Kohta on kesä

Nämä kuvat olen ottanut kännykkäkameralla vuosi sitten toukokuun viimeisellä viikolla kaupungilla kulkiessani. Kohta ollaan taas tuossa vaiheessa, vaikka nyt on vasta pienet lehdenalut puissa eikä kukista tietoakaan.

Parin päivän osittainen nettitauko on tehnyt hyvää. Istuin nimittäin koko maanantain iltaan asti koneella ja siitähän tulee huono olo tai ainakin moraalinen krapula. Piti ostaa lehdenvihreää ja violettia lankaa ja alkaa kutoa jotakin reippaista väreistä, vaikka epäsymmetristä torkkupeittoa jollekin. Kunhan saa tehdä käsillään jotakin konkreettista.

Koiraa varten on hankittu kohta äitiyspakkaukseen verrattava määrä tavaraa ja kirjallisuutta:D

Roosa

Paras ystäväni alakoulusta asti seisoo tuossa kuvassa uudenvuodenpäivän loistavassa auringossa ja hymyilee leveästi. Hän on niitä naisia, jotka onnistuvat aina valokuvissa, siis pieni ja siro. Jos joudumme yhdessä kuvaan, menen aina hänen taakseen, josta erotun kymmenen senttiä pitempänä ja leveämpänä. Hän on myös vikkelä ja puhelias.

Käsityösakset löydän aina sohvapöydän alahyllyltä kynäpurkista. Taitettavat sakset on kätevä ottaa taskuun mukaan kesällä, kun aikoo tuoda kävelyltä kotiin lupiineja tai muita luonnonkukkia.

Toinen kollaasi löytyy tietenkin kuvablogista. Ja paljon lisää roosaa Inkivääriltä.

Ruusunpunaista

Sää suosi eilen äitienpäivän viettäjiä. Sateisen lauantain jälkeen taivas lupasi vain hyvää ja pääsimme miehen kanssa pyöräretkelle auringossa ja vilpoisassa tuulessa. Tämä lenkki sujui jo kevyemmin kuin edellinen, joten kyllä siihen taas äkkiä tottuu. Pyöräily on kivaa talven kävelyn jälkeen.

Muutama urhoollinen nuorison edustaja käveli hihattomassa ja sortseissa kaksitoista-asteisessa tuulessa ja vanha saattoi vain ihailla heidän optimismiaan!

Sillä aikaa viikonlopun viettoon tullut nuoripari vuorostaan kehitteli ateriaa. Olivat tehneet kotona aiemminkin tätä Pirkan Tortillatasagnea ja tekivät nyt samanlaisen isoon uunivuokaan kaksinkertaisena.

1 pkt (600 g) naudan paistijauhelihaa
2 sipulia
1-2 ps (35 g) tacomausteseosta
reilu desi vettä
2 tlk (400 g) kidneypapuja
vajaa 2 ps (8 kpl) täysjyvä-tortilloja
2 tlk (220 g) vahvaa tacokastiketta
1/2 ps (50 g) maissilastuja
1 ps (150 g) kevyt-emmental-mozzarellajuustoraastetta

1. Ruskista jauheliha paistokasarissa omassa rasvassaan. Sekoita joukkoon hienonnettu sipuli ja hauduta hetki. Mausta jauheliha tacomausteseoksella. Lisää vesi ja valutetut kidneypavut. Anna hautua noin 5 minuuttia.

2. Lado voideltuun piirakkavuokaan tai isoon uunivuokaan kerroksittain tortilloja ja jauheliha-papuseosta. Levitä vehnätortillalle ensin noin 1 rkl tacokastiketta ja päälle runsas 1 dl jauheliha-papuseosta. Jatka, kunnes aineksista tulee 8-kerroksinenkakku. Uunivuoassa kakku voi olla matalampikin, kun tortillat ovat vierekkäin.

