Loppuvuoden yllätyksiä

Päivä on painunut pitkälle iltapäivään ja ainoa näkyvä tulos on se, että olen kävellyt postiin ostamaan joulupostimerkit. Olen silti hoitanut paljon asioita puhelimitse lääkärin, Kelan, palkanlaskijan ja pankin kanssa. En liene ensimmäinen, joka ei ole jaksanut ottaa tarpeeksi tarkasti asioista selvää etukäteen ja on uskonut muitten puheisiin. Edes esimieheni ja Kela eivät asiasta kysyessäni osanneet vastata oikein.

Ei minulle mikään hätä tule, kun meitä on kaksi ja asioita voi järjestellä. Ajattelen niitä, jotka ovat hyvin sairaita eivätkä pysty ottamaan selvää asioista. Mistään ei nimittäin tule ilmoitusta, että tulot kohta laskevat, jopa takautuvasti.

Onneksi melkein kaikki joululahjat on jo ostettu. Kaikille on muutama pieni lahja ja tiedän, että saan itsekin pari. En kestä ajatusta joulusta kokonaan ilman lahjoja! Yhden saan vielä itse valita, saan ehkä anopilta ison nahkakantinen kalenterin tai toalettilaukun. Anoppi puolestaan saa vilukissana meiltä pitkähihaisen silkkisen aluspaidan.

Viikonloppuna on tiedossa sitten korttien kirjoittelua ja koiranhoitoa. Miellyttävää perjantai-iltaa!

Tässä ilman salamaa otettu kuva lumisateisesta toissaillasta

Amaryllis

Valkoinen amaryllikseni päätti sittenkin kukkia ennen kuin varsi on kasvanut kattoon asti. Tätä näkyä on jo odotettu.


Laitoin yhden kukkakuvan t i i r a i l u a-blogiinkin. Sinne ei juurikaan tule kuvia lisäiltyä, ehkä sen aika tulee myöhemmin, kunhan opin käyttämään kameraani paremmin.

Ylimmän kuvan kanssa opettelin kuvan liittämistä suoraan Picasa-albumista. Tämä on nyt ensimmäinen kokeilu. Sain muuten hyvät ohjeet Krisulta, itse en olisi tuota systeemiä keksinyt.

Joululaulujen siivittämänä

Iltalenkillä eilen illalla oli näin idyllistä, kun taskukameran salama välähti vahingossa

Käykö teille koskaan niin, että puolenpäivän aikaan joka puolelta taloa löytyy aloitettuja ja keskenjääneitä tehtäviä? Eilisen kurjan päänsärkypäivän jälkeen oli tänä aamuna vähän enemmän virtaa ja aloitin aamun kuvaamalla peräti neljällä kukalla kukkivaa amaryllistäni.

Kuvien siirto koneeseen ja muokkaamaan. Mutta sitä ennen ehtii toki vilkaista ainakin pari blogia. Kas, Arleena on jo ehtinyt postata tänään upeat amarylliskuvat. No, minä teen saman huomenna.

Sitten huomasin, että muutama joululahja odottaa paketoimista ja vein ne kodinhoitohuoneen pöydälle papereitten ja narujen kanssa. Samalla huomasin panna pesukoneen päälle. Käydessäni hakemassa keittiöstä teippirullan paketointia varten muistin, että keittiön kaksi roinakaappia odotti edelleen uudelleenjärjestelyä. Nyt kerrankin jaksaisin tehdä sen!

Sitä ennen nopea lounas: vihanneksia ja pieni purkki tonnikalaa pannulle, nopea kypsennys ja maustaminen chilikastikkeella. Yksi leipä ja rasvatonta piimää. Joululaulut soimaan ja jatkuu!

Kaappien tyhjennys, hyllyjen pesu ja uudelleenjärjestely ei ollutkaan ihan pieni homma. Jotain lähti roskiin, muita järjestelin uudelleen ja silti jäi vielä ylimääräistä tavaraa sijoitettavaksi jonnekin. Oli niin rasittavaa, että päätin välillä rojahtaa sohvalle kuuntelemaan rentoutuslevyä viltin alle.

Mutta sitä ennen oli pyykit ripustettava. Ja sitä ennen tehtävä ne paketit. Äh! Ja tyhjennettävä kuivauskaappi.

Lopulta pääsin sohvalle. Risto Ranta alkoi ihanan rauhallisella äänellään vaivuttaa minua hiukan rentoutumaan. Melkein onnistuikin, mutta puolen tunnin kuluttua huomasin, että päivänvaloa on tullut jo enemmän ja voisin kuvata kukkaani ikkunan lähellä. Ja ne edellisetkin ovat vielä käsittelyvaiheessa.

