On se aika vuodesta, jolloin tulee vastustamaton halu ripustaa kaikenlaista kiiltävää ketjua ja lasikillutinta olohuoneen ruokapöydän päällä olevaan kynttiläkruunuun. Kun kynttilät sytytetään, ne kiiltelevät kivasti.
Kun nyt olen viime aikoina opetellut salaman käyttöä, halusin kokeilla, kuinka erilaisia kuvia näillä uusimmilla jutuillani saa. Ylin kuva on otettu snoot gridin kanssa, eli sen tötterön, jossa on pilleistä tehty hunajakennomainen etuosa. Valoa tulee salamasta siis vähemmän, kapeammalle alueelle ja pehmeämmin.
Tässä on käytetty pelkkää pahvitötteröä eli snootia rajaamassa valoa. Valo on aika kovaa.
Näissä kuvissa sen ensinmainitun hökötyksen päähän on kiinnitetty erivärisiä lämmönkestäviä kalvoja.
Kalvoihin on liimattu tarranauhan palaset, jotka kiinnittyvät salamaan tai snootiin liimattuihin vastapaloihin.
Kikkailu on välillä kivaa, mutta ei se kuvia paranna, jos ei taitoa muuten ole tarpeeksi. Nämä kuvat ovat aika huonoja. Eikä niistä olisi tullut yhtään parempia, vaikka välineet olisivat ammattilaistasoa, kun kerran taidot eivät ole. Mutta hitaasti mennään koko ajan toivottavasti eteenpäin.
Ja kiva oli kokeilla.
Kyllä mää nostan hattua sun värkkäämiselle:)Mulla ei riitä pinna tuollaiseen olleska mutta hyvä että joku jaksaa, oppii kaikkee uutta.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua harjoitusten parissa.
Upeita värejä noilla värikalvoilla sait, olet kyllä kärsivällinen, kun näitä kokeiluja teet, niinhän sitä oppii.
VastaaPoistaIhanasti olet koristellut kattokruunun, jos ehdin, yritän vähän samantapaista omaan kynttiläkruunuuni.
Iloista joulumieltä sinulle!
Turha vaatimattomuus pois. Kruunu on jo itsessään kaunis ja värisävyt ovat upeita : )
VastaaPoistaSulla on jännä harrastus tämä..
VastaaPoistaIhana tänäkin vuonna kruunusi, joka tänä vuonna hopeisena säihkyy.
Kivoja kokeiluja. Entä jos otat kokonaan ilman salamaa jalustalla ja pitkällä valotusajalla. Aukkoa muuttamalla voi hakea parhaan syvyysterävyyden.
VastaaPoistaItse en tykkää salamasta, jotenkin se aina heittää vähän luonnottomia heijastuksia ja varjoja.
Tykkään kimmellyksestä ja kikkailusta juuri tässä suhteessa. Pahveilla, kalvoilla ja jeesusteipillä kikkailu ei liene edes kovin kallista - ja onneksi ei tarvitse kikkailla filmiaikana.
VastaaPoistaMeillä kotona useinkin keskustellaan aihepiiristä ammattilaistason varustus.
Minusta on kuitenkin koskettavaa, että me itsekukin inspiroidumme ja innostumme jostakin. Ja sinulle KIITOS, kun jaat innostuksesi, kokeilusi ja kikkailusi kanssamme. Uskon, että innostus lisää innostusta (ja onnistumista tietenkin myös). Onnea kokeiluihin! Tykkään:)
On kiva saada kuvasta kuvaamalla erilainen, vaikka samoja juttuja voi nyt digiaikaan saada muokkaamallakin. Järkkärissä on kiva, kun salaman tehoa saa säädettyä - vähemmällä salamateholla saa parempia kuvia läheltäkin.
VastaaPoistaMinä en paljon sihtaile, kun kohdalle sattuu jotain otollista niin näppään. Joskus paremmin ja joskus huonommin onnistuvat.
VastaaPoistaHyvät kuvathan kruunusta tuli.
Kivoja kokeilua. Oppimisen iloa ja tuskaakin varmaan riittää pitkäksi aikaa tällä valokuvauksen saralla. Ihailen innokkuuttasi ja toivon, että se säilyy.
VastaaPoistaTurha vaatimattomuus pois, sanon minäkin. Värkkääminen ja kokeileminen, koski se sitten mitä alaa tahansa, on mukavaa ja virkistävää. Intohimo ja kokeilunhalu ovat eräs elämänvoiman ja -ilon luojia. Oot oikealla tiellä!
VastaaPoistaHienot kuvat ja kokeilut! Olen itsekin näppäillyt kuvia yli 40 vuotta, mutta vain "luomusti". Into ei ole riittänyt kokeiluihin, joita kovasti arvostan. Kuviasi on mukava katsella.
VastaaPoistaHenrietta, värkkäämistä tuo tosiaan on, ja tuloksetkin antavat vielä odottaa itseään:)
VastaaPoistaManteli, joulukuusessa ja tässä kruunussa ei minusta voi olla liikaa koristeita joulunaikaan. Kuusenkin pitää olla täynnä!
Mayo, unohdin sytyttää kruunun kynttilätkin, hötkyilin näitten vermeitten kanssa.
Sooloilija, tätä harrastusta olen odottanut kauan. Kesti pitkään, ennen kuin uskalsin mennä jollekin kurssille.
Ina, en minäkään tykkää salamakuvista, niihin ei saa koskaan samaa tunnelmaa kuin päivänvalolla. Haluaisinkin joskus harjoitella muotokuvausta luonnonvalossa. Jalustan käyttö on minusta myös vaivalloista, se seisoo käyttämättömänä nurkassa. Valmista kun pitää tulla äkkiä...
Rva Pioni, ajattelin, että joku muukin voisi saada ideoita tällaisesta valolla kikkailusta, pimeä aika vuodesta kun on. Minä olen saanut vinkkejä aiemmin pojaltani, jonka kaveri on valokuvaaja.
Inkivääri, tuo salaman käsinsäätö on ihana juttu, muuttaa koko kuvan, kun teho on vain vaikka 1/8 täystehosta. Yksin en olisi tullut sitä luultavasti opetelleeksi.
Arleena, onneksi automaattiohjelmat antavat useimmiten hyvän tuloksen, olen huomannut pikkukameralla saman.
Ruska, olen itsekin iloinen, etten ole säikähtänyt kaikkea teknistä näpräämistä, vaikkei se ominta alaani olekaan. Toisaalta enhän ymmärrä yhtään, miten kuva tulee telkaariin, mutta ei sekään käyttöä hidasta.
Rita, uuden opettelu pitää ajatuksen tuoreena, totta puhut!
Nettimartta, minua huvittaa taas, miten mäyräkoirallasi on sama nimi kuin esikoisellani!
Ja kuvasi, ne ovat kauniita.