3. Murskaa maissilastut. Ripottele puolet juustoraasteesta ja maissilasturouhe kakun päälle. Lisää pinnalle vielä loput juustoraasteesta. Gratinoi 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.Leikkaa lasagne terävällä veitsellä.

Tämä oli rapeaa ja maukasta! Yllättävä ja kiva ruoka, josta näin kaksinkertaisena riitti kahdeksalle. Viisi syöjää meitä tällä kertaa oli, mutta jäi sopivasti seuraavaksikin päiväksi -siis minulle nyt lounaaksi. Pidin kovasti tuosta maissilastu-juustoraaste -kuorrutuksesta.

Iso salaatti kuului tietysti mukaan.

Ai tätä raukeutta hyvän aterian, hyvän seuran ja kakkukahvien jälkeen!

Tänään

Kun kysyin siskoni pikkutytöltä noin kahdeksanvuotiaana, mikä sinusta tulee isona, hän vastasi totisena ja varmana: "Minusta tulee äiti." Toinen säesti yhtä tosissaan, että "minusta tulee myös äiti."

Se sykähdytti. Minäkin halusin aina olla äiti. Vähältä piti, ettei se onnistunut, mutta onnistui sitten kuitenkin. Se on tärkeintä, mitä minulla on. Ja mies tietysti.

Hyvää äitienpäivää äideille ja äitien lapsille!

Harjulla

Käytiin eilen kävelyllä Miss Turkin kanssa Jyväskylän Harjulla. Vanha Alvar Aallon suunnittelema kerrostalo näkyy toisella suunnalla ja ihan uusi ja osittain vielä rakenteilla oleva sveitsiläisen Peter Zumthorin kolossaalisen suuri umpikorttelitalo toisella suunnalla.

Ei voi mitään, vanha viehättää enemmän silmää. Koira sen sijaan kulki nenä maassa ja kieri parhaissa hajuissa sydämensä kyllyydestä. Ei voinut vähempää välittää maailmankuuluista arkkitehdeista ja heidän metkuistaan.

Jou!

Kaksi päivää on mennyt toipuessa vilkkaasta maanantaista. Sade on osaltaan vaikuttanut aktiivisuustasoon, ja saanut aikaiseksi lievän päänsäryn. Mutta sade on ohi ja taas paistaa.

Viikko on mennyt myös koira-asioita pähkäillessä. Mies on alkanut vähitellen lämmetä /taipua, ehkä, ajatukselleni oman koiran hankinnasta. Ainakin hän on sanonut mielipiteensä, mistä tykkää ja mistä ei.

Joten, jos hyvin käy, sellainen pikkuotus meille muuttaa muutaman viikon sisällä. Tiedusteluja on tehty.

Korkealla

Näin muhkeissa maisemissa pääsin käymään eilen, kun työkaverini kutsuivat mukaan viettämään liikunnallista iltapäivää kiipeämällä Oravivuorelle. Se sijaitsee nykyisin Jyväskylässä, Korpilahdella.

Aikamoisen kivistä, jylhänkaunista polkua me kaikki yhdeksän naista nousimme, mutta hauska seura sai läähätyksen unohtumaan ja reilun kilometrin matka sujui yllättävän joutuisasti. Näköala Päijänteelle kyllä palkitsi, vaikka en uskaltanut torniin noustakaan.

Kuunnellessani iloista puheensorinaa, muistin taas, miksi olen viihtynyt niin hyvin pian parikymmentä vuotta työpaikassani. Kaikki tulevat toimeen kaikkien kanssa ja uudet tulokkaat otetaan avosylin vastaan, olivat he sitten opiskelijoita, harjoittelijoita tai uusia viranhaltijoita. Läppä lentää ja tarvittaessa otetaan vähän yhteenkin.