Turha kai kertoakaan, että verenpaine on ollut taas korkea.

Lumisateessa

Harvinaista päivitystaukoa on pitänyt. Kaikki on ihan hyvin, mutta ei ole tehnyt mieli kirjoittaa, eikä sen puoleen kuvatakaan. Olen lukenut vanhoja lehtiä.

Päätin taas alkuviikosta putsata lehtipinoja pienemmiksi ja säilyttää vain kesän jälkeen ilmestyneet. Paitsi kaikki tämän vuoden Gloriat, G. kodit ja G. ruokalehdet, niin ja Sarat. Eihän täältä lähde kovinkaan paljon loppujen lopuksi, mutta nekin pitää lukea läpi.

Kansikuvia en edes muista Annoista ja Kodin kuvalehdistä, joita tänne on kulkeutunut, on kuin saisi käteensä ihan uusia lehtiä. Tämä on juuri sopivaa hommaa naiselle, joka on sairauslomalla ja aloittanut juuri uuden lääkityksen.

Huomasin, että oloni ei parane pelkällä levolla ja pyysin mielialalääkettä. Nyt pienelläkin annoksella aloittaessa olo on kuin raskauspahoinvoinnissa: kelju isolla K:lla. Mikään ei huvita, huono olo ja pieni päänsärky päällä koko ajan, lievästi levoton olo, huonot yöunet. Silloin joskus odotusaikoina kauhea putki kesti alussa kaksi-kolme kuukautta, toivottavasti tästä selviää parilla viikolla. Aika paljon auttaa, kun tietää, että tämä kuuluu kuvioon, siis että aluksi olo pahenee.

Päätin hoitaa itseäni kävelemällä tänään pimpelipom-lumisateessa hierontaan. Luottohierojani on lupsakka mies, jolla olen käynyt vuosia. Kummasti siellä olo taas parani, vaikka ranka oli taas niin jäykkä, että pehmittely jatkuu vielä ensi viikollakin.

Ettei mene ihan valitukseksi, kerron vielä, että kävin eilen työpaikalla joululounaalla. Käynti oli oikeasti ihana! Iloitsin kaikkien ystävien ja tuttujen tapaamisesta ja muistin taas, miksi olen niin hyvin viihtynyt siellä.

Itse työtä en kaipaa enkä siihen nyt pystyisikään. Selvästi huomaa, mikä ero on lomalla ja sairauslomalla.

Muffinsseja mussutellen

Vietän aika autuaana viikonloppua yksin kotona. Se tekee joskus hemmetin hyvää, samoin kuin epäilemättä Hra Miehelle tekee hyvää olla välillä jossakin muualla, tällä kertaa pikkujouluristeilyllä. Mösjöö lähettikin kuvaviestin ulkomailta jonkun alusvaateputiikin ikkunan ääreltä, joten ilmeisesti hauskaa on.

Loppuviikkoni onkin ollut harvinaisen sosiaalinen ja puhelias. Kävin peräti kahtena päivänä yksityisellä psykiatrilla, ensimmäistä kertaa elämässäni. Hakeuduin sinne, kun tänä syksynä huomasin, että pelkkä lepo ei tällä kertaa riitä. En parane näin, vaan tarvitsen terapiaa. Alkuvuodesta voin sitten hakea Kelalta päätöstä. Lomailuni näyttää myös jatkuvan odotettua pitempään.

Torstaina vietimme laatuaikaa kahden ystävän kanssa kynttilöitä valaen. Minä kun en ole ollenkaan askarteluhenkinen, en ollut tietenkään koskaan tehnyt sitä ennen. Oli aivan verratonta istua tuntikausia ensin yhdessä ruokapöydässä ja sitten keittiössä steariinipadan ympärillä ja jutella niitä näitä.

Tai siinä nyt juteltiin samantien kaikkien lapsuudentraumatkin läpi. On mielenkiintoista peilata yhdessä viisikymppisenä, millä tavalla kunkin vanhempien käytös meissä edelleen näkyy ja vaikuttaa.

Toiset tekivät tuollaiset kolmihaaraiset kynttilät, minä tyydyin noihin suoriin. Tökkäsin yhden sitten eilen illalla korkeaan vaasiin pikkukivimurskaan palamaan (yläkuva), kun rupesin katsomaan Järki ja tunteet -elokuvaa taas kerran. Elinor Dashwood ja minä ollaan NIIN samanlaisia...

Reippaan pakkaslenkin jälkeen olikin nyt iltapäivällä ruoanlaiton ja leivonnan vuoro. Tein sitruuna-mustikkamuffinsseja Siskot kokkaa -blogin Nellen ohjeella, jonka löysin tänä aamuna. Taikinaan laitettiin raastettua sitruunankuorta ja puolen sitruunan mehu, ja niistähän tulee aivan verrattoman raikas maku mihin tahansa. Olisin voinut syödä nuo jo taikinavaiheessa, niin hyvältä maistuivat. Näitä muffareita on tuossa alakuvassa oikealla.

