Aina sama virsi: mihin tämä ilta meni?
Olin töissä, tulin kotiin vaihteeksi Lidlin kautta, laitoin pakaste-kalkkunanrinnat uuniin, söin (hyviä!), luin postin tuomaa Kamera-lehteä ja... Kun heräsin, luin lisää, katsoin telkkaria ja hävisin jonnekin.
Nuorena kirjoitin muistiin lukemani aforismin:
Tällaisina iltoina lause nousee keski-ikäisen mieleen.
Kaikki ne päivät jotka tulivat ja menivät, enhän minä tiennyt että se oli elämä.
Meillä on melkein aina ilta. Lumesta huolimatta on vain niin pimeä.
VastaaPoistaSamalta tuntuu täällä, vaikka olen yleensä illanvirkku, pitäisi saada lainaksi Durasel-pupun paristoja. Aika kuluu ja joulunvalmistelu tökkii:)
VastaaPoistaTuo lause, minäkin kirjoitin sen nuorena muistiin. Ja luulin ymmärtäväni sen syvällisestikin, niin kuin nuorena aina luulee kaikenlaista.
VastaaPoistaEsikoinen täytti 18 ja keskustellessa tuntuu, ettei "lapselle" osaa piirtää sitä kuvaa eteensä, mikä tämä elämä oikeasti on. Että se ei ole sitten, kun jaksan tai kun huvittaa. Se on jokaisessa hetkessä ja näin viittäkymppiä lähestyessä tuntuu, että hetkistä täytyy pitää kynsin hampain kiinni, etteivät karkaa. VArsinkaan ne valoisat. Elämässä tuntuu kieltämättä olevan enemmän iltoja kuin varhaisia aamuja:) Iloa ja valoa ja aamuntuntua päiviisi!
VastaaPoistaPäivät menevät aivan liian nopeasti. Usein illan viimein en ajatukseni on, huomenna on uusi päivä elää.
VastaaPoistaTuo aforismi pisti kyllä mietityttämään oikein urakalla, vaikka ei sitä nuorena varmasti tajua samalla tavalla kuin sitten monen kymmenen vuoden päästä joskus. Silti se oli aika pysäyttävä, pitipä ottaa ylöskin...
VastaaPoistaMinäkin olen joskus kirjoittanut muistiin tuon lauseen! Ja elämä kirjoittaa sitä joka hetki. Ymmärrän sen niin, että tärkeintä on juuri tämä tässä, pienikin ja hötkyilemätön.
VastaaPoistaHeips ja hyvä joulun odotusta! Vilmalle olisi pieni haaste meidän blogissa! :)
VastaaPoistaKiitokset teille jokaiselle kommentistanne!
VastaaPoistaJa haaste on työn alla:)
Kaikkien myllerrysten jälkeen elämässäni olen alkanut nauttia tavallisista päivistä, jotka tulevat ja menevät eikä minulla ole mitään erityistä huolta päällä. Joskus kysyn itseltäni kauanko sitten haluaisin olla täällä maan päällä? En varmasti kauempaa kuin on tarkoitettu. 300 vuotta yhtä ja samaa?
VastaaPoistaIsommissa myllerryksissä kaipaa varmasti tasaisen tavallisia päiviä:)
VastaaPoista