Tosin hyväkään yhteisö ei pysty lievittämään työpaineita ja liikakuormaa silloin, kun sitä on. Jokainen yrittää selvitä omalla tavallaan ja vaihtelevasti onnistuen. Nyt on moni ottanut vuorotteluvapaavuosia, yksi on vielä äitiyslomaiässä ja minä siis palailen pitkältä sairauslomalta.

Alas tultuamme suuntasimme yhden työkaverini mökille, joka sijaitsee sopivasti samalla suunnalla. Olut ja grillimakkara tuntui hyvin ansaitulta, ja on sitä paitsi harvinaista herkkua minulle. Naisten kanssa kun oltiin liikkeellä, pöytään kannettiin tietysti muutakin salaateista lähtien. Puhumattakaan kahvipöydän mangohyytelökakusta.

Oli oikeasti kiva tavata kaikki, varsinkin kun tiedän meneväni kesän alussa takaisin. En ole tähän asti halunnut käydäkään töissä, itse asiassa kävin viimeksi joululounaalla. Nyt sinne meneminen ei tuntunut miltään, oman huoneen näkeminenkään ei ahdistanut.

Tiedän, että sijainen on hoitanut hommansa mallikelpoisesti, jopa paremmin kuin minä. Onneksi hän jatkaa kesän yli jakamalla työaikani puoliksi, se lievittää minulta aloittamisen vaikeutta ja asiakkailta työntekijän vaihtumisen tuskaa.

Harmaata

Kuljen nyt vaarallisilla vesillä eli Sooloilijan reviirillä, mutta en voinut vastustaa kiusausta tehdä harmaata kollaasia näistä kuvista, jotka olen ottanut Oulun torilta.

Polliisin nyt kaikki tuntevat, ravintolarakennukset ja varasto ovat seisseet torin reunalla ainakin sata vuotta ja puu kasvaa kauppahallin kupeessa. Rättisitikka on sentään vain rekvisiittaa, se on bongattu Jyväskylässä.

Kuvablogissa on erilainen harmaa kollaasi, jonka merikuvat ovat nekin kyllä Oulusta, kuinka ollakaan.

Pitkä viikonloppu laatuaikaa

Olen elänyt vaihteeksi muutamia päiviä tietokonetta kartellen ja se on tehnyt hyvää. Arkisin tulee istuttua niin paljon tässä pohjoisen puolen varjoisassa työhuoneessa, että nyt on vaihteeksi ollut ihana olla ulkona auringossa.

Viime viikolla opin kuitenkin uuden linnun ikkunan edessä olevaa pihlajaa tiiraillessa: viherpeippo sen on pakko olla, vaikka kuva onkin äkkiä laukaistu ja epäselvä.

Vappuviikonlopun luontokappale on tuonut taas roppakaupalla iloa ja onnea meidän taloomme. Sen kanssa touhutessa tai yhdessä torkkuessa me olemme viettäneet samalla rauhallista laatuvappua miehen kanssa!

Silkkiturkki on piehtaroinut ulkona sydämensä kyllyydestä.

Lumien alta on paljastunut ihania hajuja.

Kotona tekemiseni keskittyvät olohuoneen sohvan ympärille ja pöydälle. "Pöytä on kuin lähtevä laiva" oli ennen äitini lempilauseita ja nyt ajattelen samoin itsekin. Olohuone on sopivasti huushollin keskipiste ja sohvapöytä olohuoneen keskipiste ja siksi siihen on kätevä kasata kaikkea tarvittavaa. Se vaan häiritsee silmää.

Ruoka on ollut aivan sivuosassa muutaman päivän ja sekin on tehnyt hyvää. Kunhan on syöty, en edes muista, mitä. No, eilen ravintolassa ankkaa, josta en suuremmin pitänyt nytkään, kunhan kokeilin. Tänään tulee varmaankin nuorempi poika syömään ja taas meillä on lohta, tällä kertaa suolassa paahdettuna medaljonkina. Paljon vihanneksia ja jälkiruokana marjarahkaa.

Mutta sitä ennen pyörälenkille.