Kun kerran oli uuni kuumana, sekoitin nopeasti vielä aamiaismuffinitaikinan huomisaamun yllätykseksi miehelle, joka (toivottavasti) yöllä palaa risteilyltä. Niiden nimi on Äitin taatelimuffinit Prinsessakeittiöstä, minkä takia ne tietysti voisi nimetä Kuningattaren aamiaismuffinsseiksi.

Ei minulla mitään soijajauhoja laarissani ollut, mutta laitoin niiden tilalle gluteenitonta jauhoseosta. Jokin muu olisi voinut kyllä sopia paremmin. Mutta kanelia, taateleita, rusinoita ja raastettua porkkanaa oli ja vielä vähän sitruunaa oli pakko roiskauttaa tähänkin taikinaan!

Eiköhän näillä eväillä päästä eteenpäin. Kohta alkaa Illan Ohjelma. Ensin kynttilät ikkunoille palamaan, höyryävä glögi käteen ja televisio auki. Juhlallista iltaa!

Moi!

Täällä Blogistanissa on joku sellainen villitys menossa, että otetaan kuva itsestä kameralla peilin kautta. No minä nokkelana tyttönä otin kuvani itselaukaisimella ennen kuin lähdin kaupungille hoitelemaan asioita. Kaamoksen kunniaksi päätin pukeutua vähän värikkäämmin, ihmiset ovat niin harmaissa.

Kivat päivänjatkot sullekin!

Työ...?

Kiva päivä takana ja toinen odotettavissa tänään. Kävin eilen taas kaupungilla katselemassa ja oli ihan outoa, miten rahaa meni, vaikka en varsinaisesti hankkinut mitään. Joulukortteja alkaa ainakin olla nyt tarpeellinen määrä kasassa ja itsenäisyyspäivä voisi olla oikein sopiva päivä niiden kirjoittamiseen.

Iltapäivällä menen tapaamaan kahta vanhaa ystävää, joita näen nykyisin valitettavan harvoin. Olimme lähes kymmenen vuotta työtovereita pienessä kolmen hengen yksikössä. Jaoimme samanlaiset elämänarvot ja monet kiinnostuksen kohteet.

Oli inspiroivaa olla työssä ystävien kanssa. Vaikka jokainen teki hommansa suljetun oven takana (älkää nyt saako väärää kuvaa työn laadusta!), niin aina löytyi jostakin aikaa jutella, tauoilla tai töihin tullessa. Kukin sai vuorollaan purkaa ulos mieltä painavat asiat ja ammattikuuntelijat osasivat kuulla ja lohduttaa. Kannustuksen määrä oli valtava!


Nykyisessä isossa yksikössä tämä läheisyys ja mahdollisuus on lähes poistunut. Sen tilalle on kyllä saatu muuta, uusia virkistäviä ihmissuhteita ja vielä enemmän mahdollisuuksia jutella ja nauraa yhdessä toisten kanssa. On hienoa aloittaa aamunsa yhteisellä naurulla kahvikupin ääressä.

Mutta varsinainen keskustelu, myös tuikitärkeä työnohjauksellinen keskustelu, jota käytiin edellisessä paikassa, on vähentynyt minimiin. Isossa ruokapöydässä ei keskustella syvällisiä, ja rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei se työpaikalla ole tarkoitustkaan. Hankalien työtilanteiden purkamiseen sentään löytää jonkun vielä nykyisinkin.

Työmäärän, työn sisällön ja asiakkaiden vaativuuden lisäännyttyä aikaa työpäivän aikana virkistäytymiseen ja purkamiseen ei enää ole tahtonut löytyä. Kymmenen vuotta sitten tieto tuli postin mukana. Yhteiset postit käsiteltiin viikkokokouksessa. Nyt sähköposti tuo kaikille kymmeniä viestejä joka päivä ja osa niistä vaatisi aikaa ja paneutumista, myös muistiinpainamista. Suuria liitetiedostoja on helppo lähettää meilinä, sellaistakin mitä ennen olisi käsitelty kokouksissa. Nyt saatteena on vain, että lukekaa.

Aikaa siihen ei varata. Hankalimpia ovat minusta asiakkaitten sähköpostilla lähettämät asiat. On helppo listata yön tunteina miljoona kysymystä pitkään kirjeeseen sen sijaan että soittaisi. Vastauksen muotoilemiseen menee tuhottomasti aikaa eikä tarkentavia kysymyksiä voi tehdä.

