Muffinsseja mussutellen

Vietän aika autuaana viikonloppua yksin kotona. Se tekee joskus hemmetin hyvää, samoin kuin epäilemättä Hra Miehelle tekee hyvää olla välillä jossakin muualla, tällä kertaa pikkujouluristeilyllä. Mösjöö lähettikin kuvaviestin ulkomailta jonkun alusvaateputiikin ikkunan ääreltä, joten ilmeisesti hauskaa on.

Loppuviikkoni onkin ollut harvinaisen sosiaalinen ja puhelias. Kävin peräti kahtena päivänä yksityisellä psykiatrilla, ensimmäistä kertaa elämässäni. Hakeuduin sinne, kun tänä syksynä huomasin, että pelkkä lepo ei tällä kertaa riitä. En parane näin, vaan tarvitsen terapiaa. Alkuvuodesta voin sitten hakea Kelalta päätöstä. Lomailuni näyttää myös jatkuvan odotettua pitempään.

Torstaina vietimme laatuaikaa kahden ystävän kanssa kynttilöitä valaen. Minä kun en ole ollenkaan askarteluhenkinen, en ollut tietenkään koskaan tehnyt sitä ennen. Oli aivan verratonta istua tuntikausia ensin yhdessä ruokapöydässä ja sitten keittiössä steariinipadan ympärillä ja jutella niitä näitä.

Tai siinä nyt juteltiin samantien kaikkien lapsuudentraumatkin läpi. On mielenkiintoista peilata yhdessä viisikymppisenä, millä tavalla kunkin vanhempien käytös meissä edelleen näkyy ja vaikuttaa.

Toiset tekivät tuollaiset kolmihaaraiset kynttilät, minä tyydyin noihin suoriin. Tökkäsin yhden sitten eilen illalla korkeaan vaasiin pikkukivimurskaan palamaan (yläkuva), kun rupesin katsomaan Järki ja tunteet -elokuvaa taas kerran. Elinor Dashwood ja minä ollaan NIIN samanlaisia...

Reippaan pakkaslenkin jälkeen olikin nyt iltapäivällä ruoanlaiton ja leivonnan vuoro. Tein sitruuna-mustikkamuffinsseja Siskot kokkaa -blogin Nellen ohjeella, jonka löysin tänä aamuna. Taikinaan laitettiin raastettua sitruunankuorta ja puolen sitruunan mehu, ja niistähän tulee aivan verrattoman raikas maku mihin tahansa. Olisin voinut syödä nuo jo taikinavaiheessa, niin hyvältä maistuivat. Näitä muffareita on tuossa alakuvassa oikealla.

Kun kerran oli uuni kuumana, sekoitin nopeasti vielä aamiaismuffinitaikinan huomisaamun yllätykseksi miehelle, joka (toivottavasti) yöllä palaa risteilyltä. Niiden nimi on Äitin taatelimuffinit Prinsessakeittiöstä, minkä takia ne tietysti voisi nimetä Kuningattaren aamiaismuffinsseiksi.

Ei minulla mitään soijajauhoja laarissani ollut, mutta laitoin niiden tilalle gluteenitonta jauhoseosta. Jokin muu olisi voinut kyllä sopia paremmin. Mutta kanelia, taateleita, rusinoita ja raastettua porkkanaa oli ja vielä vähän sitruunaa oli pakko roiskauttaa tähänkin taikinaan!

Eiköhän näillä eväillä päästä eteenpäin. Kohta alkaa Illan Ohjelma. Ensin kynttilät ikkunoille palamaan, höyryävä glögi käteen ja televisio auki. Juhlallista iltaa!