltana kipeytynyt niin, että nukkuminenkin oli vaikeaa. Ihan oma syy tietenkin, kun  eilen töitten jälkeen raahasin painavaa kameralaukkua ja kahta ostoskassia kaupungilla. Intouduin  ostamaan Pentikin uudesta liikkeestä lampunvarjostimen ja neliömäisen salaattikulhon, minkä takia jätin loppujen lopuksi kamerakurssinkin väliin. Illan istuin vielä ihan vinossa sohvannurkassa ja katsoin samanaikaisesti televisiota ja selasin tietokonetta  sohvan käsinojalla. Pöljä mikä pöljä!

Nyt ei enää pelottanut, kun tiesin millaista käsittelyä oli odotettavissa. Siis ei-kivuliasta  pään vääntelyä ja selkärangan painelua. Lähtiessä olo oli helpottunut, mutta yläkropan liikuttelu sattuu kyllä edelleen.



Päivällä käynnin jälkeen istuksin tapani mukaan Forumin Rento-kahvilassa nautiskelemassa kiireettömästä yksinolosta ja ihmisten katselemisesta. En vieläkään ole maailman levollisin ihminen, mutta osaan nauttia näistä pienistä iloista, kuten kahviloista.

Siellä istuessa ajattelin eilisiltaista Greyn anatomiaa. Ajattelin lämmöllä sen nuoria aikuisia, joilla oli suuria vaikeuksia käsitellä omia ja  varsinkin vaikeiden tilanteiden töissä tuottamia tunteita. Miten eilen Christina erottuaan työpaikastaan ihmetteli kahvilla Callie Torresille ihmisiä, jotka vain oleskelevat  ostoskeskuksessa. Ilman mitään kiirettä, ja ovat vain! Kunnianhimoisen äidin lapsena häntä on varmaan lapsesta asti piiskattu menemään koko ajan eteenpäin ja tavoittelemaan menestystä. Hän tuntuu sulkeneen itsensä ja omat tarpeensa ulkopuolelle. Ei ihme, että hän on hukassa.


Aivan toisenlaisessa maailmassa olin, kun iltalukemisina luin Riikka Pulkkisen Totta-kirjan loppuun. Nautin joka sivusta! Ihmeen taitavasti ja ilmavasti kirjoittaja osasi luotsata lukijaa seuraamaan kolmiodraamaa, jota avattiin kerros kerrokselta. Jälkeenpäin tuli tunne, kuin olisi uinut ruusunlehtiä täynnä olevassa maljassa ja joku olisi aina välillä pöyhäissyt vähän.

Näin itkettävän hienoa kirjallisuutta en ole lukenut pitkään aikaan. En edes yritä kirjoittaa itse analyysiä siitä, onneksi ei tarvitsekaan, sillä mm. tässä Turun Sanomien arvostelussa kiteytyy hyvin se, mitä itsekin ajattelen kirjasta.


Kuvissa vaalean liilan väristen tulppaanien elinkaarta. Salamavalon määrän mukaan väri vaihteli pinkistä violettiin.  




tiistai 7. joulukuuta 2010

Ilta joka meni menojaan


Aina sama virsi: mihin tämä ilta meni? 
Olin töissä, tulin kotiin vaihteeksi Lidlin kautta, laitoin pakaste-kalkkunanrinnat uuniin, söin (hyviä!), luin postin tuomaa Kamera-lehteä ja... Kun heräsin, luin lisää, katsoin telkkaria ja hävisin jonnekin.

Nuorena kirjoitin muistiin lukemani aforismin:  
Kaikki ne päivät jotka tulivat ja menivät, enhän minä tiennyt että se oli elämä. 

Tällaisina iltoina lause nousee keski-ikäisen mieleen.


sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Kauniita unia

 MUM's -näyttelystä

Mukavan lauantain jälkeen sunnuntai on mennyt koirien kanssa ulkoillessa ja lepäillessä.  Tämän paremmaksi ei enää talvikeli tule: miinus kahdeksan eikä yhtään tuule. Metsässä on  mukavasti lunta ja täysi rauha. Toivottavasti tämä oikea talvi jatkuu, jatkuihan se koko viime talvenkin.

Vieläkin maistuu suussa hyvältä eilisen illan peuranpaisti ja erinomaiset viinit ystävien luona. Harvinaista herkkua olikin, en ole ennen peuraa syönyt. En ole mikään nero liharuokien valmistajana enkä hevillä uskaltaisi tarttuakaan kalliiseen paistiin. 

Vilman uusi villapuku  on valmistunut vauhdilla  sohvannurkassa television ääressä kutoen. Välillä nopeasti valmistuva ruoka iltapäivällä, eli punajuurikeitto valmiista soseesta, teriyakilohi vihreän salaatin kanssa sekä mansikka-ananassalaatti on katkaissut  päivän mukavasti. 


On ihanaa tietää, että huomenna on vielä vapaata. Aika tuntuu siten pitemmältä.

Jospa menisi nyt nukkumaan ja näkisi kauniita unia!

 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...