Jostakin syystä työasiat tulvahtivat mieleen, vaikka en ole palaamassa sinne ihan heti. Alan näköjään olla kohta tuossa kukkahattuiässä, jolloin sanotaan, että ennen oli kaikki paremmin. Jotkut asiat olivatkin ehkä paremmin, ainakin työtä oli vähemmän.

Growing Old Disgracefully -kortti löytyi eilen, muut kuvat muistoja jostakin Jyväskylän taidemuseon näyttelystä.

Repäisy

Kuuntelin aamulla rentoutuslevyä, joka auttoi pääsemään sen verran eteenpäin, että sain purettua mielen päältä ylimääräistä lastia. Raivosin mielessäni naapurille, joka möyhensi flyygelillä Finlandia-hymniä. Jatkoin harjoittelua raivoamalla mielessäni miehelle vanhasta asiasta, joka nousi mieleen ja jossa olisin voinut ilmaista kantani selvemmin ja pitää paremmin puoliani.

Ja niin vapautui hiukan energiaa ja päätin ensin lähteä lenkille ja sitten järjestellä muutaman laatikon. Kaikki alkoi tietysti tärkeimmästä: siirsin meikkikorin ylimpään laatikkoon, pois silmistä.

Nyt kotona ollessa en meikkaa, mikä on minulle aika uutta. Tuosta ylälaatikosta tarvikekorin kuitenkin nappaa helposti mukaan, kun pakkelin tarpeessa siirryn ikkunan ääreen luonnonvaloon.

Tämä homma vaati sen, että kaikki muutkin kylppärini laatikot oli järjestettävä.

Seuraavaksi siirryin makuuhuoneen lipastolle. Sieltä lähti osa säilytettävistä aarteista pahvilaatikossa varastoon. Silti on vielä aika paljon sellaista, minkä haluaa pitää lähellään ja mitä voi tarvita ja tarvitseekin jatkuvasti. Kuten ylälaatikossa kymmenen sentin pino erilaisia jumppa- ja venyttelyohjeita, joihin en ole vuoteen koskenutkaan.

Jumppakamoista siirsin loputkin vaatekaapin perimmäiseen nurkkaan häpeämään käytön puutetta. Sen sijaan keittiön sekasotkuseinään en vielä puuttunut, mutta sielläkin yksi kaappi odottaa tyhjän hyllyn kanssa.

Tämän kolmetuntisen puuhailun jälkeen oli aika painua sohvalle makaamaan ja kutsua viihdyttäjäksi tällä kertaa Bill Murray Jim Jarmuschin elokuvassa Broken Flowers. Sooloilija taisi mainita jokin aika sitten kommenteissa leffan musiikista jotakin.

No musiikki olikin kivaa, mutta minulle ei näköjään mene perille mikään muu kuin television tarjonta tällä hetkellä. Tämä elokuva oli yhtä hidas kuin muistinkin, niin hidas, että välillä kaksinkertaisella nopeudellakaan mikään ei edes liikahtanut. Oikeastaan mitään ei loppujen lopuksi edes tapahtunut.

Kärsivällisyyteni ei kertakaikkiaan riitä tällaiseen.

Talvikuvia

Tänään näyttää ihan siltä, että päivä ei valkene ollenkaan. Joulukuussa niin saa ollakin, kunhan ei ota tavaksi. Lumet häviävät taas hyvää vauhtia, mutta eilen vielä taivaalta tippui hiutaleita hiljakseen ja lämpötila pysytteli himpun verran pakkasella.

Yövieraana olleen koiran kanssa oli mukava lähteä reippaalle sunnuntaikävelylle Laajavuoren maisemiin. Lumi narskui mukavasti jalkojen alla, kun välillä pistimme juoksuksikin seuratessamme pikkukoiran riemua hangessa.

Vuorilampi oli saanut ohuen jääpeitteen. Pimeähkö ja lumisateinen päivä ei innostanut ottamaan mukaan edes taskukameraa. Kuitenkin harmaus ja puhdas lumi olivat hiljaisen kaunis yhdistelmä, joten kaivoin taas kännykän taskusta ja virittelin kuvauskuntoon.

Lukuisien kokeilujen jälkeen olen huomannut, että luonnollisimmat ulkokuvat kännykällä saan aurinkoasetuksilla silloinkin, kun aurinko lähinnä puuttuu kokonaan.

Mustavalkoisiksi muutettuna kuvat näyttivät oudoilta, vaikka värejä ei juurikaan ole lammen jään lievää viherrystä lukuun ottamatta.

Saunaa lämmitettiin jo ja siitä johtaa portaat tuonne sulana pidetylle avannolle. Nämä portaat johtavat savusaunalta veteen.